tag:blogger.com,1999:blog-19978004664267169152024-03-13T04:57:32.902+02:00pik(k)ulitenJuoksublogi: Ajatuksia lenkkipolulta ja sen vierestäpoppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.comBlogger930125tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-51213723462115963862024-02-27T19:49:00.000+02:002024-02-27T19:49:06.862+02:00Kohtaamisia: Mun äiti fanittaa sua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiZ9IdEv3j7yVfyGPoGKytm2wwgWcE11KL7sc-whgvA42csRq7XLWFSpau7Zz7dyuSEs_w7qTuMpbJOZ0UgR-ux8FtYjNAfejTMuwjN1XX7QaxQmnYKnddP3UvrjqfoyQ32pfiUMSgh0eBwPDHgEq32UThdOz5ecLLuAtN7U4WWO4t0mYZY4MlObuJQK4/s1960/2024_Scott_Caris.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1102" data-original-width="1960" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiZ9IdEv3j7yVfyGPoGKytm2wwgWcE11KL7sc-whgvA42csRq7XLWFSpau7Zz7dyuSEs_w7qTuMpbJOZ0UgR-ux8FtYjNAfejTMuwjN1XX7QaxQmnYKnddP3UvrjqfoyQ32pfiUMSgh0eBwPDHgEq32UThdOz5ecLLuAtN7U4WWO4t0mYZY4MlObuJQK4/w640-h360/2024_Scott_Caris.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Olin tänään onnesta mykkä, sillä mua fanitettiin samassa lauseessa loistavan, upean ultrajuoksijan Satu Lipiäisen kanssa. Hauska kohtaaminen sai mut myös punastumaan ja tuntemaan itseni, no ei nyt hirmu vanhaksi, mutta hyvinkin ikäisekseni. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Käyn silloin tällöin duunipaikan lähellä olevassa lounasravintolassa hengähtämässä yksikseni, äänikirja korvilla. Tänään oli taas tällainen päivä. Lähtiessäni pöydästä jatkamaan työpäivää, samassa pöydässä istuva nuorimies kysäisi multa hieman hämillään josko olen SE Pikkuliten. </p><p><br /></p><p>Hän oli huomannut pöytään tullessani mun lenkkarini. Ne olivat samanlaiset kuin hän oli ostanut äidilleen aikanaan veljen ja isän kanssa joululahjaksi. Kun mun toppatakissakin luki HOKA, hän oli päättänyt tarkastaa asian Instagramista. Hän käänsi kännykän muhun päin ja siinä se mun Insta-tilini komeili kaikissa talven väreissä. <i>Juu, minähän se olen.</i></p><p><i><br /></i></p><p></p><blockquote>"En ollut ihan varma kun sulla on nyt tosi pitkä tukka."</blockquote><p> </p><p>Miehen mukaan hänen äitinsä on seurannut mun blogiani ja Insta-tiliäni "varmaan aina". Hänen äitinsä kuulemma fanittaa mua. </p><p><br /></p><p></p><blockquote>"Ei kyllä ikinä usko että me nähtiin täällä." </blockquote><p></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3EaWdnW1OTDJ6WfmDaJN8_5AdLrYeiT3gauc-ymefjLVrj2jUArsCqovBQFqHCzHD13AMrSfH1pd6MuBn9lXfw0l4uT_r7RsCqXqPq9O09LJGo2JWYMpWgjTjd3pF7joCHM0cNjcFDqjEqcb9qFYJPN2BCiAudxR9erRAdAuunr8rrEbhq0YB9X4vPgE/s1280/2024_02_ABBAmuseum_jumsuit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3EaWdnW1OTDJ6WfmDaJN8_5AdLrYeiT3gauc-ymefjLVrj2jUArsCqovBQFqHCzHD13AMrSfH1pd6MuBn9lXfw0l4uT_r7RsCqXqPq9O09LJGo2JWYMpWgjTjd3pF7joCHM0cNjcFDqjEqcb9qFYJPN2BCiAudxR9erRAdAuunr8rrEbhq0YB9X4vPgE/w640-h640/2024_02_ABBAmuseum_jumsuit.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Olen fanittanut ABBAa jo pikkuskidistä. Hiihtolomamatkalla kävimme ABBA-museossa, ja löysin sieltä täydellisen joukkueasun ensi syksynä Vantaan maratonviestiin osallistuvalle joukkueellemme. Mitäköhän muut joukkueesta mahtavat tykätä näistä jumpsuiteista?</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><br /></p><p>Silloin kun hän ja hänen veljensä olivat nuorempia, hän muistaa äitinsä olleen vihainen sitä, ettei hän pysty järjestämään arkea niin, että ehtisi lenkille kuten minä. Tai sitten äiti puhui siitä kun veljekset olivat jo vanhempia, mutta joka tapauksessa äidin oli vähän vaikea aloittaa taas juoksua. </p><p><br /></p><p>Äiti oli ihastunut Hokiin ja sitä kautta hänen poikansa oli alkanut seurata Hokan urheilijoita. <i>"Vaikka en mä itse oikeastaan juokse." </i>Tässä vaiheessa keskustelua tuli esiin Satu ja hänen sisukas taistelunsa viime viikonlopun 24 tunnin kisassa. </p><p><br /></p><p></p><blockquote>"Satu on kyllä hurjan kova juoksija. Mä ihailen hänen sisuaan. Ja oikeastaan mä fanitan kyllä suakin tosi paljon koska sun esimerkistä äiti alkoi taas juosta ja pitää nyt itsensä kunnossa. Me vaan ostetaan sille lenkkareita ja kuunnellaan juoksujuttuja."</blockquote><p><br /></p><p>Pyysin kertomaan äidille terkkuja ja kävellessäni takaisin duuniin mietin, olinko sittenkin ollut piilokamerassa. <i>Miksi nyt joku fanittaisi mua? </i></p><p><i><br /></i></p><p>Sitten kohensin ryhtiäni, hymyilin ja olin onnellinen kohtaamisesta. <i>Miksi ei?</i></p><p></p><p></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-51115167569960271242024-02-23T20:26:00.002+02:002024-02-23T20:27:47.040+02:00Lenkillä Tukholmassa: Södermalmin ympäri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBqX7h49E4zw5GNR8S9h7-WFy6tjhq-lNGBJ1zpD3lnsxLLvEM7wLgbRwZX1r19621gkqqvQFPfYSzyWeA-BFeX6Lfq4f9b2szt1FTaHiL68xhyphenhyphen6Ief-tELrYZqPyhup79HOnUGs8k-VHDp6xesXrEOmIno-bpfzOoSkBMdriCBjj2GXZjbmrEqWFA9U8/s1973/2024_0221_Tukholma_panorama.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1110" data-original-width="1973" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBqX7h49E4zw5GNR8S9h7-WFy6tjhq-lNGBJ1zpD3lnsxLLvEM7wLgbRwZX1r19621gkqqvQFPfYSzyWeA-BFeX6Lfq4f9b2szt1FTaHiL68xhyphenhyphen6Ief-tELrYZqPyhup79HOnUGs8k-VHDp6xesXrEOmIno-bpfzOoSkBMdriCBjj2GXZjbmrEqWFA9U8/w640-h360/2024_0221_Tukholma_panorama.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div>Pääsimme usean vuoden tauon jälkeen viettämään hiihtolomaa omien seinien ulkopuolelle. <i>Että me olimmekin sen tarpeessa!</i> Lenkkarit oli tietysti pakattu mukaan ja matkalaukku oli yli puolillaan juoksuvaatteita. Baarikierrokset ja bilehileenä Tukholman yössä pyöriminen kun on jo kauan aikaa sitten vaihtunut kaupungin tutkailuun juosten sekä makoisiin yöuniin. </div><a name='more'></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmob0m-06H8eJLLmur3objnBJq3z-1tQpqc0kM0Cg-Huoymobj6uJYQ6XFOEE_CSylaegBrxoPV7OSFOxpdsfasUAaRZDWO-To4_-rZZpCzSs-ga1jCz-v98WM_aKRhZ9Xc_Go1NMmvGIcdxaVNk3H4Scvp20sXoJ3nWV60FJEyU4SNp_emmNzCRDicok/s1458/2024_0221_kukkulan_kuningas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1458" data-original-width="1458" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmob0m-06H8eJLLmur3objnBJq3z-1tQpqc0kM0Cg-Huoymobj6uJYQ6XFOEE_CSylaegBrxoPV7OSFOxpdsfasUAaRZDWO-To4_-rZZpCzSs-ga1jCz-v98WM_aKRhZ9Xc_Go1NMmvGIcdxaVNk3H4Scvp20sXoJ3nWV60FJEyU4SNp_emmNzCRDicok/w640-h640/2024_0221_kukkulan_kuningas.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Nämä kerrostalot omassa ylhäisyydessään ovat kiehtoneet mua aina täällä päin Tukholmaa käydessämme.</i></div></i><div><br /></div><span style="text-align: left;"><div>Olimme hieman jälkijunassa hotellivarauksen kanssa. Emme onnistuneet saamaan järkevän hintaista hotellimajoitusta perheellemme, sillä usean ketjun ja yksittäisenkin hotellin mukaan skidimme lasketaan jo aikuisiksi, vaikka toisella on siihen oikeasti vielä hieman matkaa ja toisella vähän enemmän. Mieheni nappasi meille airbnb-majoituksen Gamla Stanista, mikä osoittautui nappivalinnaksi sekä kaupunkisamoilun että lenkkeilyn näkökulmasta.</div></span><div><br /></div><div><br /></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOyjj4GYDAIbw8axKLqkxcK-iYoMejFfrCDFLoWPqZ5K7pzg05wbz3xj4olkRn1kZMbtNoZV0rAogaMkm7RIvuwyJZ9ehOg2vKPw4zp5Oasn1An5j8w4vBwtLdyc4NruysQ-T_1ejmyzU0umFQ3mWprm_fa241UCjvnQktkTHSFa4RGOl8uSJK3H39T-U/s1405/2024_0221_juoksukaveri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1405" data-original-width="1405" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOyjj4GYDAIbw8axKLqkxcK-iYoMejFfrCDFLoWPqZ5K7pzg05wbz3xj4olkRn1kZMbtNoZV0rAogaMkm7RIvuwyJZ9ehOg2vKPw4zp5Oasn1An5j8w4vBwtLdyc4NruysQ-T_1ejmyzU0umFQ3mWprm_fa241UCjvnQktkTHSFa4RGOl8uSJK3H39T-U/w640-h640/2024_0221_juoksukaveri.jpg" width="640" /></a><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Rakas juoksukaverini kuvaustauolla</i></div></i><div><br /></div><div>Södermalmille oli kämpiltämme vain vaivaiset 600 metriä. Päätimme juosta myötäpäivään, jotta jo turhankin tuttu pätkä Slussenilta Viking Linen terminaalille olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä jo alkumatkasta. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsC53n9OQ8Kz6IysXzr4HTqHVd0ClYommCzcUDqosaerhN5soDede1N0X1t-i5Jes2eUA3kExX3OrMVOIxtBy_JYYqBGcQWLTGsGD5gTQHcfvbV3ZWSvUQk8zWnIq9MWlsuWXoOTDWdOVn_AZKmxRkt2DzNqkhdk07fB9KiN1Io28Qa1Q0SJIvc3qcnTw/s1125/20240221_RuntSo%CC%88dermalm.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsC53n9OQ8Kz6IysXzr4HTqHVd0ClYommCzcUDqosaerhN5soDede1N0X1t-i5Jes2eUA3kExX3OrMVOIxtBy_JYYqBGcQWLTGsGD5gTQHcfvbV3ZWSvUQk8zWnIq9MWlsuWXoOTDWdOVn_AZKmxRkt2DzNqkhdk07fB9KiN1Io28Qa1Q0SJIvc3qcnTw/w640-h640/20240221_RuntSo%CC%88dermalm.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Kiekka Södermalmin ympäri on passelit 10 kilometriä pitkä. </i></div><div><br /></div><div>Reitillä pysyminen oli todella helppoa. Joissain mutaisissa kohdissa siirryimme suosiolla asfaltoidulle tieosuudelle, mutta kunhan pysyttelimme rannan tuntumassa, etenimme suunnitellusti. Mikä ihaninta, kevään tulo oli Tukholmassa viikkoja, ellei jopa puolisentoista kuukautta Helsinkiä edellä. Reitillä ei tarvinnut liukastella ja joillain pätkillä sepelikin oli jo ehditty siivota pois. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP-ziN5kIcDB7_FeDAhqmspORoaSn5VPK3tUmuNa-zMIY-9asS_Ef9aquT1Jw_JznuOlDyOVqA71y4OGQ1lW86VmxT7fxKMLSXeF7Vyba0Objrq8uFF0ql4InEM8sYWmu_D6sKRMi6hyaV2_PXPpH6SHCJAWbYfH42ymNy__XffbA1_eZUwsW04PEcKRo/s1446/2024_0221_So%CC%88dermalmin_ympa%CC%88ri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1446" data-original-width="1446" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP-ziN5kIcDB7_FeDAhqmspORoaSn5VPK3tUmuNa-zMIY-9asS_Ef9aquT1Jw_JznuOlDyOVqA71y4OGQ1lW86VmxT7fxKMLSXeF7Vyba0Objrq8uFF0ql4InEM8sYWmu_D6sKRMi6hyaV2_PXPpH6SHCJAWbYfH42ymNy__XffbA1_eZUwsW04PEcKRo/w640-h640/2024_0221_So%CC%88dermalmin_ympa%CC%88ri.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Näimme lenkin varrella muun muassa kiinnostavaa, eri aikakausien arkkitehtuuria, siirtolapuutarhan ja tietty talviuniltaan heräävää luontoa.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div></i><div><br /></div><div>Vastaamme tuli lukuisia koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja juoksijoita rattaiden kanssa tai ilman. Oli kävelijöitä power walkilla, palaveria pitämässä, töihin kiirehtimässä tai muuten vaan fiilistelemässä. Kuten pyöräilijöitäkin, heitä oli paljon. Oli kaiken kokoisia ja näköisiä, hurjaa tahtia tai hitaammin eteneviä, oli urheiluvaatteissa, duffeltakissa ja kaikkea siltä väliltä. Tuntui kun koko Tukholma olisi ollut liikkeessä. Toki myös autoilla, ainakin taustahuminasta päätellen.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXktbpLmjW6XrgndD7BvA6roP3puH3nWjmYMj48i7zsGFFaS_plQB_dOpZgNYLcig2Hr8yH-sLChwTzrgYV0qAo3y3gNTXAk7zhkSbSQB77Ip-A66w2J53aCLZCBlg8NIaX2rBl8_DBfE7ElLBk8Ht8aosxHqX3ZF2vGJb9GM1R32jj1Tb4FqCsR_5tUM/s1952/2024_0221_So%CC%88derin_ympa%CC%88ri2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1952" data-original-width="1464" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXktbpLmjW6XrgndD7BvA6roP3puH3nWjmYMj48i7zsGFFaS_plQB_dOpZgNYLcig2Hr8yH-sLChwTzrgYV0qAo3y3gNTXAk7zhkSbSQB77Ip-A66w2J53aCLZCBlg8NIaX2rBl8_DBfE7ElLBk8Ht8aosxHqX3ZF2vGJb9GM1R32jj1Tb4FqCsR_5tUM/w480-h640/2024_0221_So%CC%88derin_ympa%CC%88ri2.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Kuinkakohan monen sillan ali tai ohi juoksimmekaan Tukholman reissun aikana? Menin laskuissani sekaisin. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Vaikka autot olivatkin jatkuvasti lähistöllä, niiden takia ei tarvinnut kertaakaan pysähtyä. Söderin ympäri pääsi juoksemaan ilman ajotien ylityksiä ja liikennevaloja. Välillä oli kuitenkin pakko huudahtaa juoksukaverille:</div><div><br /></div><div><i><blockquote>Oota vähän, mä otan kuvan!</blockquote></i></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheO2HohrfnmLF0w6ESOBrLZrNL-AvAPjRa_PhoZoL2hSGRjAQKjj-oxBJZDzM2c7LqwtLuG5HAdI93x5oXLOA-e9TzE833jTiMvJwxJ9AR7pWKdQp8yc8mNfhNFneM-UtRQLkZX7bLKHRWGqJhCW54FNkEXc1fP4JUETPi2BmXnt_CrYaZWHedvBKe7a4/s1959/2024_0221_So%CC%88derin_ympa%CC%88ri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1102" data-original-width="1959" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheO2HohrfnmLF0w6ESOBrLZrNL-AvAPjRa_PhoZoL2hSGRjAQKjj-oxBJZDzM2c7LqwtLuG5HAdI93x5oXLOA-e9TzE833jTiMvJwxJ9AR7pWKdQp8yc8mNfhNFneM-UtRQLkZX7bLKHRWGqJhCW54FNkEXc1fP4JUETPi2BmXnt_CrYaZWHedvBKe7a4/w640-h360/2024_0221_So%CC%88derin_ympa%CC%88ri.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Jos meillä olisi tällaiset juoksuolosuhteet talvikuukausina, kuinka loistava kunto mulla olisikaan? Ilma oli sateen jäljiltä ihanan raikas ja astelukema oli himpun verran plussan puolella. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDLa5vEDWwkXyndmb1MbulBN0nUHOQybYTckx_uATKyoGlcsR2TadJSSYCPmYDa4xlNhUD7wOBWrYKLPFreFqB7Btytrf8b9I7fveZTww_XKWMhh67n5_akR9PmnNa_5apX1BEprULUTuB8q_NHyam_cTixWNlOkSC96YZzjJf8p7I0qCQPUWM-_jutFo/s2016/2024_0221_Hammarby.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="2016" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDLa5vEDWwkXyndmb1MbulBN0nUHOQybYTckx_uATKyoGlcsR2TadJSSYCPmYDa4xlNhUD7wOBWrYKLPFreFqB7Btytrf8b9I7fveZTww_XKWMhh67n5_akR9PmnNa_5apX1BEprULUTuB8q_NHyam_cTixWNlOkSC96YZzjJf8p7I0qCQPUWM-_jutFo/w640-h480/2024_0221_Hammarby.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Olemme seikkailleet aiemminkin <a href="http://www.pikkuliten.fi/2019/02/adidaksen-outletit-tallinnassa-ja.html" target="_blank">Söderin etelärannalla ja Hammarbyssä</a>. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;">Kuvaustaukojen lisäksi meidän piti pysähtyä pirauttamaan varmuuden vuoksi aamuherätys lapsille. Ymmärrän hyvin, ettei sängystä ole helppo vääntäytyä ylös loma-aamuna, varsinkaan jos vanhemmat ovat lenkillä. Halusimme olla varmoja, että pääsisimme lähtemään aamiaiselle saman tien, kunhan olisimme ensin käyneet suihkussa lenkin jälkeen. Skidit olivat onneksi heränneet jo omia aikojaan, eikä suihkujonoa syntynyt.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vaikka lähdimmekin majapaikastamme jo aamuvarhain lenkille, pääsimme silti brekulle vasta siinä vaiheessa kun ranskalaisen kahvilan viereisessä pöydässä nautittiin jo varhaista lounasomelettia. Mutta kyllä sitä täydellistä laskiaispullaa kannattikin odottaa. Sain viivattua yli <i>Nämä asiat tahdon tehdä lomalla</i> -listaltani Söderin ympärijuoksun ja aidon ruotsalaisen semlan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJczgS3tG3Dpj_XBqjtoON4g67Eh-eq_vuia9E4iavfO7CZ1kLifGRYx_FoYIgjYisSvHwRR6MpFz910cGneLSkzbw_uyp3pmOsAdDwYfEcKdm4zuHzMX2bMFSKY3hnLldzh215hABqcePYmgffghtSHxJdZ7KyQUNlE4RamqmLMDDiZ8vrhpXRqrTDKw/s1512/2024_0221_semla.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJczgS3tG3Dpj_XBqjtoON4g67Eh-eq_vuia9E4iavfO7CZ1kLifGRYx_FoYIgjYisSvHwRR6MpFz910cGneLSkzbw_uyp3pmOsAdDwYfEcKdm4zuHzMX2bMFSKY3hnLldzh215hABqcePYmgffghtSHxJdZ7KyQUNlE4RamqmLMDDiZ8vrhpXRqrTDKw/w640-h640/2024_0221_semla.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Emme ehtineet Kungsholmenissa sijaitsevan <a href="http://www.petitefrance.se" target="_blank">Petite Francen</a> brekulle, mutta se ei jäänyt surettamaan saatuani täydellisen capuccinon ja sen kylkeen parhaan ikinä syömäni laskiaispullan.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Jos Söderin ympäri juokseminen kiinnostaa numerolappu rinnassa, tsekkaapa <a href="https://www.soderrunt.se" target="_blank">tästä</a> Söder Runt -juoksutapahtumasta lisätietoja. Kisa järjestetään 8.6.2024 jo 12. kertaa ja tasainen reitti seuraa Södermalmin rantareittiä. </b></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-21583542927075535922024-02-11T19:14:00.001+02:002024-02-11T19:14:00.241+02:00Kympin enkka maratonvuoden tavoitteeksi?!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIpMZdyXGaX-66u6DGKkd8ZnRw7RFIKNQfXrBLrF0Attlx7VxQYp0PSuiDpsLP_YWOMI3aL0_KGX-e6qQ_7qkZNeYculBNvYfbQazH1yMVj64UyVI_58N6gGNtXP75Cvs3Voy2IsxcymxAT37WDTilOs7bB_4oKFfeJ-DCMxJCTumjVCoAzRJJNWNz-Vs/s2015/2024_02_Kaivopuisto_ja%CC%88a%CC%88ssa%CC%88.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1133" data-original-width="2015" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIpMZdyXGaX-66u6DGKkd8ZnRw7RFIKNQfXrBLrF0Attlx7VxQYp0PSuiDpsLP_YWOMI3aL0_KGX-e6qQ_7qkZNeYculBNvYfbQazH1yMVj64UyVI_58N6gGNtXP75Cvs3Voy2IsxcymxAT37WDTilOs7bB_4oKFfeJ-DCMxJCTumjVCoAzRJJNWNz-Vs/w640-h360/2024_02_Kaivopuisto_ja%CC%88a%CC%88ssa%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Pohdin loppuvuodesta millaisia juoksutuloksia lähtisin tavoittelemaan ensi kesänä. Olin samaisena päivänä saanut käsiini vuoden 2023 juoksutilaston, jossa nimeni kohdalla oli aivan toisenlainen aika kympin kohdalla kuin mihin olisin viime vuonna edes parhaana päivänä pystynyt. Kun kerroin absurdista ajasta juoksupulinaporukassamme, tuleva juoksuvuoteni alkoikin elää ihan omaa elämäänsä. </div><div><br /><a name='more'></a></div><div>Kaikki lähti siitä, että pohdin ääneen, josko mun pitäisi tavoitella tuota aikaa, kun kerran se on nyt julkisesti kaikkien nähtäväksi painettu. Ettei se olisi niin iso lapsus. <i>Vuosi sinne, vuosi tänne.</i> Sen sijaan, että olisimme päivitelleet tapahtunutta yhdessä, yksi juoksufrendeistäni ilmoitti saman tien, että hän lähtee juoksemaan kanssani kympin tuohon aikaan. Ihan tätä en oikeasti ajatellut tekeväni, mutta nyt mulla sitten olisi oma jänökin olemassa, eli hommasta on vaikeampi himmata. </div><div><br /></div><div>Missä ja milloin juoksen kympin pää kolmantena jalkana, on vielä avoinna. Toistaiseksi kalenterissani on vasta yksi kympin kisamerkintä. Pahimpana siitepölykautena juostava Helsinki 10 ei ehkä ole nappivalinta enkan metsästämiseen. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilta-vYqMjTtfXhte56VpeIIV9A1bHcKxzQM4-QTwCchtq2Sv694Ko0ep9bVy0tePoeSmK0CmhDXsHO0MvDz6IXivlg_oapnrz-xB2R5wQ3YWUVtZvhvXm803erEBe_FRh15GnV7pNGw-vNNvapoC-F8MNHGfk6fEE4NgSkmTk7pBzb2w3B56wFWUePEM/s1448/2024_01_senaatintori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1448" data-original-width="1448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilta-vYqMjTtfXhte56VpeIIV9A1bHcKxzQM4-QTwCchtq2Sv694Ko0ep9bVy0tePoeSmK0CmhDXsHO0MvDz6IXivlg_oapnrz-xB2R5wQ3YWUVtZvhvXm803erEBe_FRh15GnV7pNGw-vNNvapoC-F8MNHGfk6fEE4NgSkmTk7pBzb2w3B56wFWUePEM/w640-h640/2024_01_senaatintori.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Lunta ja liukkautta on riittänyt ihan riittämiin tänä talvena. </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div><a href="http://ontrail.net/site/index.html" target="_blank">Ontrail.netin ultralaskurilla</a> on hauska tutkailla, millaisen ennusteen saa eri matkoille jollain tietyllä ajalla. Lykkäsin laskuriin tilastossa julkaistun, kympillä muka juoksemani ajan, ja nappasin ultralaskurista tavoitteet viitoselle, puolimaratonille ja maratonille.</div><div><br /></div><div>Kaikki muut ennusteen mukaiset ajat maratonia lukuunottamatta tuntuvat musta saavuttamattomilta. <i>Enhän mä niin kovaa pysty juoksemaan, en millään. </i>Toinen juoksukamuistani taas kertoi pystyvänsä juoksemaan sata kilsaa laskurin antamalla ajalla, muttei kykenisi juoksemaan maratonia laskurin ennusteen mukaan. Jos ystäväni lisäisi treeneihinsä reippaita ja vauhdikkaita lenkkejä, ihan varmasti hän kykenisi nousemaan vaikka mihin sfääreihin. Hänellä on kaikki vaadittavat ominaisuudet, sisua vaikka viiden naisen ja miehen edestä, sekä loistava pohja. Mutta se mahdottomalta kuulostava maratonaika vaatisi sellaista treeniä, joka ei välttämättä mahdu arkeen millään. </div><div><br /></div><div>Samalla logiikalla munkin pitäisi kyetä juoksemaan kovempi kymppi, jos keskittyisin treenaamisessa vaikkapa alkuvuoden maratonia lyhemmille matkoille. <i>Mutta riittääkö mulla maltti? Miten sitten kesäkuisen maratonin käy? </i>Olen jäänyt jumiin ajatukseen:</div><div><br /></div><div></div><blockquote><div>Jos haluat juosta maratonin, treenaa maratonille. </div><div></div></blockquote><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcdo1363fnGAMXsmmMUm5OxdfqqarVa_JklYZY463W0XFhfABYekh-w53JVkrj-wBrj1Tad82fQnpumxsiDGui4iGz4doGLG2bv0M_zJ1m4wv4k__LjXhdh3KVqP0hRu15TqFRJX9a1AfNt5eiAEH9de0QIfGYDtigiJ5xP5Tqs2hdd7lqmGp1vEbouqs/s1280/2024_02_vaihtoehtoinen_tyo%CC%88po%CC%88yta%CC%88.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcdo1363fnGAMXsmmMUm5OxdfqqarVa_JklYZY463W0XFhfABYekh-w53JVkrj-wBrj1Tad82fQnpumxsiDGui4iGz4doGLG2bv0M_zJ1m4wv4k__LjXhdh3KVqP0hRu15TqFRJX9a1AfNt5eiAEH9de0QIfGYDtigiJ5xP5Tqs2hdd7lqmGp1vEbouqs/w640-h640/2024_02_vaihtoehtoinen_tyo%CC%88po%CC%88yta%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Vaihtoehtoinen työpiste ei ole ergonomisesti paras, mutta pysyypähän jalat lämpimänä. </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div>Tässä tilanteessa olisi parasta huutaa valmentajaa apuun, mutta yritän selvitä omin avuin. Jos kova treeni ei tuokaan toivottua aikaa, ei se hukkaan mene kuitenkaan. Varmasti saan kympin treenaamisesta tavalla tai toisella uutta kimmoketta maratonille. Ainakin jaksan juosta maratonilla edes yhden kympin tuulen lailla. </div><div><br /></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-54358845897956633342024-01-01T18:46:00.003+02:002024-01-01T18:48:42.759+02:00Uutta kohden<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2CqVFilIf9qzduQmDuNAOyQLZYYCrh75hJ5KoEB8LENOzbok72qvpTabWGtCrEl4cWKtM-EJizyaV2f1JgLU_JIJjSKYKLL4p-fxXDef8IoldxRahb8X1hHLPDL8aaGnE9ilopyR3_AHDOTNtZHhfMOZ81ZrYQLDtZo9uurmTQqcbKGakzsUx3xcg4og/s1280/20240101_Meritullintori.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2CqVFilIf9qzduQmDuNAOyQLZYYCrh75hJ5KoEB8LENOzbok72qvpTabWGtCrEl4cWKtM-EJizyaV2f1JgLU_JIJjSKYKLL4p-fxXDef8IoldxRahb8X1hHLPDL8aaGnE9ilopyR3_AHDOTNtZHhfMOZ81ZrYQLDtZo9uurmTQqcbKGakzsUx3xcg4og/w640-h360/20240101_Meritullintori.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Vuosi sitten otimme uuden vuoden vastaan ystäväperheiden kanssa herkuista notkuvan pitopöydän äärellä. Tällä kertaa meillä ei ollut ennakkosuunnitelmia, ja skiditkin katosivat kavereidensa kanssa, mutta niin tästäkin juhlasta saatiin sellainen, jota muistelemme taas seuraavankin vuoden koittaessa. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p></p><p>Skideistä vanhemmalla oli jo hyvissä ajoin tiedossa, ettei tulisi viettämään uutta vuotta perheen kanssa, mutta nuorimmaisella vahvistuivat vastaavat suunnitelmat kun vuotta oli jäljellä enää noin 12 tuntia. Vietimme näin ollen mieheni kanssa uutta vuotta kaksistaan ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDCy2MtQguVQpZd2yPemX7Z02_Qs9V3GjjQ_3z0BXe0uw7d5RP9k1dXhbydAgfYDuH7qlQQlzRxiyxI-gaQ6JL3a1rl0jyEA66jWAPViaRLvuDHjfkIOyCso2W37T9WRKg-8JzMiw4zyQsvZrf8tCaRp0cdQOIdT2lENnYu-k4fE1b_WqHNrBttO81UwY/s1512/20231231_salilla_Fitness247.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDCy2MtQguVQpZd2yPemX7Z02_Qs9V3GjjQ_3z0BXe0uw7d5RP9k1dXhbydAgfYDuH7qlQQlzRxiyxI-gaQ6JL3a1rl0jyEA66jWAPViaRLvuDHjfkIOyCso2W37T9WRKg-8JzMiw4zyQsvZrf8tCaRp0cdQOIdT2lENnYu-k4fE1b_WqHNrBttO81UwY/w640-h640/20231231_salilla_Fitness247.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Ei, se ei ole hullun kiiltoa silmissä, vaan endorfiinit, jotka saavat naaman hassuun virneeseen. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><h4 style="text-align: left;">Treffi-ilta miehen kanssa </h4><p>Pari sarjaleffalippua on vielä käyttämättä, eikä olisi ollut yhtään hullumpi tapa päättää vuotta Kaurismäen Kuolleisiin lehtiin. En kuitenkaan halunnut kahdeksi tunniksi leffasaliin, josta mua ei saataisi hädän tullen kiinni. Eihän lapsille tietenkään mitään olisi sattunut, tai ei ainakaan tähän asti ole, mutta mussa on sen verran naarasleijonaa, että haluan olla tavoitettavissa, etenkin kun ulkona on paukkuva pakkanen ja örveltäviä juhlijoita ilotulitteineen. Ehkä liioittelua, mutta kutsun sitä mieluummin äidinrakkaudeksi. </p><p><br /></p><p>Lopulta mieheni sai killeri-idean. Mehän viettäisimme vuoden viimeisiä tunteja salilla. Kumpikin tekisi oman treeninsä, eikä väkiryntyksestä olisi varmasti vaivaa, toisin kuin vuorokautta myöhemmin, kun kaiken maailman uudenvuodenlupausten lunastaminen alkaa. </p><p><br /></p><p>Sali oli tosiaan tyhjillään. Jossain vaiheessa jopa salin valot sammuivat yksi tyhjä osa toisen perään. Lopulta liiketunnistin ei reagoinut edes juoksumatolla juoksuun, vaan mieheni piti tulla heiluttelemaan käsiä lähelleni, jotta pääsin taas juoksemaan valossa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIMFN8nFAFEGudgVDPesStHQ1A0GNj-Bn4V9zMDE89w6NlH1tNdxgXYA0BhCYFUNHhR-I9SGKZIrdgOTjczB-w4z-xnKzhtokCXJtlZXJxShwa0FSkEPmrrYcYOc7JctfFPcU0QrbmcvEkxvQfUPNnrkRauCdEHvove5xNfSjG2VH6I8jbOdvOKoqF-K8/s2016/20231231_ViaTribunali.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIMFN8nFAFEGudgVDPesStHQ1A0GNj-Bn4V9zMDE89w6NlH1tNdxgXYA0BhCYFUNHhR-I9SGKZIrdgOTjczB-w4z-xnKzhtokCXJtlZXJxShwa0FSkEPmrrYcYOc7JctfFPcU0QrbmcvEkxvQfUPNnrkRauCdEHvove5xNfSjG2VH6I8jbOdvOKoqF-K8/w480-h640/20231231_ViaTribunali.jpg" width="480" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>13 juoksukilsan jälkeen vatsa kurisi tyhjyyttään, mutta onneksi Via Tribunaliin poikkeaminen ei tehnyt kotimatkaan isoakaan mutkaa. Vaikka pizzat ehtivätkin jäähtyä jo ennen kuin olimme saaneet käveltyä Senaatintorin poikki, oman sohvan kätköissä herkuttelu houkutteli suihkunraikkaana enemmän kuin juhlahumuinen ravintolasali. Ja samalla saimme katsottua elokuvaa Roma Netflixistä. Uudenvuodenaatosta tuli kuin tulikin leffailta!</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><h4 style="text-align: left;">Vuoden 1. päivä</h4><p>Jatkoin hyvän olon teemalla myös vuoden ensimmäisenä päivänä. Hyödynsin aurinkoisen pakkassään ja kävin pulahtamassa avannossa. Toki uikkareissa tuntuu-kuin-24-astetta-pakkasta-säässä steppaillessa en ollut täysin varma harrastukseni järkevyydestä, mutta noustessani avannosta muistin taas, miksi tämä on niin järisyttävän upeaa. Se, kun henki salpaantuu ja pääsee lopulta tilanteen herraksi. Kun kävelee paukkupakkasessa märkänä pukuhuoneelle ja vesi iholla tuntuu unelmankevyeltä, näkymättömältä haarniskalta, joka elää jokaisella liikahduksella. Ja se raukeuden ja hyperaktiivisuuden sekamelska, joka saa mut otteeseen lämpimän suihkun jälkeen. Ja hurja nälkä. Mua hymyilyttää pelkkä muistokin. </p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Katse huomisessa</h4><p>Nyt on viimeinenkin Poppari kotiutunut uuden vuoden vietosta, ja pitäisi kai alkaa ajatella jo huomista työpäivää. Skidit tosin saavat sluibailla vielä viikon. Heillä on vielä akkujen lataaminen kesken, mutta mä olen jo valmis siirtymään lomasta arkeen. On tehnyt hyvää vain olla ja tehdä mieluisia asioita. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH2L2dThyWSsUhJTVThbEgZ9lP30shFAIlGOYMtF2aJdrPjIYEbp0z_umhImKt5SGFhkWkEKBzIBZ1F31J6rogRVw67er8-dKKMrjteORrOWrcgR5-hu9JSvShBNNR7iR4hOqT_wOHl0I1-LG6COb12zEH9y628QOKrnjqZr2hrvZNSPyxgOle84Cozqs/s1512/20240101_Majakkalaiva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH2L2dThyWSsUhJTVThbEgZ9lP30shFAIlGOYMtF2aJdrPjIYEbp0z_umhImKt5SGFhkWkEKBzIBZ1F31J6rogRVw67er8-dKKMrjteORrOWrcgR5-hu9JSvShBNNR7iR4hOqT_wOHl0I1-LG6COb12zEH9y628QOKrnjqZr2hrvZNSPyxgOle84Cozqs/w640-h640/20240101_Majakkalaiva.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Liikkeellä oli runsaasti turisteja ikuistamassa valkoisen, kimaltelevan lumen peittämiä nähtävyyksiä. Helsinki oli taas kerran sydäntä salpaavan kaunis. Jos en olisi pelännyt kännykän hyytymistä, olisin varmasti tehnyt kunniakierroksen, ja olisin täyttänyt kännykkäni upeilla talvisilla otoksilla. </i></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-16978301333679202182023-12-31T17:32:00.003+02:002023-12-31T17:34:51.628+02:00Ihan tavallinen vuosi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBaXTXfZV8k-YBLfYj3N1Bxp2827J3dt2Gpdkle_e3eax2SlMr-x7uj-lQ5tMyKqOY-8P0k-du4YQH70qEwIc5qTaZtfyTMpv0fYEk0f07Gg5TLCKW1KGyXIExxbvbe1QpPYHYMJgotdFO1O1DtOVXyx-EEmQU3zD7mtazxcTRLm0D6aBX5RfSt2BFmc8/s1280/2023_1231_senaatintori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBaXTXfZV8k-YBLfYj3N1Bxp2827J3dt2Gpdkle_e3eax2SlMr-x7uj-lQ5tMyKqOY-8P0k-du4YQH70qEwIc5qTaZtfyTMpv0fYEk0f07Gg5TLCKW1KGyXIExxbvbe1QpPYHYMJgotdFO1O1DtOVXyx-EEmQU3zD7mtazxcTRLm0D6aBX5RfSt2BFmc8/w640-h360/2023_1231_senaatintori.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Suuntasin katseeni vuoteen 2024 jo <a href="http://www.pikkuliten.fi/2023/10/helppoa-ja-kivaa-dnf-vantaan.html" target="_blank">Vantaan maratonin toisella, ja omalla kohdallani viimeiseksi jääneellä kierroksella</a>. Kuluneeseen vuoteen ei mahtunut maratonia, mutta säännöllinen juoksu ja ahkera kävely ovat pitäneet mut varmasti useimpia ikäisiäni paremmassa kunnossa. </p><p><a name='more'></a><br /></p><p>Vuoteen mahtui juoksun lisäksi myös paljon surua ja terveysongelmia, mutta niiden vastapainoksi arkeen ilmestyi sopivasti uusia metkuja, jotka pitävät aivoni aktiivisina ja tuovat mulle aimo annoksen itsevarmuutta, ja mikä parasta, nostattavat itsetunnon maan raosta sinne minne se oikeasti kuuluukin. </p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXbAcwBWqFemhtoK48ROExudbdq04mULFFXtIl075-nTmCON7YbuHEM1JWXDKIWBHs2bs8SEHwi-vHMql4x033fEINmKsGYgaAbsrvpkjXGsb6JRv807fmPomd2_df8UcPf_dA6FmsrVa2svP27A75wYhG2TcfkC8MgL-fzhppwKCW3fi7jlVGmZIw-cM/s977/2023_1231_YourBestResults.