Nukahdin eilen ratikassa. Tupluurit eivät ylittäneet kanssamatkustajien huomiointikynnystä, sillä samalla linjalla nähdään varmasti alati arjen tai väkijuomien väsyttämiä. En missannut nokosten takia pysäkkiäni, mutta Pitkäsilta ja Hakaniementorin tohina jäivät tällä kertaa näkemättä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palautuminen. Näytä kaikki tekstit
11.8.2019
Puolimaratonilta palauttelua
Jokaisen lappujuoksun jälkeen tunnen olevani voittamaton, oli kisa mennyt miten hyvin tai huonosti tahansa. Näin myös viime viikonlopun Twilight Runin jälkeen. Maltti on kuitenkin valttia puolimaratonilta