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="977" data-original-width="977" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXbAcwBWqFemhtoK48ROExudbdq04mULFFXtIl075-nTmCON7YbuHEM1JWXDKIWBHs2bs8SEHwi-vHMql4x033fEINmKsGYgaAbsrvpkjXGsb6JRv807fmPomd2_df8UcPf_dA6FmsrVa2svP27A75wYhG2TcfkC8MgL-fzhppwKCW3fi7jlVGmZIw-cM/w640-h640/2023_1231_YourBestResults.jpg" width="640" /></a></div><br /><p></p><p style="text-align: center;"><i>Olen hieman skeptinen näiden vuoden huipputulosten suhteen. Kunhan meillä on uuden kelloni kanssa pidempi historia yhdessä, lukemat varmasti asettuvat kohdilleen. </i></p><p><br /></p><p>Aikaisemmista vuosista oppineena arvelen, että nykykunnon ylläpitoon on tarvittu arviolta keskimäärin 25-30 juoksukilometriä joka viikko vuoden alusta tähän päivään saakka. Toki vuoteen on mahtunut viikkoja, jolloin lenkkarit ovat saaneet pölyttyä eteisessä, mutta sitten on ollut runsaasti niitä, jolloin olen juossut myös edellisten viikkojen uupuvat kilsat. Mulla ei ole kuitenkaan täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon olen juossut vuoden 2023 aikana. Tiedän, että olen juossut sen verran kuin on ollut mahdollista. Olen juossut aina kun olen voinut ja jaksanut, ja se on saanut luvan riittää. </p><p><br /></p><p>Edes kellon juoksutilastoista ei ole selvitystyössä hyötyä, sillä kellomerkkiä vaihtaessani osa lenkeistä ei tarttunut siirtotiedoston mukana ja osa treeneistä siirtyi uuteen sovellukseen tuplana tai peräti triplana. Olen poistanut käsin joitain suorituksia jälkikäteen, mutta jätin homman kesken, sillä loppupeleissä merkinnöillä ei ole tämän vuoden osalta mulle sen suurempaa merkitystä. En tule jälkikäteen tarkastamaan millaisella treenillä sain mitäkin aikaiseksi, ja tiedän ilman kellon dataakin, mistä lähtökohdista lähden rakentamaan maratonkuntoa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguU061BNU5xA0y1ZpKN4bxZ7N16lcL2xExOFR7G_Gl0es10O4lNremU96nAlbr6Em4n14TeLbwXNICiJaOY0iV7NKp1FY_FXBpDIj8Q0CZuz91q-qTTESn_FWrCtl6-Q1wvOhl5AsJhO8_y5ujf-ZHMInfi3UOoqOApdxET5ABivO3hhrB7xw24JtaD8A/s1280/2023_1231_Saavutuksia_2024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguU061BNU5xA0y1ZpKN4bxZ7N16lcL2xExOFR7G_Gl0es10O4lNremU96nAlbr6Em4n14TeLbwXNICiJaOY0iV7NKp1FY_FXBpDIj8Q0CZuz91q-qTTESn_FWrCtl6-Q1wvOhl5AsJhO8_y5ujf-ZHMInfi3UOoqOApdxET5ABivO3hhrB7xw24JtaD8A/w640-h640/2023_1231_Saavutuksia_2024.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Vietin joulun välipäivät rentoutuen, ja sain kuin sainkin väsättyä juoksukalenterin tulevalle vuodelle. Ensimmäinen aukeama on vielä otsikkoa lukuunottamatta tyhjä. Odotan innokkaana, mitä isoja ja pieniä saavutuksia sinne taionkaan vuodelta 2024. </p><p><br /></p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Toivon ainakin, että pääsen juoksemaan lappu rinnassa useammin kuin tänä vuonna, ja että pääsisin jokaisella kerralla maaliin. </li></ul><div><br /></div><ul style="text-align: left;"><li>Olisi mahtava löytää lähietäisyydeltä vastaavia matalan kynnyksen lappujuoksuja kuin mitä <a href="http://www.pikkuliten.fi/2023/08/saarten-kympilla-fiilistelemassa.html" target="_blank">Saarten kymppi</a> oli tänä vuonna. Sellaisia, joista saa uusia elämyksiä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, mutta eivät tee liian isoa lovea lompakkoon. </li></ul><div><br /></div><ul style="text-align: left;"><li>Ja jokaista ehjää juoksukuukautta ja -viikkoa pitää tietty juhlistaa. Aina ei tarvitse ylittää itseään, vaan ihan tavallinen arki ja säännöllinen liikunta riittää. </li></ul><p></p><p><br /></p><p>Ihan tavallista vuotta on jäljellä enää vaivaiset kuusi tuntia ja risat. Sitten alkaakin seuraava, tuikitavallinen vuosi varmaan sekin. Aikamoinen nuorallatanssi tulee jatkumaan, jotta saan mahdutettua koko elämäni 366 päivään vuodessa ja 24 tuntiin vuorokaudessa. Ainoa itselleni tekemä lupaus on se, <a href="http://www.pikkuliten.fi/2023/11/kun-kaikkeen-ei-riita-aikaa.html" target="_blank">etten aio kuitenkaan vetää övereitä</a>, vaan vedän jarrusta jo hyvissä ajoin ennen kuin on pelkoa pakkopysähdyksestä. Ihan senkin vuoksi, että kahta tavallista vuotta voisi seurata kolmaskin. Kun tavallisuuden putkeen olen kerran päässyt. </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-34287256504934757922023-12-16T16:03:00.002+02:002023-12-16T16:07:29.516+02:00Rauhallinen loppuvuosi The Pointer Sistersien tahtiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEift6bxbxWbRx_7ypdiQYhFbjbGFQjA_-QvmF5RrQ-O0eRFl_nPG56iYku-NKCFW2uUjHlxrltsWJ00PCYA8WA5p9DZZJiebwY8yFYol2bHSpbUD4uayt96BOot3kUFn-C3D8Au0uwikj28YglLMSLQSBCpsXMbt8oOYhbFh97paW6o3cd7jdwe6wmbzbU/s2008/2023_12_SvenskaTeatern_WasHere.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1130" data-original-width="2008" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEift6bxbxWbRx_7ypdiQYhFbjbGFQjA_-QvmF5RrQ-O0eRFl_nPG56iYku-NKCFW2uUjHlxrltsWJ00PCYA8WA5p9DZZJiebwY8yFYol2bHSpbUD4uayt96BOot3kUFn-C3D8Au0uwikj28YglLMSLQSBCpsXMbt8oOYhbFh97paW6o3cd7jdwe6wmbzbU/w640-h360/2023_12_SvenskaTeatern_WasHere.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div>Korona tuli ja meni taas kerran. Keuhkojen kapasiteetista katosi pef-puhaltelujen perusteella 32 prosenttia, mutta muuten tauti oli tällä kertaa verrattaen siedettävä. Tai jos sairaana kanttuvei olemista voi ylipäänsä sellaiseksi kutsua. <div><br /></div><a name='more'></a><div>Jokaisella kerralla tauti on näyttänyt erilaiset piirteensä. Viimeksi menetin tasapainoaistin, tällä kertaa hengenahdistus paljasti, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Tai no, enhän mä vielä silloin ensimmäisenä päivänä, perjantaina, osannut yhdistää tätä koronaan, enkä edes toisenakaan päivänä, kun ihmettelin puhelimessa systerilleni ääneen hassua polttavaa tunnetta kurkunpäässä harvakseltaan yskiessäni. Hän kehotti ottamaan testin. Tungin tikun nenään ja sain negatiivisen testituloksen.</div><div><br /></div><div>Kolmantena päivänä edellä mainittujen oireiden ja väsymyksen seuraksi sain nuhan ja tiheentyneen yskän, joka kumpusi syvältä keuhkoista. <i>Voi kun olisi ollut vain se kurkunpää.</i> Otin testin suusta ja vartin kuluessa tikkuun ilmestyi kaksi kuuluisaa raitaa. Jatkoin tästä vielä pari päivää vällyjen välissä ja keskiviikona tunsin olevani taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXVYUuO32SnVwHlbL2tu3O3r8vHKEHgBbfTJDT0NzshSiojCDZkJxxz1Yz7a5FFU7FHF26o-Xd9kaT8czdaNZ_0v6_XCJ0TeixsSF3a5KDZX4W2rGYvtFQVbsX_rSVnaDXswNuD9tDnCsKTHqqZi8nLzuU8vA3GIlghlDfOz-6yNWAXbBCf3r77oLGpnM/s1484/2023_12_Erottaja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1484" data-original-width="1484" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXVYUuO32SnVwHlbL2tu3O3r8vHKEHgBbfTJDT0NzshSiojCDZkJxxz1Yz7a5FFU7FHF26o-Xd9kaT8czdaNZ_0v6_XCJ0TeixsSF3a5KDZX4W2rGYvtFQVbsX_rSVnaDXswNuD9tDnCsKTHqqZi8nLzuU8vA3GIlghlDfOz-6yNWAXbBCf3r77oLGpnM/w640-h640/2023_12_Erottaja.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Kävin parilla happihyppelyllä taudin aikana, kun makaaminen ja mökkihöperyys alkoi ahdistaa. Ajoitin mateluni sellaisiin kellonaikoihin, jolloin muita ihmisiä ei ollut juurikaan liikenteessä. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Vaikka kipeänä oleminen on aina tosi syvältä, varsinkin kun taudin jälkiseuraukset ovat iso arvoitus, otan mieluummin tällaisen 5 päivää poissa kuvioista -version kuin 5 viikkoa tauti päällä on/off puolikuntoisena -vaihtoehdon. Molemmat kun on tullut koettua viimeisten kuukausien aikana. </div><div><br /></div><div>Juoksijafrendini Katja laittoi pulinaboksiimme Reelsin, jossa oli Rakkautta vain / Love Actually -joululeffan yksi ikonisimmista kohtauksista: Hugh Grant joraa makuuhuoneessaan ja portaita alas The Pointer Sistersien Jumpin tahtiin *). Tekstinä: <i>Runners, when the injury starts to feel 1 % better, be like...</i> ja lisäys: <i>All signed up for another race</i>. </div><div><br /></div><div>Mulla oli just tuollainen uudestisyntynyt olo. Olisin ollut valmis lähtemään lumihankeen kymmenen kilsan mittaiselle juoksulenkille, salille virittämään lihaksiani, sekä ilmoittautumaan lauantain Maantiejuoksu Cupiin. Mutta onneksi lievä kuume ei ollut vienyt lähtiessään viimeisiä järjen hippusia, vaan tajusin, että nyt pitää ottaa varovaisesti. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6dy2mCIGGzbLzGOoqWu3XlfnEmMD4d-UzN_zMkA0oj4JfVKtI2BF2HdUBqZrww0WInT1tJfWHMVQohOzRmUQ4TQj9jYKMce620R971IDh5pVclWIhje1l2CT-a5zXrUCM2bHlIDj_r2HWCiH5C9ZYpwQtTbv_kVH33L6YkGzQjSJlLbdBY0u7ZlVPGOg/s1512/2023_12_Tuomiokirkko.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6dy2mCIGGzbLzGOoqWu3XlfnEmMD4d-UzN_zMkA0oj4JfVKtI2BF2HdUBqZrww0WInT1tJfWHMVQohOzRmUQ4TQj9jYKMce620R971IDh5pVclWIhje1l2CT-a5zXrUCM2bHlIDj_r2HWCiH5C9ZYpwQtTbv_kVH33L6YkGzQjSJlLbdBY0u7ZlVPGOg/w640-h640/2023_12_Tuomiokirkko.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Senaatintorin ympäri ja takaisin nukkumaan...</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div></i><div><br /></div><div>Hämmentävää, kuinka suuri hinku mulla on just nyt päästä juoksemaan. Tyydyn kuitenkin kävelyyn vielä ensi tiistaihin saakka ja aloitan kevyen juoksun alkuviikosta. Joulun lomapäivien aikaan mulla olisi aikaa vaikka kuinka juoksuun, mutta hillitsen itseni, ja aloitan normitreenin vasta vuoden vaihduttua, ja 20 viikon mittaisen maratontreenin tammikuun puolen välin tietämillä. Se, milloin keuhkot taas tuntuvat tutuilta, on silkka arvoitus. En kuitenkaan usko, että mun tarvitsee odotella yhdeksää kuukautta, kuten ensimmäisellä kerralla. </div><div><br /></div><div><i><br /></i></div><div><div><i>*) Jos kohtaus ei heti tunnu tutulta, vilkaisepa se tästä Youtube-linkistä: https://youtu.be/aUm2K6eDuMU?feature=shared</i></div></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-55617575933412885842023-11-05T23:14:00.003+02:002023-11-05T23:14:33.405+02:00Iltapyrähdys Stadium Night Runilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyxsdPN56EZRdiDX8_rxYR-LkvMsoOlleN6YyE0pF8PuXDvDpo29x4giqDw9Vjl5je0QoX1dd3KNQKTDAz40pODrtMxFqZHc5n3FFD2LTY8lh-zwE4vQ2exAXPtl-3wdQMoFHjw_HWFfM6pzeK8cl9SFZ5KfJrzUepZDPgYyzyjVy1cRzs9h4w5W1IjGI/s1842/2023_1104_StadiumNightRun.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1036" data-original-width="1842" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyxsdPN56EZRdiDX8_rxYR-LkvMsoOlleN6YyE0pF8PuXDvDpo29x4giqDw9Vjl5je0QoX1dd3KNQKTDAz40pODrtMxFqZHc5n3FFD2LTY8lh-zwE4vQ2exAXPtl-3wdQMoFHjw_HWFfM6pzeK8cl9SFZ5KfJrzUepZDPgYyzyjVy1cRzs9h4w5W1IjGI/w640-h360/2023_1104_StadiumNightRun.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div>Myönnän. Jos Stadium Night Run olisi ollut tänäkin vuonna ilmainen tapahtuma Stadiumin kantiksille, kiusaus jäädä kotiin olisi ollut suuri. Pidän sateessa juoksemisesta, mutta katsellessani ulos ikkunasta pitkin päivää, muistin liiankin hyvin, kuinka kylmä mulla ja koko perheelläni oli viime vuonna juoksun jälkeen. Mutta koskapa olen perusluonteeltani pihi, ei rahan heittäminen roskikseen ole vaihtoehtona juoksulle. Olinhan sentään maksanut osallistumisesta kaksi euroa jokaista juostua kilsaa kohden. <div><br /></div><a name='more'></a><div><div>Viime vuodesta oppineena pyrimme lähtökarsinassa mahdollisimman lähelle lähtöviivaa. Viimeksi jäimme jumiin kävelijöiden perään, tänä vuonna perästä rynni porukka sellaista vauhtia, ettei voinut muuta kuin kiriä mukana. Pätkä lähdöstä Kaivohuoneelle oli paikoitellen aikamoista perunapeltoa. Kuin ihmeen kaupalla nilkat pysyivät kuitenkin ehjinä kaahatessani läpi lätäköiden peittämien kuoppien. Onneksi jalassa oli lenkkarit, jotka sylkevät ravan pois saman tien, joten vesi ei jäänyt ikävästi vellomaan tossujen pohjalle. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Uf4PHcluK02i8c6T39Ky4GyTxl_jqg0aSuBPezt_IqL414fnIMnqjxlsT2XROcW3XsXp0FEO3oBB8N8vtGDScycOfJ_S17o8UzP7ZNEg7pwqUikOEAvOOiXjLF3mxYIwhFPbnO9dE2px_SXNvYR0R3xTHxVxrijtYhq9x2wiuWYKIaZv8D6WLaQ_qqw/s1280/2023_1104_StadiumNightRun_la%CC%88hto%CC%88.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Uf4PHcluK02i8c6T39Ky4GyTxl_jqg0aSuBPezt_IqL414fnIMnqjxlsT2XROcW3XsXp0FEO3oBB8N8vtGDScycOfJ_S17o8UzP7ZNEg7pwqUikOEAvOOiXjLF3mxYIwhFPbnO9dE2px_SXNvYR0R3xTHxVxrijtYhq9x2wiuWYKIaZv8D6WLaQ_qqw/w640-h640/2023_1104_StadiumNightRun_la%CC%88hto%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Lähtöalueella oli tunnelmalliset valot, ja expo-alueen teltat näyttivät pimeydessä houkuttelevilta. Suuri osa juoksijoista oli saanut heijastinliivit päällensä, multa moinen mahdollisuus oli mennyt täysin ohi. Voi, kun meillä kaikilla olisi ollut vaikkapa sponssiotsavalot tai muut vastaavat. Olisimme olleet aikamoisen upea näky pilkkopimeässä juostessamme. </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div>Olen iloinen, että mieheni lähti mukaan Night Runille, vaikka hänellä onkin jäänyt juoksutreenit vähiin. Juoksimme yhdessä rinta rinnan ensimmäisen kilsan verran, mutta mulla oli tällä kertaa enemmän menohaluja. Vaikka mulla on tältäkin vuodelta varmaan 1500 kilometriä enemmän juoksutreeniä takana kuin hänellä, silti aikaeromme oli maalissa vaivaisen parin minuutin luokkaa. En olisi itse pystynyt kylmiltäni vastaavaan suoritukseen. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU6H7vGcDdI-bIqWCAYF7FZTLCHyflOAotx0YqxeGlcUM0Zzp3sjXCI3zrYEtrKVX_NbNdf92c2S9RNl9mnrDicBxOtDJH3zBxbcRZPNvxId8cfzUQWcGUA8D0giZsomIXlpzxgQKcWo-XG03VXrRt83gdaiCKAKNQ8mfzGFaC4J39AeDOVNTvo8Io1wo/s1512/2023_Rohnisch_StadiumNightRun.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU6H7vGcDdI-bIqWCAYF7FZTLCHyflOAotx0YqxeGlcUM0Zzp3sjXCI3zrYEtrKVX_NbNdf92c2S9RNl9mnrDicBxOtDJH3zBxbcRZPNvxId8cfzUQWcGUA8D0giZsomIXlpzxgQKcWo-XG03VXrRt83gdaiCKAKNQ8mfzGFaC4J39AeDOVNTvo8Io1wo/w640-h640/2023_Rohnisch_StadiumNightRun.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Toppavaatteet olivat heijaajilla paikallaan. </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div>Viiteen kilometriin mahtui nousuja ja erityisesti vastatuulta. Juoksu tuntui mukavan haastavalta, mutta kellon antaman datan mukaan olisin pystynyt antamaan itsestäni paljon enemmän. Sykkeiden mukaan puolet juoksusta oli peruskestävyystreenin puolella, neljän minuutin ajan juoksin maratonkynnyksen tuolla puolen ja lopun aikaa olin turvallisesti vauhtikestävyysalueella. Keuhkojen puolesta mulla ei olisi kuitenkaan ollut juurikaan varaa vauhdin kiristämiseen. Tutkimusten mukaan keuhkoni ovat kunnossa, joten syy saattaa löytyä lämpömittarin lukemista. </div><div><br /></div><div>Ja enhän mä alun perinkään lähtenyt sillä ajatuksella liikkeelle, että nyt otetaan naisesta irti kaikki mikä lähtee. Tännehän tultiin nautiskelemaan juoksusta. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJXh6oUL0mNDOVZ04pUDc_UjvhmjXQv_j4fUm2zomiJQrSHSffB5iipj9osee0z_kLg0rsdE2glr_yy0RKHI3sXa6A0t1Pd5NLinbZm2CnGrY3IKxg17QuR9t1v-lis8FM2BGJ9Upo2RpdUfnzQ6xQw8Euo-EVKSFttQSmRJOqnme1BROXDQOFLpenLKo/s1658/2023_StadiumNightRun_reitti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1658" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJXh6oUL0mNDOVZ04pUDc_UjvhmjXQv_j4fUm2zomiJQrSHSffB5iipj9osee0z_kLg0rsdE2glr_yy0RKHI3sXa6A0t1Pd5NLinbZm2CnGrY3IKxg17QuR9t1v-lis8FM2BGJ9Upo2RpdUfnzQ6xQw8Euo-EVKSFttQSmRJOqnme1BROXDQOFLpenLKo/w434-h640/2023_StadiumNightRun_reitti.jpg" width="434" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Loppuaika: 25:03 (netto), tuloksissa naisten 37. </i></div><div><br /></div><div>Viime vuonna luistelimme vasta sataneella lumipeitteellä, tällä kertaa liukastelimme asfalttiin liitskaantuneilla puiden lehdillä. Olisi tehnyt mieli heittää pipo ja hanskat Ursulan kohdalla puskaan odottamaan kotimatkaa, sillä olo oli kuin saunassa. Tuulitakkikin tuntui ylimääräiseltä. Siinä vaiheessa oli kuitenkin enää vähän päälle kilometrin verran maaliin, joten pidin vaatteet päällä ja kiristin vauhtia. </div></div><div><br /></div><div>Maalisuora on aina pitkä, niin tälläkin kertaa. Valot lähestyivät aina vaan nopeammin. Jaloissa oli mukavasti virtaa, eikä useat juostut ylämäet tuntuneet enää missään. Maaliviiva tuli ylitettyä 25 minuuttia ja 10 sekuntia lähtölaukauksesta, nettoaika oli seitsemän sekuntia vähemmän. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjufl-iTd4f5K1gTFwT55DXbTkEbTS1t039cUTzvDiKU-3pHt4gtHulOtsmKCD-E87lRO_62Ksx2B4ygC-OuzLxYiMvA0YHe8qnC6K5kVgz9sLUVgEIGsVVEQlZFVdyQ897GbvXrlimjMI2E5NprMI1R3CMfv7L-ynEfBBYZKPkM7laH1xzqyySfOPaPio/s1280/2023_1104_StadiumNightRun_Poppis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjufl-iTd4f5K1gTFwT55DXbTkEbTS1t039cUTzvDiKU-3pHt4gtHulOtsmKCD-E87lRO_62Ksx2B4ygC-OuzLxYiMvA0YHe8qnC6K5kVgz9sLUVgEIGsVVEQlZFVdyQ897GbvXrlimjMI2E5NprMI1R3CMfv7L-ynEfBBYZKPkM7laH1xzqyySfOPaPio/w640-h640/2023_1104_StadiumNightRun_Poppis.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div style="font-style: italic; text-align: center;"><i>Kaivopuiston kisa-alueella ja reitin pimeydessä oli vaikea tunnistaa tuttuja. Satun kanssa olimme onneksi sopineet jo ennakkoon treffit. </i></div><div style="font-style: italic; text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="font-style: italic; text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa hampaamme eivät kalisseet heti maaliin päästyämme. Vaikka reppu olikin täynnä lämpimiä vaatteita, niitä ei tarvinnut kuitenkaan kaivaa esiin, sillä meillä oli miehen kanssa vielä vastaava power walk edessä kuin kisoihin tullessamme. Tällä kertaa meillä oli määränpäänä lähipunttis, sillä eihän tällaista makoisaa lämmittelyä kannattanut heittää hukkaan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSIAvJD7ZA3488LlHHt3BBbHGxHRPqICS4VhXJ544S-tZvFQ8B2td7o6MbZD7iH4M5VFFi2dHvc9syRz9BLtnYO37ikwYqWim0QZ-XrBYpgiborpyyrIaI7asNHDwXKLyJzp76zB9CqC9Y7I2QjY6NlR7D-bfeCqYgU6TTMc2A7CHCj62h9crzue22wkw/s1512/2023_1104_StadiumNightRun_HokaRocketX.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSIAvJD7ZA3488LlHHt3BBbHGxHRPqICS4VhXJ544S-tZvFQ8B2td7o6MbZD7iH4M5VFFi2dHvc9syRz9BLtnYO37ikwYqWim0QZ-XrBYpgiborpyyrIaI7asNHDwXKLyJzp76zB9CqC9Y7I2QjY6NlR7D-bfeCqYgU6TTMc2A7CHCj62h9crzue22wkw/w640-h640/2023_1104_StadiumNightRun_HokaRocketX.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Jännitti laittaa HOKAn Rocket X 2:t jalkaan, sillä pelkäsin niiden olevan kuntoani nopeammat. Pysyin kuitenkin kyydissä mukana, ja jalat rullasivat kuin unelma. Salille oli pakko vaihtaa puhdasta päälle, sillä olivathan sekä tossut että pöksyt saaneet mukavasti rapaa muistoksi Kaivarista. </i></div><div style="text-align: center;"><i>*Saan HOKA-lähettiläänä eri lenkkarimalleja testattavakseni maksutta, myös kuvassa näkyvät lenkkarit ja pöksyt.* </i></div></i><div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yläkroppa sekä vatsa- ja selkälihakset saivat kyytiä miltei tyhjällä salilla. Ilmeisesti lauantai-ilta ei ole sitä kiireisintä aikaa keskustan kuntosaleilla. Suurin osa kuntoilijoista oli tullut paikalle kaverinsa kanssa, aivan kuten mekin. Oli ilo huomata, kuinka muutkin nautiskelivat lauantai-illan huumasta yhdessä hikoillen ja rehkien. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämän lauantai-illan ohjelma oli mun mieleeni; rennon letkeä, sykettä nostattava lenkki, ja sen päälle kuntoilua hyvässä seurassa. Tämä on parasta lääkettä pimeyteen ja viimaan!</div><div><br /></div></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-20144743644672984642023-11-01T21:13:00.001+02:002023-11-01T21:13:22.662+02:00Kun kaikkeen ei riitä aikaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipC7alpYt5VG2CJ3TVsF1XWZT591Gc2Q-4R8Al20l6OPss7f0-PpBOsXZz08zxIeFoSi-Hwhjv5RKJbMrHQKQUONob73-4WQnYj6x6LpY9T3ZPFHjuZZ4r6JLP9tAB6n-3olMg8m3v4bO0zCQwGY6TM4gUM89Zz3MJCqKrh3Xixpt466WOLMm9iRmnU8c/s1512/2023_11_lattia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1512" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipC7alpYt5VG2CJ3TVsF1XWZT591Gc2Q-4R8Al20l6OPss7f0-PpBOsXZz08zxIeFoSi-Hwhjv5RKJbMrHQKQUONob73-4WQnYj6x6LpY9T3ZPFHjuZZ4r6JLP9tAB6n-3olMg8m3v4bO0zCQwGY6TM4gUM89Zz3MJCqKrh3Xixpt466WOLMm9iRmnU8c/w640-h360/2023_11_lattia.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Olen kokenut syksyn mittaan maanista euforiaa lenkkipolulla, mutta olen myös tullut takaisin kotiin kesken lenkin häntä koipien välissä. Molempiin ääripäihin syy löytyy arjen kokonaiskuormituksesta.</p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Mulla on meneillään blogin kulisseissa muutaman vuoden mittainen urakka, joka haastaa mua miltei joka päivä. Voin antaa sille vapaa-aikaani tuhottomasti, tai olla antamatta. Valinta on täysin minun, mutta tällaisena nyt-ja-kaikki-tässä-heti -ihmisenä pidemmän ajan sluibailu ei ole oikeasti vaihtoehtona. Jos otan homman löysin rantein, tekemättömät asiat aiheuttavat henkistä kuormittumista. Jos taas paneudun puuhasteluun urakalla, stressiä aiheuttaakin ajan rajallisuus. Kun olisi niin paljon muutakin tekemistä, ja levollekin tulisi antaa riittävästi aikaa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjauA44lqC0TbAR9n5CBNwFyIU40iFdccBg1aaN8DLryYf-d2eP_SaolCH1h2pgZ6cWgHUOKRrWl7knuuFLUZB9hc84b_4zxHoizG2vb44_q260JHHDBpVVr6BZhllKop8zL-LZ8C0S4PdniCJaEG1o6yH8G5YubHHQUQx6ezSDaCW3JzAGUqECwahDxts/s1280/2023_11_pullaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjauA44lqC0TbAR9n5CBNwFyIU40iFdccBg1aaN8DLryYf-d2eP_SaolCH1h2pgZ6cWgHUOKRrWl7knuuFLUZB9hc84b_4zxHoizG2vb44_q260JHHDBpVVr6BZhllKop8zL-LZ8C0S4PdniCJaEG1o6yH8G5YubHHQUQx6ezSDaCW3JzAGUqECwahDxts/w640-h640/2023_11_pullaa.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Pullaterapia tekee ihmeitä. Terapiasessiosta on jälkikäteen iloa niin perheelle kuin naapurin Busse-koirallekin.</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Kun vielä lisään tähän kaikkeen päiväduuniini syyskuussa yllättäen ilmestyneen ruuhkapiikin, soppa on valmis. Jostain muustakin kuin siivoamisesta on ollut pakko luopua, jotta arki ei muutuisi liian kuormittavaksi. Valitettavasti juoksu ja kirjoittaminen ovat tällä luopumisten listalla jaetulla ykkössijalla. </p><p><br /></p><p>Kun viikon tehtävät eivät tunnu mahtuvan kalenterin aukeamalle, niitä on pakko alkaa järjestellä sinne järkevämmin. Toki to do -listojen kirjoittaminen pienemmällä käsialalla käy ensiapuna, mutta oikeastaan pysyn täysijärkisenä ja hyvässä kunnossa vain asioiden järkevällä organisoinnilla. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4HjbbHqGefXLFNGPeJ0u2uOf1zwRWV3SjZU8AOxhhT1YGHig3iUu6dGWa-qIoK_eCRlE9JVZ_iaEoIO8RmKrbXjodTvRpBtDc9GuvzAMTM9XlCyUgBCt4ZZ3poV59iHQUYT1G55oYxoPzVjhyphenhyphenxeDXWzxxE2_HGc6wZFUasAUL9n6HmtiGzdwszGmBzJQ/s2879/2023_11_salilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2879" data-original-width="2879" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4HjbbHqGefXLFNGPeJ0u2uOf1zwRWV3SjZU8AOxhhT1YGHig3iUu6dGWa-qIoK_eCRlE9JVZ_iaEoIO8RmKrbXjodTvRpBtDc9GuvzAMTM9XlCyUgBCt4ZZ3poV59iHQUYT1G55oYxoPzVjhyphenhyphenxeDXWzxxE2_HGc6wZFUasAUL9n6HmtiGzdwszGmBzJQ/w640-h640/2023_11_salilla.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Olen ehtinyt käydä testaamassa uuden lähipunttiksen. Tänne olisi hyvä ehtiä pari kertaa viikossa talven mittaan. Juoksun voi kätevästi yhdistää salikäynteihin. </i></div></i><p><br /></p><p>Olen opetellut uudenlaisia käytäntöjä, jotta juoksu ei jäisi kokonaan väliin. Olen myös joutunut suosiolla vaihtamaan suunniteltuja lenkkejä kävelyyn yksinkertaisesti siitä syystä, että pääni on liian kuormittunut, eikä nukkumatin kanssa ole ollut tarpeeksi pitkiä treffejä öiseen aikaan. Mutta onneksi liikkumiseen on vaihtoehtoja, eikä aina tarvitse viilettää hikipisaravana perässä. Rauhallisemmallakin vauhdilla saa ladattua akkuja, eivätkä happihyppelyt mene koskaan hukkaan.</p><p><br /></p><p>Vaikka arkeni onkin nyt pullollaan kaikkea, olen silti uskaltautunut ilmoittautumaan jo yhdelle maratonille ensi vuonna. Uskon, että päivärytmini löytää ennen pitkää omat uomansa. Sellaiset, joihin mahtuu rastitettavien tehtävälistojen vastapainoksi tarpeeksi lepoa ja mukavasti myös juoksua. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMiK5MZnhE2oaG5Xq3_SrGNLZvUAdoRGGWKv-S1SLkS_0SHosbAFeiYeYzwVKSVIYxO9UUigA9_Hr5rmFEpH8ezMXMGrdEbA6nPD9s_lirUkogP386dq45wJ3EgoDV8Sp98HfzfBjTZUqHpmSo-RM7yCC0q1BHGw11L77iYTM2ScFd2ZY4aYqcY4_X6H8/s1080/2023_11_laatikkoleikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMiK5MZnhE2oaG5Xq3_SrGNLZvUAdoRGGWKv-S1SLkS_0SHosbAFeiYeYzwVKSVIYxO9UUigA9_Hr5rmFEpH8ezMXMGrdEbA6nPD9s_lirUkogP386dq45wJ3EgoDV8Sp98HfzfBjTZUqHpmSo-RM7yCC0q1BHGw11L77iYTM2ScFd2ZY4aYqcY4_X6H8/w640-h640/2023_11_laatikkoleikki.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Arki on ollut aikamoista laatikkoleikkiä viimeiset pari kuukautta. </i></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-7195570723184690972023-10-15T18:17:00.004+03:002023-10-15T18:20:15.223+03:00Helppoa ja kivaa? – DNF Vantaan maratonilla 2023<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhex7LsBWeTuHrPQbAcT53vszJY5weBiUP0dnaH-eQxfT-U6_CBazY3ht42ljH2i33_jHy12v6H82WVSWhjcArWJ27bdXV-j1oda88sIAeQgKsBabXmBqWl6Dfu5hG9IdJBlbadzEyA7wWk2yQqgrWI6XGCjKB_cGn_KqRebGwd4aAYFYl3TIhKVP87q1M/s1287/2023_1014_VantaaMaraton_reitti.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="527" data-original-width="1287" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhex7LsBWeTuHrPQbAcT53vszJY5weBiUP0dnaH-eQxfT-U6_CBazY3ht42ljH2i33_jHy12v6H82WVSWhjcArWJ27bdXV-j1oda88sIAeQgKsBabXmBqWl6Dfu5hG9IdJBlbadzEyA7wWk2yQqgrWI6XGCjKB_cGn_KqRebGwd4aAYFYl3TIhKVP87q1M/w640-h262/2023_1014_VantaaMaraton_reitti.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Piipahdin heti aamusta ulkona saattamassa skidin autolle. Kyyti odotti jo poitsua, joten pistimme jalkaa toisen eteen rivakkaa tahtia. 350 metrin matkalla sain keuhkoni ylikierroksille, eikä hengityksen tasoittumiseen riittänyt edes matelu takaisin himaan. En ole selvästikään kunnossa, enkä ollut kyllä eilenkään. </div><div><br /></div><a name='more'></a><div>Mulla on ollut viitisen viikkoa rankkoja rupeamia monella rintamalla, ja perheen potemat flunssat ovat jäänyt pyörimään päälleni sellaiseen ärsyttävään olotilaan, etten ole kipeä, mutta en ole täydessä terässäkään. </div><div><br /></div><div>Mulla oli loppuviikko duunista vapaata ja ensimmäinen vapaapäivistä meni suurimmaksi osin kipeän skidin kanssa peiton alla telkkaria tuijottaen. Perjantaina oloni oli taas mitä mainioin ja päätin lähteä sittenkin juoksemaan Vantaan maratonin, kun kerran oli peräti debyyttini SAULin SM-maratonilla. Olikohan toinen puoli tervettä oloa vain pelkkää itsesuggestiota?</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinlg7KxmgRRlq6gcBpEHIwqVoPox67WxbkgRpdV9nRnkzHPCemMvWZANiLjTjPM-hr068bKVghx3OB-aPi-kZhg0FlfDMrOceb0eGrGjNqYme4M2KZR73JZThWdmAGtz-SKLDrrUAuLwBljt3o5TmMpOa-0r7yxldFjQufuNJ9B7bjaDXqxUWonHwVLEo/s1512/2023_VantaanMaraton_OPM.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinlg7KxmgRRlq6gcBpEHIwqVoPox67WxbkgRpdV9nRnkzHPCemMvWZANiLjTjPM-hr068bKVghx3OB-aPi-kZhg0FlfDMrOceb0eGrGjNqYme4M2KZR73JZThWdmAGtz-SKLDrrUAuLwBljt3o5TmMpOa-0r7yxldFjQufuNJ9B7bjaDXqxUWonHwVLEo/w640-h640/2023_VantaanMaraton_OPM.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Pääsin kuivin jaloin kisapaikalle, mutta maratonilla saatiin taivaalta kylmää kyytiä. Kaatosade ei mua kyllä sen kummemmin häirinnyt kuin vasta lopettaessani juoksun. </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div>Lähdin aika kylmiltään maratonille. Henkiselle puolelle olisin tarvinnut lisäjuoksukertoja syyskuulle, mutta itse maratonviikko meni mukavasti omalla painollaan, oikeastaan tulevaa koitosta sen kummemmin jännittämättä. En ollut muistanut testata geelejä ja energiapalleroita ennakkoon, hyvä kun muistin edes käydä ostamassa ne lähikaupasta. Onhan näitä maroja jo takana sen verran, ettei perinteisten rituaalien pois jättäminen järkytä sen kummemmin tulevaa suoritusta. (Kunhan muistan laittaa ensin lenkkarin oikeaan jalkaan, homma on hallussa :) </div><div><br /></div><div>Olen syönyt sen verran kuin on tuntunut hyvältä, lakuakin oli mies varannut mulle jemmaan. Toki olisihan maratonia edeltävänä iltana normaalisti nauttimani suklaavanukas maistunut tälläkin kertaa, mutta ei sen puuttumista enää lähtöviivalla tullut muisteltua. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxKQU_-X-ZPqS0AOqdE5cFjCm659oaEHPj9j_ivjoC-H7FmTRC2Qo7wK25WtSKPiX95qstgC3ouxnROzkFM2Gch0YZxdiEr11VgD7Gi5jwCIdDQ4Gs9r8PCH4bCIf9ILbByTk3Hywqow1IgUcxCUQozVZhuZnDC5sPHSbSBcyy1T8njuKuCNfYjTzPCjA/s1194/2023_VantaanMAraton_SAUL.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1194" data-original-width="1194" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxKQU_-X-ZPqS0AOqdE5cFjCm659oaEHPj9j_ivjoC-H7FmTRC2Qo7wK25WtSKPiX95qstgC3ouxnROzkFM2Gch0YZxdiEr11VgD7Gi5jwCIdDQ4Gs9r8PCH4bCIf9ILbByTk3Hywqow1IgUcxCUQozVZhuZnDC5sPHSbSBcyy1T8njuKuCNfYjTzPCjA/w640-h640/2023_VantaanMAraton_SAUL.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Numerolappu eteen ja taakse. Olisi ollut huoltajillekin omat lipuskat. Ensimmäisellä kerralla SAULin SM-kisoissa kaikki oli uutta ja jännää. </i></div><div><br /></div><div>Aamulla oli tavallisen väsynyt ja jännittynyt olo. Just sellainen, joka edeltää jokaista maratonia. Olin illalla ylivirittyneessä tilassa, eikä uni-ikkunasta ollut tietoakaan. Sänkyyn kömpimisen sijaan aloin järjestellä kotia. Tuli sama fiilis kuin opiskellessa, kun pitäisi lukea tenttiin, siivousinto vie ajan lukemiselta. Pysyin kuitenkin rauhallisena. On sitä ennenkin tullut nukuttua ennen maraa huonosti tai yö on jäänyt pätkäksi. Kokonaisuudella on merkitystä ennemminkin kuin yksillä yöunilla. Vaikka kyllähän tulevat 42 kilometriä alkoivat tuntua mielen sopukoissa pitkältä matkalta juostavaksi. </div><div><br /></div><div>Kaiken kiireen keskellä juoksu on jäänyt tavallista vähemmälle ja Garminin kisaennusteet ovat huonontuneet päivä päivältä, mutta tiedän hyvin, ettei kunto ole täysin kadonnut elokuisesta. Enkkoja en missään nimessä olisi ollut havittelemassa, mutta perusjuoksu 3:58–4:06 aikahaitarissa tuntui hyvinkin mahdolliselta. Siitäkin huolimatta, että varsinainen kuntohuipun metsästys on jäänyt täysin arjen jalkoihin.</div><div><br /></div><div>Uskalsin lähteä juoksemaan 5:23-5:30 keskarilla jo heti alusta. Negatiivinen splitti ei ole mun juttuni, joten pistän kisoissa alussa säästöön minsoja toista puolikasta varten. Juoksu tuntui yllättäen viikon mittaisen juoksutauon jäljiltä helpolta ja kivalta. Tuota hokemaa juoksufrendini Satu viljeli eilen niin ennen juoksua kuin myös sen jälkeen. Sai mutkin uskomaan siihen, ainakin yhden kiekan ajaksi. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW3-rTGynLXi7KXm2kGsQ0Rw9dqm2glq0BRHGIyNKY8nEKEqwmRG3FmDW2DYb5zba24UAI2Rg-4U1wA2ZWHRvto-5vKLTWZfPzUqoiD5QyrUpLg8DCzHWlsflXt2fbORXQmGb0yjHnoAQ4yxROaBlUNiV8MOQONd1aJBmszDXxvhs-V_ps2L34kzZFSc/s1280/2023_VAntaanMAraton_HOKAmachx.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW3-rTGynLXi7KXm2kGsQ0Rw9dqm2glq0BRHGIyNKY8nEKEqwmRG3FmDW2DYb5zba24UAI2Rg-4U1wA2ZWHRvto-5vKLTWZfPzUqoiD5QyrUpLg8DCzHWlsflXt2fbORXQmGb0yjHnoAQ4yxROaBlUNiV8MOQONd1aJBmszDXxvhs-V_ps2L34kzZFSc/w640-h640/2023_VAntaanMAraton_HOKAmachx.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>*Mainos Time to Fly Suomi* HOKAn Mach X:t kuivumassa kylppärissä juoksun jälkeen. Näiden takia maraton ei tyssännyt alkuunsa, vaan olisivat toimineet kisatossuina mainiosti maaliin saakka. </i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div><br /></div><div>Sykkeet olivat maltillisesta vauhdista huolimatta yllättävän korkealla. Pistin sykkeet kellosta piiloon ja jatkoin juoksua. </div><div><br /></div><div>Jossain vaiheessa tajusin, että soittolista oli jotain aivan muuta, kuin olin edellisiltana ladannut Spotifyhin. Kaksi biisiä vuorotteli kerta toisensa jälkeen, ja nekin piti aina laittaa erikseen päälle kuulokkeistani. Päässäni kivisti muutenkin, enkä todellakaan kaivannut siihen The Chainsmokersin + Halseyn Closetia ja Clean Banditin + Zara Larssonin Symphonya. Yhdeksän kilsan kohdalla oli pakko pysähtyä ja kaivaa känny takataskusta ja etsiä joku vanhoista juoksusoittolistoista saattamaan mut kunnialla maaliin. Uudet biisit eivät kuitenkaan vieneet jomotusta pääkopasta. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCMy48X0uDNrc1GR8A0mgfLx0iMCl9FlFGLm3YpNOlGdfDKYs4k9N0_ZCz63bTOXXSTvexXjySYr06B2WLcy5o66AbDLGKgbKxnHuTGYPWytYpOxHIa4phdTAEHvSnT5HfclNjy8iNOo8xh-thaveNg5iir_2U8RvLsFklOCHP6O3y-sQyB4vDsTOvoRc/s1478/2023_VantaanMaraton_HOKA.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1478" data-original-width="1478" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCMy48X0uDNrc1GR8A0mgfLx0iMCl9FlFGLm3YpNOlGdfDKYs4k9N0_ZCz63bTOXXSTvexXjySYr06B2WLcy5o66AbDLGKgbKxnHuTGYPWytYpOxHIa4phdTAEHvSnT5HfclNjy8iNOo8xh-thaveNg5iir_2U8RvLsFklOCHP6O3y-sQyB4vDsTOvoRc/w640-h640/2023_VantaanMaraton_HOKA.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Vantaan maratonin expossa oli ostettavissa niin Hokia kuin Otson smurffipaitojakin. </i></div><div style="text-align: center;"><i>Ja vaikka mitä muuta!</i></div></i><div><br /></div><div>13 kilometriä oli mulle kisan todellinen käännekohta. Olin toki jo kilometritolkulla tajunnut alitajuisesti etteivät keuhkoni ole kunnossa, mutta vasta tässä vaiheessa myönsin sen viimein itselleni. Olin keskittynyt aikuisurheilijoiden SM-mitalin metsästämiseen, mutta nyt oli pakko myöntää tosiasiat. Vedin astmapiipusta kilometrin välein ensiapua keuhkoille. Tyhmää. Tuosta saa vain sydämen rytmihäiriöitä riesakseen.</div><div><br /></div><div>Kävin kauppaa itseni kanssa: jos seuraavalla kilsalla hengitys olisi helpompaa, jatkaisin loppuun asti. Niitä kilsoja sitten odottelin seitsemän kilsan verran. Juoksin puolimaratonin ajanoton yli, otin numerolapun rinnastani, enkä jatkanut matkaa kolmannelle kiekalle. Itkuhan siinä tuli. V*t*t*s oli järisyttävä. Kyyneleistä ei ollut tulla loppua. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAkqYUfnE61OZ2LUsKrskYqNyBwdCMejmxCC3azfWzbLktE1A6yTrA1x3lKIzWyEcGxnEZ8Rv67xfls_5U0XNmeIYC1OqS_Cfth8C81rn_j4aiJmOTufaS7d6vfKGteCht1cdohPsCRNMuf_hSphoU7aROHOCLFEy8aYNGMinYKQ5zvtEUr0U8Ky6KS9Q/s1680/2023_VAntaanMaraton_DNF.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1680" data-original-width="1121" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAkqYUfnE61OZ2LUsKrskYqNyBwdCMejmxCC3azfWzbLktE1A6yTrA1x3lKIzWyEcGxnEZ8Rv67xfls_5U0XNmeIYC1OqS_Cfth8C81rn_j4aiJmOTufaS7d6vfKGteCht1cdohPsCRNMuf_hSphoU7aROHOCLFEy8aYNGMinYKQ5zvtEUr0U8Ky6KS9Q/w428-h640/2023_VAntaanMaraton_DNF.jpg" width="428" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Melkein unohdin laittaa ajanoton pois päältä. </i></div><div><br /></div><div>Jossittelin eilisen illan, sehän on ihan luonnollista. Varsinkin, kun huomasin että moni muukin oli joutunut keskeyttämään, ja palkintopallille olisi päässyt ihan vain maaliviivan määräajassa ylittämällä. Jossit sinne ja tänne eivät kuitenkaan muuttaneet tosiasiaa. Keskeytys oli oikea ratkaisu. </div><div><br /></div><div>Onneksi tiedän millainen kipu ja paha olo kuuluu lajiin ja mikä ei, joten osasin lopettaa juoksun omasta päätöksestäni, ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Jos en olisi lopettanut leikkiä puolikkaan kohdalla, olisin varmasti päätynyt kuormittamaan ensiapua omalla tyhmyydelläni. Niin, tyhmyydelläni, sillä sitähän se olisi loppupeleissä ollut. Omalla terveydellään venäläisen ruletin pelaaminen. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPnr5pMf85QRk2U2JZgDCIheGnIm3mAQVfGKVmFcJ06wWenz04An2Hxefxpiy8Q5R4mrtjFZv70nsfkLWPGNtEOwBmdR3F9R2DISvd3pp5PPQ2dE46LtFAMLA556gpXo4AThw7RBSV0qjBurjkSzKAAn5_KTrHE_O88JpGhZlE0i42CqGMpnAa4Z8ElsI/s1280/2023_DNF_VantaanMaraton.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPnr5pMf85QRk2U2JZgDCIheGnIm3mAQVfGKVmFcJ06wWenz04An2Hxefxpiy8Q5R4mrtjFZv70nsfkLWPGNtEOwBmdR3F9R2DISvd3pp5PPQ2dE46LtFAMLA556gpXo4AThw7RBSV0qjBurjkSzKAAn5_KTrHE_O88JpGhZlE0i42CqGMpnAa4Z8ElsI/w640-h640/2023_DNF_VantaanMaraton.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Keljutus näkyy varmastikin päälle päin, eikö vaan?</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Velloin itsesäälissä, vaikka oikeastihan mulla on asiat ihan hyvin:</div><div><ul style="text-align: left;"><li>Mulla oli ihania juoksufrendejä tukenani. He välittivät miten voin. </li><li>Tulin omin jaloin kisoista kotiin. </li><li>Mulla oli treffit rakkaan perheeni kanssa lempparihampurilaisravintolassa.</li><li>Nukuin megapitkät päikkärit.</li><li>Katsoin loistavan leffan (Ténor) osan perheestä kanssa ennen kuin menin takaisin nukkumaan. </li></ul></div><div><div><br /></div><div>Mitä nyt maraton jäi tältä vuodelta lopulta saavuttamatta. </div><div><br /></div></div><div>Keskityn seuraavat viikot itseni palautteluun ja lääkärissäkin ehdin jo käydä. Tutkimukset jatkuvat keuhkojen ja astman osalta, eli olen hyvissä käsissä. Ja eilisen jossittelun keskellä ehdin ilmoittautua jo seuraavalle maratonillekin. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ZxVorYqXDmqAtKQMV7PKhyKV3vz7u4CjXu1e2SLLD2lXJUaSlzL0uHvt9XmeU9kLNCeQ_jlZLllqcGNvnGz9rqbtwZ1jxT4CCfEJpFdwAaxRBLbbNOlEBIXhr6PhNsxQQ0kSn7y5EBpEknxNhFjWyRlA4bTYePFyi_YShfbxe93NyuzXmY-XaqzOVCM/s1478/2023_VAntaanMaraton_paraspaikka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1478" data-original-width="1478" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ZxVorYqXDmqAtKQMV7PKhyKV3vz7u4CjXu1e2SLLD2lXJUaSlzL0uHvt9XmeU9kLNCeQ_jlZLllqcGNvnGz9rqbtwZ1jxT4CCfEJpFdwAaxRBLbbNOlEBIXhr6PhNsxQQ0kSn7y5EBpEknxNhFjWyRlA4bTYePFyi_YShfbxe93NyuzXmY-XaqzOVCM/w640-h640/2023_VAntaanMaraton_paraspaikka.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Unet ovat maittaneet. Sänky on ehdottomasti kodin houkuttelevin paikka just nyt. </i></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-41287514596910127082023-09-03T19:42:00.002+03:002023-09-03T19:49:36.744+03:00Juoksukaveri ymmärtää kyllä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZXRZ4js4qfwVS141Ff5H37tdooOkxtIjczFsgtmNovFgue28XgNR-d_bNUkczSKnqV67tJRtK713RzhxuntCSFlpVgYrGRXp23sTKaXh0aLjfEWDLuX4DZSGdjPBRoBceTfRooAHpNy_9KJC4Tr1o2OiC_XvCt6RwuGDcVDSRyxOe2lASHsP7nWeh8dM/s1123/2023_0903_aamupitkis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="1123" height="492" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZXRZ4js4qfwVS141Ff5H37tdooOkxtIjczFsgtmNovFgue28XgNR-d_bNUkczSKnqV67tJRtK713RzhxuntCSFlpVgYrGRXp23sTKaXh0aLjfEWDLuX4DZSGdjPBRoBceTfRooAHpNy_9KJC4Tr1o2OiC_XvCt6RwuGDcVDSRyxOe2lASHsP7nWeh8dM/w640-h492/2023_0903_aamupitkis.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div>Mikä onkaan parempi tapa aloittaa sunnuntai kuin lähteä frendin kanssa juoksemaan? Tarkemmin ajatellen olisin ehkä ollut ainakin yhden ylimääräisen, nukkumiseen käytetyn tunnin tarpeessa, mutta näin jälkeenpäin, endorfiinimyrskyn keskellä, nukkuminen tuntuu täysin toisarvoiselta juoksun rinnalla. Ainakin tänään.<div><div><br /></div><a name='more'></a><div>Satun ohjelmassa oli 15 kilsan mittainen lenkki, juostujen matkojen mittaa kun on lyhennettävä ennen maratonia. Mulle samainen mitta olisi käynyt mainiosti, jollen olisi pitänyt torstaina päikkäreitä pitkistä tärkeämpänä ajankäyttönä. Niinpä juoksin sovitun lenkin alle nelisen kilometriä, jotta sain tällekin viikolle passelin mittaisen pitkän lenkin.</div><div><br /></div><div>Aloitimme yhteisen lenkin Holiday Innin vessasta, mulla kun on ollut viime viikkoina vatsani kanssa tylsiä ongelmia. Onneksi juoksufrendi ymmärtää kyllä. Hänen kanssaan saa myös puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Omia vaivoja ja kolotuksia ei tarvitse kääriä vaaleanpunaiseen sellofaaniin, vaan asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Eri eritteetkin saa mainita ilman että kaveri alkaa väännellä naamaa, tai hänen mielessään alkaa pyöriä ajatuksia siitä, että on kyllä vikaa kertaa tämän tyypin kanssa lenkillä. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiudtLY3AWSWx01DOckuuLuDkn9ijc_wrfjuWkiRM7UpPxN_o0y9EfTdSpV_c7VfjetRRWGK9yDPXg4hChdVplHNnsvF0t9wuX4gP429xXPR3iExN0mYzY8bNiTwjJu5TZ1OORtzFu7xl8GmfX3h9GlZdLw0aIMaCYUfbR1IeCnELHBp07FB9ZEP8CFS5o/s1280/2023_0902_vesipostilla_Larussa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiudtLY3AWSWx01DOckuuLuDkn9ijc_wrfjuWkiRM7UpPxN_o0y9EfTdSpV_c7VfjetRRWGK9yDPXg4hChdVplHNnsvF0t9wuX4gP429xXPR3iExN0mYzY8bNiTwjJu5TZ1OORtzFu7xl8GmfX3h9GlZdLw0aIMaCYUfbR1IeCnELHBp07FB9ZEP8CFS5o/w640-h640/2023_0902_vesipostilla_Larussa.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Vesipostin raikas vesi oli maukasta. Kesti hetkisen verran ennen kuin tajusin, että kahva pitää nostaa tosi ylhäälle. Ilman ohjelappusta olisin saattanut jättää homman sikseen. </i></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Satu sai toimia tällä kertaa reittimestarina, ja loistavan reitin hän valitsikin. Upea syysaamu oli tyyni ja aurinkoinen. Aamuysiltä autoilijat olivat vielä kotosalla, joten saimme juosta mukavan rauhallisissa merkeissä Töölönlahdelta Meikkuun ja siitä eteenpäin Kuusisaaren ja Larun kautta Ruoholahteen. </div><div><br /></div><div>Vaikka lenkki sujuikin jouhevasti ja meillä kummallakin vaikutti olevan hyvä päivä, pidimme silti vauhdin maltillisena. Satu ymmärsi sanomattakin, etten ole yhtä vauhdikkaassa pitkiskunnossa kuin mitä hän on. Niinpä mun vauhtini saneli tällä kertaa etenemisen. Satu sai säästää panokset ensi viikonloppuna juostavalle Tallinnan maratonille. </div><div><br /></div><div>Eerikinkadun alkupäässä oli hyvä tarkastaa kellojemme lukemat. Satulla oli vielä yhden korttelin verran täyteen 15 kilometrin lukemaan. Ei kun kiertämään kehää. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO2BNZ2lrNufrpecJ-QRXLaGfO9QtoarzhmLOYtKwB_2k4tVcpdTrTOWLkGXSWJ-8oZMc-S8swh9XXXjjVX8HT5YsOdzbCLppTztRrudoVjFc234HFTkFPBB9wPEqJepfiPmHXVOPmdlvRGYsTJddAdp7omShSipzlqSMfzJWHdUENVtaoJ3vPD-WKrQ0/s886/2023_0902_tieta%CC%88ja%CC%88t_tieta%CC%88a%CC%88.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="886" data-original-width="716" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO2BNZ2lrNufrpecJ-QRXLaGfO9QtoarzhmLOYtKwB_2k4tVcpdTrTOWLkGXSWJ-8oZMc-S8swh9XXXjjVX8HT5YsOdzbCLppTztRrudoVjFc234HFTkFPBB9wPEqJepfiPmHXVOPmdlvRGYsTJddAdp7omShSipzlqSMfzJWHdUENVtaoJ3vPD-WKrQ0/w518-h640/2023_0902_tieta%CC%88ja%CC%88t_tieta%CC%88a%CC%88.jpg" width="518" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Satu lähetti kuvan lenkkimme loppupäästä saatteella "tietäjät tietää". </i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div>Kun lähestyimme kauppakeskus Kampin takaovea, huomasin että multa puuttuu vielä nelisensataa metriä täyteen kaksikymppiseen. Juoksukaveri ymmärtää jo heti puolesta sanasta mitä meidän pitää tehdä asialle. Lähdimme näin ollen vielä ylimääräiselle kunniakierrokselle kauppakeskuksen ympäri. </div><div><br /></div><div>Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, jolloin keräämme viimeisiä minuutteja tai metrejä. Aikaisemmilla lenkeillämme olemme ottaneet mm. Oodin edessä olevan aukean haltuumme kiertämällä sitä kierros kierrokselta siihen saakka kunnes kellossa juoksutavoite täynnä, tai kilometrikertymä näyttää tasalukemaa. Mieluiten tietty kumpaakin. </div><div><br /></div><div>Satu sai plakkariin vajaan salakilsan, mutta se on aika kesy ylitys lenkeillämme. Luulenpa, että Satun <a href="https://pasipaallysaho.fi" target="_blank">loistovalkku Pasi </a>olisi ennemminkin yllättynyt, jos meidän seikkailumme päättyisivät täsmälleen siihen, mitä ohjelmassa lukee. Juoksija ymmärtää toista juoksijaa tässäkin asiassa. Ystävän kanssa saattaa mennä joskus hieman överiksi. </div></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXtmaH6DBGTAkxPgSmIkkGwcoWD4EceV4VO3iQDmUzGxLoSGvdipu5dYSPGXkAxcW86ZqnT_tsdkduKI95KSDlD1QZf5Qr_Z41dia0CaG6krOfwBt7yC9nWdWwkP_rd43Xl7bmtWwYhEQSOJVpLnMqp7ovQ3yEVs-CqqueDmxeURTZKlC9zge1qrWAWk/s1512/2023_0902_breku_lenkin_ja%CC%88lkeen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXtmaH6DBGTAkxPgSmIkkGwcoWD4EceV4VO3iQDmUzGxLoSGvdipu5dYSPGXkAxcW86ZqnT_tsdkduKI95KSDlD1QZf5Qr_Z41dia0CaG6krOfwBt7yC9nWdWwkP_rd43Xl7bmtWwYhEQSOJVpLnMqp7ovQ3yEVs-CqqueDmxeURTZKlC9zge1qrWAWk/w640-h640/2023_0902_breku_lenkin_ja%CC%88lkeen.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Kruunasimme lenkin tälläkin kerralla maittavalla brekulla. Energiatankkaus tuli tarpeeseen.</i> </div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-49763266877697812722023-08-27T18:24:00.002+03:002023-08-27T18:24:49.400+03:00Onko ok ostaa sika säkissä? Twilight Run 2023<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPgAgbuCFW22_ZGdi40mwqnBG9gseUlAqvFpTlhfK3SjBKdq8gnrvXgxWZ70l0w5tGLXe24cSqK6ZP2cJRPHFfLHGivKatU0Mp2WlcdYv59Zc8_H0ZH2R_sYWwU11yfOSeLmshXwWB9YvQztEunEnwDsEWmV7YNRvZ3UIrcDTXp-1pGbAF2S6Oju9LfEA/s1952/2023_TwilightRun_Helsinki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1098" data-original-width="1952" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPgAgbuCFW22_ZGdi40mwqnBG9gseUlAqvFpTlhfK3SjBKdq8gnrvXgxWZ70l0w5tGLXe24cSqK6ZP2cJRPHFfLHGivKatU0Mp2WlcdYv59Zc8_H0ZH2R_sYWwU11yfOSeLmshXwWB9YvQztEunEnwDsEWmV7YNRvZ3UIrcDTXp-1pGbAF2S6Oju9LfEA/w640-h360/2023_TwilightRun_Helsinki.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Olen osallistunut jo muutamaan otteeseen Helsingin kesäyössä järjestettävään Twilight Runiin. Puolimaraton on päättynyt molemmilla kerroilla kahden miltei identtisen kierroksen jälkeen upottavalle Hietsun rantahietikolle. Viimeisten 100 metrin ajan päähäni on mahtunut vain ärräpäitä, sillä hiekka vie vauhdista viimeisetkin mehut. Tänä vuonna mulla pääsi kirosanat suustani jo tapahtumaa edeltävällä viikolla. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>HHM:llä tärkeänä tukenani ja turvanani juossut Kati oli tulossa myös Twilight Runille, mutta puolikkaan sijaan hänellä oli matkana tiukka kymppi. Onneksi ystäväni käväisi tutkailemassa kisareittiä ennakkoon, jotta saisi selvitettyä Taivallahden tietyön vaikutuksista reittilinjauksiin. Hän huomasi, että reittikartat oli laitettu täysin uusiksi:</p><p><br /></p><p></p><blockquote>... sehän juostaankin tänä vuonna viiden kilometrin lenkkinä. En tykkää... Onneksi itselle tulee vain se kaksi kierrosta, mutta te puolikkaan urakoijat juoksette neljä kertaa ja sitä ennen vielä edestakaisin sitä Hietaniemenkatua.</blockquote><p></p><p><br /></p><p>Onneksi Kati oli tajunnut tsekata reitin, sillä jos olisin kuullut asiasta vasta lähtöviivalla, tieto olisi saattanut romuttaa henkisen latauksen kisaan. Tosin vikat päivät ennen kisaa kuluivat pähkäillessä jättäisinkö sittenkin koko homman väliin. Osallistumisen siirto toiseen Runner´s High:n tapahtumaan ei ollut varteenotettava vaihtoehto, sillä osallistumismaksusta olisi hyvitetty ainoastaan Twilight Runiin maksamani summa. </p><p><br /></p><p>Ilmoittauduin kisaan hieman vajaa vuosi sitten, sillä pääsin hyödyntämään sekä early bird -hinnan että ylimääräisen alennuksen, joka oli vaihtoehtona mitalin kotiin postitukselle. En sijoittanut puolimaratoniin vajaata paria kymppiä enempää, mutta olisin jättänyt varmasti väliin jos olisin tiennyt näistä isoista reittimuutoksista jo ilmoittautuessani tämän vuoden Twilight Runille. </p><p><br /></p><p>Juttelimme pulinaporukassamme siitä, onko ok ostaa sika säkissä, sillä siltähän tämä tuntui. </p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Kaupunki elää ja reitit sen mukana</h4><p>On ymmärrettävää, että Helsingin lukuisat rempat vaikuttavat reitteihin. HCRD joutui muuttamaan keväällä viiden kilometrin reittiä melko lyhyellä aikataululla, sillä Mannerheimintien amebamainen remppa asetti sille rajoituksia. Viisi kilometriä saatiin kuitenkin juostua yhtenä kiekkana, ja maali sijaitsi luvatussa paikassa, upealla Olympiastadionilla.</p><p><br /></p><p>Twilight Runin viimevuotisella reitillä ei mielestäni ole tänä vuonna juurikaan muita esteitä kuin tuo aikaisemmin mainittu Taivallahden tietyömaa. Arvelen, että reittiä on lyhennetty ja kierroksia lisätty, sillä tällöin tapahtuma on helpompi järjestää, se on monella tapaa kompaktimpi ja varmasti halvempi. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3uGMMXs9raUJWuJ5QPWuMcAb-5odgN9cU3ozD68tGSo0yle5a3GnCbj3Ni0CnzHk3X-7MDEPyvbutPqLlIo1-3vzZ0SOw8z3JV-X3mz5smx63vfYkDu34dwQgEaSzbGmfg8hWRidemW8s84f-wK74AqUviEiVXKiC2M7M9szKNCixIDvcpj_PeN27LcY/s1280/TwilightRun_reitti_2022_2023.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3uGMMXs9raUJWuJ5QPWuMcAb-5odgN9cU3ozD68tGSo0yle5a3GnCbj3Ni0CnzHk3X-7MDEPyvbutPqLlIo1-3vzZ0SOw8z3JV-X3mz5smx63vfYkDu34dwQgEaSzbGmfg8hWRidemW8s84f-wK74AqUviEiVXKiC2M7M9szKNCixIDvcpj_PeN27LcY/w640-h640/TwilightRun_reitti_2022_2023.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Twilight Runin reitti vuonna 2022 ja 2023</i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Yksi vai useampi kierros?</h4><div><br /></div><p>Tyttäreni ei ole vielä luuhannut Helsingin tapahtumia samaan tapaan kuin äitinsä. Olemme toistaiseksi osallistuneet yhdessä ainoastaan Pääkaupunkiseutujuoksuun sekä Naisten Kympille. </p><p><br /></p><p>Ensimmäisellä Naisten Kympillä reitti yltti aina keskuspuistoon saakka, mutta toisella ja kolmannella kerralla pääsimme tutuille kulmille Ruoholahteen. Luulen, että tähän on vaikuttanut ainakin Meilahden rakennustyömaat, jotka blokkasivat osan jalkakäytävistä. </p><p><br /></p><p>Kysyin tyttäreltäni mitä mieltä hän oli muutoksesta. Kuulemma piti ensimmäisestä enemmän, sillä nykyinen reitti kulkee turhankin arkisissa maisemissa. Muutos ei kuitenkaan vähentänyt tapahtuman hohtoa, sillä molemmilla kerroilla juostiin vain yksi kierros. Tapahtuma on myös luonteeltaan sellainen, että reittiäkin tärkeämpi on seura ja tapahtuman positiivinen yleisvire. Reittimuutokset eivät olleet sellaisia, että olisimme jättäneet niiden takia seuraavan vuoden tapahtuman väliin. </p><p><br /></p><p>Olen menossa juoksemaan lokakuussa Vantaan maratonille, eikä sen neljä kierrosta haittaa, sillä kierrosten lukumäärä ei tule mulle yllätyksenä. Mutta jos kaksi kierrosta vaihtuukin neljään, tai neljä kahdeksaan ilmoittautumisen jälkeen, kyse ei ole mielestäni samasta tuotteesta, minkä alunperin ostin. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim-uLCfw8gJDaRa0i508BJZuxgPKcAbNv4_kXualanCTbvtNR78qGCIxfFcG5rAMQz1rg6YmJHtOJ7TzX2Eq_N3FT8fCYPWjmAtW_S2x-dX1willaWlMjxoHM414PaImdeRYsgSmAOwhhmNpYRsZmoANxucyTpkymEGtViXYHMexLMqBq-254JQLcRtK8/s1280/2023_TwilightRun_Poppis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim-uLCfw8gJDaRa0i508BJZuxgPKcAbNv4_kXualanCTbvtNR78qGCIxfFcG5rAMQz1rg6YmJHtOJ7TzX2Eq_N3FT8fCYPWjmAtW_S2x-dX1willaWlMjxoHM414PaImdeRYsgSmAOwhhmNpYRsZmoANxucyTpkymEGtViXYHMexLMqBq-254JQLcRtK8/w640-h640/2023_TwilightRun_Poppis.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Sain juosta suurimman osan matkasta omassa rauhassani, valitettavasti. Eräällä juomapisteellä jäin odottamaan perässäni juoksevia naisia, jotta saisin apua vauhdinpitoon. Valitettavasti sitä riemua kesti vain muutaman kilometrin verran. Kun puolimaratoonarit rynnivät reitille, tunsin olevani heidän jaloissaan samalla tapaa kuin jouduin kiertämään itseäni hitaampia. Kuvan otti Kati odotellessaan kympin starttia.</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><h4 style="text-align: left;">Juosten kaupunki tutuksi</h4><p>Olen juossut Tallinnan maratonin viisi kertaa. Siirsin osallistumisen koronasyksyltä vuodelle 2021, mutta olin lopulta lähtöviivalla vasta vuonna 2022. Sain siirrettyä osallistumisen vaivatta toistamiseen, sillä vuoden -21 kisakeskus oli siirretty keskusta-alueelta, eikä Pirittan maisemissa juostava reitti ollut yhtä houkutteleva kuin reitti ennen koronaa. En ollut varmastikaan ainoa juoksija, joka antoi palautetta, ja vaikuttaa siltä, että annetut palautteet kuultiin kilpailun johtoportaassa. Seuraavana vuonna reitti mutkitteli taas läpi maisemiltaan monipuolisen Tallinnan, ja olinpa minäkin taas mukana. </p><p><br /></p><p>Olen nauttinut juoksuturismista myös niin Barcelonassa, Berliinissä kuin Tukholmassakin. Mitä enemmän pääsen näkemään kaupunkia 42 kilometrin aikana, sen parempi. Twilight Runille tulleille ulkkareille tuli ainakin Hietaniemen hautausmaa ja Mechelininkadun kasarmikortteli tutuksi. Ehkä edellisvuotinen pyrähdys Salmisaaren kautta Ruoholahteen ja pikainen visiitti Jätkäsaaren puolella olisi ollut mukavaa vaihtelua kotimaisillekin turisteille. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqkKTP_vE4ikYOiaRcCl4QfxIkqqZIwzI25WGyEvatUfq1yk7bHAu0hGFSEAypMf5FOItUygsdSregF02OSk1NP_Tai_-d9AwDzw66KrBBmAMTrhmxmF4d_JVVSjkANv9aLXRd4eykOg-X9Dz9XvZIilYUSRBQcFD3X40fHlgPGidlNJnfveAgckKxdG4/s2016/2023_TwilightRun_maalialue.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="2016" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqkKTP_vE4ikYOiaRcCl4QfxIkqqZIwzI25WGyEvatUfq1yk7bHAu0hGFSEAypMf5FOItUygsdSregF02OSk1NP_Tai_-d9AwDzw66KrBBmAMTrhmxmF4d_JVVSjkANv9aLXRd4eykOg-X9Dz9XvZIilYUSRBQcFD3X40fHlgPGidlNJnfveAgckKxdG4/w640-h360/2023_TwilightRun_maalialue.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Maaliin ei tällä kertaa kahlattu nilkkoja myöten hietikossa. Tämä muutos oli enemmän kuin tervetullut. </i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Myös reitin oikealla mitalla on merkitystä</h4><p>Jos kisaa mainostetaan puolimaratonina, kymppinä tai maratonina, otan itsestäänselvyytenä, että reitti on tarkastusmittattu epämielyttävien yllätysten poissulkemiseksi. Höntsä- ja hyvän mielen -kisojen kanssa ei ole niin tarkkaa. Se, että Garminit ja Suunnot näyttävät metri- tai kilometritolkulla ylimääräistä, johtuukin sitten omasta kellosta ja reittivalinnoista, ei järjestäjän laskuvirheestä. </p><p><br /></p><p>Twilight Runin maalissa kelloni näytti juostuksi matkaksi 21,19 kilometriä. HHM:llä lukema oli 21,61 kilsaa ja vuoden -22 HCR:lla 21,46 km. Ehkä gps oli tarkempi pörrätessä samaa reittiä aina uudestaan ja uudestaan, ja miltei autioilla kaduilla oli helpompi optimoida omat juoksulinjat?</p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Kpshyv2VYtjxyRy8AnpwKPZ9arUNBwgYgNrV9XYBPxpJ4bn5UVDFbkfso-DAr6OfkBEjU2aCVvDEfRmMy9O8wI0_HsWfyheOVEl4oh6ZpAQBMdYsEiP2MfxojqDjeAbwddZOKy6PWBZHdlz57hagbMLV9W9-ATOxpq-O_M9V0CHDiff57cwLxCgiVcw/s1512/2023_TwilightRun_Hoka_MachX.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Kpshyv2VYtjxyRy8AnpwKPZ9arUNBwgYgNrV9XYBPxpJ4bn5UVDFbkfso-DAr6OfkBEjU2aCVvDEfRmMy9O8wI0_HsWfyheOVEl4oh6ZpAQBMdYsEiP2MfxojqDjeAbwddZOKy6PWBZHdlz57hagbMLV9W9-ATOxpq-O_M9V0CHDiff57cwLxCgiVcw/w640-h640/2023_TwilightRun_Hoka_MachX.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>* Mainos HOKA * Sain Hokalta Mach X:t noin viikko ennen puolimaratonin mittaista pyrähdystä. Olin juossut lenkkariparilla yhden testijuoksun ennen Twilight Runia, mutta lopulta 21,1 kisavauhtista kilometriä sai mut vakuuttuneeksi uuden lenkkarimallin ominaisuuksista. </i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Pitääkö kaiken muunkin olla kuten aikaisemmin?</h4><p>Kisoissa on paljon liikkuvia osia, jotka eivät ole mulle niin merkittävässä asemassa kuin reitti:</p><p><br /></p><p>* Maalitarjoilu on aina mukava lisä kisakokemukseen, mutta en varsinaisesti odota notkuvia pöytiä. Toki sponsorilistasta voi tehdä arvion omien palautuseväiden tarpeellisuudesta jo kisakassia pakatessa. </p><p><br /></p><p>* Mitalista en henkilökohtaisesti piittaa pätkän vertaa, mutta olen iloinnut jälkikäteen kisoissa otetuista valokuvista, jotka ovat maksutta jaossa innokkaille juoksijoille. </p><p><br /></p><p>Onneksi Twilight Runilta ei tarvinnut kantaa kaulakillutinta himaan, mutta kisoista ei ollut tänä vuonna tarjolla kuvakavalkadia tapahtumainfon ennakkotiedoista huolimatta (tai sitten en löytänyt niitä). Kuvien puuttuminen ei kuitenkaan vaikuta siihen osallistunko kisoihin ensi vuonna vai en. Ne ovat mukava lisä, eivät välttämättömyys. </p><p><br /></p><p>* Jos pesumahdollisuus tarjotaan maalialueen välittömässä läheisyydessä, siitä saa pelkkää plussaa. Kassinarikka kuuluu mielestäni olennaisena osana kisoihin, ja mieluiten siten, että sen hinta on paketoitu osallistumismaksuun. Nämä molemmat oli järjestetty hyvin Twilight Runilla. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoTsdi-tvorE8-W3c52gH-5we_C-lrNprlyZ7uWDl6Kj_RGmmr6f2AumeJd0UvcQZJBsHDvS-tEHAoRGvUjG2o5XvPDeKhMw4CBjAflmOTHKUw7B16LU4FnBN-EonCx_63yt9udQRLQUgYJiq7VvR55neBpKwR2TWjs4sCFQNcBV7k0naI_LF8Xm4LM3Q/s1389/2023_TwilightRun_maalitarjoilu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1389" data-original-width="1389" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoTsdi-tvorE8-W3c52gH-5we_C-lrNprlyZ7uWDl6Kj_RGmmr6f2AumeJd0UvcQZJBsHDvS-tEHAoRGvUjG2o5XvPDeKhMw4CBjAflmOTHKUw7B16LU4FnBN-EonCx_63yt9udQRLQUgYJiq7VvR55neBpKwR2TWjs4sCFQNcBV7k0naI_LF8Xm4LM3Q/w640-h640/2023_TwilightRun_maalitarjoilu.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Twilight Runin maalitarjoiluilla sai taltutettua janon ja aloitettua energiatankkauksen. Alkoholiton olut on aina tervetullutta virkistystä niin mielelle kuin kropallekin rankan juoksun jälkeen. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><br /></p><p>Mulla on ollut kalenterissa jo useana vuonna Twilight Run -merkintä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Odottelen rauhassa tietoa ensi vuoden reitistä ennen kuin teen päätöksen osallistumisesta. Jos siinä vaiheessa hintaporras on ehtinyt nousta ulottumattomiin, etsin lähialueelta toisen tapahtuman testatakseni sen hetkistä juoksukuntoa. Ja voihan puolimaratonin mittaisen matkan juosta kisavauhdilla vaikka kaverin kanssa muuten vaan, joko yhtenä tai kahtena kiekkana. Puolimaratoniin sopivia juoksureittejä kun täällä Helsinginniemellä ja sen läheisyydessä riittää yllin kyllin. </p><p><br /></p><p>29.7.2023 Twilight Run | 21,1 km | 1:54:16 | 5:24 min / km</p><p><i>Olin varannut soittolistalle musaa 1 tunnin ja 55 minuutin edestä. Pistin musiikin pois päältä saapuessani loppusuoralle. Viimeisestä biisistä jäi jäljelle 58 sekuntia: </i></p><p><i><br /></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaeDCf4WLwcHop8oxiyKbbGoEP7QFweQYgJfTKtOhctcklvzAC7S_AKrmaIewsT4Z7D_c4OuKwuUF81SJE0aIWmPk-aup3qLKvsKHtPojhtlMRrVStYoTGe_7FDw6iuGxNj8vEzKzlY1h1k3fsGsjZFS88mANa8hhzWZNVx9Ub-iXiVps2sZ36OInlWpQ/s1956/2023_TwilightRun_vika_biisi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1956" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaeDCf4WLwcHop8oxiyKbbGoEP7QFweQYgJfTKtOhctcklvzAC7S_AKrmaIewsT4Z7D_c4OuKwuUF81SJE0aIWmPk-aup3qLKvsKHtPojhtlMRrVStYoTGe_7FDw6iuGxNj8vEzKzlY1h1k3fsGsjZFS88mANa8hhzWZNVx9Ub-iXiVps2sZ36OInlWpQ/w368-h640/2023_TwilightRun_vika_biisi.jpg" width="368" /></a></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-88234124573930326432023-08-13T19:40:00.008+03:002023-08-14T19:52:17.147+03:00Saarten kympillä fiilistelemässä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsFD8yCFfujL0ViIq5ab14VJTc-fumjXjH7CRyDHMBfd1MUr3z9Sq8DD75i5ziRJ-g_h0FhcVSwX_u3cWYzbFwRl0gkBuQPoOLII2Q3NMYKKdT9RFVeY0pagfB_jPU7qubpg3d_pLQXFJa1QpAMl4Bex-A9ZpXLrDrwKXrYklpPTEGxuivM8TDh5xCpUI/s1478/2023_08_Saarten10_Vartiosaaressa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="831" data-original-width="1478" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsFD8yCFfujL0ViIq5ab14VJTc-fumjXjH7CRyDHMBfd1MUr3z9Sq8DD75i5ziRJ-g_h0FhcVSwX_u3cWYzbFwRl0gkBuQPoOLII2Q3NMYKKdT9RFVeY0pagfB_jPU7qubpg3d_pLQXFJa1QpAMl4Bex-A9ZpXLrDrwKXrYklpPTEGxuivM8TDh5xCpUI/w640-h360/2023_08_Saarten10_Vartiosaaressa.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Olen haaveillut ulkomailla järjestettävistä juoksutapahtumista, mutta nousevien korkojen ja elinkustannusten pyörteissä on ollut parasta pitäytyä lähellä järjestettävissä kisoissa. Olen kuitenkin kaivanut jotain uutta ja virkistävää tuttuun kisasuoraan, kisakalenteriin, joka tuntuu toistuvan samanlaisena vuodesta toiseen. </div><div><br /></div><div>Onneksi törmäsin Facebookissa Vegaanijuoksijoiden järjestämään Saarten 10 -tapahtumaan ja sain kun sainkin tähänkin vuoteen jotain uutta ja ihmeellistä koettavaa lenkkarit jalassa. </div><div><br /></div><div><br /></div><a name='more'></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI4t9-H9UxjHDjPoGWsxQLZRXJBQ-vkcPHeLTpHHPdFtm8pkTBUwZApKRNM2jM72FMlSPIcWxSNISvZ6yqywMMeRLZ33kCj6PFsajQXBMY2Y0Q0kRsAy7fwFp1pZBHzL9VwE-GbYn1wCrWO6cPaCltzJ2fBaOBeqpzIiOIxcvxiVil6ydFXpbuv5lB9FM/s1280/2023_Saarten10_Vartiosaaressa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI4t9-H9UxjHDjPoGWsxQLZRXJBQ-vkcPHeLTpHHPdFtm8pkTBUwZApKRNM2jM72FMlSPIcWxSNISvZ6yqywMMeRLZ33kCj6PFsajQXBMY2Y0Q0kRsAy7fwFp1pZBHzL9VwE-GbYn1wCrWO6cPaCltzJ2fBaOBeqpzIiOIxcvxiVil6ydFXpbuv5lB9FM/w640-h640/2023_Saarten10_Vartiosaaressa.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><span style="text-align: left;">Saarten kymppiä on järjestetty vuodesta 2017 lähtien, ja tänä vuonna kisapaikaksi valikoitui Vuosaaren ja Laajasalon välissä sijaitseva Vartiosaari, jonne pääsee vain meritse. </span><div><br /></div><div>Merimatka sähköveneellä kesti vain vajaan minuutin suuntaansa, mutta veneen kutsumisen logiikkaan ja lipun ostamisen pähkäilyyn kului kisajännityksessä hetki jos toinenkin. Onneksi ystäväni Satu lähti seikkailemaan kanssani ja ratkaisi pähkinän puolestani. Oikeastihan homma oli verrattaen looginen, ainakin kun saareen oli ensimmäisen kerran reissannut. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAlbCw5U1GxT15k2QbRcYDpG_SI0Ha7pFJNfTC_towVX2nIlWgv4-FwJQAp38LL2FaxOoU8_40yJk5EPJmbf9cZrEAEDzGzJEqc1-3ZCv2ZUQSmn6YYwvFxMNewb06xhzm5v9P2mfEU5YZhovGHMeyU1TEXX9M7bsKQgeoHN5mSoPrerBZsM9mYFV6qj8/s1125/2023_Saarten10_reitti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAlbCw5U1GxT15k2QbRcYDpG_SI0Ha7pFJNfTC_towVX2nIlWgv4-FwJQAp38LL2FaxOoU8_40yJk5EPJmbf9cZrEAEDzGzJEqc1-3ZCv2ZUQSmn6YYwvFxMNewb06xhzm5v9P2mfEU5YZhovGHMeyU1TEXX9M7bsKQgeoHN5mSoPrerBZsM9mYFV6qj8/w640-h640/2023_Saarten10_reitti.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Kyllä me jossain vaiheessa päivää ehdimme vitsailla myös swim-run -mahdollisuudesta, Satun matka kotoa metrolle kun ei ollutkaan ihan niin suoraviivainen kun oli tarkoitus. </div><div><br /></div><div>Siinä vaiheessa kun olimme jo miltei rannassa Laajasalossa, kisaan osallistuva Noel nappasi meidät peesiinsä, sillä näytti huolestuttavasti siltä, että olimme menossa väärälle laiturille odottelemaan botskia, joka ei ikinä tulisi. Ennen kisaa hoksottimet eivät ainakaan mulla ole ihan parhaassa terässä, ajatukset kun ovat jo tulevassa juoksussa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXQSToANWCo68S8ZqhhsMt-ISa2URsMPSK7DLST5N2vmAGI9F0aDiTx30ZBouvmbbzlfO-NgEoikC9TUiyu9jQcxBPYxK52kJEIX3CHpGuoBvdBBxyQcnM6_ppVbVCzl3EwYBEmK2vzYyDgZfbRgMqEGTzhxvICvlMtSuw7ArZoYh_qJEHoiIPRM7nuJ8/s1280/2023_Saarten10_startti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="854" data-original-width="1280" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXQSToANWCo68S8ZqhhsMt-ISa2URsMPSK7DLST5N2vmAGI9F0aDiTx30ZBouvmbbzlfO-NgEoikC9TUiyu9jQcxBPYxK52kJEIX3CHpGuoBvdBBxyQcnM6_ppVbVCzl3EwYBEmK2vzYyDgZfbRgMqEGTzhxvICvlMtSuw7ArZoYh_qJEHoiIPRM7nuJ8/w640-h428/2023_Saarten10_startti.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Ansku vetää letkaa. Kuva Kristo Muurimaa</i></div></i><div><br /></div><div><br /></div><div><a href="https://www.juoksukunnossa.fi" target="_blank">Juoksukunnossa-Ansku</a> odotteli meitä jo kisapaikalla, muhkean siirtokiven viereen pystytetyllä teltalla. Ehdimme käydä ihastelemassa rantakallioita ja hiidenkirnua, sekä teimme rutiininomaisesti huussiretken ennen kuin kisajärjestäjät kokosivat meidät teltalle kuulemaan viimehetken ohjeet. </div><div><br /></div><div>Reitti koostui kahdesta identtisestä kiekasta, jossa oli sekä nopeakulkuisia pätkiä että haastavia polkuja. Olen asfalttijyrä, jonka juoksureitit kulkevat kaupungin sykkeessä ja urbaaneilla rantareiteillä, joten mulle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Tuttua oli loistava ilmapiiri juoksijoiden keskuudessa. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC1t52vOIjWbhZYQvbyBvhKjL2Afwnf-ZLaOPTi0RDDWs1ntps9UCNWWkLexORCVG21YOKAdMa7MLSQplnrsZ8zi5vy_e03EUH0-j6psZQula9V6mtVvqU_9075ETEM0NumeletKE1eCdV4BSDFycRGes-bPnWoDLb8TX32DQTZHR5BIuEKGyIg7Uu3-U/s640/2023_Saarten10_laukkusa%CC%88ilytys.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC1t52vOIjWbhZYQvbyBvhKjL2Afwnf-ZLaOPTi0RDDWs1ntps9UCNWWkLexORCVG21YOKAdMa7MLSQplnrsZ8zi5vy_e03EUH0-j6psZQula9V6mtVvqU_9075ETEM0NumeletKE1eCdV4BSDFycRGes-bPnWoDLb8TX32DQTZHR5BIuEKGyIg7Uu3-U/w640-h640/2023_Saarten10_laukkusa%CC%88ilytys.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Laukut narikassa</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div>Starttasimme innoissamme isona lössinä. Aika pian huomasin, etten ollut vielä selvästikään toipunut yöllisestä astmakohtauksesta. Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu kisa, olisin vetänyt startin yli pitkän mustan viivan. Mutta tänne oli pakko päästä fiilistelemään. Olin hankkimassa uusia kokemuksia, aikeenani ei ollut todellakaan yrittää rynniä palkintopallille. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6HboDyH1cHSSUsVCCmRexJt8MvHXH5VkMOXhB88tqufGIAgbwtLVw5up7FR4sR2coXZutHJ4Drn1uE7lDPoNHHBIfbY3eX8gH4Wl0rELchyeuqvaHkB_jb5vnfHEbqqIcYUkUgeENXxUw2nq9W1VAbuyl0h30hdJaDtcMx_IklMU5Mtc91lyD7q3DMM0/s1280/2023_08_Saarten10_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6HboDyH1cHSSUsVCCmRexJt8MvHXH5VkMOXhB88tqufGIAgbwtLVw5up7FR4sR2coXZutHJ4Drn1uE7lDPoNHHBIfbY3eX8gH4Wl0rELchyeuqvaHkB_jb5vnfHEbqqIcYUkUgeENXxUw2nq9W1VAbuyl0h30hdJaDtcMx_IklMU5Mtc91lyD7q3DMM0/w640-h640/2023_08_Saarten10_2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i>Olemme varmaan jo 15 vuoden ajan jutelleet mieheni kanssa Vartiosaaressa käymisestä, mutta asia on jäänyt jostain syystä vain ajatuksen tasolle. Nyt kun olin kerran päässyt saaren imuun, menimme sinne seuraavana päivänä koko perheen voimin. Osa luontokuvista on siltä reissulta, itse juostessa aikaa ja energiaa ei irronnut kameraleikkeihin. </i></span></div><br /><div style="text-align: center;"><br /></div><div>Anskun askellusta edelläni oli upea seurata. Hän hyppeli ja loikki juurakoiden yli kauriin lailla ja juoksi upealla askeleella kevyen näköisesti jyrkimmätkin mäet ja portaat. Hän ei jännittänyt kallioiden mahdollista liukkautta, vaan osasi luottaa askeleensa ja tossunsa pitävyyteen. Ihailtavaa polkujuoksuosaamista!</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqWpCFBE1hs6Y2Rreq4DFFEJMbofEDWab2NtllfjDgGCr2b_ypBmMmUUTk-i8-bYqh2jllTYKYGa9kTgHrDVRuRMB8N8UJjMMJO65kAdS_pPjXbheRCUw3h6MahNwfiR2D3HjhXjTF_pJWVscdYWOiKGcojCUKeLdJ0tLA8wFmBb2SocU8ieL6JLJuu-U/s640/2023_08_Saarten10_HOKAchallenger.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqWpCFBE1hs6Y2Rreq4DFFEJMbofEDWab2NtllfjDgGCr2b_ypBmMmUUTk-i8-bYqh2jllTYKYGa9kTgHrDVRuRMB8N8UJjMMJO65kAdS_pPjXbheRCUw3h6MahNwfiR2D3HjhXjTF_pJWVscdYWOiKGcojCUKeLdJ0tLA8wFmBb2SocU8ieL6JLJuu-U/w640-h640/2023_08_Saarten10_HOKAchallenger.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Onneksi lenkkarihyllystäni löytyy myös polkujuoksuun sopivat lenkkarit. Hokalta saamani Challengerit pitivät taas lupauksensa kaikkien alustojen tossuina. </i></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Siinä vaiheessa kun polku alkoi olla umpeen kasvanutta, ja mun piti tosissaan tuijottaa vain jalkoihini, annoin muiden ohittaa mut suosiolla. Olen vasta aloittelija tässä lajissa. Ilokseni Satu ei jättänyt mua, vaan juoksimme yhdessä startista maaliin. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4q7OE3bItV3VabeAmgQTyQlERSEPWUa-1GZVRfj8SSPQ7Ch7YhiO2AkHeO-BZide8_ZANTgCLM-Cf8LjIXXo9yFb_IaNUQ-GlMZzphv8o171lL3iQYJXVxgzeV0oHCG2VTUl4Gd1fMpF710-_Kal2iFsiRTGnvv4e8-bqcSgaIImr0aXB_RnSzo1fxlo/s1280/2023_09_saarten10_Satu_Poppis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4q7OE3bItV3VabeAmgQTyQlERSEPWUa-1GZVRfj8SSPQ7Ch7YhiO2AkHeO-BZide8_ZANTgCLM-Cf8LjIXXo9yFb_IaNUQ-GlMZzphv8o171lL3iQYJXVxgzeV0oHCG2VTUl4Gd1fMpF710-_Kal2iFsiRTGnvv4e8-bqcSgaIImr0aXB_RnSzo1fxlo/w640-h640/2023_09_saarten10_Satu_Poppis.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div><span style="font-style: italic; text-align: center;">Vaikka Satu tulikin todistettavasti maaliin ennen minua (iso kuva vasemmalla), saimme saman loppuajan <3 </span><span style="font-style: italic; text-align: center;"> Kuvat: Kristo Muurimaa</span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Olen osallistunut vain kerran aikaisemmin polkujuoksukisaan. Sain 10 kilometrin kisassa kasaan 3 ylimääräistä kilsaa, sillä seurasin edessäni juoksevaa, joka seurasi edessään juoksevaa jne. Letkan kärjessä juossut tosin oli ihan omalla viikonloppulenkillään. Saarten 10:llä oli onneksi mahdoton eksyä, ainakin jos katsoi laillani alaviistoon. Reitti oli merkitty pienillä punaisilla lipuilla ja niitä oli tarpeeksi. Kertaakaan ei tarvinnut pohtia minne sitä olisikaan pitänyt mennä. Ja helppohan mun oli juosta kun Satu toimi pääsuunnistajana. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_3U4EW01-Y0WMn2WS0g_75Aj3kKornUslkjABblcNnxQdNflRuGgbaAb5N9CAP4O3_EojbuWp-SZZpEL5Nadho_f29y-p-hqC2qjXFSJ5vQkH47rc-sxzNT3ST0UoOEMEg_aWvhIkUb_TqBEAJPpYrqWTHdea-pWFLZFeKIK6sjnxAzg-E2j0y7S2nxU/s2016/2023_Saarten10_reittimerkit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="2016" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_3U4EW01-Y0WMn2WS0g_75Aj3kKornUslkjABblcNnxQdNflRuGgbaAb5N9CAP4O3_EojbuWp-SZZpEL5Nadho_f29y-p-hqC2qjXFSJ5vQkH47rc-sxzNT3ST0UoOEMEg_aWvhIkUb_TqBEAJPpYrqWTHdea-pWFLZFeKIK6sjnxAzg-E2j0y7S2nxU/w640-h360/2023_Saarten10_reittimerkit.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Jossain neljän kilometrin tienoilla mua alkoi arvelluttaa josko jaksan sittenkään kokonaista kymppiä. Sykkeet pysyivät aisoissa, vaikka mäkisessä maastossa ne olivat aivan toista kuin omilla kotikulmilla juostessa. Keuhkot sen sijaan tuntuivat olevan syväjäässä, koomassa tai missälie. En saanut henkeä.</div><div><br /></div><div>Kuin tilauksesta olimme tuossa tuokiossa taas kisateltalla. Samalla kun nautimme vesimelonia, saimme vahvistuksen siihen, että reitti olikin alimittainen. Garminin lukema 4,35 km piti sittenkin kutinsa. Mulle moinen kelpasi loistavasti, sillä maastossa yhden kilsan eteen saa tehdä aivan toisella tapaa duunia kuin sileällä asfaltilla. </div><div><br /></div><div>Kakkoskierros sujuikin yllättävää kyllä vaivattomammin. Ehkäpä se, että tiesin mitä tuleman pitää missäkin kohdassa, auttoi mua niin vauhdin kuin voimien jakamisessa järkevästi. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeHLx8CBwEHS7znHs-zdNJOrH2biJEY5fhuTkX31AnVlkbWVrfPQ2jHa17zV9xtBbqHPhalvOn6T9A5rrNtiQS8KrC-6kTipc2hv-_3WOvyLMVIkpPZEqdeBbEdt144rRP1RObA3Z2WScBj2AFmcKqdKK5vmaqzjewshOBJDu6KljOsyNUsWQ-xv6xls/s1512/2023_Saarten10_kannustusta.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeHLx8CBwEHS7znHs-zdNJOrH2biJEY5fhuTkX31AnVlkbWVrfPQ2jHa17zV9xtBbqHPhalvOn6T9A5rrNtiQS8KrC-6kTipc2hv-_3WOvyLMVIkpPZEqdeBbEdt144rRP1RObA3Z2WScBj2AFmcKqdKK5vmaqzjewshOBJDu6KljOsyNUsWQ-xv6xls/w640-h640/2023_Saarten10_kannustusta.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Kannustusta tarjolla!</i></div><div><br /></div><div>Maalissa meitä odotti herkkupöytä. Oli donitseja, mustikkapiirakkaa, karkkia, kahvia, urkkajuomaa ja ties mitä. </div><div><br /></div><div>Seuraavan kerran muistan varata mukaan oman lautasen ja mukin, jotta ei tarvitse käyttää kertiksiä. Otan myös mukaan vaihtovaatteet ja pyyhkeen, jotta voin hypätä juoksun jälkeen virkistävään veteen. Aika moni kävi huuhtaisemassa hiet pois ennen kotimatkaa. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPeTsPG70oF3DDFa1aBjsVd7E0Gfa7joAwVU-cCUJ8C2uiLCg4PCAkxcRub3H6JlVUhm_A5_5csTLhccS1EzmnkBnJAl9Y8MK_Altwq2MH1gBImX4eeMWSbS1hGCTZvUHr0T_6P9vgNZnmfE4zjQcyNC97rzXwTT1udt2eUI3Tn624d3fqZJ47lUjzi54/s1280/2023_08_Saarten10_1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPeTsPG70oF3DDFa1aBjsVd7E0Gfa7joAwVU-cCUJ8C2uiLCg4PCAkxcRub3H6JlVUhm_A5_5csTLhccS1EzmnkBnJAl9Y8MK_Altwq2MH1gBImX4eeMWSbS1hGCTZvUHr0T_6P9vgNZnmfE4zjQcyNC97rzXwTT1udt2eUI3Tn624d3fqZJ47lUjzi54/w640-h640/2023_08_Saarten10_1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Metsäpolun varteen on ripoteltu sylintereitä, joissa mukavaa saaritietoutta. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Saarten 10 oli pieni juoksutapahtuma parhaimmillaan. Järjestäjät osasivat hommansa, hinta oli kohdillaan (20 €) ja tunnelma oli alusta loppuun hyvä. Uskon, että kokeneet juoksijat saivat reitistä mukavasti haastetta, mutta myös tällainen keltanokka pärjäsi hyvin. </div><div><br /></div><div>Mikä parasta, kilpasarjan lisäksi Kympillä on myös retkisarja, eli virallista aikaa ei julkaista missään jos näin ei halua, mutta sen voi kysäistä maalissa järjestäjiltä. Saarten kymppi sopii siis mainiosti niin fiilistelijöille kuin tavoitteellisille juoksijoille. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGigdHm4X9uYH3sm_oA0UccwJ4s4nuU4XT3xTyng1CqRMXYeiHRpeqJofxPJKgCEUnL76aRfNYXqN0PJYywYUCQSIzcm_2bR6gcWH4pGj0cs1HqII-Amzw0lvNm5WL-HUOAUEnLT944mOZxcw20MsIiRSQadavm4BYLLOzlWzehmU8memR6g4llTcCemw/s1280/2023_Saarten10_Tailwind.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGigdHm4X9uYH3sm_oA0UccwJ4s4nuU4XT3xTyng1CqRMXYeiHRpeqJofxPJKgCEUnL76aRfNYXqN0PJYywYUCQSIzcm_2bR6gcWH4pGj0cs1HqII-Amzw0lvNm5WL-HUOAUEnLT944mOZxcw20MsIiRSQadavm4BYLLOzlWzehmU8memR6g4llTcCemw/w640-h640/2023_Saarten10_Tailwind.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Sponsorit: Tailwind, Vegemessut, Round. Tapahtumalla kerättiin yli 800 € lahjoitus Saparomäen toimintaan.</i></div><div><br /></div><div>Kiitos Vegaanijuoksijoille <a href="https://saarten10.fi" target="_blank">Saarten 10</a>:n järjestämisestä! Vaikka edeltävä viikko olikin kaikkea muuta kuin aurinkoa ja linnunlaulua, saimme mitä parhaan juoksuilman Vartiosaareen. Sekin meni kaiken muun lisäksi nappiin!</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVAzLbkz4B_m6fXBxCeInOcmtp33CXlMfR-7oWS1ism8LUVBYRqt_Ir6x__TgB9nWwLk9S4GV8KKP1_jGJTrF8lLtkuDbpAH_ss9HQLA9YbFRvsixQnUeGK0ITHu2YpcUOn-IYQIM0x7XqBpYs9Rc_rBWUh8b8EvDAvVbn_Le_40muclYagaf0gT-SbM8/s1280/2023_Saarten10_poppis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVAzLbkz4B_m6fXBxCeInOcmtp33CXlMfR-7oWS1ism8LUVBYRqt_Ir6x__TgB9nWwLk9S4GV8KKP1_jGJTrF8lLtkuDbpAH_ss9HQLA9YbFRvsixQnUeGK0ITHu2YpcUOn-IYQIM0x7XqBpYs9Rc_rBWUh8b8EvDAvVbn_Le_40muclYagaf0gT-SbM8/w640-h640/2023_Saarten10_poppis.jpg" width="640" /></a></div><i><div style="text-align: center;"><br /></div></i><div style="text-align: center;"><i>Mun mielestäni nainen on kauneimmillaan hikisenä ja silmät säihkyen, urheilusuorituksen jälkeisessä endorfiinihumalassa. </i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-31070522988848320252023-07-22T19:24:00.001+03:002023-07-22T19:24:33.905+03:00Sulla on kyllä tyhjä elämä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAplCDzj2fHSLR7mjqhpPd7htrji65KHDLyIe6GUfamLjdChz2DQMSeKtHu3g7lJXqbz5kLlaxW6l2BKduVqgAYNMA5mcnWyld1rTq0RxEoR1JDymbQpLxzDtkbKS2DeHAMvI7Hpsz7Ws0BULciwO9QoAdbRw4hNDOny1ZYQt0BwcPPmxKeoB8ZLpqGyo/s1664/2023_07_tyhja%CC%88_ela%CC%88ma%CC%88.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="936" data-original-width="1664" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAplCDzj2fHSLR7mjqhpPd7htrji65KHDLyIe6GUfamLjdChz2DQMSeKtHu3g7lJXqbz5kLlaxW6l2BKduVqgAYNMA5mcnWyld1rTq0RxEoR1JDymbQpLxzDtkbKS2DeHAMvI7Hpsz7Ws0BULciwO9QoAdbRw4hNDOny1ZYQt0BwcPPmxKeoB8ZLpqGyo/w640-h360/2023_07_tyhja%CC%88_ela%CC%88ma%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Kotona on ollut jo viikon verran aikamoista vilinää. Viimeinenkin perheenjäsenistä palasi retkiltään, jotta ehti aloittaa muiden lailla sovitut duuninsa ajallaan. </div><div><br /></div><div>Kuvittelin, että seikkailisimme yhdessä pitkin Helsinkiä kolmen viikon mittaisen lomani ajan, mutta todellisuus olikin sitten toista. Kun yksi saapui takaisin matkoiltaan, toinen hyppäsikin frendien kelkkaan ja olimme jälleen kolmistaan. Välillä sain vallata himan ihan vain itselleni ja ehdimmepä mieheni kanssa jopa harjoitella millaista se olikaan olla ihan vaan kaksistaan. </div><div><br /></div><a name='more'></a><div>Vaikka kaksistaan ja kolmistaan eri kokoonpanoilla onkin ollut antoisa olla, olen kuitenkin onnellisimmillani kun me kaikki neljä olemme pitkästä aikaa saman katon alla. Elämä ei ole auvoista, eikä varsinkaan rauhallista, päinvastoin. Sarvet kalahtavat pienissä neliöissä herkästi yhteen, ja kun yksi on ärtynyt tai vihainen, se ei jää huomaamatta. Mutta onneksi myös iloinen mieli ja onnellisuus ovat tarttuvaa lajia. </div><div><br /></div><div>Meidän neljän arki on tulvillaan myös pieniä rakkaudenosoituksia. Halaus, pusu otsalle. Niitä ilman nukkumatti ei suostu tulemaan meille illalla kylään. Vastakeitetyn aamukahvin tuoksu herättää tehokkaammin kuin herätyskello. Puhtaat lenkkivaatteet valmiina pyykkinarulla odottamassa. Ne samaiset, jotka heitin iltalenkin jälkeen huolimattomasti pyykkikasan päälle. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDM9xm6UnwUwKAJdj0S-gjBjfA_e2LmBod5palh9BEiBGxDtJ85eNPspXcKgzw9asSvZPvS7awD9Mu1UGKCdeY_P0AZzXFpm-YlT0ElQhryogmTTOYuMJJbgpyH_ca3-Vj8zlZRoRTnFJXCSYDnMBj9Qy2gJgvGavZ9kx3lxcmWb8dHyNJ_fpslFCtjjA/s1470/2023_07_pataleipa%CC%88.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1470" data-original-width="1470" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDM9xm6UnwUwKAJdj0S-gjBjfA_e2LmBod5palh9BEiBGxDtJ85eNPspXcKgzw9asSvZPvS7awD9Mu1UGKCdeY_P0AZzXFpm-YlT0ElQhryogmTTOYuMJJbgpyH_ca3-Vj8zlZRoRTnFJXCSYDnMBj9Qy2gJgvGavZ9kx3lxcmWb8dHyNJ_fpslFCtjjA/w640-h640/2023_07_pataleipa%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Tuore pataleipä aamiaisen keskipisteenä, Hesari ja Hoblaa sekä aamukahvi vastajauhetuista pavuista. Aurinko kutittelee verhojen lomasta nenänpäätä, eikä mihinkään ole kiire. Tämä lähentelee täydellistä päivän aloitusta. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Yksi asioista, joista emme halua tinkiä, on yhteinen, jokapäiväinen hetki ruokapöydän ääressä. Se voi olla yhtä hyvin aamiainen kuin päivällinenkin, lounas tai vaikkapa välipala. Kunhan istumme hetken yhdessä ja juttelemme. </div><div><br /></div><div>Kun saimme perheemme taas täysilukuisena pöydän ääreen, kerroin, että aion kirjoittaa seuraavan blogipäivitykseni makaronijauhelihalaatikosta. Telttareissulta kotiutunut skidi totesi siihen spontaanisti:</div><div><br /></div><div><blockquote>Mamma sun elämä on kyllä tyhjää. </blockquote></div><div><br /></div><div>Sain myös kotikriitikoiltani sensuroimatonta palautetta ja epäilyksen siemenen siitä, ettei ketään todellakaan kiinnosta lukea mistään makaronilaatikosta. </div><div><br /></div><h4 style="text-align: left;">Makaronijauhelihalaatikko</h4><div><br /></div><div>Makaronilaatikko on yksi niistä kahdeksasta ruoasta, jonka kokkaamisen osaan vaikka unissani. Välillä tuunaan sitä sen mukaan mitä jääkaapista tai kuivaruokahyllyltä löytyy, mutta silti se tuntuu olevan aina sitä yhtä ja samaa. </div><div><br /></div><div><a href="https://blogit.meillakotona.fi/perinneruokaaprkl/maailman-paras-makaronilaatikko/" target="_blank">Perinneruokaa Prkl:n sivuilta nappaamani maailman parhaan makaronilaatikon resepti</a> on tuonut klassikkoon uusia, kaivattuja tuulia, mutta silti olen vannonut ja vakuuttanut moneen kertaan, että makaronilaatikon valmistaminen loppuu mulla siihen päivään kun viimeinenkin lapsi on lentänyt pois pesästä. </div><div><br /></div><div>Voisinhan mä jättää makaronilootan valikoimista vaikka saman tien, mutta silti kaivan ainekset eteeni keittiötasolle kerta toisensa jälkeen. Valmistan sitä lähinnä niinä hetkinä, jolloin olemme pitkästä aikaa kaikki yhdessä, tai jollain meistä on ollut tavallista enemmän haasteita. Se on samalla lohturuokaa ja rakkaudenosoitus muita kohtaan. Se toimii myös silloin, kun meillä on juhlittavaa arjen keskellä. <i>En tosin ole varma kummassa kuluu enemmän ketsuppia, onnen hetkissä vai elämän mutkissa...</i></div><div><i><br /></i></div><div><i><br /></i></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm4fWZDEkGAoE5-gu38U_KJffoiq7XDT1sMqtr5ukR8tza6l2p0L56bvWOm1Ph_TUmEdRINESdyfXIG52ny_R4lPeR72tioxaaHbvRl_ZK5eSPReM-0rDrgty_fSnAnaA11hCLjGRE1uOIO9EcPA5-JCu8K7L8Vx0rkyRF0JiwdU3HocRTaXs8OLDSf7M/s1452/2023_07_Mainio_uunipata.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1452" data-original-width="1452" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm4fWZDEkGAoE5-gu38U_KJffoiq7XDT1sMqtr5ukR8tza6l2p0L56bvWOm1Ph_TUmEdRINESdyfXIG52ny_R4lPeR72tioxaaHbvRl_ZK5eSPReM-0rDrgty_fSnAnaA11hCLjGRE1uOIO9EcPA5-JCu8K7L8Vx0rkyRF0JiwdU3HocRTaXs8OLDSf7M/w640-h640/2023_07_Mainio_uunipata.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Täydensin pitkästä aikaa uunivuokavalikoimaani. Arabian Kokkipata sai seurakseen Mainion. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i><br /></i></div><div>Tällä kertaa pyöräytin jälkilämmöllä myös pellillisen sämpylöitä. Ne kuuluvat samaan sarjaan makaronilaatikon kanssa. Ne voidaan helposti korvata muulla, eikä niitä osaa kaivata, mutta kun pöytään ilmestyy höyryävä uunipata tai vastaleivottuja lämpimäisiä, elämästä tulee ainakin hetkeksi paljon maittavampaa. <i>Eikä äidin laittamaa ole voittanutta, eihän?! </i></div><div><br /></div><div>Ja kun koti on täynnä porukkaa, ja vastaleivotun leivän tai lempiruoan tuoksu iskee vastaan jo käytävässä, elämä ei voi olla tyhjää, ei millään. </div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-35795442818685302712023-06-27T15:23:00.001+03:002023-06-27T15:23:40.866+03:00Voihan fabella ja rustovaurio<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjWPjq_ud_u92BOFJQmjWqRIPAdqCeOyntP6qcOBz7gONoDIYLUOaCgbaqbd961c_5smTPKocsYDE6v5cvYwnEsfBq-4_gNz992cneBDRrrNyxRVwBUYn00F26uBDiaHmIupxSTYwxw8_QUZ_mo7e83usS620gTevjMP1PCZ-u6N1t41c2Fsan_a8o-w/s1280/2023_06_Ro%CC%88ntgen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjWPjq_ud_u92BOFJQmjWqRIPAdqCeOyntP6qcOBz7gONoDIYLUOaCgbaqbd961c_5smTPKocsYDE6v5cvYwnEsfBq-4_gNz992cneBDRrrNyxRVwBUYn00F26uBDiaHmIupxSTYwxw8_QUZ_mo7e83usS620gTevjMP1PCZ-u6N1t41c2Fsan_a8o-w/w640-h360/2023_06_Ro%CC%88ntgen.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Mielikuvitukseni lähti liitelemään kuullessani sanan fabella. Näin silmieni edessä italialaisen kreivittären, Contessa Fabellan, jonka herkkä salamyhkäisyys oli suorastaan kiehtovaa. Hänellä oli kukkia hiuksissaan ja hymy löi arvoituksellisuudessaan Mona Lisan laudalta. </p><p><br /></p><p>Valitettavasti minun fabellani on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kirjoittamattomien romaanien sankaritar. </p><p><br /></p><a name='more'></a><h4 style="text-align: left;">Fabella</h4><p>Aloitin pyöräilykauden huhtikuussa ja saman tien aloin kärsiä samoista polvikivuista kuin edellisenä kesänä samoissa puuhissa. Siinä vaiheessa kun en saanut suoristettua jalkaa ilman pakotusta, varasin ajan lääkärille. </p><p><br /></p><p>Röntgenissä selvisi, ettei polvessani ole nivelensisäisiä irtokappaleita, mutta polven takana on pienen pavun mallinen luu, fabella. Kyseessä on ylimääräinen, tarpeettomaksikin arveltu luu, joka löytyy nykyään arviolta noin 40 prosentilla ihmisistä. </p><p><br /></p><p>Lääkäri päätteli kivun ja jäykkyyden johtuvan tästä pienestä turhakkeesta. Sain kahden viikon pyöräilykiellon ja hän kehoitti myös miettimään juoksutaukoa. Sen myös pidin, mutta vasta juostuani Helsinki 10:n. Lääkärin mukaan osallistuminen lappujuoksuun oli turvallista, sillä jalka näytti kestävän juoksua. <i>"Aloita tauko sitten sunnuntaina"</i>, hän totesi. Onneksi meillä on aina huominen. </p><p><br /></p><p><i>Jos sinua kiinnostaa aihe enemmän, Ylen nelisen vuotta sitten julkaisemassa artikkelissa <a href="https://yle.fi/a/3-10750173" target="_blank">Evoluutiossa hiipunut luu on tehnyt odottamattoman paluun yhä useamman ihmisen polveen </a> kuvataan mielestäni hyvin mistä fabellassa on kyse. </i></p><p><i><br /></i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3gGZHwxIod9dbD1tR_bYzpNiTlSL8NMlj3SvtSVuhAZ5peyN9tzMg5WEIfIpX6wu2dzKwnHe8lXC9GD8HIEiB5v_ECVbKeWSvDiDTjwlcJMafvt_2_UGthy7ilJNQFFwG0mFoX5RzZkZjJdT3u4KrT6LxB7pAxit-FO2xz44JcufsPAUBNrZJDmddVmg/s1280/2023_06_puistojumpassa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3gGZHwxIod9dbD1tR_bYzpNiTlSL8NMlj3SvtSVuhAZ5peyN9tzMg5WEIfIpX6wu2dzKwnHe8lXC9GD8HIEiB5v_ECVbKeWSvDiDTjwlcJMafvt_2_UGthy7ilJNQFFwG0mFoX5RzZkZjJdT3u4KrT6LxB7pAxit-FO2xz44JcufsPAUBNrZJDmddVmg/w640-h640/2023_06_puistojumpassa.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Polvet puistojumpan jäljiltä. Mulla ei ollut jumppa-alustaa mukana, joten sain samalla siedätyshoitoa valkoposkihanhien jätöksiin. Alussa pelkkä ajatuskin käsien ja jalkojen sotkemisesta hanhien ulosteisiin tuntui pahalta, mutta pian se, mitä alustana oli, tuntui samantekevältä. Tärkeintä oli liike. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div></i><p></p><h4 style="text-align: left;">Lukittuva polvi</h4><p><br /></p><p>Viikko ennen juhannusta uurastin Eläintarhan kentällä vauhtivetojen merkeissä. Kaikki meni nappiin ja kotiin juostessani mut valtasi pitkästä aikaa tunne siitä, että mä alan olla jo ihan mainiossa juoksukunnossa. </p><p><br /></p><p>Otin himassa pikasuihkun ja lähdimme mieheni kanssa pikakävelemään Bollikselle katsomaan skidimme futisdebyyttiä miesten kolmosissa. Ensimmäisen puoliskon loppuvaiheessa oikaisin istumisesta jäykkää polveani. Siitä kuului kova rasahdus ja tuntui siltä, kuin polveni sisällä olisi legoja, jotka nyt napsaistiin erilleen toisistaan. </p><p><br /></p><p>Onhan mulla ollut silloin tällöin jos jonkinmoista pientä ritinää nivelissä, mutta tämä oli kokoluokaltaan jotain aivan muuta. Ja se tunne polven sisällä... Seuraavan parin vuorokauden aikana rusahtelu oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Pelkäsin istumista ja jalan suoristamista sen jälkeen. </p><p><br /></p><p>Katsoin uudemman kerran huhtikuisen lääkärikäynnin diagnosin. Se päättyi sanoihin: <i>"Aikoo osallistua juoksutapahtumaan viikonloppuna, ei estettä, pitää sitten tauon. Jatkossa ortopedin kons."</i> </p><p>Pistin tuulemaan ja sain jo seuraavaksi päiväksi ajan ortopedille. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFyxJ9CjOFF5YtGFYhrh0JxuRFe0MnxfLeDrdk_gEQgozTbSjpiwjXYMeLsmKTMQ5rT30gkfb5bHWGb8W4EsHspTFemqT1t7TFkWOaFQTaeUKZ-J8dBYyzKtEfyht27ogLdLLmezkYhCbwCFTBWzonBgkfkYtykox_dgl6w5S6Ls81UgGfrDMUqJShzeQ/s1512/2023_06_Eltsu_treenit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFyxJ9CjOFF5YtGFYhrh0JxuRFe0MnxfLeDrdk_gEQgozTbSjpiwjXYMeLsmKTMQ5rT30gkfb5bHWGb8W4EsHspTFemqT1t7TFkWOaFQTaeUKZ-J8dBYyzKtEfyht27ogLdLLmezkYhCbwCFTBWzonBgkfkYtykox_dgl6w5S6Ls81UgGfrDMUqJShzeQ/w640-h640/2023_06_Eltsu_treenit.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Asettaako kreivitär Fabella kukkasensa tällaiseen, vai onkohan tämän italialainen vastine varattu Fabellan suvun ja ritareiden vaakunalipuille?</i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Diagnoosi</h4><p><br /></p><p>Tapasimme eilen ortopedin kanssa uudemman kerran ennen juhannusta tehdyn magneettitutkimuksen tiimoilta. Diagnoosi: polvilumpion rustovaurio. </p><p><br /></p><p>En hypi riemusta, mutta yritän pysyä positiivisena. Polvessa ei ole onneksi repeytynyttä kierukkaa, eikä jalkani kaipaa leikkausta. </p><p><br /></p><p>Juoksu ja pyöräily eivät kuulu kiellettyjen asioiden listalle, mutta niissä on rajoitteita. Polkupyörän satula tulee asettaa mahdollisimman ylös ja runsas vaihteiden käyttö on suorastaan suositeltavaa. Juoksu- ja pyöräilyreitit kannattaa valita tasamaastovoittoisiksi, joten mua ei tulla näkemään kreivitär Fabellan maisemissa polkujuoksukisoissa tai haastamassa reisiä vuoristossa pyöräillen. </p><p><br /></p><p>Myöskään kuntoportaissa mua ei tulla näkemään, tai kipuamassa ylös metroaseman liukuportaita kilpaa viereisillä portailla kipittävän ventovieraan kanssa. Ne liukuporrasskabat olen voittanut aina. Siis tähän asti. Kerrankin voin väistyä kilpa-areenalta voittamattomana. Jatkossa joudun vaihtamaan portaat hissiin tai liukuportaisiin aina kun se vain on mahdollista. Se siitä arjen kuntoilusta ja jännitysnäytelmistä. </p><p><br /></p><p>Kuntosaliharjoittelukin pitää miettiä uusiksi, sillä vaikka saankin treenata alaraajaa vaikka uuvuksiin saakka, polven tulee olla tällöin suorana. Etu- ja takareisiä treenatessani saan taivuttaa polvea maksimissaan vain 45 astetta. Salitreeniohjelman laatiminen itse näillä rajoituksilla on sen verran haastavaa, että mun on aivan pakko hankkia tähän asiantuntevaa apua. </p><p><br /></p><p>Uiminen kuuluu suositeltavien asioiden listalle, mutta jos ja kun menen lähitulevaisuudessa uimatekniikkakurssille, voin unohtaa rintauinnin saman tien. Sen sijaan voin harjoitella senkin edestä selkää ja kroolia, joissa polvet ovat suorina. </p><p><br /></p><p>Lyhytjalkaisena en ole koskaan joutunut kärsimään ahtaista istuimista eri kulkuvälineissä, mutta nyt pääsen maistamaan miltä se tuntuu. Istuessa polvi on välillä suoristettava, ja istumisen aiheuttamaa painetta tulee välttää mahdollisuuksien mukaan. Olen näin ollen jatkossa se ikävä tyyppi, joka vie metrossa osan vastapäätä istuvan henkilökohtaisesta tilasta jalallaan. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF8Cvb_Ro-k5j871H2WkmvcdpDjAIIE9eRCtVKuolg2aBCiyLqFZsVm-8Zl2TfoJFsrfYo4lzT_RdYycQRQf4rBhkxABomw9nG1vzLolWiz3daeFVVol8p0JV_vII2EhKk7cCH0jbb77bt_WUstf7byNojeZeoSykqGs5Lf0VxMzNZNH2AJVqNFFxwLok/s1448/2023_06_tuulenvoimakkuus_mittari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1448" data-original-width="1448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF8Cvb_Ro-k5j871H2WkmvcdpDjAIIE9eRCtVKuolg2aBCiyLqFZsVm-8Zl2TfoJFsrfYo4lzT_RdYycQRQf4rBhkxABomw9nG1vzLolWiz3daeFVVol8p0JV_vII2EhKk7cCH0jbb77bt_WUstf7byNojeZeoSykqGs5Lf0VxMzNZNH2AJVqNFFxwLok/w640-h640/2023_06_tuulenvoimakkuus_mittari.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Tuulilukemia mittaamassa toimitsijana Helsingfors IFK:n järjestämissä Hyvän tuulen kisoissa. Onneksi en ole koskaan haaveillut pituushypystä tai kolmiloikasta, sillä villi arvaukseni on, että saisin unohtaa moiset haaveet polveni vuoksi. </i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Peliä ei ole menetetty</h4><p><br /></p><p>Haluan uskoa, että kunhan vain sisäistän kaikki rajoitukset ja saan kehitettyä korvaavia tapoja esimerkiksi jalkojen lihaksiston ylläpitoon, asiat alkavat luistaa alitajuisesti, aivan kuten vaikkapa ruoka-aineallergioiden kohdalla. Sitä tulee tehtyä joka päivä lukuisia päätöksiä, jotka osuvat oikeaan, vaikkei allergia olisikaan koko ajan aktiivisesti mielessä. Sitten tulee myös niitä isompia ja pienempiä mogia, mutta kokemus on osoittanut, että niistäkin selviää.</p><p><br /></p><p>Mun oli pakko kysyä ortopediltä josko olen aiheuttanut polven vauriot itse omilla valinnoillani. Sain synninpäästön: <i>"Et. Sinulla on vain ollut tosi huono tuuri." </i></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-57263194528201025622023-06-26T14:39:00.000+03:002023-06-26T14:39:00.922+03:00Lenkkarilaatikoiden varoitustekstejä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir8PBGZ5FrP5uNnDBMA2ls0rczzgvQSLZ16GDfCy6rvRktMUzb3cvV-h8aFqsWDy_hnLcX5CC5IZa33J_busQngkMlgfUAwK9ZI2diA4fR-FCt73jRuKy422M_JXQ-k1l32foXy-DxlxgJqnnjhDLj-mfjUy0amfrdQlo9nNMmgOps8i5ez_Vn3XA2Z3w/s1424/2023_06_Hoka_RocketX2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="801" data-original-width="1424" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir8PBGZ5FrP5uNnDBMA2ls0rczzgvQSLZ16GDfCy6rvRktMUzb3cvV-h8aFqsWDy_hnLcX5CC5IZa33J_busQngkMlgfUAwK9ZI2diA4fR-FCt73jRuKy422M_JXQ-k1l32foXy-DxlxgJqnnjhDLj-mfjUy0amfrdQlo9nNMmgOps8i5ez_Vn3XA2Z3w/w640-h360/2023_06_Hoka_RocketX2.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Mua oltiin varoiteltu uusista lenkkareistani. Ne olivat kuulemma nopeat. Niin nopeat, että treenin alkuun tehty lämmittely menisi varmasti sekin vauhdeiltaan varsinaisen vauhtitreenin puolelle. Jos mulla olisi ollut järkeä päässäni, olisin kuunnellut itseäni viisaampia juoksijoita, enkä olisi ottanut ensiaskeleita uusilla tossuillani suoraan alamäkeen.</p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Odotin kadunkulmassa piinaavan pitkän hetken, jotta Garmin löytäisi satelliitit ja muut tarvittavat taivaankappaleet voidakseni aloittaa ex-tempore -iltalenkin. Kävely tien toiselle puolelle oli hieman vaappuva. Mua hymyilytti. Tällaisilla lenkkareilla en ollutkaan ennen juossut. </p><p><br /></p><p>Jo ensimmäisistä askeleista tajusin, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Jalat veivät mäkeä alas, eikä muu osa kropasta pysynyt millään muotoa mukana. Näytin varmasti yhdeltä Aku Ankan hahmoista, joka rymistelee eteenpäin kädet ojossa, suu auki kauhusta kangistuneena, ilman että pystyy hallitsemaan itseään millään konstilla. Ja just sellainenhan mä oikeasti olinkin. </p><p><br /></p><p>Mielessäni välähti kolme asiaa:</p><p><br /></p><p style="text-align: left;">1. Mitä jos joku tulee vauhdilla sisältä ulos terassille? Mulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta väistää. </p><p style="text-align: left;"><br />2. Mitä jos kompastun? Kenen keittolautaselta löydänkään silloin itseni?</p><p style="text-align: left;"><br />3. Miten kykenen hidastamaan vauhtia? Vaihtoehdot ovat joko juoksu täysillä ajotielle tai ei-niin-halittu kääntyminen kulman taakse. </p><p style="text-align: left;"><br /></p><p>Sain juostua terassin läpi ilman törmäystä ja onnistuin kaartamaan nurkan taakse parkissa olevaa autoa nuollen. Ennen seuraavaa terassia sain sentään pysäytettyä vauhdin. </p><p><br /></p><p>Kävelyyn siirtyminen pelasti mut isommalta haaverilta, sillä vain hetkeä myöhemmin olin saada syliini seuraavan kadunkulman takaa ilmestyneen, jalkakäytävällä kaahaavan sähköpotkulautailijan. Uusien lenkkareiden yllyttämässä vauhdissa törmääminen olisi saattanut katkaista kesän juoksut kertaheitolla. Ja syypäähän en olisi ollut silloin minä tai lenkkarini. </p><p><br /></p><p>Silmiini valui jo tässä vaiheessa lenkkiä hikipisaroita, joiden syynä ei suinkaan ollut upea kesäilta tai hikiliikunta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXz2BIQGkMcCl2K6HVlMXZr20wurBHeTvhszhf4tp7BcrOQylP46Cj29UUFdIR1F1wvGVCKE9keo2KvNV1rQW2QWgCwSTAfXycSNmAWuUiGTJOBpPGcOQ2BwpI4MI0HXD3r20j4ACNSVqfocnrL9QF8rk5I9R5L4WpxRS2CYtSfRNQOORpCu8jxM1soQw/s1314/2023_06_HOKAmach_Eltsu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1314" data-original-width="1314" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXz2BIQGkMcCl2K6HVlMXZr20wurBHeTvhszhf4tp7BcrOQylP46Cj29UUFdIR1F1wvGVCKE9keo2KvNV1rQW2QWgCwSTAfXycSNmAWuUiGTJOBpPGcOQ2BwpI4MI0HXD3r20j4ACNSVqfocnrL9QF8rk5I9R5L4WpxRS2CYtSfRNQOORpCu8jxM1soQw/w640-h640/2023_06_HOKAmach_Eltsu.jpg" width="640" /></a></div><i><p><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Saan Hoka-lähettiläänä merkin eri lenkkarimalleja testattavakseni. Tekstin inspiraationa toimineet, ja yläkuvassa komeilevat tossut ovat Rocket X 2:t. Tässä Eläintarhan kentällä otetussa kuvassa vaihtotossut odottelevat juoksurepun kanssa lähtöä treeneistä kotiin. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p></i><p></p><p>Ensikosketuksen perusteella näiden vihreiden rakettien kenkälaatikkoon voisi hyvin laittaa oranssilla pohjalla olevan varoitustekstin: <b>"Aloita ensimmäinen lenkki tasaiselta maalta"</b>.</p><p><br /></p><p><b>Millaisia muita varoituksia lenkkareihin voisikaan laittaa?</b></p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa urheiluvammoja"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Erilaisilla juoksufoorumeilla törmää säännöllisesti valituksiin siitä, kuinka jotkut tietyt lenkkarit ovat pilanneet jalat, kropan tai mitä milloinkin. Missä on juoksijan oma vastuu? Lenkkareita ei tietenkään voi syyttää suoraan urheiluvammoista, vaan juoksijaa, joka on valinnut itselleen sopimattomat tossut, tai juoksee kropan antamista varoitusmerkeistä huolimatta. </p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa polvikipua"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Ja aasinsiltana edelliseen, kerrottakoon omakohtainen kokemukseni. Ostin aikanaan pronaatiotuetut lenkkarit. Ne olivat tarjouksessa, ihanan näköiset, ja vieläpä myyjäkin kehui niitä juuri mulle sopiviksi. En tajunnut silloin höykäsen pöläystä neutraaleista tai vahvasti tuetuista lenkkareista, saati niiden eroista, mutta opin sen kirjaimellisesti kantapään kautta. Tai siis polven, joka ärtyi lenkkareista, jotka eivät sopineet mulle lainkaan. Jos suhteuttaa lenkkareilla juoksemani matkan ja niistä maksamani summan, kilometriä kohden näistä tossuista tuli tosi kalliit. Onneksi ymmärsin ongelman lähteen ajoissa, eikä näihin kuluihin tarvinnut ynnätä lisäksi lääkärin pakeilla käyntiä.</p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa riippuvuutta"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Juoksu on koukuttava laji, sillä siihen pääsee nopeasti sisälle, ja meillä jokaisella on jos jonkinnäköiset taidot olemassa jo ennen ensimmäisten kunnon lenkkareiden laittamista jalkaan. Kun pääsee endorfiinien makuun, peli saattaa olla menetetty. Paluuta entiseen ei ole.</p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa turhautuneisuutta"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Toisaalta uudet, ihmeelliset ja viimeistä huutoa olevat lenkkarit eivät välttämättä onnistu koukuttamaan juoksuun, vaikka sitä kuinka haluaisi. Juoksu ei ehkä sittenkään ole aivan kaikkien juttu. Voi olla, että se kulkee mukavana kaverina toisen pääharrastuksen kainalossa, mutta sellaisenaan siihen ei välttämättä halua laittaa alkuinnostuksesta huolimatta kaikkea liikenevää vapaa-aikaa. Mutta toki siihen sivuharrastukseenkin tarvitsee hyvät, itselle ja omiin tarpeisiin sopivat lenkkarit. </p><p><br /></p><p>Turhautuneisuutta voi aiheuttaa tietty myös sekin, ettei uusi lenkkaripari teekään hetkessä juuri sellaiseksi juoksijaksi, kuin millaisena itsensä näkee haaveissaan. Kunnon ja juoksijaminän kehittyminen toivotunlaiseksi voi vaatia enemmän kilometrejä, kuin mitä yksistä lenkkareista saa puristettua irti. </p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa elämänlaadun paranemista"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Kyllähän me kaikki tiedämme jo ulkoa kaikki liikunnan harrastamisen positiiviset vaikutukset, eikö vaan? Varsinkin silloin, kun joutuu olemaan juoksematta pidempiä pätkiä, juoksun vaikutuksen kaikkiin elämän osa-alueisiin huomaa herkemmin. Kun pinna on lyhimmillään ja kroppaa kivistää kun ei ole päässyt liikkumaan, eikä unikaan maita kuten normaalisti, laitan lenkkarit näkyvälle paikalle odottamaan sitä hetkeä, kun pääsen taas liikkeelle. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKdH9NNdZxMKsfATzbM8pyc3JGoesMPjoIJbrLOtNASN43SMGB89EKeu9QWBB9shYefIKQZOPIrr6SesNEmNtnV93FQX4tE-QuRz2dRPUypSsuFutBSW6TShn_6XjefCMprASugBje7Lis_jmA3xe3JVbNZS2vSgaestniK-Ql1ShmXXyXHeNart6Etzk/s1280/2023_06_TreeninJalkeen_Eltsu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKdH9NNdZxMKsfATzbM8pyc3JGoesMPjoIJbrLOtNASN43SMGB89EKeu9QWBB9shYefIKQZOPIrr6SesNEmNtnV93FQX4tE-QuRz2dRPUypSsuFutBSW6TShn_6XjefCMprASugBje7Lis_jmA3xe3JVbNZS2vSgaestniK-Ql1ShmXXyXHeNart6Etzk/w640-h640/2023_06_TreeninJalkeen_Eltsu.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Onnellinen endorfiinihymy onnistuneen vetotreenin jälkeen. </i></p><p><br /></p><p><b>"Saattaa olla aikasyöppö"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Mulle on käynyt monesti niin, että saatuani uudet lenkkarit jalkaan, haluan vain juosta, juosta ja juosta niillä koko ajan. Onneksi mulla on ymmärtäväinen perhe, sillä juoksu syö keväästä syksyyn aikaa niin yhdessäololta kuin kotitöiltäkin. </p><p><br /></p><p><b>"Saattaa aiheuttaa kitkaa perhesuhteissa"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Valitettavasti niitäkin tarinoita kuulee, joissa perhe, tai erityisesti puoliso ei ymmärrä juoksuharrastuksen päälle. Mua surettaa kuulessani juoksijoista, jotka joutuvat salakuljettamaan uudet lenkkarit kotiin, tai ostavat aina samanväriset tossut, jotta puoliso ei tajuaisi mihin rahaa on tullut laitettua. En tietenkään tunne näiden tapausten taustoja, mutta keljultahan se tuntuu, jos joutuu parisuhteessa tällaiseen tilanteeseen harrastuksen vuoksi. </p><p><br /></p><p><b>"Saattaa maksaa itsensä takaisin"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Lenkkareiden hinnat ovat nousseet siinä missä muidenkin hyödykkeiden ja palveluiden. Itse kukin etsii säästökohteita, ja aika usein varsinkin lapsiperheissä ne löytyvät vanhempien omista hankinnoista. Vaikka meilläkin eurot ovat turhan tiukassa, yritämme viimeiseen asti pitää kiinni liikunnasta ja sen mahdollistamisesta myös meille aikuisille. </p><p><br /></p><p>Uskon, että omaan ja rakkaiden hyvinvointiin panostetut eurot tulevat tavalla tai toisella jossain vaiheessa takaisin. Veikkaan, että ainakin mulla olisi mennyt jo pitkä penni erilaisiin terveydenhuollon palveluihin, jollei mulla olisi juoksua, jolla pystyn selventämään ja tuulettamaan ajatuksiani. Juoksu tuo mulle mielihyvää, sekä edesauttaa pääkoppani terveyttä samalla kun pitää mut muutenkin elinvoimaisena. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsR8fGrx6LLULNNoMngwwWoF9enttv1EKbe8AnGLWIVpE2iuEJgN3BQhMHxEj6n3VNM9EtRmAtgArnH6OxWeBfmIPefQwSm0jH_eT8NGk7im-GANQnE0KgwdT6fYD7BVv1AMZ7GO0lD7fUAS3QY6FaC1w1pnLD7beksDne26N9ycgZw6d7inHVSWPhcrM/s1512/2023_06_juhannusaukiolo_Eltsu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsR8fGrx6LLULNNoMngwwWoF9enttv1EKbe8AnGLWIVpE2iuEJgN3BQhMHxEj6n3VNM9EtRmAtgArnH6OxWeBfmIPefQwSm0jH_eT8NGk7im-GANQnE0KgwdT6fYD7BVv1AMZ7GO0lD7fUAS3QY6FaC1w1pnLD7beksDne26N9ycgZw6d7inHVSWPhcrM/w640-h640/2023_06_juhannusaukiolo_Eltsu.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Tänä vuonna jätin juhannustreenit Eltsussa väliin. </i><i>Viime vuonna aukioloajat taisivat olla samat, mutta <a href="http://www.pikkuliten.fi/2022/06/juhannuksen-kansalaistottelemattomuutta.html" target="_blank">se ei treeniä haitannut</a>. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><b>"Saatat saada uusia tuttavuuksia"</b></p><p><b><br /></b></p><p>Olen saanut juoksun kautta paljon uusia ystäviä, mutta myös hyvänpäivän tuttuja, sellaisia joille hymyilen erityisen aurinkoisesti kohdatessamme lenkillä taas kerran. </p><p><br /></p><p>En muista viime vuosilta montaakaan juoksutapahtumaa, jossa jalassani olevat lenkkarit eivät olisi tulleet puheeksi jonkun ventovieraan kanssa. Eivätkä kahden käden sormet riitä niihin kertoihin, jolloin olen jutellut samasta aiheesta liikennevaloissa odottavan toisen juoksijan kanssa. </p><p><br /></p><p>Tästähän joku sinkku voisi aloittaa ihan uudenlaisen lähestymistavan samanhenkisiin ihmisiin. <i>"Ovatko noi sun lenkkarit hyvät"</i> tai <i>"Hei mikä malli toi oikein on"</i> käyvät hyvinä aloitusrepliikkeinä, <i>"Käytkö täällä usein"</i> kun on jo niin loppuunkaluttu fraasi. </p><p><br /></p><p>Nämä varoitustekstit tulivat mieleen tuolla samaisella lenkillä, jonka alkumetrit olivat poikkeuksellisen vauhdikkaat. Vauhti ei oikein missään vaiheessa pysynyt kurissa, mutta onneksi sain melko nopeasti otettua takaisin hallinnan ja ohjausvastuun lenkkareilta. </p><p><br /></p><p>Seuraavana aamuna tunsin ihanan raukean tunteen lihaksissa, joiden olikin jo aika saada kunnon kyytiä pitkästä aikaa. Ehkäpä listalle voisi lisätä <b>"Saatat saada uusia tuntemuksia niin kropassasi kuin pääsi sisällä"</b>. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-16888085147744749272023-06-11T18:57:00.007+03:002023-06-11T19:05:15.571+03:00Ystävän kanssa nipistämässä sekunteja loppuajasta - HHM 2023<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3cv6Vm2Jt63v-MryHWIn1ENlV0LpuFP1CLqeJ0_YULf93lLCneUqwwdL5sPQDX3JtcMJOYsqic3dDlpOJRV3Izmx1rPBSgZPlv0oYsk19SJeNAT17WYm-6_ew1INjr3SVSXOukDZ_nAak3MisK_9FqDOhew5Zk7JAtf6rsQCGPERKAdoXy2T-QxrC/s2016/2023_06_HHM_mukit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="2016" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3cv6Vm2Jt63v-MryHWIn1ENlV0LpuFP1CLqeJ0_YULf93lLCneUqwwdL5sPQDX3JtcMJOYsqic3dDlpOJRV3Izmx1rPBSgZPlv0oYsk19SJeNAT17WYm-6_ew1INjr3SVSXOukDZ_nAak3MisK_9FqDOhew5Zk7JAtf6rsQCGPERKAdoXy2T-QxrC/w640-h360/2023_06_HHM_mukit.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Heräsin lauantaiaamuna minuutin verran ennen herätyskellon pärinää. Otin päivän ensimmäisen spurtin yrittäessäni ehtiä vaimentamaan herätyksen ennen kuin muidenkin yöunet keskeytyisivät epäinhimilliseen aikaisin. </div><div><br /></div><div>Kello oli 5:10, enkä todellakaan ollut sillä hetkellä varma, onko tässä harrastuksessa pienintäkään järkeä. Yöjuoksijana kroppani ei ole parhaimmillaan aamuisin, eikä varsinkaan lappujuoksuissa, jotka starttaavat klo 8:15.</div><div><br /></div><a name='more'></a><div>Arvelin juoksijanaisten puolinaryhmässä, että tulen ryntäämään starttiviivalle suoraan sängystä rähmät silmillä. Onneksi porukassamme on itseäni viisaampia, ja päätin seurata heidän malliaan yrittämällä syödä aamiaisen kolmisen tuntia ennen lähtölaukausta. Näin saisin vatsan toimimaan jo ennen kisapaikalle lähtöä, ja nautittu breku ei alkaisi kummitella kesken juoksun. Lyhyeksi jääneistä yöunista huolimatta kannatti taas kerran kuunnella juoksufrendejä!</div><div><br /></div><div>Samaisesta porukasta löytyi mulle muutakin apua. Vaikka juoksu onkin mulle henkireikä, se ei yksinkertaisesti mahtunut toukokuulle samalla tapaa kuin olin ajatellut. Kun elämässä on liikaa kuormittavia tekijöitä, silloin on parasta keventää kaikesta muusta mahdollisesta, etenkin tavoitteellisesta juoksusta. </div><div><br /></div><div>Sormen leikkaus ei päästänyt mua helpolla, vaikka kaikki sujuikin sen suhteen mallikkaasti. Jos olisin saanut itse päättää, olisin varmastikin nukkunut sen jälkeiset viisi vuorokautta yhteen putkeen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Kun aloin selvitä pään sumentaneesta olotilasta, perheeseemme laskeutui suuri suru. Sellainen, joka ei varmasti tule päästämään otteestaan aikoihin, mutta joka muuttaa muotoaan ajan ja muistojen myötä.</div><div><br /></div><div>Halusin juosta HHM:n ja tiesin, ettei siitä olisi mulle haittaa, kunhan vain en laittaisi itseäni liian tiukoille. En kuitenkaan halunnut päätyä rasituksesta, nestehukasta ja mielen myllerryksistä johtuen ojan reunalle vollottamaan, joten huhuilin HHM:lle lähtevistä itselleni ikiomaa jänöä. Ilokseni sen myös sain Katista. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjojaimRazIrBibnL8S98eYB8RmiF5Rm1geMA_iQmmB5heC2ZXmfA0kDEmgq_CQuANaIub-IYQkNhRrxOqJc3GLjczj116GtOIjpzk2d9dU387GvfQeHKlRzyF2wSTJQspVRWtgeRNc6bq2Fdgzs2ECSey7EQadsO-MWLZ7K8Kw7D89xh6tbVFO7u3R/s1039/2023_06_HHM_viestittelya%CC%881.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1039" data-original-width="890" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjojaimRazIrBibnL8S98eYB8RmiF5Rm1geMA_iQmmB5heC2ZXmfA0kDEmgq_CQuANaIub-IYQkNhRrxOqJc3GLjczj116GtOIjpzk2d9dU387GvfQeHKlRzyF2wSTJQspVRWtgeRNc6bq2Fdgzs2ECSey7EQadsO-MWLZ7K8Kw7D89xh6tbVFO7u3R/w343-h400/2023_06_HHM_viestittelya%CC%881.jpg" width="343" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Kati ei missään vaiheessa lähtenyt omille teilleen, vaan pysyi mun rinnallani alusta loppuun <3 (Keskusteluotteet pulinaporukkamme keskusteluista)</i></div><div><br /></div><div>Kun päivän aloittaa ajoissa, ehtii tehdä yllättävän paljon ennen ovesta ulos astumista. Hesarin lukemisen lisäksi ehdin kastella kukat ja vaikka mitä muuta. Kun mun oli aika lähteä, makuuhuoneesta ilmestyi unenpöpperöinen mieheni varmistamaan, että mulla on kaikki varmasti kunnossa lähtöä varten. Ihanaa, että mulla on tällainen oma back-up siltä varalta, jos olisinkin vain torkuttanut nämä kuluneet tunnit. Silloin olisi kyllä tullut oikea tulipalokiire!</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCEjhcrERECPEymu88GEbRXKglhkyUONw154z8DahjzZCUz9yNtTTKsfJ87Xs0uj61nlAIndsXZBkkOTF_Z9uxWY-QakJ2n-sp3JsEEcdQrhVoJe5m_wd1JWKBT5ejUXuq70b67PmrCL5D3JIokCzGos-MgJYJOWvLbYzNLFnLsSAQapDfdeWitGaL/s2016/2023_06_HHM_Poppis_Frans.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1134" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCEjhcrERECPEymu88GEbRXKglhkyUONw154z8DahjzZCUz9yNtTTKsfJ87Xs0uj61nlAIndsXZBkkOTF_Z9uxWY-QakJ2n-sp3JsEEcdQrhVoJe5m_wd1JWKBT5ejUXuq70b67PmrCL5D3JIokCzGos-MgJYJOWvLbYzNLFnLsSAQapDfdeWitGaL/w360-h640/2023_06_HHM_Poppis_Frans.jpg" width="360" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Ihanan Fransin tapaamisesta kisoissa on tullut jo perinne. Tällä kertaa sain napattua meistä kuvankin!</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Starttasin taas kerran hyväksi havaituilla HOKA Carbon X3 -lenkkareilla (Hoka-lähettilänä saan testattavakseni merkin eri malleja). Luottojuoksuhameena jo toista kesää Addun Marimekko-malliston tennishame. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Yleensä saavun kisapaikalle viime tipassa, mutta nyt mulla ei ollut sen enempää syytä kuluttaa ylimääräistä aikaa himassa. Lisäksi mulla oli kiikutettavana kisapaikalle pulinaporukkamme pikakiitäjän Satun numerolappu, enkä halunnut aiheuttaa hänelle ylimääräistä päänvaivaa. Ja onhan se mukavampaa startata, kun sykkeet eivät ole jo valmiiksi tapissa, ja lenkkareiden nauhatkin on tullut sidottua hyvin. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVMin5qyuYm7SHAj-KuASr0sNyWH4-W2lgbXjdQDtHgx8aFHkQmt1tARTasYMoQINiK1iC5JcU-NvrU4OXWIHsEjHd7-JydUMZSsREcxIcBSPcwndTLZ53nrc9qfVKCcdVbbRhN5YqakmvAMYT1GRcZmDei7rmaoSwd_WWONA6G9ounFZP2z4cH3pS/s897/2023_06_HHM_viestittelya%CC%882.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="410" data-original-width="897" height="183" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVMin5qyuYm7SHAj-KuASr0sNyWH4-W2lgbXjdQDtHgx8aFHkQmt1tARTasYMoQINiK1iC5JcU-NvrU4OXWIHsEjHd7-JydUMZSsREcxIcBSPcwndTLZ53nrc9qfVKCcdVbbRhN5YqakmvAMYT1GRcZmDei7rmaoSwd_WWONA6G9ounFZP2z4cH3pS/w400-h183/2023_06_HHM_viestittelya%CC%882.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Varattu aika riitti vallan mainiosti. </i></div><div><br /></div><div>Kävellessäni Oodin takaa kohti tapahtuma-aluetta, näin hieman jännittyneen oloisen, juoksuvaatteisiin pukeutuneen nuoren naisen kahden vanhemman henkilön kanssa. He olivat varmastikin naisen äiti ja isä. Näytti siltä, että vanhemmat olivat saattamassa jälkikasvuaan puolimaratonille, ja veikkaan, että he olivat myös naista vastassa maalissa. Parhaimmillaan harrastus yhdistää perhettä, tai tuo ainakin uusia yhteisiä kokemuksia, joita muistella. Sydämeni oli pakahtua. </div><div><br /></div><div>Mun oli helppo löytää Satu ja Kati kisa-alueelta. Siinä he olivat, kaiken keskellä. Narikkareissu oli nopeasti tehty ja ehdimme sopivasti vaihtaa kuulumisia vessajonossa seisoskellen. Onneksi Kati keksi, että osa bajamajojen ovista oli auki, vaikka lukko näyttikin punaista. Jono alkoi edetä ainakin meidän osaltamme nopeammin tämän huomattuamme. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlRMZqlDNidsl3XLfbRIjNTmcorXUaL7TiNmftO_S6Cblm-HGeSEwklQwFVr-ko5k7cDU7p_f6gTCisiGgM_jTZYg4tNn4qWq1oXQ6gXS41hbmWEmJD9rpjkgQSWsDQ7cK56LZXVcYrHAoFCcVUK5qWPcudQikqlcFlvLRx8851COIZ7nsdWVIvI0K/s1460/2023_06_HHM_starttiin.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1460" data-original-width="1460" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlRMZqlDNidsl3XLfbRIjNTmcorXUaL7TiNmftO_S6Cblm-HGeSEwklQwFVr-ko5k7cDU7p_f6gTCisiGgM_jTZYg4tNn4qWq1oXQ6gXS41hbmWEmJD9rpjkgQSWsDQ7cK56LZXVcYrHAoFCcVUK5qWPcudQikqlcFlvLRx8851COIZ7nsdWVIvI0K/w640-h640/2023_06_HHM_starttiin.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Satu lähti nopeampien karsinaan, me jäimme Katin kanssa odottelemaan 1:55 aikaa tavoittelevien ja sitä hitaampien karsinan avaamista. </i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><br /></div><div>Meillä oli Katin kanssa tavoitteena alittaa kaksi tuntia puolikkaalla. Normaalisti kävisimme keskustelua toisenlaisista minuuttimerkinnöistä ykkösen jälkeen, mutta meillä molemmilla on ollut haasteita kuluneen juoksukauden aikana. Niinpä 1:59 ja risat kuulosti vallan mainiolta tavoitteelta tälle päivälle. </div><div><br /></div><div>Odotellessamme lähtöä Kati kertoi, että loppuaika listoille tulee bruttoajan, ei nettoajan mukaan. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jos haluaisimme loppuajan alkavan ykkösellä, meidän tulisi ottaa lähtölaukauksen ja lähtöviivan ylittämisen väliin jäävät sekunnit kiinni tavalla tai toisella, tai siis tässä tapauksessa juoksemalla. Meidän rento aamuhölkkämme sai tästä aivan uudenlaisen vaihteen. </div><div><br /></div><div>Olisimme tietty voineet juosta jokaisen kilometrin 3-4 sekuntia suunniteltua nopeammin kisan alusta loppuun, mutta meille molemmille oli selviö, että pyrkisimme nipistämään sekunteja erityisesti alkupuoliskolla. Näin ollen meillä jäisi varaa mahdollisiin notkahduksiin viimeisillä kilometreillä, eikä juomapisteitä tarvitsisi juosta läpi hätäpäissään vettä hörppien. </div><div><br /></div><div><div>Koskapa myös kisan jänikset olivat juoksemassa bruttoaikoja, Kati ehdotti loistavaa taktiikkaa: </div><div><br /></div><div><i>Pitäisimme 1:55-ryhmän näköetäisyydellä ja kahden tunnin porukan takana, jotta takaisimme kahden tunnin alituksen. </i></div></div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJh_4qZC7thnNi32U-IRJIkxgix1Q0KuFg9TOGkNHE0JdR-jjJ5yAQX8bGx2_Ga-MOMOExLSqYctwJfDwX9XUCooxXevx9nBCkSWV7IR5aVDJltRGhCqmvpP-W72xma9jPFlw-wJ9d2TSKqnrIvhWqRH2jyQec8QtqbpafeDxAY1PvTMWaqv6n6UBB/s1797/2023_06_0155_ja%CC%88nis_ami.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1797" data-original-width="1010" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJh_4qZC7thnNi32U-IRJIkxgix1Q0KuFg9TOGkNHE0JdR-jjJ5yAQX8bGx2_Ga-MOMOExLSqYctwJfDwX9XUCooxXevx9nBCkSWV7IR5aVDJltRGhCqmvpP-W72xma9jPFlw-wJ9d2TSKqnrIvhWqRH2jyQec8QtqbpafeDxAY1PvTMWaqv6n6UBB/w360-h640/2023_06_0155_ja%CC%88nis_ami.jpg" width="360" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>1:55 ryhmän toinen jäniksistä valmiina päivän urakkaan. Ali on yksi ammattitaitoisimmista jäniksistä, jonka tunnen. </i></div></i><div><br /></div><div>Laitoin Garminin päälle lähtölaukauksesta ja 74 sekuntia myöhemmin painoin väliajan ylittäessämme lähtöviivan. Meidän pitäisi ottaa kiinni minuutti ja 14 sekuntia, jotta pääsisimme kiinni kahden tunnin alitukseen ajattelemallamme keskivauhdilla. </div><div><br /></div><div>Lähtörytäkässä 1:55 aikaan tähtäävä jänisporukka jäi jälkeemme, mutta oli vain ajan kysymys koska he pääsisivät meistä ohi. Heillä oli vielä rankempi työ kuin meillä yrittäessään saada kiinni lähtöviivalle kulunutta aikaa. </div><div><br /></div><div><i>(Hienosti näyttävät kuitenkin onnistuneen! Kävin vakoilemassa Alin loppuajan, joka oli 1:54:58. Tätä sanoisin tarkaksi työksi!</i></div><div><br /></div><div>Hieman ennen Olympiaterminaalin nousua jänikset Ali ja Karo tavoittivat meidät seuralaistensa kanssa. Seuraavan kerran näimme heidät kunnolla vasta Pasilan tiukassa nousussa. Tai siis Kati näki, minähän katselin juostessani vain matkan varrella havaitsemiani yksityiskohtia: </div><div><br /></div><div><i>"Tuossa on Korkeasaareen ohjaava betonikilppari. Pikkupojalla on sininen lapio. Tuolla juoksijalla on kivat shortsit. Tällä pätkällä on viisi isoa puuta ja kolme pienempää..."</i></div><div><br /></div><div>Kun keskityin niihin, sain pidettyä ajatukseni tiukasti tässä hetkessä. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLBGPHbNrYX_X-j3JUAnlGAO8Y30rXFZ7u8-PuJx0Rn_9ycnLAGCrOZLqIx5vkCZY4NQ0CD8LamF9yAPhhY4vdFzoKZHtRxl3r-8bQDC1pRTJXDsfolLLItRHdFYEPsSX_ec_PgybE_Z7DU5mBr8lq6__EN48j3g2K11feBEyPVA11IL_3uCGgkeXQ/s1280/2023_06_HHM_reitti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="847" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLBGPHbNrYX_X-j3JUAnlGAO8Y30rXFZ7u8-PuJx0Rn_9ycnLAGCrOZLqIx5vkCZY4NQ0CD8LamF9yAPhhY4vdFzoKZHtRxl3r-8bQDC1pRTJXDsfolLLItRHdFYEPsSX_ec_PgybE_Z7DU5mBr8lq6__EN48j3g2K11feBEyPVA11IL_3uCGgkeXQ/w424-h640/2023_06_HHM_reitti.jpg" width="424" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Juoksu sujui ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Meillä ei ollut pienintäkään haastetta askeltemme yhteensovittamisessa, eikä kumpikaan lähtenyt sen kummemmin keulimaan. Kun sykkeet näyttivät nousevan liikaa tai vauhti oli hivuttautunut turhankin kovaksi, kehotin meitä hidastamaan hieman menoa. Muuten annoimme mennä fiiliksellä, joka pysyi koko puolikkaan ajan tosi hyvänä. </div><div><br /></div><div>Outoa kyllä, pysyin kärryillä väliaikojen päässälaskussa. Jos kilometripylväiden väli pysyi maksimissaan 5 minuutissa ja 40 sekunnissa, olimme kiinni tavoitteessamme. Kellossa näkyvä kilometrivauhti sai olla maksimissaan 5:36, sillä Garminin kilometrit eivät ole ainakaan mun kellossani saman mittaisia kuin oikeassa elämässä. </div><div><br /></div><div>Olimme kirineet 74 sekuntia kiinni kuuden kilometrin tietämillä. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään syytä heittää jarruja pohjaan, vaan jatkoimme kaulan kasvattamista mahdollisia uuvahdushetkiä varten. </div><div><br /></div><div>Odotin näkeväni perheeni tai ainakin osan siitä Pohjoisrannassa siinä vaiheessa kun olimme juosseet puolet päivän urakasta. Arvioitu ohitusaika oli kuitenkin toinen kuin toteutunut, joten mieheni tuli paikalle himpun verran myöhässä. En kuitenkaan antanut sen mustata mieltäni, sillä tiesin että olen kyllä heidän ajatuksissaan näiden kilsojen ajan, aivan kuten hekin minun. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTIL3saBwHabJhp8vxBiOtfSMTV_srPTELBx-HbQ5hE6e63hLfSi26SC2sI17O_RQM9H0p0aDZvHU_Q4FrtzE0w6n_pot3ThmB4vCghLEoTczPABf0RpmXTdyGBmjyqyOKlzIgbWj7HF3mYBCJrc3V-FIOjBB7OaBWmB3tiASOs4bJnV1zM2t4Pr5A/s844/2023_06_HHM_viestittelya%CC%884.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="753" data-original-width="844" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTIL3saBwHabJhp8vxBiOtfSMTV_srPTELBx-HbQ5hE6e63hLfSi26SC2sI17O_RQM9H0p0aDZvHU_Q4FrtzE0w6n_pot3ThmB4vCghLEoTczPABf0RpmXTdyGBmjyqyOKlzIgbWj7HF3mYBCJrc3V-FIOjBB7OaBWmB3tiASOs4bJnV1zM2t4Pr5A/w400-h356/2023_06_HHM_viestittelya%CC%884.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Kisan jälkeen viestittely ja kevyt juoksuanalyysi porukassamme jatkui. </i></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Helsinki Half Marathonia voi kutsua täydestä sydämestä kaupunkipuolikkaaksi. Sen reitti sopii niin juoksuturistille kuin samoissa maisemissa päivittäin liikkuville. Ainoana isompana miinuksena on varjon puute, varsinkin kun HHM:n sää tuntuu olevan aina aurinkoinen ilman pilvenhattaraa. </div><div><br /></div><div>Kiittelin itseäni mielessäni, että olin muistanut sivellä auringon armoilla olevat kohdat aamutoimien tohinassa suojakertoimella 50 ja olin lisäksi peittänyt käsivarteni auringolta. Teollisuuskadulla aurinko alkoi hieman tuntua pääkopassa, mutta onneksi pääsimme pian yhdelle harvoista varjokohdista. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGAYzNvXYAeKimNzMlL-jDZ6K6HIk9qoZpRnAXGpxE13P3wOm1BzIA63NhH_G7nDitShyQMn3D1GP6Hqpx-Or7CmV2W1DdmuHrYEjFWs-xb25dYda9WH8m-Ecq1Fw4IfocrjdzWjqRSDXC59k2pkIBcgX3EgqtT_ueEI1_2lVWj4ty9e3BtCtNW3ar/s860/2023_06_HHM_viestittelya%CC%88_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="566" data-original-width="860" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGAYzNvXYAeKimNzMlL-jDZ6K6HIk9qoZpRnAXGpxE13P3wOm1BzIA63NhH_G7nDitShyQMn3D1GP6Hqpx-Or7CmV2W1DdmuHrYEjFWs-xb25dYda9WH8m-Ecq1Fw4IfocrjdzWjqRSDXC59k2pkIBcgX3EgqtT_ueEI1_2lVWj4ty9e3BtCtNW3ar/w400-h264/2023_06_HHM_viestittelya%CC%88_3.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Ihme kyllä, reitti ohitti kunnialla Helsingin isot ja pienet työmaat. Ja niitähän täällä riittää. Pääsimme jopa juoksemaan ajotiellä Hakaniemen sillan yli, mikä tuntuu olevan jättikokoinen saavutus tässä eihän-autoilua-voi-vaikeuttaa-juoksutapahtuman-vuoksi-edes-yhdeksi-aamupäiväksi -kaupungissa. </div><div><br /></div><div>Laskeuduttuamme sillalta Sörnäisten rantatielle, siirtyminen jalkakäytävälle oli pöpelikköjuoksun ehdoton ykkönen aikoihin. Kyseinen kohta tuli tosi yllättäen, mutta oli onneksi ohi yhtä nopeasti. Ei se ärsytyskynnystä nostanut, kunhan tuoreeltaan naureskelimme sille. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQPftEWi-z6DVg7K5GP9dL9lB3PBA6IXMna7uweSfe_WdPldVoWuhOGnAxwNQ8uvNaqGQPqbEMDSusuSwJ3cUNfAln44_iZuyJ1vePsAXYC7RxJgLJjIB6FS9adRAD0Msoz7YRPyV1P8peWU4_IdAiLt-Fn4-LvoSN3YjNYubdpYz_aHDnSplOQqif/s1512/2023_06_HHM_Nosht.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQPftEWi-z6DVg7K5GP9dL9lB3PBA6IXMna7uweSfe_WdPldVoWuhOGnAxwNQ8uvNaqGQPqbEMDSusuSwJ3cUNfAln44_iZuyJ1vePsAXYC7RxJgLJjIB6FS9adRAD0Msoz7YRPyV1P8peWU4_IdAiLt-Fn4-LvoSN3YjNYubdpYz_aHDnSplOQqif/w640-h640/2023_06_HHM_Nosht.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Juoksen yleensä pitkikset ilman geelejä, mutta kisoihin pakkaan niitä aina mukaan, oli kyseessä kympin kisa, puolikas tai maraton. Tällä kertaa kisavalmistelut olivat jääneet kaiken keskellä hieman vajaavaisiksi, eikä mulla ollut geelin geeliä mukana. En ollut edes tarkastanut reittikartasta virkistyspisteiden tarjoiluja, saati juomapisteiden sijaintia. </div><div><br /></div><div>Kati oli kuitenkin tehnyt kotiläksynsä ja kertoi mulle 12,5 kilsan kohdalla olevasta Noshtin pisteestä hieman ennen kuin saimme sen näköetäisyydelle. Saimme sieltä kokonaiset pötköt Jollos-vauhtikarkkeja kantoon. Muovi oli helppo repäistä vauhdissa auki, pistin yhden karkeista suuhuni ja nappasin lähellä olevalta juomapisteeltä vettä kyytipojaksi. <i>Näin homma hoitui ihan itsestään!</i></div><div><i><br /></i></div><div>Olisin kaivannut ehkä yhtä lisäjuomapistettä reitin varrelle, mutta kyllä näilläkin eväillä pysyin tolpillani. Join alussa vettä, mutta matkan edetessä siirryin Noshtin urheilujuomaan. Kiitos tarpeeksi aikaisin nautitulle brekulle ja vatsalleni sopivalle juomalle, ongelmavatsani toimi vallan mainiosti koko juoksun ajan. Otin tietty riskin urheilujuoman kanssa, sillä en ole nauttinut Noshtia ennen tätä. No, nyt tiedän millä täydennän urkkajuomavarastoani jatkossa. </div><div><br /></div><div>15 kilsan kohdalla olimme ohittamassa erästä naista, kun hän yht´äkkiä lähti juoksemaan kuin luoti pistoolin suusta hurjaa vauhtia. </div><div><br /></div><div><i>"Sillä vaihtui varmaan biisi", totesi Kati.</i></div><div><i>"Tai vauhtikarkki iski kertaheitolla", vastasin</i></div><div><i><br /></i></div><div>Lisäenergia tuli kyllä mullekin tarpeeseen, mutta ihan vastaavia kiksejä en siitä saanut. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkGl7vfOLDxZ1NMwpWLXKLY-jyXNgI9M3i7MGIpISSGtIKg5qK3q4dlEjnfsqipnRW9X9UEy-Ow2RDmUhW_7CdG6VG_-gQqFreO39rgUCDefB7JskF_qiaKtnTfQSbVgjMFvvmDVSVf18t6pz-xUJ5bQt5zGaf7ysKf9VLAivCeRbDoRjw7gOoA8zd/s1867/2023_HHM_map.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1867" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkGl7vfOLDxZ1NMwpWLXKLY-jyXNgI9M3i7MGIpISSGtIKg5qK3q4dlEjnfsqipnRW9X9UEy-Ow2RDmUhW_7CdG6VG_-gQqFreO39rgUCDefB7JskF_qiaKtnTfQSbVgjMFvvmDVSVf18t6pz-xUJ5bQt5zGaf7ysKf9VLAivCeRbDoRjw7gOoA8zd/w386-h640/2023_HHM_map.jpg" width="386" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><br /></div></i><div style="text-align: center;"><br /></div><div>HHM:n reittiä ei voi sanoa tasaiseksi. Haasteelliset nousut löytyvät loppupäästä, eli silloin kun jalat toivoisivat pehmeää laskettelua maaliin, kumparejuoksu on vasta aluillaan. </div><div><br /></div><div>Kävelimme sovitusti tiukan nousun sillalle Pasilassa. Jokainen otettu kävelyaskel säästi voimiamme vähintäänkin tuplaten. Tälle kilometrille kellotin koko puolikkaan hitaimman kilometrin. Vaikka vauhti olikin hieman hiipunut, mitään huolta meillä ei kuitenkaan ollut. Päinvastoin. Vaikka olisimme juosseet viimeiset kaksi kilometriä seiskan keskarilla, olisimme päässeet maaliin alle kahden tunnin. Juoksuvauhti oli kaiken kaikkiaan tasaista alusta loppuun saakka. </div><div><br /></div><div>Junaradan seinustan kalliot ja Alppipuisto antoivat kaivattua varjoa, jonka jälkeen jaksoimme taas tiivistää vauhtia. Höyryveturivanhuskin tuli ilostuttamaan tällä pätkällä meitä juoksijoita. Olimme molemmat vahvasti sitä mieltä, ettei tässä mitään kiristämisen mahdollisuutta ole, mutta silti jalat alkoivat viedä sitä vauhdikkaammin mitä lähemmäksi tulimme maalia. </div><div><br /></div><div>Tutun maratoonarin selkä veti mua Töölönlahden suoralla puoleensa magneetin lailla. Hän oli kaverinsa kanssa ohittanut meidät alkupuoliskolla iloisesti tervehtien, mutta nyt oli mahdollisuus saada revanssi. Ei mulla ollut pienintäkään pakkoa päästä hänestä ohi, mutta se oli hyvä syy pitää vauhtia yllä ja päästä eroon kannoillamme (kirjaimellisesti) roikkuvasta ventovieraasta juoksijasta. Meidän kahden koplaamme ei mahtunut tässä vaiheessa kisaa kolmatta. </div><div><br /></div><div>Kiristimme vauhtia, moikkasimme ohittaessamme ja jatkoimme maaliin minkä jaloistamme saimme irti enää tässä vaiheessa matkaa. Viimeiset sata metriä meni hetkessä, ja viimeinen kilometri oli yllättäen koko 21 kilsan matkalla toiseksi nopein. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-9vKN7nyDfvWH2vEjQKf104DX1uzMi0MqvGwEOsnzb6YYclJVU0uAJSoQOjQ-u_kv7DIbLcKzQRCri-uaTSA4kYIsqCaE_KMSt3_aOs-YE3WknUEDW83i2PVE5Yq-mRW8LRw-5Yw4CWwDZ5U5tl6KlEoGcnGUT1TO9pHMf0IoqGS5voc14xa3eAiU/s800/2023_06_HHM_spurtti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="800" height="373" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-9vKN7nyDfvWH2vEjQKf104DX1uzMi0MqvGwEOsnzb6YYclJVU0uAJSoQOjQ-u_kv7DIbLcKzQRCri-uaTSA4kYIsqCaE_KMSt3_aOs-YE3WknUEDW83i2PVE5Yq-mRW8LRw-5Yw4CWwDZ5U5tl6KlEoGcnGUT1TO9pHMf0IoqGS5voc14xa3eAiU/w400-h373/2023_06_HHM_spurtti.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Vaikka seurasimmekin 16 kilsan kilometritolpalle saakka silmä kovana sitä, kuinka paljon olimme edellä tai jäljessä tavoiteaikaamme, loppuaika oli siitäkin huolimatta iloinen yllätys. Bruttoaika, aika lähtölaukauksesta maaliin, oli meillä molemmilla 1:57:17 ja nettoaika, eli aika lähtöviivalta, oli 1:56:03. </div><div><br /></div><div>Olen iloinen, että olen tässä vaiheessa juoksukautta jo tällä tasolla kaikesta mieltäni ja kroppaani kuormittavista asioista huolimatta. Varsinkin kun juoksu sujui vaivatta kilometri kilometriltä ilman pienintäkään draamaa tai näkymätöntä seinää. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkmHMET6u7QZCKz_zVClJYBQ1qKDZ-Ri1r11mNvApTjWnhgFkMLTy34SSpJ9WEy9dc8LPhG5lMgjbo3C7Hc1greGs67-SDKFPSS-6V4QeSB8-GHdofk1erzarf4YZDvrYyB489oz-4giNn7cPIk8GVdXhFaQif7U0KuhC354GNFSO2CXePx0OGErVX/s1512/2023_06_HHM_Kati_Poppis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkmHMET6u7QZCKz_zVClJYBQ1qKDZ-Ri1r11mNvApTjWnhgFkMLTy34SSpJ9WEy9dc8LPhG5lMgjbo3C7Hc1greGs67-SDKFPSS-6V4QeSB8-GHdofk1erzarf4YZDvrYyB489oz-4giNn7cPIk8GVdXhFaQif7U0KuhC354GNFSO2CXePx0OGErVX/w640-h640/2023_06_HHM_Kati_Poppis.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Me maalissa!</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Aikaakin tärkeämpää on se, että sain juosta yhdessä ystäväni kanssa. Kati on yksi niistä upeista ihmisistä, jonka juoksu on tuonut elämääni, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun juoksimme startista maaliin kaksistaan. </div><div><br /></div><div>Olemme juoksijoina hyvin samankaltaisia, tosin hän on ollut minua juoksukunnossa jo useamman vuoden ajan edellä. Olen varma siitä, että yksin hän olisi pystynyt kiristämään vauhtia vielä enemmän, mutta silti hän valitsi juosta kanssani hieman hitaamman kaavan kautta. Emme paljoa puhua pulisseet juoksun mittaan, teimme ääneen vain yksittäisiä havaintoja. Silti meillä oli saumaton yhteys. </div><div><br /></div><div>Se, että ystävä oli siinä vierelläni koko matkan, ja varsinkin juuri tuolla hetkellä, merkitsee mulle äärettömän paljon.</div><div><br /></div><div>Seuraavaksi tapaammekin Katin kanssa <a href="http://www.pikkuliten.fi/2020/06/juhannusviikon-kohokohta-kati.html" target="_blank">perinteisen juhannuslenkin tiimoilta</a>. Silloin on tiedossa pulinaa ja papatusta, kun naisten juoksuporukka pitää kokoontumisajot Helsingin rantoja pitkin juosten. Silloin ei katsota kelloa kuin vain sen verran, että jokainen ehtii ajoissa himaan, tai ainakin viimeistään nukkumaanmenoaikaan.</div><div><br /></div><div><i>10.6. HHM | 21,1 km |</i><i> 1:56:03 | 5:30 min/km</i></div>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-90429059663532888052023-05-29T21:23:00.012+03:002023-05-29T22:36:48.589+03:00Luulin meneväni vain juoksemaan, päädyin frendin kanssa sekoilemaan - HCR 2023<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQXot7SerK4rMWvTEQmx9i-8vusgTDVKsiU5uzpYqgO2jbtfRtEJKR7YgienQJk8k7d31h6LabVh6RhRTPJm0HWqh31vbc5vvQlwSWu2AAwTtI3Ch4HP7zczGs_zyxyuxymrMuTluTw0x6-fbV49OL2GH-CZ2aKoS0AMsjEZgJEeBZUkZwafTNudwA/s1280/2023_0513_HCR_mitalit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQXot7SerK4rMWvTEQmx9i-8vusgTDVKsiU5uzpYqgO2jbtfRtEJKR7YgienQJk8k7d31h6LabVh6RhRTPJm0HWqh31vbc5vvQlwSWu2AAwTtI3Ch4HP7zczGs_zyxyuxymrMuTluTw0x6-fbV49OL2GH-CZ2aKoS0AMsjEZgJEeBZUkZwafTNudwA/w640-h360/2023_0513_HCR_mitalit.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Kello oli jo lähempänä puolta seiskaa lompsiessani viimein Olympiastadionilta himan suuntaan. Olin ylittänyt maaliviivan puolimaratonilla puolisentoista tuntia aikaisemmin ja olin edelleenkin pakahtua onnesta. </p><p><br /></p><p>Nauhoitin Talvipuutarhan upeissa kulisseissa fiilikset tuoreeltaan Instaan ladattavaksi, mutta koskapa olin jättänyt aivot jonnekin puolimaratonin viidennelle kilometripylväälle, en saanut ladattua sitä paikoilleen. Jollekulle tämä olisi katastrofi, mulle ihan normimeininkiä lappujuoksun jälkeen. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Tässä jotakuinkin kuvaamani videon sisältö tekstimuodossa. Tämä käy tällaisenaan kisaraportista, mutta jos haluat myös pidemmän version kisapäivän kulusta, jatka sen jälkeen loppuun saakka.</p><p><br /></p><p><i>"Multa kysytään usein miksi osallistun juoksutapahtumiin. Mulla on vahva kilpailuvietti ja juoksen tavoitteellisesti, mutta silti siellä kisoissa on kaikista parasta frendit. </i></p><p><i><br /></i></p><p><i>Juoksin just yhden ystävän kanssa puolikkaan. Meillä oli oikea terapiaistunto, tai oikeammin sanottuna terapiajuoksu, joka kesti kaksi tuntia ja 35 minuuttia. Napattiin siihen kaverikin mukaan, sellainen jota ei aikaisemmin tunnettu, mutta jonka kanssa tulee varmasti vielä upeita seikkailuita tämän jälkeen. </i></p><p><i><br /></i></p><p><i>Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan lappujuoksuihin. Mulla oli tänään aivan mahtava Helsinki City Run. Tällä energialla mä jaksan taas juosta vaikka kuinka monta kilometriä, ja kestän sen, mitä tahansa maailmassa tuleekaan eteen. Olen voittamaton. Oikea supernainen. Suosittelen!"</i></p><p><br /></p><p></p><p>Ja miten pääsinkään tällaisiin endorfiinipöllyihin?</p><p><br /></p><p><i>* Sain osallistumisen HRC:lle toimittuani HCRD:n yhteislenkkien ohjaajana. *</i></p><p><i><br /></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipB0TwlKTjzaBJMEmNrvolsJLvervkbcvKr2hxP5aVCwsd4Y-BPg4dJRSjXvT3lGjuQVYDgz7iPpLqV2SLfb3Izp5MKW2hT2K4_fywHKp1oxW1nwbNECxgN4zXh_6HTk4nzQWl1z-xVU1P1RZSX3qB1Rg5Z1BJBs2id-KhwEo9qCuUd2hjuYZGxQtl/s1391/2023_0513_juoksijan_ka%CC%88silaukku.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1391" data-original-width="1391" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipB0TwlKTjzaBJMEmNrvolsJLvervkbcvKr2hxP5aVCwsd4Y-BPg4dJRSjXvT3lGjuQVYDgz7iPpLqV2SLfb3Izp5MKW2hT2K4_fywHKp1oxW1nwbNECxgN4zXh_6HTk4nzQWl1z-xVU1P1RZSX3qB1Rg5Z1BJBs2id-KhwEo9qCuUd2hjuYZGxQtl/w640-h640/2023_0513_juoksijan_ka%CC%88silaukku.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Juoksijan käsilaukku</i></div></i><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>Universumin paras idea</b></h4><p><b><br /></b></p><p>Kun vuorokautta ennen puolimaratonia herää astmakohtaukseen, ei kisavauhtinen puolimaraton kuulosta järkevältä. Ei varsinkaan, kun koivut puhaltelevat keuhkojen kauhuksi tauotta taikajauhetta ilmaan. </p><p><br /></p><p>Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: </p><p><br /></p><p>1. Jätän kisat väliin tai</p><p>2. etsin juoksulle jonkun tarkoituksen.</p><p><br /></p><p>Eipä sitä merkitystä tarvinnut pitkään kaivaa mielen sopukoista, vaan se tulla tupsahti siihen aika vaivattomasti alitajunnan syövereistä. Mä lähtisin juoksemaan yhdessä juoksuhörhöystäväni Katjan kanssa! Hän oli aikeissa juosta tuplan, eli ensin maratonin alle ja siihen jatkeeksi lyhyen tauon jälkeen vielä puolikkaan. Mähän menisin sille viimeiselle 21,1 kilometrin mittaiselle kiekalle seuraneidiksi. </p><p><br /></p><p>Taisin pukea ajatukseni Katjalle kysymyksen muotoon, mutta aika turhaahan se oli käyttää tuossa tilanteessa kysymysmerkkejä. Tottahan toki mä olin tervetullut juoksukaveriksi. Ja jos en olisi ollut, olisin hengannut muuten vaan kannoilla pulisten ja häiriten häntä samalla tauotta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqvODzn4C75AMM4nPfmceiUGOsjpf5KsbyjWuIp2d_Lsa106rmh6AJoIRBaQlEwYZ4wonZa89mQxQVS5x_7Ss48g1EcuEHWfrDaMfHv7zyXMsoHO4IHRXX9IUMkFOA7B-NRH4iCdC9PG8IzijWpU8phQal9TX3rAQjimT1xNBHTpoC5lOUk-7zZfE/s1512/2023_0513_HCM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqvODzn4C75AMM4nPfmceiUGOsjpf5KsbyjWuIp2d_Lsa106rmh6AJoIRBaQlEwYZ4wonZa89mQxQVS5x_7Ss48g1EcuEHWfrDaMfHv7zyXMsoHO4IHRXX9IUMkFOA7B-NRH4iCdC9PG8IzijWpU8phQal9TX3rAQjimT1xNBHTpoC5lOUk-7zZfE/w640-h640/2023_0513_HCM.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>HCM-juoksijoita matkalla maaliin. </i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>Juoksukaverin ensimmäinen maaliintulo...</b></h4><p><b><br /></b></p><p>Mua jännitti hirmuisesti, saapuisinko varmasti ajoissa Olympiastadionille. Viime tipassa kisapaikalle ryntäämisestä on jo tullut tavaramerkkini, mutta tällä kertaa aikaa oli vaikka kuinka. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0PRzWINjZg8bqYntnViF74gBu78C9iLnMosB9P8LVOr_m9AtUyKWO6c_llpEr7IHRExMWa0vvLH_UfhpHrT0IWVFXP_Q4UqcReSrYXsLNbGvSoEUkMsl_GdNGGT7SAIY-o-sjEEK_NZbLaKg0KZqjLXWetDhiwkTp7eWMKeWtYKbHyISOxJoiq3w/s1512/2023_0513_Jan_Poppis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0PRzWINjZg8bqYntnViF74gBu78C9iLnMosB9P8LVOr_m9AtUyKWO6c_llpEr7IHRExMWa0vvLH_UfhpHrT0IWVFXP_Q4UqcReSrYXsLNbGvSoEUkMsl_GdNGGT7SAIY-o-sjEEK_NZbLaKg0KZqjLXWetDhiwkTp7eWMKeWtYKbHyISOxJoiq3w/w640-h640/2023_0513_Jan_Poppis.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p style="text-align: center;"><i>Törmäsin takaportilla aina yhtä ihanaan Janiin (kuvassa) ja vaatesäilytyspisteellä oikeaan hyvän mielen tuojaan, Fransiin. </i></p><p><br /></p><p>Katja oli maratonilla 4:30-jäniksenä, ja mikä mun kannaltani parasta, he olivat täsmälleen aikataulussa. Ehdin kuin ehdinkin katsomoon ajoissa todistamaan jänölauman saapumista maaliin. Loppusuoralla ystäväni pysähtyi ja antoi jänistettävien juosta ennen häntä maaliin, aivan kuten jäniksillä on tapana. </p><p><br /></p><p>Lähdin etsimään Katjaa Stadionin sokkeloista. Välillämme on varmaankin näkymätön magneetti, sillä löysimme toisemme yllättävän vaivattomasti. Seurasin Katjaa Doubleen osallistuvien ja VIP-juoksijoiden tiloihin, ja kukas muukaan sieltä löytyi, kuin viime vuoden HCR:lle kanssani startannut Aino. </p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>... ja päivän toinen startti</b></h4><p><b><br /></b></p><p>Katja vaihtoi pikaisesti kuivaa päälle ja oli pian valmis palaamaan lähtöalueelle. En voi kuin ihmetellä kuinka hän jaksoi vielä toisen startin saman päivän aikana ja kolmannenkin kierroksen HCM:n ja HCR:n reitillä. </p><p><br /></p><p>Aino tuli kanssamme lähtöön, ja vaikka starttasimme yhdessä, erkaannuimme jo Töölönahdella. Aino jatkoi upean näköistä juoksuaan omassa kuplassaan, me Katjan kanssa jatkoimme yhteistä juoksuamme. Katja oli menettänyt lippiksensä jo maratonin ekassa kurvissa tuulen tuivertaessa, mutta Aino sai pidettyään omastaan kiinni. Mulla taas oli pelkkä tukka pääni suojana, ja onhan sekin sentään jotain, viime kesän kun juoksin muutaman millin siilissä. </p><p><br /></p><p>Katja on oikea juoksukone, duracell-pupu, jolla paristot eivät hyydy ikinä. Tänään ei kuitenkaan ollut hänen paras päivänsä, joten tärkeintä oli pitää vauhti tarpeeksi hitaana ja tasaisena. Tarkkailin kellosta kilometrivauhteja vain varmistaakseni ettemme juokse liian vauhdikkaasti, sillä olihan ystävälläni jo 42 kilometriä pohjalla. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5B4wLMhFSye9ey8mrNF840elwtLPRT8Mo4zBy8ki3hoiqJRoTzLd8r0TzJiB4h89iSaI6o5fU7mjfgXy3pXmKrQ5yHe9lpwl0sdp4dhhlxiuFLUi-B_-erTueFyNSshOYJvdo4S_SOdiaGC80II98zyV6DrXqaEt5r_1AeajBLg5dodIxaXlGnb_4/s1512/2023_0513_Jaffa_light.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5B4wLMhFSye9ey8mrNF840elwtLPRT8Mo4zBy8ki3hoiqJRoTzLd8r0TzJiB4h89iSaI6o5fU7mjfgXy3pXmKrQ5yHe9lpwl0sdp4dhhlxiuFLUi-B_-erTueFyNSshOYJvdo4S_SOdiaGC80II98zyV6DrXqaEt5r_1AeajBLg5dodIxaXlGnb_4/w640-h640/2023_0513_Jaffa_light.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Sain Stadionille tullessani kouraani tölkillisen Jaffaa. Olin toden teolla energian tarpeessa, joten pettymys oli jättimäinen huomatessani limun olevan sokeriton. Voi miksi ihmeessä ilman sokeria?!</i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>Thelma ja Louise terapiajuoksulla</b></h4><p><b><br /></b></p><p>Ensimmäinen pysähdys ei suinkaan johtunut Katjan jaksamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että tyttäreni soitti ja pyysi siirtämään rahaa hänen tililleen kirppishankintoja varten. Mitäpä äiti ei tekisi puolimaratonilla neljä kilometriä juostuaan. Olimme pulinapuolikkaalla, emme hätyyttelemässä ennätyksiä. </p><p><br /></p><p>Oli ihana päästä juttelemaan arjen kivuliaistakin asioista, niistä jotka haluaa jakaa vain lähimpien ystäviensä kanssa. Toki meillä oli kuuloetäisyydellä muita juoksijoita, mutta suurin osa ei viihtynyt peesissämme kuin vain lyhyen ajan vierailijoina joko vauhtimme tai juttujen vuoksi. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8SvltT27YS2_a24VDke8jzVh_Y4Bwxi6M3Gx7IM_mgCa7L_mfCzheeHsMIVkBrJfnxqeUSoZ92EmMA5EWa6-wNMSWmntigj1PnIZcO5grdONuNdMyJE040OH3Kohhf4A8YHTVgPR3JSFCL6pTgfmqJMHFpwHcmw-ENcf248kUMeDzzbn3Y45m0i1K/s613/2023_0513_HCR_reitti.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="612" data-original-width="613" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8SvltT27YS2_a24VDke8jzVh_Y4Bwxi6M3Gx7IM_mgCa7L_mfCzheeHsMIVkBrJfnxqeUSoZ92EmMA5EWa6-wNMSWmntigj1PnIZcO5grdONuNdMyJE040OH3Kohhf4A8YHTVgPR3JSFCL6pTgfmqJMHFpwHcmw-ENcf248kUMeDzzbn3Y45m0i1K/w640-h638/2023_0513_HCR_reitti.png" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>HCR:n reitti, vuosimallia 2023</i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>Nuija ja Tosinuija vauhdissa</b></h4><p><b><br /></b></p><p>Olemme saaneet toisenkin elokuva-aiheisen lempinimen parivaljakollemme. Molemmat tulevat täysin syystä. </p><p><br /></p><p>En tiedä mistä jäätelöidea alunperin kumpusikaan, mutta saimme jo varhaisessa vaiheessa päähänpinttymän jädestä. Katja veti päivän kisat Gatoraden ja parin banaanin voimin, joten Duracel-paristoja oli pakko päästä lataamaan kesken juoksun tavalla tai toisella. </p><p><br /></p><p>Reitti oli tullut mulle tutuksi jo HCRD:n järjestämässä reittikatselmuksessa, joten kelasin sitä mielessäni kilometri kilometriltä. Ainoaa järkevää ostosmahdollisuutta pitäisi odottaa aina Pikku Huopalahteen saakka, mutta vaikka sinne olikin kilometritolkulla matkaa, meillä olisi maalin lisäksi hartaasti odotettu välietappi.</p><p><br /></p><p>Katjan mielestä hän oli hiljainen ensimmäiset kymmenen kilsaa, mun mielestäni hän oli yhtä eläväinen kuin aina muulloinkin juostessamme. Vaikka välillä jutut olivatkin syvällisen puolella, myös tavaramerkiksemme tullutta hörhöilyä oli ilmassa. Jos olisimme olleet kapakassa, tätä olisi kutsuttu toisiin pöytiin huutelemiseksi, lappu rinnassa sitä voisi sanoa hullutteluksi ja uusien tuttavuuksien luomiseksi. </p><p><br /></p><p>Kaikki eivät onneksi kaikonneet ympäriltämme juttujemme vuoksi, vaan Lauttasaaren nousussa saimme juttukaveriksemme Jyrin, joka myöhemmin jutellessamme kertoi havainneensa meidät jo aikaisemmin reitillä. Jyriä ei tarvinnut yllyttää pulisemaan, joten olimme löytäneet kaltaisemme! </p><p><br /></p><p>Harjoitimme kilometri kilometriltä Jyrin lanseeraamaa pumppausta, eli kävellessämme mäkiä ylös tai muuten vaan hitaissa kohdissa Jyri paahtoi meistä ohi, ja sitten välillä oli Jyrin aika jäädä meistä jälkeen. Jokaisella kerralla tavatessamme huudahdin hänen peräänsä:</p><p><br /></p><p></p><blockquote>Jyri, muista jäde!</blockquote><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrl8TM6a5brP9eo_5LU6jSD8ICkFjT2eeY09aFXYWKEysx4XNoKCzfOwSeCmtFgRf3RfhfdbTpu1utvqJbuDtcjh-38xnfSW-yXsDudxOcMJ2mvS1ea9JAJN0DOUMS63IirQ7XHRRYv16ehLwU3jy2FNWmKyngdzrjDTPievyQ9AzJsHnp3q09LcY0/s1512/2023_0513_HCR_Supermarket.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrl8TM6a5brP9eo_5LU6jSD8ICkFjT2eeY09aFXYWKEysx4XNoKCzfOwSeCmtFgRf3RfhfdbTpu1utvqJbuDtcjh-38xnfSW-yXsDudxOcMJ2mvS1ea9JAJN0DOUMS63IirQ7XHRRYv16ehLwU3jy2FNWmKyngdzrjDTPievyQ9AzJsHnp3q09LcY0/w640-h640/2023_0513_HCR_Supermarket.jpg" width="640" /></a></div><br /><h4 style="text-align: left;"><b><br /></b></h4><h4 style="text-align: left;"><b>Niin, ne jäätelöt</b></h4><p><br /></p><p>Kaarsimme Katjan kanssa Pikku Huopalahdessa juomapisteen sijasta K-Supermarketiin. Jädepakastinta ei tarvinnut etsiskellä, vaan sisäiset kompassimme veivät meidät suoraan oikeaan paikkaan. Valinta oli helppoa, sillä valikoimassa oli 3 kaverin jädeä. </p><p><br /></p><p><i>Kolme kaverusta, eli Katja, Jyri ja minä. Jyrin jädeä ei saanut unohtaa.</i></p><p><br /></p><p>Kassalla Katja tarkkaili silmä kovana Jyrin saapumista juomapisteelle samalla kun mä taistelin kännylompakossa olevan kortin kanssa. Totesin muille jonossa seisoville ja eritoten kassahenkilölle:</p><p><br /></p><p></p><p></p><blockquote><p></p><p>Anteeksi että tämä kestää. Tai oikeastaan, mehän ollaan meistä ainoat joiden aikaa mitataan. </p><p></p></blockquote><p><br /></p><p>Kassan ilme oli hölmistynyt hänen huomatessaan numerolappumme. Pystyin näkemään ajatuskuplan hänen päänsä päällä. </p><p><br /></p><p>Maksaessani jädejä Katja huomasi Jyrin ja lähti pinkomaan hänen peräänsä. Kaveria ei jätetä, varsinkin kun meillä on hänelle varattuna herkkujäätelö. </p><p><br /></p><p>Jäimme syömään jätskejä ja hörppimään urkkajuomaa. Jatkoimme kävellen, samalla jutustellen ja jädejä syöden. Eihän meillä ollut todellakaan mihinkään kiirettä. Tässä vaiheessa kellotin hitaimman kilometrin, joka taisi olla 14 minuutin luokkaa. Se oli jokaisen siihen panostetun sekunnin arvoinen. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtpMH6tlqGXZ2KO-pEp5njfV54WNEZcEpIQM8kljTCXOWlnVPI4xnV0Mt0_ORgcOaqw9NL-hbFD9kBso56YYNCWOVMs6qKUPs28lRDbtPKEb2zXS3cI3weBpNnmFFRImIXBV0fs8rFALr-GBwCnTx00GaDDMQ8i0fxC1mQ7khZrmtYEZJCAqmt6QmY/s1512/2023_0513_3kaveria_HCR.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtpMH6tlqGXZ2KO-pEp5njfV54WNEZcEpIQM8kljTCXOWlnVPI4xnV0Mt0_ORgcOaqw9NL-hbFD9kBso56YYNCWOVMs6qKUPs28lRDbtPKEb2zXS3cI3weBpNnmFFRImIXBV0fs8rFALr-GBwCnTx00GaDDMQ8i0fxC1mQ7khZrmtYEZJCAqmt6QmY/w640-h640/2023_0513_3kaveria_HCR.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Kolme pöllähtänyttä kaverusta. Thelmalla ja Louisella identtiset Hokat, tietty. Oranssit tossut ja musta paita, mustat tossut ja oranssi paita ;)</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><h4 style="text-align: left;"><b>Viimeinen pysähdys ennen maalia</b></h4><p><br /></p><p>Jatkoimme hevoshaan kohdalla juoksua. Jäin kuvaamaan pöpelikössä musisoivaa yhden miehen orkesteria, ja Katja jatkoi tasaista juoksua Keskuspuiston läpi. Hän oli saanut selvästikin virtaa jäätelöstä, joten mun piti laittaa jalkaa toisen eteen saadakseni hänet kiinni. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmPIm7ymGFRjuuVec9GvvDa55cH9AyU3tcvz8LGhUYHR8nLI7LWrVxz333xbUBTolPF-ce4kd6lb_6Zm2h1ONW8o2RviDII-y517ONtp-P1OqFZEkSTeAaH028faEX05UQKBL63Mx3JDXk8IoxIDxfePy7W9EltttAzskRrTqFSlSAjwerM_dtZJEn/s1280/2023_0513_musapyo%CC%88ra%CC%88.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmPIm7ymGFRjuuVec9GvvDa55cH9AyU3tcvz8LGhUYHR8nLI7LWrVxz333xbUBTolPF-ce4kd6lb_6Zm2h1ONW8o2RviDII-y517ONtp-P1OqFZEkSTeAaH028faEX05UQKBL63Mx3JDXk8IoxIDxfePy7W9EltttAzskRrTqFSlSAjwerM_dtZJEn/w640-h640/2023_0513_musapyo%CC%88ra%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Eläintarhan kentän luona oli pari juoksijaa huilaamassa kävelytien reunalla. Katja huomasi naisen kädessä astmapiipun, joten pakkohan meidän oli käydä tarkastamassa hänen kuntonsa. Saimme vastauksen kysymykseemme englanniksi, ja koskapa apua kaivattiin, lähdimme saattamaan juoksijaa kiven heiton päässä olevalle ambulanssille. Sieltä hän saisi varmasti apua. </p><p><br /></p><p>Vakuuttelimme naiselle, ettei pieni viivästys haittaa meitä, sillä tosiaan, meillä ei ollut kiirettä maaliin, edelleenkään.</p><p><br /></p><p>Viimeinen kilometri oli kelloni mukaan kaikista nopein. Niin se on aina Katjan kanssa. Hänellä on kyky kiihdyttää siinäkin vaiheessa, kun konepellin alla ei ole oikeastaan lainkaan polttoainetta. </p><p><br /></p><p>Kaappasimme matkan varrelta myös Jyrin mukaan, sillä halusimme ylittää maaliviivan yhdessä. Kolme kaverusta ensimmäisellä yhteisellä seikkailullaan, matkalla, no ei nyt ihan auringonlaskuun, mutta Olympiastadionilla sijaitsevaa maalia. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbP8zh6P0dYwtsKsqnVCHYlcDl7QrfJGQzpB7zyHsjIjI_C8FQ1nbhedwFn8e9DJTTeiz-UMSCLjEOoh_33CCWwHDZDqiP0rzS1p6IOg6tu9xHujz7Xl-jc1vyCKII_qqufjQEjAfd51z85WRAw9B93HbzYO3wTOF0gJww1-VZCqVrjb6gtuUbrADN/s1434/2023_0513_HCRD_double.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1434" data-original-width="1434" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbP8zh6P0dYwtsKsqnVCHYlcDl7QrfJGQzpB7zyHsjIjI_C8FQ1nbhedwFn8e9DJTTeiz-UMSCLjEOoh_33CCWwHDZDqiP0rzS1p6IOg6tu9xHujz7Xl-jc1vyCKII_qqufjQEjAfd51z85WRAw9B93HbzYO3wTOF0gJww1-VZCqVrjb6gtuUbrADN/w640-h640/2023_0513_HCRD_double.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Katjan kaulaan ripustettiin maalissa HCR-mitalin lisäksi Doublen kullanvärinen mitali. </i></p><p style="text-align: center;"><i>63,3 kilometriä, huh huh!</i></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><b>Millainen on onnistunut juoksu?</b></h4><p><br /></p><p>Musta olisi kivaa, jos voisin juosta kisat aina vain nopeammin. Mun täytyy kuitenkin olla armollinen itselleni ja ennen kaikkea realisti. Vaikka olenkin hyvässä kunnossa, ja ikäisekseni peräti loistavassa (ainakin kynnystestin mukaan), en taivu enää samoihin tuloksiin samalla duunimäärällä kuin vielä kymmenen, saati viisi vuotta sitten. Sujuvaan ja terveeseen arkeen ei mahdu mulla enempää treeniä, joten tyydyn tilanteeseen. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCWtoOqp8a8GhTPnNel6MsoTPQ5K0Ta47zG2Nv3pArU2-BAuj3WnCFDLcaQBSJn0V3-Rl79SsyQ4vZoXqArPWGTU9bwAUkcA3emmAxY4vylwvvzVr4F6t80Y5E6qTIDD3JvPMGtOf1hNjRcol4JhDXtWYRDRvEPQwB1TDHlfHqc9-VIb85V_L6hraT/s1512/2023_0513_kaverukset.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCWtoOqp8a8GhTPnNel6MsoTPQ5K0Ta47zG2Nv3pArU2-BAuj3WnCFDLcaQBSJn0V3-Rl79SsyQ4vZoXqArPWGTU9bwAUkcA3emmAxY4vylwvvzVr4F6t80Y5E6qTIDD3JvPMGtOf1hNjRcol4JhDXtWYRDRvEPQwB1TDHlfHqc9-VIb85V_L6hraT/w640-h640/2023_0513_kaverukset.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Etenkin maalissa on helppo hymyillä. Ihanat Jyri ja Katja. </i></p><p><br /></p><p>En enää arvota juoksuja tuloksen tai sijoituksen mukaan. Tai oikeastaan tuohon pitäisi lisätä sana "ainoastaan", sillä tottahan toki iloitsen niistä, jos ovat tullakseen. Enhän mä kilpailuviettiäni pysty enkä halua sammuttaa, mutta nyt löydän entistä helpommin ilonaiheita pienistä ja isommista asioista, kuten:</p><p><br /></p><p style="text-align: left;"></p><ul style="text-align: left;"><li>Baanan graffiteista</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>auringon kimellyksestä aalloilla HTC:n ohi juostessa</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>kalastajista Lauttasaaren sillalla</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Pyrkän kentällä pallottelevista nuorista</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>rytmikkäästi hyllyvästä Kaskisaaren sillasta</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>joutsenesta Tamminiemi kulisseinaan</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>pienestä heijaajasta Meilahdessa</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>edellisvuotta tasaisemmasta reitistä Niemenmäessä</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>sambarytmeistä Pikku Huopalahdessa</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>lauantaikävelijöistä, jotka ottivat meistä jädekaveruksista kuvan</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Keskuspuiston varjosta</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>upeista jaloista, jotka kantoivat ja jaksoivat spurteissakin</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Downtown 65:n supermahtavasta kannustuksesta Auroransillan kupeessa</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>alamäkirallattelusta Eläintarhan kentän suuntaan</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>keuhkoista, jotka kaipasivat pika-apua vasta vikalla kilometrillä</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>tuulessa tanssivista Lintsin rannekkeista kallionseinämän ristikossa</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Talvipuutarhan leikatuista puista</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>askel askeleelta lähestyvästä Olympiastadionista</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>vaatimattomasta mutta ah-niin-arvokkaasta Olympiaportista</li></ul><br />ja erityisesti niistä viimeisistä metreistä <p></p><p style="text-align: left;"></p><ul style="text-align: left;"><li>yhdessä ystävien kanssa ja </li></ul><ul style="text-align: left;"><li>toisaalla olevat ystävät ja rakkaat mielessä.</li></ul><div><br /></div><div>Tulin taas kerran voittajana maaliin. Minä osaan, minä voin, minä saan.</div><p></p><p style="text-align: left;"></p><div><br /></div><div><i>HCR 13.5.</i> | <i>21,1 km </i>| <i>2:35:25</i> | <i>7:21 min/km</i></div><div><i><br /></i></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeyJsNHd8BUsHfJRGC-2xPgj93Gea6kbN2Y28YGuTjIEGQGZ0yoENIj1sF8GmP35wRUFhpF9fE6jcw56eUUOFdbKCh1Mkc5H6LYADFYYJ8b_q99l2VG2Lm7JvZA7ObGEAEdQ-eF36bRo1xZ-VEG0pc1oZi4bJGfarA_XQRDzXM4ce-FS2qyzA-5EfA/s1442/2023_0513_HCR_3kaveria_ja%CC%88de.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1442" data-original-width="1442" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeyJsNHd8BUsHfJRGC-2xPgj93Gea6kbN2Y28YGuTjIEGQGZ0yoENIj1sF8GmP35wRUFhpF9fE6jcw56eUUOFdbKCh1Mkc5H6LYADFYYJ8b_q99l2VG2Lm7JvZA7ObGEAEdQ-eF36bRo1xZ-VEG0pc1oZi4bJGfarA_XQRDzXM4ce-FS2qyzA-5EfA/w640-h640/2023_0513_HCR_3kaveria_ja%CC%88de.jpg" width="640" /></a></div><br /><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Villi veikkaus, että tämä oli yksi Katjan HCRD-päivän parhaista hetkistä. </i></div><p></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-18169315783864373962023-05-10T22:37:00.000+03:002023-05-10T22:37:32.565+03:00Kuin kaksi eri ihmistä: juokseva minä vs. minä juoksutauolla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgePmbpmmYmGbA6H11alF9kqFiqxtKbeszy4ift2nIVXeKrzju6RMyJs-sj6_pb94y0_Ae0MB4h1XnL7Kcroo_DcaI66pC9pSu65brwz2_n5fevdjKzTpz0y4kYtyTCB0uXCFryhxu3mV_QUjyQmRgxWuSxGm1m0K3hHkmciVycai0ZKU_x8ck4PIil/s1985/2023_0507_ela%CC%88intarhanlahti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1115" data-original-width="1985" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgePmbpmmYmGbA6H11alF9kqFiqxtKbeszy4ift2nIVXeKrzju6RMyJs-sj6_pb94y0_Ae0MB4h1XnL7Kcroo_DcaI66pC9pSu65brwz2_n5fevdjKzTpz0y4kYtyTCB0uXCFryhxu3mV_QUjyQmRgxWuSxGm1m0K3hHkmciVycai0ZKU_x8ck4PIil/w640-h360/2023_0507_ela%CC%88intarhanlahti.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Juoksin edellisen kerran yli viikko sitten torstaina. Itse asiassa juoksin silloin kolme kertaa. Otin ensin puolipitkän juoksupyrähdyksen junaan, sillä kuten niin useasti aikaisemmin, aika tuntui viilettävän nopeutettuna ennen reissuun lähtöä. Toisen kerran kipitin kilometritolkulla kynnystestissä ja kolmannen kerran spurttasin täysillä urheilukentällä pesäpallon tuoksinnassa. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Munhan ei pitäisi oikeastaan tehdä syrjähyppyjä toisiin lajeihin, kuten on aikaisemminkin tullut kantapään kautta opittua. Tai ei ainakaan sellaisiin lajeihin, jotka laittavat rauhalliseen ja tasaiseen juoksuun tottuneet jalkani äkillisesti uudenlaisten ärsykkeiden pauloihin, tai ei ainakaan ilman kunnon lämmittelyä.</p><p><br /></p><p>Edellisellä kerralla<a href="http://www.pikkuliten.fi/2021/11/akkipysahdys.html" target="_blank"> stepissä saamani jalkapohjavamma </a>piti mut poissa lenkkipoluilta kuukausitolkulla, nyt pyrähdyksistä pesältä toiselle saamani takareiden venähdys on vähentänyt hikiliikuntaa parin viime viikon aikana radikaalisti. </p><p><br /></p><p>Lyhytkin telakka ja juoksemattomuus saa mut katsomaan itseäni aivan uusin silmin. Tunnen kuinka vaatteet kiristävät, enkä näe muuta kuin housunsuusta pilkottavan makkaran. Naamakin tuntuu pullistuneen kuin vappupallo. Mutta heti kun pääsen taas juoksun makuun, samainen keskivartalon uloke katoaa salaperäisesti jonnekin, tai muuttuu ainakin näkymättömäksi. Eikä vaatteetkaan enää ahdista samalla tapaa kuin aikaisemmin. Vappu palloineen on myös historiaa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQuLwkF9nFzV7e1LnNEEf-Ucg5o7bp4EQupi9X8_rJBGNpAM1gwvP7Iw4uwSEA61AJeHCBAarFsrxThf4bdaarrpwmkfNrzkdgsga9ECiHCKsfQ4YgwWMYLftz7XI-V7yQA5BBM1jo9ci5zukQmbZddnSclimXDJ2E0IHHFRg47yEzIrY1WSDGtUmW/s1280/2023_0507_to%CC%88o%CC%88lo%CC%88nlahti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQuLwkF9nFzV7e1LnNEEf-Ucg5o7bp4EQupi9X8_rJBGNpAM1gwvP7Iw4uwSEA61AJeHCBAarFsrxThf4bdaarrpwmkfNrzkdgsga9ECiHCKsfQ4YgwWMYLftz7XI-V7yQA5BBM1jo9ci5zukQmbZddnSclimXDJ2E0IHHFRg47yEzIrY1WSDGtUmW/w640-h640/2023_0507_to%CC%88o%CC%88lo%CC%88nlahti.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Töölönlahdella oli ruuhkaa maalla ja vesillä. </i></p><p><br /></p><p>Muutun pääni sisällä sitä pienemmäksi mitä kauemmin edellisestä lenkistä on. Kun tuttuni kyseli bucket listin perään, pääni hakkasi tyhjää. <i>Eikö mulla todellakaan ole elämässäni mitään tavoiteltavaa, haaveiltavaa tai odottamisen arvoista? </i>Onneksi tajusin ajatuskatkoksen yhteyden siihen, etten ole saanut päivittäistä endorfiiniannostani liki puoleentoista viikkoon. </p><p><i><br /></i></p><p>Juoksu puolestaan ruokkii mielikuvitustani ja luovuuttani. Sen ansiosta näen lähitulevaisuudessa muutakin kuin kasvavia pyykkikasoja ja pidemmällä tähtäimellä tutkassani on muutakin kuin musta aukko. <i>Ehkä palaamme frendin kanssa tuohon bucket listiin myöhemmin. </i></p><p><br /></p><p>Juoksu on mulle lääkettä, joka toimii sekä pään sisällä että kropassa. Ongelmat saavat telakkakausina suhteettoman mittakaavan, ja pahenevat vaihdevuodeoireet muistuttavat mulle liikaakin mitä elämänvaihdetta tässä nyt eletään. Liike auttaa selkeyttämään pääkoppan sisältöä ja säännöllinen hikiliikunta pitää vaihdevuodet aisoissa. </p><p><br /></p><p>Juoksu myös helpottaa stressiä, joten niinä kausina, jolloin elämäni on liiankin hektistä, juoksua ei kannattaisi kumittaa kalenterin sivuilta kokonaan pois. Silloin riittää vaikka hidas hölkkä kotiovelta kilsan päähän ja takaisin. Olen jo ehkä kyllästymiseen saakka hokenut, että vaikka 15 minuutin mittaisesta lenkistä tulee saman verran pyykättävää kuin pidemmästä lenkistä, se on silti jokaisen siihen käytetyn hetken arvoista. </p><p><br /></p><p>Mulla menee juoksuun noin kuusi tuntia viikossa. Telakalla ollessani mulla on juuri tuon samaisen tuntimäärän verran enemmän käytettävänä kaikkeen muuhun. Tai oikeastaan vieläkin enemmän, sillä vaatteet eivät ilmesty päälleni tyhjästä. <i>Mutta saanko mitään uutta aikaiseksi? </i>No enpä juuri. Kaikki tekeminen tuntuu sujuvan tavallista tahmaisemmin ja mikä pahinta, tunnen oloni koko ajan nuutuneeksi. Kun alan taas juosta, tunnun saavani päivään lisätunteja, ja mikä ihmeellisintä, aurinkokin tuntuu paistavan useammin. Ainakin mielessäni. Ja mähän rakastan aurinkoa.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZZwH2mirBP0E1jV2MbNXI0G4zK4VVqajad1XQG8Lq5scl3cemib2SmV_OClndFXLEkMIxHWPwntbqR_U-jURcTtRrYuor-QnUeNJb_gd1aH8k4QerO_mW1m0MtYrLjN7YqnD1yppVD9Gq0qwnce6qsIX7oTcFV_QVSl8CEvdCqE0y5WVhlCfh2H3U/s1512/2023_0507_nokikana.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZZwH2mirBP0E1jV2MbNXI0G4zK4VVqajad1XQG8Lq5scl3cemib2SmV_OClndFXLEkMIxHWPwntbqR_U-jURcTtRrYuor-QnUeNJb_gd1aH8k4QerO_mW1m0MtYrLjN7YqnD1yppVD9Gq0qwnce6qsIX7oTcFV_QVSl8CEvdCqE0y5WVhlCfh2H3U/w640-h640/2023_0507_nokikana.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Nokikana ui kameran ulottumattomiin. Mutta sain kun sainkin siitä kuvan, tosin hieman erilaisen kuin ajattelin. </i></p><p><br /></p><p>Toki mulla on elämässäni muutakin sisältöä kuin juoksu. Olin viikonloppuna kirpparikierroksella Suomessa piipahtaneen systerini kanssa ja nautiskelin skidini esiintymisestä musikaalissa. Töissä on mainioita juttuja työpöydällä odottamassa ja tällä viikolla pääsen taas Svenskis-agenttina Svenska Teaterniin. Pääsen myös linjoille seuraamaan suunnistuskoulun vikaa luentoa ja lauantaina on HCR, eli vuoden eka puolimaratonin mittainen kisa. Nämä vain osan mainitakseni. </p><p><br /></p><p>Ainoastaan viimeiseksi mainittuun juoksu kuuluu olennaisena osana, mutta kaikkiin noihin muihinkin juoksu tai juoksemattomuus iskee leiman. Olen positiivisempi, energisempi, vastaanottavaisempi ja enemmän oma itseni jos olen päässyt juoksemaan itseni hikeen. Ei ole ihmekään, että niinä kertoina kun olen viime vuosina jännittänyt työhaastatteluun menoa, olen käynyt hakemassa haastattelutilanteeseen lenkkipolulta punaiset posket ja rennon fiiliksen. Pidän itsestäni enemmän silloin, kun juoksu kuuluu tiiviisti arkeeni. Se huokuu myös ympäristöön. </p><p><br /></p><p>Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja mieheni kävi katsastamassa lenkkiolosuhteet puolestani. Ulkona on sopivasti aurinkoa ja paikoittain navakkaa tuulta, eli täydellinen sää paluujuoksulle juoksutauolta normaaliin juoksurytmiin. Mielessäni pyörii samoja asioita kuin aloittelijoillakin: <i>Mitkä vaatteet puen päälleni? Millainen lenkki olisi järkevä juosta? Kestävätkö keuhkot koivun siitepölyä? Missä kunnossa olen? </i></p><p><br /></p><p>Eiköhän seuraavalla kerralla automaattiohjaus vie mua vaatekaapin kautta ulko-ovelle totuttuun tapaan ilman pientä vatsanpohjassa nipistelevää jännitystä. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-4929677315012261522023-05-07T13:36:00.004+03:002023-05-07T13:36:54.056+03:00Tuskin maltan odottaa: Dance Brothers<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhom5ciqISAR665a9jeqyE62CLmAWDZWq34YFGmGV1-9KAsEFtu-IKe8UKcwK-b_jMMzqK5ta_docS2HUA7lFInTSkPR6Vck-uLaVcAgE0tpqTcgdw6qcHjG462UaiC4TUEsyfNW481Js7gW-23ZyAfAHXZIXgpsQAsdIsBS4nEozOCIDzd1Fzhrt-A/s1393/2023_05_DanceBrothers.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="1393" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhom5ciqISAR665a9jeqyE62CLmAWDZWq34YFGmGV1-9KAsEFtu-IKe8UKcwK-b_jMMzqK5ta_docS2HUA7lFInTSkPR6Vck-uLaVcAgE0tpqTcgdw6qcHjG462UaiC4TUEsyfNW481Js7gW-23ZyAfAHXZIXgpsQAsdIsBS4nEozOCIDzd1Fzhrt-A/w640-h230/2023_05_DanceBrothers.png" width="640" /></a></div><br /><p>Joskus aikanaan odotin kauan fanittamieni artistien konsertteja kuin kuuta nousevaa. Nykyään keikat ovat mulle harvinaista herkkua, ja viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa kasata kahdelta tai useammalta hengeltä satalappusia lippumyymälän pöytään, viimeinenkin innon hiukkanen konserttia kohtaan katoaa. Siitäkin huolimatta, että tiedän elämyksen olevan parhaimmillaan jotain sellaista, mitä rahalla ei voi mitata. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Jotain lisäsisältöä arkeen on kuitenkin saatava. Sellaista, joka pistää mielikuvituksen jylläämään, antaa aisteille uusia virikkeitä, herättää parhaimmillaan ajatuksia, sekä antaa uudenlaisia näkökulmia. Sellaista, josta koko perhe saa yhteistä puheenaihetta. Niinpä keikkalippujen myynnin alkamisen sijaan mulla on nykyään kalenterimuistutuksina televisiosarjojen julkaisupäivämääriä. Koska onhan hyvä olla jotain mitä odottaa. </p><p><br /></p><p>Tulevalle viikolle mulla on keskiviikkon 10.5. kohdalla piirrettynä iso punainen sydän ja sen sisällä lukee <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Dance_Brothers" target="_blank">Dance Brothers</a>. <i>Tämänkin vuoksi paperinen kalenteri ajaa sähköisen version ohi.</i></p><p><i><br /></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2IzYRho9WcRjGJyRV9YdqanaWG8-2upSYbbXzNnl8PL46XZ9BmSKjzaWgCbuHM4GQ-PPyVBUMLo-M8zNit3Sk-i6mTd8pifRRPjk_FLWMoWScqUoZ15XZ1ZlqKRYqfuQjdX5kCjTAxh80b1NumjouhTRSVTJPs6YXdoDPbAJKbnWogRvkrJWZ_iXA/s1672/2023_0510_DanceBrothers_Netflix.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1672" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2IzYRho9WcRjGJyRV9YdqanaWG8-2upSYbbXzNnl8PL46XZ9BmSKjzaWgCbuHM4GQ-PPyVBUMLo-M8zNit3Sk-i6mTd8pifRRPjk_FLWMoWScqUoZ15XZ1ZlqKRYqfuQjdX5kCjTAxh80b1NumjouhTRSVTJPs6YXdoDPbAJKbnWogRvkrJWZ_iXA/w430-h640/2023_0510_DanceBrothers_Netflix.jpg" width="430" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Mulla on muistutus päällä tietty Netflixissäkin. </i></div><p><br /></p><p>Telkkarisarjat päästävät mut hetkeksi tauolle omasta arjestani. Eihän omassa elämässäni tietty mitään vikaa ole, mutta myönnettäköön, että siitä ei saisi luotua miljoonia ihmisiä koskettavaa draamankaarta millään. Ei, vaikka asialla olisi Dance Brothersin toteuttaneen proggiksen taustalla oleva idearikas käsikirjoittajakombo, maailman osaavin tuottaja, näkemyksellisin ohjaaja ja luovin tuotantotiimi. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2iN5r4HuXlo2nK-18UijYonSmmYAk6oJ2oCCYD9m5LTdlvVpC24wM_K2cJ5sexWmDK_s5n_iUzEJLrXERiWJX56kldKBc2kZ_abgGjciJKolCAzF8cnGlLBhbrmBEbPImjmwLn2TRHuAJhevnogadBjINJwbSzpP8MkdXXlHaLVox1ZtD7bcl0XGO/s1512/2023_05_kultuurikatel3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2iN5r4HuXlo2nK-18UijYonSmmYAk6oJ2oCCYD9m5LTdlvVpC24wM_K2cJ5sexWmDK_s5n_iUzEJLrXERiWJX56kldKBc2kZ_abgGjciJKolCAzF8cnGlLBhbrmBEbPImjmwLn2TRHuAJhevnogadBjINJwbSzpP8MkdXXlHaLVox1ZtD7bcl0XGO/w640-h640/2023_05_kultuurikatel3.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Postauksen kuvituksena käytetty kuvakaappausta Dance Brothersin Google-haun tuloksista sekä helmikuiselta Tallinnan reissulta, jolla tutustuin Kultuurikateliin eli Kulttuurikattila-kulttuurikeskukseen. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Fame iski tajuntaani 10-vuotiaana. Muistini voi toki pätkiä, mutta muistelen, että ohjelma rytmitti sunnuntai-iltapäiviä. Jos ei ollut television edessä ajallaan, silloin piti seuraavan viikon mittaan kuulustella kavereilta juonen uudet kiemurat. Ja niillähän selostuksilla Leroyn ja hänen kavereidensa seikkailut saivat aimo annoksen rikkinäinen puhelin -lisää. </p><p><br /></p><p>Kuten Famessa, myös monissa muissa näkemissäni sarjoissa on ollut henkilöitä, jotka jäävät pyörimään mielen sopukoihin. Joskus jopa tarinat saattavat sekoittua todellisuuden kanssa, kuten mulle kävi aikanaan West Wing -sarjan kohdalla. Saa nähdä ketkä Dance Brothersin näyttelijäkaartista nousevat vahvimmin omalle lempparilistalleni. Uskon että sieltä löytyy ainakin Samuel Kujala, joka teki vaikutuksen näyttelijänä ja omana itsenään nuortensarjan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nörtti:_DragonSlayer666" target="_blank">Nörtti: Dragonslayer666:n</a> kuvauksissa, joissa olin yhden avustajan taustajoukoissa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiQF-bYIGO0FrA2Jz5EtoofMuecxFkqJNOx6cPgEAw8S2asUreNAQqmgobomP8OP8eXLhM7GRbzTUoKipN8vPu9-uzv-o29V01wUYr4YGiyuJiaxAXU12B97wA0uxDIBkYIwgmEYjJNK8fe7WmBjX0oAR5xu4nNyn5CN5B59lhdcAyquDHxuwkMGd5/s1512/2023_05_kultuurikatel2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiQF-bYIGO0FrA2Jz5EtoofMuecxFkqJNOx6cPgEAw8S2asUreNAQqmgobomP8OP8eXLhM7GRbzTUoKipN8vPu9-uzv-o29V01wUYr4YGiyuJiaxAXU12B97wA0uxDIBkYIwgmEYjJNK8fe7WmBjX0oAR5xu4nNyn5CN5B59lhdcAyquDHxuwkMGd5/w640-h640/2023_05_kultuurikatel2.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Fame oli Suomeen saapuessaan jo varmaan vuoden vanha, sillä välimatka, niin henkinen kuin fyysinenkin, oli 80-luvun alussa toinen kuin nykyään. Dance Brothers sen sijaan ilmestyy samanaikaisesti kaikissa Netflix-maissa. Ja mikä parasta, nyt ei tarvitse odottaa seuraavaan keskiviikkoon, jotta tarina saisi jatkoa. </p><p><br /></p><p>Kun skidit menevät torstaiaamuna kouluun, sarjaa seuranneilla frendeillä tarinan vaiheet ovat eri kohdissa, riippuen siitä, kuinka kauan himassa on annettu roikkua näytön tai telkkarin ääressä. Veikkaan, että meillä kymmenestä noin 20 minsan mittaisesta jaksosta taitaa olla jo aika moni ahmittuna kun nautimme brekua torstaina pussit silmien alla roikkuen ja keskustellen Dance Brothersin henkilöistä ja kuvauspaikoista. </p><p><br /></p><p>Tsekkaa Dance Brothers traileri <a href="https://youtu.be/_8rlx6gcxyU" target="_blank">tästä</a>.</p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-36435542129973995912023-05-01T23:13:00.002+03:002023-05-02T20:04:22.408+03:00Kynnystestillä sykerajat kohdilleen <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqG_54b6VQph4691aX36dFc4tz9yVK3sJldo4PNN3WZ7JrOprPbp0T4i0jYTMk2bxAh4nW_SKk2eQdr_5eJ5dWsM17NVZPcz1gvcjbNx3rIPLGphwWM9X3eltL02ze65K5OEeXCUIj5dVPhtR9Uwrf82YYZAeIjknN2sNqP_NDu8abxqz9oKqBoaCO/s2004/2023_04_kynnystestissa%CC%88.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1127" data-original-width="2004" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqG_54b6VQph4691aX36dFc4tz9yVK3sJldo4PNN3WZ7JrOprPbp0T4i0jYTMk2bxAh4nW_SKk2eQdr_5eJ5dWsM17NVZPcz1gvcjbNx3rIPLGphwWM9X3eltL02ze65K5OEeXCUIj5dVPhtR9Uwrf82YYZAeIjknN2sNqP_NDu8abxqz9oKqBoaCO/w640-h360/2023_04_kynnystestissa%CC%88.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Toin duunin tyhy-päivästä kaksi tuliaista. Pesiksessä venähtänyt takareisi oli odottamaton ja tarpeeton, mutta sykerajojen päivitysmahdollisuutta olinkin jo kaipaillut pitkään.</p><p><br /></p><p>Kynnystesti ei kuulunut <a href="https://varala.fi" target="_blank">Varalan Urheiluopistossa</a> järjestetyn tyhy-tapahtuman valikoimaan, mutta onneksi sain hieman sooloilla. Hikoilin ainakin parin henkilön edestä, enkä mennyt sieltä missä aita on matalin. Testi oli kestoltaan sen verran kompakti, että harva varmaan edes huomasi mun olleen jossain toisaalla.</p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Kesään 2016 saakka juoksin fiiliksen mukaan, eikä mulla ollut sykevyölle sen kummempaa käyttöä. Päästessäni juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon koekaniksi kolmen kuukauden mittaiseen maratonprojektiin, valmennus aloitettiin maratoonarin tasotestillä. Sukelsin kertaheitolla sykepohjaisen harjoittelun sokkeloihin, enkä ole luopunut siitä oikeastaan missään vaiheessa, mitä nyt välillä leikin villiä ja vapaata ja annan fiiliksen viedä. </p><p><br /></p><p><i>Miksi sykkeiden mukaan kannattaa juosta? Vastauksen löydät <a href="http://www.pikkuliten.fi/2016/11/sykepohjainen-juoksuharjoittelu-12.html" target="_blank">tästä postauksesta vuodelta 2016.</a> </i></p><p><i><br /></i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNruiTY0DHXsZGxBEBzBvORroTOXCevyjAldLfBW6M-ITp1pU9g6n8pF8DsxvRGuwhMg91FAfSXtxLsMRL9DfSpTd3e6WgosB85RTQPkH2Ef1Ba3ThdFr2QbJRSWe__z0abXaOuMmS7m7DD8fxpkfyzEXoe_4e6UEum2-ccyFZATHU7HPkFVh92cpF/s1512/2023_04_kynnystesti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNruiTY0DHXsZGxBEBzBvORroTOXCevyjAldLfBW6M-ITp1pU9g6n8pF8DsxvRGuwhMg91FAfSXtxLsMRL9DfSpTd3e6WgosB85RTQPkH2Ef1Ba3ThdFr2QbJRSWe__z0abXaOuMmS7m7DD8fxpkfyzEXoe_4e6UEum2-ccyFZATHU7HPkFVh92cpF/w640-h640/2023_04_kynnystesti.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>Varmuusliivin ketju kilkatti juoksun tahtiin. </i></div><p></p><p><i><br /></i></p><p>Aikaisemmilla testikerroilla juoksin kaksi kilometriä kerrallaan valojäniksen perässä, jonka jälkeen sormestani mitattiin laktaatti, ja jatkoin matkaa hieman nopeammin. Juoksukilsoja oli kasassa testin päätyttyä kahdestatoista neljääntoista. (korjattu km-määrä 2.5.)</p><p><br /></p><p>Tällä kertaa testi toteuttiin sisätiloissa. Juoksin matolla ensin kymmenen minuuttia lämmitelläkseni koneiston valmiiksi. Tämän jälkeen oli vuorossa kolmen minuutin mittaisia juoksupätkiä, joiden välillä sormestani otettiin verinäyte laktaatin mittausta varten. Nopeutta nostettiin kerta kerralta siten, että alussa vauhti oli 7:30 min / km ja lopussa 4:17. </p><p><br /></p><p>Lopetin suosiolla 14 kilometrin tuntivauhtiin, sillä arvelin, etten olisi kyennyt pitämään yllä nelosen vauhtia puoltatoista minuuttia pidempään. Testaajani Jere Ahonen vahvisti epäilyni. Laktaatti oli noussut korkeuksiin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxrPcHB4hAtRxS36jzWSPccXeYC-pDnWUzILxiCHMfuk8MKahKIlLzMDtWPo50aeKPZqzVdSmaGgkRarkmlIK5E1DL63PxG8SSXkM2XIh_ds9kvT_EqaYoUPsHBz14NxWxUCMORdCfmklVZzK1VzkUkEIm5rI8UfToa9L3DLbt-j7V0m3VPGdFi9py/s1512/2023_04_VArala_testaus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxrPcHB4hAtRxS36jzWSPccXeYC-pDnWUzILxiCHMfuk8MKahKIlLzMDtWPo50aeKPZqzVdSmaGgkRarkmlIK5E1DL63PxG8SSXkM2XIh_ds9kvT_EqaYoUPsHBz14NxWxUCMORdCfmklVZzK1VzkUkEIm5rI8UfToa9L3DLbt-j7V0m3VPGdFi9py/w640-h640/2023_04_VArala_testaus.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Jere Ahonen kävi heti tuoreeltaan testin kulkua läpi kanssani. Sähköpostiini kilahti myöhemmin samana päivänä usean sivun mittainen testiraportti. </i></p><p><br /></p><p>Sain itselleni raportin, jossa määriteltiin peruskestävyys-, vauhtikestävyys- ja maksimikestävyysharjoittelun sykerajat, tämänhetkiset vauhdit, treenauksen tavoitteet ja menetelmät. Lukemat olivat linjassa sen kanssa mitä oletinkin. Vahva peruskestävyys kuulsi läpi tuloksista, sekä se, etten ole vielä päässyt säännöllisen ja systemaattisen vauhdikkaamman treenin imuun. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka vauhdit tulevat kehittymään kesän edetessä. Sain testituloksista todellisen buustauksen järkevään treenaamiseen. </p><p><br /></p><p>Myös maksimisyke määriteltiin testin pohjalta. Netistä löytyy erilaisia laskureita sykkeen määrittämiseen iän perusteella, ja löytyypä googlaamalla sellaisiakin yhtälöitä, joissa on otettu sukupuoli huomioon. En saa yhdestäkään löytämästäni laskukaavasta tulokseksi samaa kuin juoksutestistä. Kaavalla 220-ikä laskettuna ikäni tulisi olla 36, jotta maksimisykkeeni saataisiin täsmäämään testituloksen kanssa. Kyseinen ikä on sattumoisin sama, minkä sain <a href="https://varala.fi/testaus-ja-kartoitus/kehonkoostumismittaus/" target="_blank">Tanita-kehonkoostumusanalyysissä</a> kehon metaboliseksi iäksi. Naisille räätälöidyllä laskukaavalla (226-ikä) oltaisiin hieman lähempänä todellista maksimisykettäni. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdayHuUZ36SuAQa-hj6ycCViVBN4zG8kzsH2jOLs1sxUy-VIWf0o2R4I9_mcaPv2vwenhc7hf1aakW9bxVXPrqtsDMgJIxmLn_csN34_PCqYx2Cnn4H68028vStfyyTub3zNdIFFM1HOGAO5sXKXShRe5UqmZiGd2iey9meLkRCvA65syP9lOqc5-0/s1512/2023_04_kynnystesti_Varalassa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdayHuUZ36SuAQa-hj6ycCViVBN4zG8kzsH2jOLs1sxUy-VIWf0o2R4I9_mcaPv2vwenhc7hf1aakW9bxVXPrqtsDMgJIxmLn_csN34_PCqYx2Cnn4H68028vStfyyTub3zNdIFFM1HOGAO5sXKXShRe5UqmZiGd2iey9meLkRCvA65syP9lOqc5-0/w640-h640/2023_04_kynnystesti_Varalassa.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Hymy on herkässä kynnystestin jälkeen.</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Uudenlaisen raportin sisäistämisessä ja uusien sykerajojen viemisessä käytäntöön menee varmasti hetkisen verran. Kännykän ja kuulokkeiden lisäksi tulen ottamaan ainakin parin viikon ajan lenkille mukaan lunttilapun, jolle kirjoitan treenin sykerajat. Ne kun muuttuivat muutaman pykälän verran aikaisemmista. </p><p><br /></p><p>Vaikka muutokset sykerajoissa eivät olleet suuren suuria, sykkeet oli kuitenkin hyvä päivittää. Liian korkeilla sykkeillä juokseminen kun saattaa viedä pahimmassa tapauksessa telakalle, tai liian matalilla sykkeillä vauhdit jäävät pyörimään samoille urille. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-67150565892711608352023-04-30T11:05:00.003+03:002023-04-30T11:07:34.405+03:00Maalis-huhtikuun luottojuoksuvaate<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi22SeCK88b_ev8Cffmj4QqO4iocRGkafzdWkD-EN4OwvnvJ5A36-zDN-2Mqs1IbJgfjcsAW59nv2nA7OC85Ke5vUFxOeq4mfLAoxGs_towtvZgjXIopW0IRgqolcdcPo3A4eJk4241pktnJiO1yw4nNywA90fi0nVkh8aoKmKN_0LzeHHubVpeIICd/s2210/2023_0430_va%CC%88riterapiaa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1243" data-original-width="2210" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi22SeCK88b_ev8Cffmj4QqO4iocRGkafzdWkD-EN4OwvnvJ5A36-zDN-2Mqs1IbJgfjcsAW59nv2nA7OC85Ke5vUFxOeq4mfLAoxGs_towtvZgjXIopW0IRgqolcdcPo3A4eJk4241pktnJiO1yw4nNywA90fi0nVkh8aoKmKN_0LzeHHubVpeIICd/w640-h360/2023_0430_va%CC%88riterapiaa.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Tällä kertaa en listaa villasukkia tai välikerrastoja, sillä onhan nyt viimein kevät! Vaikka kevätkuukaudet eivät ole toistensa kaltaisia, ja ikävien takapakkien vuoksi välikerrokset on kaivettava satunnaisesti naftaliinista, maalis- ja huhtikuun vaatetuksessa on kuitenkin yhtäläisyyksiä, nimittäin...</p><p><br /></p><a name='more'></a><p>... värit!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxui63lVw4I-YvsECKVdem-SufuL9P6ddrbxoAtYJdeHFS1jmYSmtQNAAUY4j5QGpv1Prr-D0Ybnv7NCUz1R6RATtReyj1rGPZ3LujaLGFy1NlH9EsDSKZjPdv9XbE3yKdZ6d9Xtmt5cjefClMfA_UpkgRpGVk4rsNZc4FzYMbmVDJQs320VxezQdB/s1280/2023_0430_Hyva%CC%88a%CC%88_vappua.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxui63lVw4I-YvsECKVdem-SufuL9P6ddrbxoAtYJdeHFS1jmYSmtQNAAUY4j5QGpv1Prr-D0Ybnv7NCUz1R6RATtReyj1rGPZ3LujaLGFy1NlH9EsDSKZjPdv9XbE3yKdZ6d9Xtmt5cjefClMfA_UpkgRpGVk4rsNZc4FzYMbmVDJQs320VxezQdB/w640-h640/2023_0430_Hyva%CC%88a%CC%88_vappua.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Kaivaria kiertäessäni kilpailen väriloistossa vappupallojen kanssa. Olen kuin värikäs papukaija, joka ei eksy tänne vahingossakaan edes muuttolintujen peesissä. <i>Koskakohan saan jonkun nasevan latinankielisen nimen?</i></p><p><i><br /></i></p><p>Yhdistelen värejä ennakkoluulottomasti, skidieni kannustamana tai heidän mielipiteistään huolimatta. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieo8TpbiXbJeMXXXPuHhYYlJagMjQM20gFB2BEK7VJ2L5JbH4FGQvggE--GHCIx2uSsK2qPwCOPxzAXf9an2LBBw4CQExL14PFOZENoIR4mtSuy2jvsnQi-DobZfRJZOHlTRzUOHuMMrUoqOPjv9CrANj4Jt3Eg9nVqgPzPogJWWeSCPHaf1AVMZ8z/s1280/2023_0430_keva%CC%88a%CC%88n_va%CC%88rit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieo8TpbiXbJeMXXXPuHhYYlJagMjQM20gFB2BEK7VJ2L5JbH4FGQvggE--GHCIx2uSsK2qPwCOPxzAXf9an2LBBw4CQExL14PFOZENoIR4mtSuy2jvsnQi-DobZfRJZOHlTRzUOHuMMrUoqOPjv9CrANj4Jt3Eg9nVqgPzPogJWWeSCPHaf1AVMZ8z/w640-h640/2023_0430_keva%CC%88a%CC%88n_va%CC%88rit.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>En ole näkymätön. Yöjuoksuilla hämärtyvässä Helsingissä en tarvitse edes heijastimia. Kännisten Alepa-fillareilla huojuvien juhlijoiden on helpompi tähdätä muhun, mutta väriläikän nähdessään jalkakäytävillä kaahailevat sähköpotkulautailijat sentään rinkuttavat varoitusäänen. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiez3BEoqSK3y6GdfVlREK8xsc4Iup-oIiX7QFqY1WqhK98OH0DvdudrA68GSQPEPHosmYkb1IuYt51yjgcdPR19U-nPJsHJEr0eDb_bPN21PsbWMQ3XIbOQT1QquswAkO87Mndt1Oca5jKLkmLV7x6TtNucVyqSCyLuCRcJkUBOWF8iUQZMRjC9DPf/s1432/2023_0430_keva%CC%88a%CC%88n_Hokat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1432" data-original-width="1432" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiez3BEoqSK3y6GdfVlREK8xsc4Iup-oIiX7QFqY1WqhK98OH0DvdudrA68GSQPEPHosmYkb1IuYt51yjgcdPR19U-nPJsHJEr0eDb_bPN21PsbWMQ3XIbOQT1QquswAkO87Mndt1Oca5jKLkmLV7x6TtNucVyqSCyLuCRcJkUBOWF8iUQZMRjC9DPf/w640-h640/2023_0430_keva%CC%88a%CC%88n_Hokat.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Onneksi värejä löytyy myös lenkkarivalikoimasta. </i><i>HOKA-lähettiläänä saan testattavakseni eri lenkkarimalleja kauden väreissä. </i><i>*yhteistyössä: HOKA* </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>En ole koskaan juurikaan välittänyt siitä, miltä näytän juostessani. <i>Tai no, ehkä parikymppinen Nina oli tässä asiassa niuhompi kuin viisikymppinen Poppis. </i>Toki saatan vilkaista itseäni peilistä ennen lenkkareiden jalkaan laittamista, mutta sillä mennään mitä päälle on tullut laitettua. </p><p><br /></p><p>Joten nähdessäsi mut juoksemassa mitä oudoimmissa väriyhdistelmissä, älä luulekaan, että mulla on päälläni ainoat löytämäni puhtaat vaatteet. <i>Miten niin oranssi, lila, vihreä, turkoosi ja neonkeltainen eivät sovi yhteen?</i></p><p><i><br /></i></p><p><i><br /></i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5IUVqZkryyvGzezGCR0yJlm3h6fENccFK8tfpFsMkKe-kuO4fb_x4sbKkqrAvxFHcYJaAAUn-0D1RncOTBq52V0KkD7VjyMvpCEXMTxlUixYwcvnxE_M1Kb2jAHbRt3Jfc5o-J2hUX3KMiV_yBNdvmYzfae2l73cWtL1-rWMzm5Y6X9R1wXJAT5Hs/s1280/2023_0430_juoksuvaatteet.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5IUVqZkryyvGzezGCR0yJlm3h6fENccFK8tfpFsMkKe-kuO4fb_x4sbKkqrAvxFHcYJaAAUn-0D1RncOTBq52V0KkD7VjyMvpCEXMTxlUixYwcvnxE_M1Kb2jAHbRt3Jfc5o-J2hUX3KMiV_yBNdvmYzfae2l73cWtL1-rWMzm5Y6X9R1wXJAT5Hs/w640-h640/2023_0430_juoksuvaatteet.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Yhdistelen myös eri kuoseja railakkaasti. Voiko vaatetuksessa olla ikinä liikaa ruusuja?</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><p></p><p>Värikkäät juoksuvaatteet on helpompi noukkia muuten niin tummien kledjujen seasta. Ja jos joku pyytäisikin mua leikkimään peiliä kesken lenkin, päihittäisin kaikki muut mennen tullen. <i>Kilpailuviettini hyrisee tyytyväisenä. </i></p><p><i><br /></i></p><p>En voi päihittää lähipuussa konsertoivaa mustarastasta upeassa lauluäänessä, mutta juhlistan valon ja kevään saapumista omalla, näkyvällä tavallani. </p><p><br /></p><p><i>Nautinnollista ja värikästä vappua ja kevättä!</i></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-53380280922093179492023-04-28T22:04:00.003+03:002023-04-28T22:10:54.694+03:00 Tönkköjaloilla ja hyvällä fiiliksellä - Helsinki 10<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX__R4NpNg2c30gXkACS2Ei42Y3NFgylArJl2JMZGGr06tizsJI6xXomonR8Ztd7jcuw6nUB2r4wEn2bcmQyRQ6HiNqDKym8hj9uJ-HB70T1Yu27DYb0JzySfdumXBSZD5QlzE_M0RUu7PJshngph0wKA2O27iz5UOVZml5nhkvc4RJD9fWgueI3lp/s4032/20230422_WeRunHelsinki_Helsinki10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX__R4NpNg2c30gXkACS2Ei42Y3NFgylArJl2JMZGGr06tizsJI6xXomonR8Ztd7jcuw6nUB2r4wEn2bcmQyRQ6HiNqDKym8hj9uJ-HB70T1Yu27DYb0JzySfdumXBSZD5QlzE_M0RUu7PJshngph0wKA2O27iz5UOVZml5nhkvc4RJD9fWgueI3lp/w640-h360/20230422_WeRunHelsinki_Helsinki10.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Sunnuntaipäivän hulinaan verrattuna lauantainen Helsinki 10 oli lastenleikkiä. Ei sekään toki helpolla päästänyt, mutta kyllä teinien prinsessajuhlien kapellimestarin homma voittaa kymmenen kilsan kisan raskaudessaan mennen tullen. Sykkeet nousivat lauantaina korkeammalle, mutta desibelitasossa klassikkoleffan sing along -versio hakkasi jopa Helsinki kympin kannustusmusat. Tai no, kuuluttajan huuto mikkiin lähtöviivalla ylitti kyllä kaiken. </p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Kisapäivän valmistautuminen oli taas sitä sun tätä. Otin Helsinki kympin pohjalle kunnon hiet HOKA-lähettiläshommissa Intersportissa. Duuni vei mukanaan niin, etten edes juomaan tai syömään kerennyt (tajunnut lähteä) hieman yli kuuden tunnin rupeaman keskellä. Hauskaa oli, ja lenkkaria meni kaupaksi, mutta olin kotiin päästyäni kanttuvei. Jos ystäväni Satu ei olisi käynyt hakemassa mulle numeroani, emmekä olisi tavanneet meillä ennen juoksua, olisin varmaankin vetäytynyt aikaiselle yöpuulle ja olisin kisaillut vain unissani. </p><p><br /></p><p>Pelkäsin, aivan aiheellisesti, miten noilla tönkköjaloilla olisi mahdollista edes juosta, mutta kyllähän se lopulta sujui vanhasta tottumuksesta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXnGA9RUiN11dsHCAoky0yDsMkfVfMhNglXM5NuFRNKKkKqll95Syol9rshAnwA504fegn-NM4eaIAtntgbzUNTYjVHdgpldx3kJQM7Bm1RP6PGbOdttmfrshzZtGPOZA3_xdT0vL4Ec1iusv8WKjTo18G862yiP6m46WosUDOzZt7Pi4c5c6ySh2/s1512/20230423_HokaMach_Helsinki10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXnGA9RUiN11dsHCAoky0yDsMkfVfMhNglXM5NuFRNKKkKqll95Syol9rshAnwA504fegn-NM4eaIAtntgbzUNTYjVHdgpldx3kJQM7Bm1RP6PGbOdttmfrshzZtGPOZA3_xdT0vL4Ec1iusv8WKjTo18G862yiP6m46WosUDOzZt7Pi4c5c6ySh2/w640-h640/20230423_HokaMach_Helsinki10.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Satu valitsi mulle puolestani kisalenkkareiksi Mach viitoset. Olin liian uuvuksissa tehdäkseni edes tällaisia päätöksiä. Kisatossut osuivat nappiin! (Kuva otettu aikaisemmin samana päivänä Intersportissa.)</i></div></i><p><br /></p><p><b>Tavoiteajan määrittäminen</b></p><p><b><br /></b></p><p>Olin aika väsynyttä seuraa, myönnän. Mulla ei ollut perhosia vatsassa, ei varsinaista tavoitetta. En oikeastaan edes tajunnut, että kohta kiitäisimme taas kovaa, tai ainakin omaa kovaa pitkin eteläistä Helsinkiä. </p><p><br /></p><p>Asetellessani numerolapua paikoilleen, illan juoksu alkoi tuntua pikku hiljaa todelliselta. Kaikessa tohinassa taioin 54 minsan Spotify-listan valmiiksi. Päätin, että sen pitäisi riittää. <i>Miten helppoa tavoiteajan määrittäminen voikaan olla. Ravista hihaa ja katso mikä luku sieltä tipahtaa. </i></p><p><b><br /></b></p><p><b>Lähtö</b></p><p><b><br /></b></p><p>Aloin herätä horroksesta päästyämme ulkoilmaan. Joku kuvaisi sitä raikkaaksi, mä sanoisin sitä vilpoiseksi. Ehdin manailla mielessäni kevyttä pukeutumistani moneen otteeseen kilsan mittaisella verkalla kisapaikalle. Kunhan olin saanut hieman hikeä pintaan, lyhyt juoksuhame ja t-paita osoittautuivat loistokomboksi vilakkaan kevätiltaan. Tämä taisi olla ensimmäinen lenkki ulkona näissä vetimissä tänä vuonna. Kevät on otettu näin ollen virallisesti vastaan!</p><p><br /></p><p>Törmäsimme heti Senaatintorille saavuttuamme <a href="https://www.juoksukunnossa.fi" target="_blank">Juoksukunnossa-Anskuun</a> ja <a href="http://www.pikkuliten.fi/2020/06/juhannusviikon-kohokohta-kati.html" target="_blank">juhannuslenkkiporukan Katiin</a>. Olisihan sitä pulissut kauemminkin, mutta emme olleet varanneet hengailuun sen kummemmin aikaa. Jos mieli juoksemaan, lähtökarsinaan oli suunnattava viimeistään nyt. </p><p><br /></p><p>Pujahdimme itseämme pidempien miesten imuun ja annoimme heidän johtaa meidät läpi tiiviin juoksijamassan. Pysähdyimme Katin kanssa 52:30 ja 55 minuutin jänisten välimaastoon, sillä senhän verran mulla oli musaa varattuna.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFuT9TZ8SaSeDflsmDk1Ti3kbceaGxBRyNlbpS41RrpVLJJu1ZdicbgCe68W1oo5_7itoqXTjqJP2lKyUJXjRWQqB4l6j-HH_ZDuefI2k_80qcpqBhN5ZRjSSUt7wBl-Gpa3mZxbXzh2O59KI1TC-bjHxEXlNKewNt-cIx9C0QIuqMWU9lqewoMer4/s1544/20230422_Helsinki10_Senaatintori.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1544" data-original-width="1158" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFuT9TZ8SaSeDflsmDk1Ti3kbceaGxBRyNlbpS41RrpVLJJu1ZdicbgCe68W1oo5_7itoqXTjqJP2lKyUJXjRWQqB4l6j-HH_ZDuefI2k_80qcpqBhN5ZRjSSUt7wBl-Gpa3mZxbXzh2O59KI1TC-bjHxEXlNKewNt-cIx9C0QIuqMWU9lqewoMer4/w480-h640/20230422_Helsinki10_Senaatintori.jpg" width="480" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Ansku, Kati, Satu ja Poppis</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><b>Yleisön voimalla eteenpäin</b></p><p><b><br /></b></p><p>Helsinki 10:n reitti on mahtava, eikä vähiten maisemien, lähtöpaikkan, maalin ja kannustuksen vuoksi. Varmaan aika monelle iltakävelyllä olijalle tuli koko tapahtuma yllätyksenä. Tai ainakin niille kilisevät kassit kädessään Kaivarissa vaelteleville nuorille, jotka katselivat juoksijoita siihen malliin, että eihän siellä vain ole vanhempien tuttuja joukossa. </p><p><br /></p><p>Joskus perustahkoaminen samoilla kulmilla tuntuu puuduttavalta, mutta numerolappu rinnassa juoksu saa ylleen näkymättömän taikapilven. Sellaisen, joka laittaa mielen hyrisemään onnesta. </p><p><br /></p><p>Pään sisällä oleva hymy yltää kasvoille kohdatessani heijaajien iloisia katseita ja tsemppejä. Jokainen huikattu <i>"Poppis!"</i> ja <i>"Nina!"</i> saavat mulla ihon kananlihalle. Tunnen silloin itseni voimakkaaksi ja henkiset energiavarastoni nousevat vähintään 20 pykälää. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6mJ4fMBDYPWQHvcPpyTf7zzjONzf3H1Bwzedv6kQUEiEfUt1YU7BV0xU_a2hQs9vBA_YVEPKxRi1vjHTui5xSxraRpRQT2kLTveUu2bJCSjWbj0D5yKN5-RHq9ar-9z2RWLtuPv_-9NlqC-Job6l_KzyLOCBYZU5mxbRZxCoE0LbA5aNvT4rODA-Y/s751/2023_Helsinki10_reitti.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="751" height="536" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6mJ4fMBDYPWQHvcPpyTf7zzjONzf3H1Bwzedv6kQUEiEfUt1YU7BV0xU_a2hQs9vBA_YVEPKxRi1vjHTui5xSxraRpRQT2kLTveUu2bJCSjWbj0D5yKN5-RHq9ar-9z2RWLtuPv_-9NlqC-Job6l_KzyLOCBYZU5mxbRZxCoE0LbA5aNvT4rODA-Y/w640-h536/2023_Helsinki10_reitti.png" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p><b>Vetoapua muilta juoksijoilta</b></p><p><b><br /></b></p><p>Juoksimme Katin kanssa alkumatkan rinta rinnan. 52:30 jänöillä oli hyvä vauhti, mutta porukkaa oli sumpussa yksinkertaisesti liikaa. Niinpä meidän oli pakko ohittaa porukka Merikadulla sopivan paikan tullessa kohdalle. </p><p><br /></p><p>Hernesaareen kaartaessamme kehotin Katia jatkamaan matkaa omaa tahtiaan. Hänellä oli selvästi menohaluja, enkä halunnut jäädä riippakiveksi roikkumaan. Musta on upeaa, ettei juoksufrendien kanssa tarvitse sopia tällaisista asioista ennakkoon, vaan oman juoksun juokseminen on kaikille itsestäänselvyys. </p><p><br /></p><p><a href="https://lenkilla.com" target="_blank">Lenkillä-Elina</a> tuli hetkeksi viereeni juoksemaan, mutta aika nopeasti hänenkin selkänsä katosi Merisataman suoralle. </p><p><br /></p><p>Olin löytänyt itselleni sopivan vauhdin, ja mikä parasta, loistavat epäviralliset jänikset. Kunhan pidin <a href="https://liitavatlenkkarit.com" target="_blank">Liitävien Lenkkareiden</a> parivaljakon näköetäisyydellä, jaksoin tsempata silloinkin, kun uurastus alkoi vahingossa kääntyä sunnuntaijuoksun puolelle. Vaikka jäinkin jänöistäni hieman jälkeen Olympiaterminaalille noustessamme, pidin kiinni tavoitteestani päästä ennen pitkää takaisin heidän peesiinsä. Kilometri kilometriltä näin paitojen tekstin selässä aina vain isompana. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVf3x3G_r9vBSXw3KJQ_2JJHuSpFD1NztgeGXwlROKa91uCgTG_1jLEm_qPHybbb3ukdqYnX1zRPwCyj12elJ_uGr40yPA7jYe28Q6IcBTOdMokpd7BvRF4jK5RJWg2Fg118bClUsWOyNIJwCeOjaIOpi9DRZqRQJWzavDoXl1IfIz91l1wyRfTdqq/s1512/20230422_Liita%CC%88va%CC%88tLenkkarit_NikoMatilda.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVf3x3G_r9vBSXw3KJQ_2JJHuSpFD1NztgeGXwlROKa91uCgTG_1jLEm_qPHybbb3ukdqYnX1zRPwCyj12elJ_uGr40yPA7jYe28Q6IcBTOdMokpd7BvRF4jK5RJWg2Fg118bClUsWOyNIJwCeOjaIOpi9DRZqRQJWzavDoXl1IfIz91l1wyRfTdqq/w640-h640/20230422_Liita%CC%88va%CC%88tLenkkarit_NikoMatilda.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Kiitos vielä kerran jänistyksestä tätäkin kautta, Liitävien Lenkkareiden Niko ja Matilda!</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><b>Myötätuulessa ja vaappuen</b></p><p><b><br /></b></p><p>Skattalla tuulee aina, mutta tällä kertaa se taisi jäädä jumiin Katajanokan toiselle rannalle, tai sitten muisti tekee tepposet. Merisotilaantorin laidalla piti höllätä vauhtia, jotta säästyisin lipsumiselta mukulakivillä, mutta sen jälkeen vauhti sen kun kiihtyi pienestä ylämäestä huolimatta. Tunnen nämä nurkat kuin omat taskuni, joten uskalsin alkaa nostattaa sykettä surutta täysin uusiin lukemiin. </p><p><br /></p><p>Mulla oli ollut koko matkan ajan jano, eikä juomapisteellä vetäisty vesihörppy korjannut asiaa. <i>Eipä tietenkään.</i> Tässä kohtaa kisaa huomasin, että ensimmäistä kertaa ikinä, olin vetänyt kympin kisassa energiavarastoni miinuksen puolelle. Päivän syömättömät ateriat ja juomattomat vesilasilliset kostautuivat. Horjahtelin ja vaapuin, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Keskitin ajatukseni juoksuun ja askel askeleelta olin lähempänä maalia. </p><p><br /></p><p><i>Vielä kurvaus Wanhan Sataman sisäänkäynnille, tuuletus kannustajille, loppukiri ja kapsahtaminen ventovieraan kanssajuoksijan kaulaan. </i></p><p><i><br /></i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKdJKOaIb2IUeckAJgeD88oB0rzc6NMW1x3vQDQfh-b8nVBHwxWiY4d9LPg-3LS1DinaLmR1kCu1aAZtUMjohamZWw96sF53g8DT8uVRD-Xq2kuKOmA_PCIUFs8ifU4aLgQjujdB4psumYVW_tyLw_2mT-kWJsKPfsVSjAJvBJCciQ_M4-maFujzyT/s1085/20230422_loppuaika_Helsinki10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="482" data-original-width="1085" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKdJKOaIb2IUeckAJgeD88oB0rzc6NMW1x3vQDQfh-b8nVBHwxWiY4d9LPg-3LS1DinaLmR1kCu1aAZtUMjohamZWw96sF53g8DT8uVRD-Xq2kuKOmA_PCIUFs8ifU4aLgQjujdB4psumYVW_tyLw_2mT-kWJsKPfsVSjAJvBJCciQ_M4-maFujzyT/w640-h284/20230422_loppuaika_Helsinki10.jpg" width="640" /></a></div><i><br /></i><p></p><p><b>Mikä pettymysten pettymys</b></p><p><b><br /></b></p><p>Pysäytin kellon aikaan 51:58, mutta kun virallinen aika 52:21 pärähti kännykkääni, suu vetäytyi mutruun. Miten en ollut muistanut, että näissä geimeissä ei jaella nettoaikoja, vaan ainoastaan se aika, mikä on kulunut lähtölaukauksesta maaliviivan ylitykseen? </p><p><br /></p><p>Nettoajan mukaan olisin kohonnut N50-ikäryhmässä sijalle 10. Mun olisi pitänyt päästä lähtökarsinasta lähtöviivalle 4 sekuntia nopeammin, tai sitten olisi pitänyt kiriä ne juostessa, jotta olisin päässyt samalle sijalle bruttoajalla. </p><p><br /></p><p>Onneksi lopetin turhanpäiväisen nillittämisen, ja keskityin ottamaan kaiken irti juoksun jälkeisestä endorfiinien myllerryksestä. Olin kuin uudestisyntynyt, ja vielä hieman yli tuntia aiemmin tuntemani kokovartaloväsymys oli kadonnut.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqDiEp-J8UePcJGKgwON24M9tZR0MRXoZ9q3xW_LeqRdMdng09h6hBfY_V8BLHYuAmnazkimSYnhUvZPqfixKsv98uj6fGF0eabIEbrufuZkwNPBuzqmjpzz7eyHPKeuj-lTtkp9uadbmhPYyfdKvVBuwFCxqM8y6QfNr5lOlhYmK7ycWJ5imkiWMm/s1710/20230422_VinnarenA%CC%88r_Helsinki10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1710" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqDiEp-J8UePcJGKgwON24M9tZR0MRXoZ9q3xW_LeqRdMdng09h6hBfY_V8BLHYuAmnazkimSYnhUvZPqfixKsv98uj6fGF0eabIEbrufuZkwNPBuzqmjpzz7eyHPKeuj-lTtkp9uadbmhPYyfdKvVBuwFCxqM8y6QfNr5lOlhYmK7ycWJ5imkiWMm/w422-h640/20230422_VinnarenA%CC%88r_Helsinki10.jpg" width="422" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><i>Ja mikä biisi mulla jäikään kesken 54 minsan soittolistalta? No tietty Veronica Maggion Vinnaren! Negatiivinen splitti, rento juoksufiilis ja iloinen mieli läpi juoksun ovat juhlimisen arvoisia asioita. Olo oli lopulta kuin voittajalla. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><b>Loppufiilistelyt</b></p><p><b><br /></b></p><p>Yksi kisojen parhaista hetkistä on se, kun pääsee käymään koettuja hetkiä läpi yhdessä tuttujen ja tuntemattomien juoksijoiden kanssa. Miten helppoa onkaan päästä juttuun, kun on ensin kilometritolkulla juossut välillä toisen edessä ja välillä takana. Hahmo tulee tutuksi ja sitähän miltei ajattelee jo tuntevansa toisen. </p><p><br /></p><p>Alkoi kuitenkin jo olla myöhä, ja tiesin mieheni odottavan mua ja Satua lämpimien vaatekertojen kanssa jossain päin Wanhaa Satamaa. Oli ihana saada fleecepöksyt ja -pusakka päälle, ja siihen vielä HOKAn pitkä tuulitakki pitämään karkaileva lämpö vaatekertojen sisällä. </p><p><br /></p><p>Tove Janssonin puiston kukkulalta avautui näkymä kohti Tuomiokirkkoa. Sydämen syke kiihtyi nyt toisesta syystä, kuin vielä hetkeä aiemmin. Rinta oli pakahtua onnesta. Rakastan juoksua ja ystäviäni, jotka olen saanut harrastukseni kautta. Perhettäni, joka ymmärtää ja tukee mua juoksijana. Ja upeaa Helsinkiä, joka tarjosi meille parastaan taas tälläkin kertaa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNafDhxRF4nYaIeFRMMYq8lXqOve67SSzgumF5ehINC1t_GSKn7rB1Emr1F0bZazGtTpfiLaa8veBRNScpwUnkOFxs25EuMhviwX37evyCoXD7LTVI_B6ciZGimZP5cYHV_obgRwnpki7fXy9GaIVHf_h5xBB-wQTjFomGZSvUyPyL8AbxFRmkbLep/s1413/20230422_maalissa_Helsinki10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1413" data-original-width="1413" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNafDhxRF4nYaIeFRMMYq8lXqOve67SSzgumF5ehINC1t_GSKn7rB1Emr1F0bZazGtTpfiLaa8veBRNScpwUnkOFxs25EuMhviwX37evyCoXD7LTVI_B6ciZGimZP5cYHV_obgRwnpki7fXy9GaIVHf_h5xBB-wQTjFomGZSvUyPyL8AbxFRmkbLep/w640-h640/20230422_maalissa_Helsinki10.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Onnelliset juoksijat maalissa</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><p><b>Dagen efter</b></p><p><b><br /></b></p><p>Samalla hetkellä kun astuin kotiovesta sisään, suuntasin ajatukseni seuraavan päivän brunssiin. Laitoin nukkumaan mennessäni puoli yhdeltä herätyskellon soimaan neljän tunnin päähän. <i>Se niistä kisoista ja täysipainoisesta palautumisesta.</i> </p><p><br /></p><p>Aamulla hieman ennen ovikellon soimista puin itseni juoksijan sijasta Cruellaksi ja urheilujuoman korvasi smoothie. </p><p><br /></p><p><i>ps. Vielä siitä lähdön kuulutuksesta... Miksi mikrofoniin ja megafoniin pitää huutaa täysillä? Voihan tunnelmaa nostattaa ihan pelkällä innostuksella ja tarkkaan tilanteeseen valituilla sanoilla?! Apuvälineet hoitavat kyllä homman niin, että kuulutus kuuluu kaikkien korviin, myös korttelin päässä olevien. </i></p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-67283624677455713652023-04-09T17:12:00.001+03:002023-04-09T17:12:55.270+03:00Maraton vaihtui terveyssyistä puolikkaaksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzBWCjZzx2mW4CpO70sDLFRLWo1MqN3EzaDzJSglknpWSsOVelecVMdTUV3WINFBKKbKT96CuJij2Y4uWuXzEvMBTOkncOu96TZEnvY9InztW1w_3jf9MMSuxsY1sPRVvOx4m_pHtIlQE9g72HX08dxeOtrrZe2r3fUTnaOPOZWD1LC2PuTIr70R6G/s2016/2023_03_kanavaranta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="2016" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzBWCjZzx2mW4CpO70sDLFRLWo1MqN3EzaDzJSglknpWSsOVelecVMdTUV3WINFBKKbKT96CuJij2Y4uWuXzEvMBTOkncOu96TZEnvY9InztW1w_3jf9MMSuxsY1sPRVvOx4m_pHtIlQE9g72HX08dxeOtrrZe2r3fUTnaOPOZWD1LC2PuTIr70R6G/w640-h360/2023_03_kanavaranta.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Kevään koittaessa vaatekerrat vähentyvät, aurinkorasva kaivetaan kaapin perukoilta, sepeli pyörii enää ajoteillä ja juoksuvauhti kiihtyy huomaamatta. Tai no, kiihtyisi, jos happi kiertäisi moottorissa ja keuhkot saisivat hengittää raikasta ilmaa.</p><p><br /></p><a name='more'></a><p>Kevät on ollut tulvillaan vastoinkäymisiä. Vaikka treenikausi onkin ollut nousujohteinen ja monella tapaa suunnitelmien mukainen, pari äkkipysähdystä johtivat siihen, että toukokuinen Helsinki City Marathon oli pakko vaihtaa puolimaratoniin. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUNialUA5ezH9x23Jr_QIBoPBTQZY4ILAMONtkXyG-EcXAPkzHxvBy1vpnHyUn4_tcjGXcD1Tr_1uL0lVqh_Yz96vCQP9NMiALwsjRR2cjtPhCgeqZxXBvvLHiJcos17HnT15-xM_7BCWeHyb9fcRHd1pIjczWVgsuq5WlC__n-yskMm97nlUHX3QL/s1512/2023_03_uspenskin_katedrali.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUNialUA5ezH9x23Jr_QIBoPBTQZY4ILAMONtkXyG-EcXAPkzHxvBy1vpnHyUn4_tcjGXcD1Tr_1uL0lVqh_Yz96vCQP9NMiALwsjRR2cjtPhCgeqZxXBvvLHiJcos17HnT15-xM_7BCWeHyb9fcRHd1pIjczWVgsuq5WlC__n-yskMm97nlUHX3QL/w640-h640/2023_03_uspenskin_katedrali.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Kuvat on napattu noin kuukausi sitten. Lähdin lenkille lähinnä vain siksi, että Helsinki oli peittynyt sakeaan sumuverhoon. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Eräänä lauantaiaamuna ihmettelin sängystä noustuani kuinka ihmeessä rillit eivät tuntuneet istuvan, vaan posket ottivat vastaan. Peilikuvani paljasti yllätyksen: olin turvoksissa pikkuvarpaasta päälakeen saakka, kieltä unohtamatta. Pohkeet näyttivät tasapaksuilta puupalikoilta ja vartaloni muistutti lähinnä jättikokoista tynnyriä. <i>Miten iho voikaan antaa noin paljon periksi? </i>Lääkärisysterini etänä antaman ensiavun jälkeen vietin lähes viisi tuntia päivystyksessä. </p><p><br /></p><p>Sairaalassa syyksi arveltiin sydämen vajaatoimintaa. EKG kuitenkin paljasti sykekäyrää analysoineen hoitajan sanoin "kunnossa olevan urheilijan sydämen". Systerini epäili syyksi <a href="http://www.pikkuliten.fi/2023/02/villeja-unia.html" target="_blank">villejä uniakin viljelevää allergialääkettä</a>, ja tähän minäkin uskon, mutta tapaamani lääkäri ei tähän kuitenkaan yhtynyt. Kuulemma se, että olen käyttänyt lääkettä jo pidemmän aikaa ja oire on erittäin harvinainen, ei antanut aihetta epäillä massiivista turvotusta kyseisen lääkkeen aiheuttamaksi yliherkkyysoireeksi. Lääkäri kehotti jatkamaan lääkitystä ja toivotti tervetulleeksi jos vaiva uusiutuu. Mitään muuta syytä tapahtuneeseen hänellä ei kuitenkaan ollut antaa. <i>No, joku on kuitenkin se tuhannes tai yksi kymmenestätuhannesta joka saa oireita. Se taisin olla juuri minä.</i> </p><p><br /></p><p>Turvotus hävisi parissa päivässä, eikä ole uusiutunut. Eipä tietenkään, sillä en ole uskaltanut koskea lääkkeeseen tapahtuneen jälkeen. </p><p><br /></p><p>Menetettyäni olennaisen palasen kokonaislääkityksestä, siitepölykaudesta tuli kertaheitolla raskas, enkä uskalla edes ajatella mitä siitä vielä tulee koivukauden alkaessa. Pelkän antihistamiinin avuin mulla ei ole saumaa maratonin starttiviivalle, valitettavasti. Puolimaratonilla mun pitää ottaa kisa pitkiksenä ja hillitä menohaluja. Lappu rinnassa se vaatii aikamoista mielen lujuutta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiakjKJf7u5EJY1zJNKRc9T1iBKNglGdAFZ3vcSqVoOti2hVdm8CsMP6msP59LXDBf4KK0b9QIRTHAHVv5cfaxDQkrfKH0AFDjCf9o8Vb3M5QNX8jZy5lpklIf1HdvMklPZ5YhmEAHV4rTczrIRQCMtIJyoBUMfMRkaW1alywqkRRdMyn4zu7MF2qb_/s1499/2023_03_kolmen_sepa%CC%88n_patsas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1499" data-original-width="1499" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiakjKJf7u5EJY1zJNKRc9T1iBKNglGdAFZ3vcSqVoOti2hVdm8CsMP6msP59LXDBf4KK0b9QIRTHAHVv5cfaxDQkrfKH0AFDjCf9o8Vb3M5QNX8jZy5lpklIf1HdvMklPZ5YhmEAHV4rTczrIRQCMtIJyoBUMfMRkaW1alywqkRRdMyn4zu7MF2qb_/w640-h640/2023_03_kolmen_sepa%CC%88n_patsas.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Loppusykäyksen matkan puolittamiseen 42 kilsasta 21:een antoi oikutteleva polveni. </p><p><br /></p><p>Olen juossut liki 40 vuoden ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta vasta nyt on tullut vastaan polvikipu, jota en saanut vaimennettua jalkojen ja pakaroiden hieronnalla. Maratonin mittainen matka on parasta jättää väliin jos kaikki ei ole täysin kunnossa, mutta en starttaa puolikkaallekaan jos mulla on pienikin epäilys jalkani kunnosta. </p><p><br /></p><p>Oireet alkoivat viikko sitten perjantaina kesken työpäivän ja katosivat alle vuorokaudessa. Vietin silti viikonlopun sohvalla maaten ja vaihtelun vuoksi nojatuolissa istuskellen. Katselin kateellisena ikkunasta kuinka muut nauttivat upeasta kevätsäästä. Uskaltauduin testaamaan juoksua varovasti neljän päivän totaalilevon jälkeen. </p><p><br /></p><p>Pakkolevon ansiosta olen taas juoksu- ja kävelykunnossa, mutta olen lyhentänyt lenkkejä huomattavasti. Lisään pyöräilyä ja otan vesijuoksun taas treeniohjelmaan Uimastadikan avautuessa toukokuussa. HCR:n ja pahimman siitepölykauden jälkeen alan treenata syksyn maratonille malttia unohtamatta.</p><p><br /></p><p>Eiköhän lääkärissäkäynti tule myös mahdutettua kalenteriin. Tähän ongelmaan saanen diagnosinkin. Sen sisällöstä mulla onkin jo aika vahva aavistus, mutta toivottavasti vain liioittelen mielessäni asianlaitaa. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-45736808845976932282023-03-18T21:46:00.001+02:002023-03-18T21:55:09.982+02:00Tuskin maltan odottaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CPK4OjL7d1zpsu9d8uqq6IxHllTaCzfi_ueXEnJDNgNaw_NOh3G_wjFIlSvmiC8fOKW_cVeM71bMuz6m1A0I8ttQSuynmB7m2zVY1w-POd9llCvkEc380fhyeVi_4-YrUdKeC4G_XWkyc-VafUhqIUMi_jpSfaitBaFg9LVT3MOYprYXDPW8w1N6/s815/2023_0317_Kokaiini_kirja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="458" data-original-width="815" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CPK4OjL7d1zpsu9d8uqq6IxHllTaCzfi_ueXEnJDNgNaw_NOh3G_wjFIlSvmiC8fOKW_cVeM71bMuz6m1A0I8ttQSuynmB7m2zVY1w-POd9llCvkEc380fhyeVi_4-YrUdKeC4G_XWkyc-VafUhqIUMi_jpSfaitBaFg9LVT3MOYprYXDPW8w1N6/w640-h360/2023_0317_Kokaiini_kirja.jpg" width="640" /></a></div><p>Olisihan se tyhmää, jos eläisi koko ajan ajatuksella "sitten kun...". Vaikka elänkin tätä hetkeä, tässä ja nyt, pääni sopukat ja kalenterini ovat täynnä merkintöjä pienistä ja isoista kohokohdista, joita odotan innolla. </p><p><br /></p><p>Eilisen kohdalla kalenterissa luki isoilla kirjaimilla KOKAIINI. </p><a name='more'></a><p><br /></p><p>Arki tuntuu sujuvan tutulla kaavalla: perhe, koti, työ ja harrastukset. Sinne väleihin mahdutan yöunet, ystävät, juhlapäiväkarkelot ja satunnaiset tapahtumat. Vaikka aikaa onkin rajallisesti, kaipaan jotain lisäsisältöä. Sellaista, jota ei tarvitse ajoittaa täyteen tungettuun aikatauluun, mutta joka vie mut kuitenkin edes hetkeksi toisaalle, ja kolkuttelee mielikuvitukseni syövereitä. Kaivattua sisältöä tuovat äänikirjat, joiden suurkuluttaja olen ollut jo kohta viiden vuoden ajan. </p><p><br /></p><p>Vaikka käyttämässäni BookBeat-äänikirjapalvelussa on valinnanvaraa, kuuntelen kirjoja tosi laajalla skaalalla, enkä ole turhan nirso, silti tällä hetkellä odottamani kirjat ovat laskettavissa kahden käden sormin. Nappaan tämä-on-pakko-saada-kuunnella kirjan muistiin, kun sellainen sattuu silmään vaikkapa kustantamoiden tulevien kirjojen listalta, Hesarin arvosteluista tai miehen ja systerin suositteluista. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjKRCN3OyWtw0bSVOq_RDyAEIJ4JMKpd6rbNJLHsOESBwlxfB3T3zDI0T0rQ502dLwh_O3hM9Uii-2vkGf-cAlb4z8_ZFeNdaeVX5XdsZpa7d-nknoTo_mGVpWv_kuJ0sAavIogKxha_urG0nPh8De7jXb72x7fbv5zNWaOL6GxA5iN43JjhHBaq8k/s1812/2023_0317_Kokaiini.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1812" data-original-width="1124" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjKRCN3OyWtw0bSVOq_RDyAEIJ4JMKpd6rbNJLHsOESBwlxfB3T3zDI0T0rQ502dLwh_O3hM9Uii-2vkGf-cAlb4z8_ZFeNdaeVX5XdsZpa7d-nknoTo_mGVpWv_kuJ0sAavIogKxha_urG0nPh8De7jXb72x7fbv5zNWaOL6GxA5iN43JjhHBaq8k/w396-h640/2023_0317_Kokaiini.jpg" width="396" /></a></div><p><br /></p><p>Pascal Engmanin kirja Kokaiini on hyvä esimerkki kirjasta, jonka ilmestymisen suomeksi tallensin äänikirjapalveluun heti sarjan edellisen osan kuunneltuani. Onneksi ilmestymispäivä oli jo tiedossa, sillä pettymykseni oli suuri, kun en päässytkään jatkamaan heti-tässä-ja-nyt arkea rikostutkija Vanessa Frank luureissani. Olen laskenut päiviä siihen, kun pääsen taas nautinnollisen trillerin koukeroihin mukaan. </p><p><br /></p><p>Kirjailijan tuotanto on tasalaatuista, yllätyksellistä ja yksinkertaisen koukuttavaa. Pascal Engman ei ole mennyt sieltä, mistä aita on matalin, vaan kirjojen juonikuviot ovat kunnianhimoisia, ilman lässähtäneitä mahalaskuja. Tarina kantaa ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen virkkeeseen. </p><p><br /></p><p>Toki kun on jotain odottanut tosi pitkään, pettymys on tavallistakin suurempi, jos kirja ei vastaakaan odotuksia. Tämän kirjan kohdalla tätä tuskin tapahtuu, ei ainakaan mieheni mukaan. Hän on jo kuunnellut Kokaiinin alkuperäiskielellä ruotsiksi, ja kertoi, että kirja pyöri koko ajan mielessä. Hän odotti jatkuvasti hetkeä jolloin saa jatkaa kuuntelemista. Ja kun kirja päättyi, syvä tyhjyys iski. </p><p><br /></p><p>Kuuntelen pääasiallisesti kirjoja suomeksi, sillä ruotsiksi ja englanniksi luetut kirjat vaativat keskittymistä aivan toisella tapaa. Lenkillä tai kokkaillessani keskittyminen saattaa herpaantua, mutta suomenkielisessä tarinassa tulee pysyttyä silti mukana. Ja jos olen aloittanut kirjasarjan kuuntelun jollain kielellä, kynnys siirtyä kielestä toiseen kesken sarjan on suuri. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWjJCfJEMYNx4Vg_8g2oJvb7gRTdBIyu6tzKYPtSwWjWgzQxpEl7QoEhSkUhMg8Wnmw9rdvsfba60mOPXwQBmzZhv2b4v5xdymSnPw2hXUJ1NMBxFGjQ6IVp6wZ1JizBpN7AolPLIlFA3NA3-TTtSnP9NysUtv-mbunK2mCq377YKoTqARi6dPBTvB/s1280/2023_0317_Pascal_Engman_kirjat.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWjJCfJEMYNx4Vg_8g2oJvb7gRTdBIyu6tzKYPtSwWjWgzQxpEl7QoEhSkUhMg8Wnmw9rdvsfba60mOPXwQBmzZhv2b4v5xdymSnPw2hXUJ1NMBxFGjQ6IVp6wZ1JizBpN7AolPLIlFA3NA3-TTtSnP9NysUtv-mbunK2mCq377YKoTqARi6dPBTvB/w640-h640/2023_0317_Pascal_Engman_kirjat.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Onneksi Pascal Engmanilta on ilmestynyt taannoin uuden kirjasarjan pilotti, yhdessä Johannes Selåkerin kanssa kirjoitettu Till minne av en mördare. Koskapa sen käännösversiota Murhaajan muistolle pitää odottaa aina joulukuulle saakka, ja odottavan aika on pitkä, tartun varmastikin tähän Kokaiinin jälkeen alkuperäiskielellä. Ja mikä parasta, tämän uuden kirjasarjan seuraava osa ilmestyy äänikirjana jo ennen aprillipäivää. Täytynee tallentaa sekin BookBeatin muistiin ja vielä kalenteriinkin. On taas mitä odottaa. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1997800466426716915.post-77373422267238533042023-03-14T22:11:00.000+02:002023-03-14T22:11:36.259+02:00Kahdella vinkillä juoksuteho paremmaksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHwMlW3gVOY4bnU-nt_BiaJVCZbb27QNct2igkYPqyguOllgVHefjQ7CbtGz3TQqpac2rqhtXEEkdB534CqU5RVYFm3Bt8tDVw7ccFWZD8b6e7Yh9mwXmAIEB-huffmyNDaUIF1UaBmUMLBTIUH0Zj2lC0d5V1S4zXJcHxZ1WbXNt6FKoHDIp6YwDI/s2016/2023_0314_Fressi_Esplanaadi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="2016" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHwMlW3gVOY4bnU-nt_BiaJVCZbb27QNct2igkYPqyguOllgVHefjQ7CbtGz3TQqpac2rqhtXEEkdB534CqU5RVYFm3Bt8tDVw7ccFWZD8b6e7Yh9mwXmAIEB-huffmyNDaUIF1UaBmUMLBTIUH0Zj2lC0d5V1S4zXJcHxZ1WbXNt6FKoHDIp6YwDI/w640-h360/2023_0314_Fressi_Esplanaadi.jpg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Sade sekä sulavan jään ja lumen lotina enteilevät kevään tuloa. Kevät taas merkitsee mahtavia juoksukisoja, joissa pääsee testaamaan talvitreenin tehot ja määrittelemään tämänvuotisen lähtötilanteen. <i>Arvaapa vaan, kuka on täpinöissään. </i></p><p><i><br /></i></p><a name='more'></a><p>Osallistuin tänään Esplanadin Fressissä pidettyyn ja Domakersin emännöimään pr-tilaisuuteen, jonka pääosassa oli Ice Power Helsinki City 5. Kyseessä on <a href="https://helsinkicityrunningday.fi" target="_blank">13.5. järjestettävän HCRD:n</a> viiden kilometrin mittainen juoksu, joka on saanut tukijakseen itsellänikin aktiivisessa käytössä olevan Ice Powerin. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLocYyowK-8kBGjQWCLO8aDeqfUH4iHT61eRCIvxi4Q76wXewVfP7RYXM_6NNO2RHptbQIyQp2pTTyg3CBwQQ4n8sg6VCKT23sQo35Z-dEJn5t5qw3OVJtlF0sS3O7eHWzXI-FL46d0x1s0pXW4lbl8htf-T6TLNfSvr7MIHYoBpHRsGmr5M4dg7E/s1512/2023_0314_IcePower.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1512" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLocYyowK-8kBGjQWCLO8aDeqfUH4iHT61eRCIvxi4Q76wXewVfP7RYXM_6NNO2RHptbQIyQp2pTTyg3CBwQQ4n8sg6VCKT23sQo35Z-dEJn5t5qw3OVJtlF0sS3O7eHWzXI-FL46d0x1s0pXW4lbl8htf-T6TLNfSvr7MIHYoBpHRsGmr5M4dg7E/w640-h640/2023_0314_IcePower.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Ice Powerin roll-on-versio on mitä mainioin ensiapu kisoihin. Sen käytön jälkeen ei tarvitse metsästää käsienpesumahdollisuutta juoksusta raskailla jaloilla. </i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Pääsin hiomaan tilaisuudessa juoksutekniikkaa SUL:n juoksutapahtumien johtajan, kaksinkertaisen olympiamaratoonarin Harri Hännisen johdolla. Olen joutunut kertaalleen opettelemaan uuden juoksutekniikan lopetettuani jalkapallon pelaamisen, vai pitäisikö pikemminkin sanoa, että yritin unohtaa edessäni olevan näkymättömän pallon olemassaolon. Jalka alkoi nousta automaattisesti vasta kahden vuoden ahkeran treenauksen ja lukuisten toistojen jälkeen. </p><p><br /></p><p>Tälläkään hetkellä juoksutyylini ei ole lähelläkään täydellistä. Suurempaa remonttia tuskin kannattaa tehdä, jotta pakka ei mene täysin sekaisin, mutta jo pienillä täsmämuutoksilla voi saada ihmeitä aikaan sekä tehossa, että juoksun taloudellisuudessa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbQ25P_tKQvoZDqo211EMssSUwrVTCx24yGGcPrFEyRqCUbEwp-Oo6QKS-RtXaLNzRw4QvNhFA9YrzzelE_tDe1V2usm0w1EHX270xgzg0zILI21mf9Xo3IpPBVqSTropENZxosp_lqWkMCBBTh0Vhm925BNnv2aDlGlekuK0B_ESw9LW3Abl4Ifp/s1655/2023_0314_juoksutekniikkatsekki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1655" data-original-width="931" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKbQ25P_tKQvoZDqo211EMssSUwrVTCx24yGGcPrFEyRqCUbEwp-Oo6QKS-RtXaLNzRw4QvNhFA9YrzzelE_tDe1V2usm0w1EHX270xgzg0zILI21mf9Xo3IpPBVqSTropENZxosp_lqWkMCBBTh0Vhm925BNnv2aDlGlekuK0B_ESw9LW3Abl4Ifp/w360-h640/2023_0314_juoksutekniikkatsekki.jpg" width="360" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Harri ja minä. Lähtötilanne näytti tältä.</i></div></i><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">1. vinkki: kädet</h4><p>Mua on jo pitkään huvittanut musta otetut talvijuoksukuvat. Niissä lapaset roikkuvat ja heiluvat miten sattuu. Ja nehän eivät huitele ihan itsestään, vaan niiden uumenissa lämmittelevät kädet ovat kaiken hötkyilyn alkupiste. Käteni olivatkin ensimmäinen asia, mihin Harri kiinnitti huomiota. Itse käsivarret eivät veivanneet (häiritsevästi) vartalon eteen ja takaisin taakse, mutta käsille oli tehtävä jotain. </p><p><br /></p><p>Yleisin virhe varmastikin on tiukka nyrkki juostessa, mulla taas kädet ovat liian löysät. Harri ohjeisti mua laittamaan ne kevyesti kasaan siten, että peukku on päällimmäisenä. <i>Miten vaikea olikaan muistaa peukun oikea paikka parin minuutin kuluttua! </i></p><p><i><br /></i></p><p>Tällä pienellä viilauksella sain yläkroppaan lisää ryhtiä ja voiman tunnetta. Samalla käsivarret löysivät oikean linjan ja auttoivat rytmittämään juoksua. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqblXPAMMIn82Q5jv5pEd9jfsTYH9o4TUvMkl6P-jgBLGf1VRnjWFHl9CO2ftpA7rDtuq9f3dihBqwul8IVFxFqVV3xRpET_SYULPi6r9qTUMzXSSrT0Yoa7z5uBqQSoh2fg9WUPHoFp3BxeNDQoGT3P0zb2uhP9ghePBP2FeQMPLrznXGwjdgw9IQ/s617/2023_0513_IcePower_HelsinkiCity5.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="348" data-original-width="617" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqblXPAMMIn82Q5jv5pEd9jfsTYH9o4TUvMkl6P-jgBLGf1VRnjWFHl9CO2ftpA7rDtuq9f3dihBqwul8IVFxFqVV3xRpET_SYULPi6r9qTUMzXSSrT0Yoa7z5uBqQSoh2fg9WUPHoFp3BxeNDQoGT3P0zb2uhP9ghePBP2FeQMPLrznXGwjdgw9IQ/w640-h360/2023_0513_IcePower_HelsinkiCity5.png" width="640" /></a></div><i><br /></i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Tällä kertaa Ice Power Helsinki City 5 jää multa väliin, sillä näillä näkymin olen ollut viiden kilsan kisan lähtölaukauksen aikaan jo puolisen tuntia HCM:n reitillä.</i></div><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">2. vinkki: juoksuaskeleen pituus</h4><p>Vielä kymmenisen vuotta sitten juoksuaskeleeni oli huomattavasti pidempi kuin nykyään. Silti askelta tulisi Harrin mukaan lyhentää vielä viitisen senttiä. Sain nopeasti juonesta kiinni noustessani uudemman kerran juoksumatolle juoksemaan. </p><p><br /></p><p>Askeleen lyhentäminen helpotti jalan rullausta päkiälle. Kantapää ei kolahtanutkaan ensin alustaan, vaan jalkapohjan keskiosa. Jos olisin ollut asfaltilla, enkä moottorin avustamalla vierivällä alustalla, muutos olisi tuntunut varmasti vieläkin isommalta. Olen jo pitkään miettinyt, kuinka saisin juoksuaskeleeseen lisää voimaa ja tehoa juoksuun. Tässä taisi olla ratkaisu siihen.</p><p><br /></p><p>Jos peukalon asennon voi unohtaa kolmessa minuutissa, luulenpa että mulla on vielä tehtävää, että askel lyhenee ilman aktiivista miettimistä. Mutta jos olen oppinut uuden juoksutyylin ennenkin, enköhän opi tämänkin. Se vaatii toistoja toistojen perään ja lukuisia kilometrejä. Mutta mikäs sitä on treenatessa, kun kevätkin jo kolkuttaa ovella. </p>poppis | pikkulitenhttp://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.com0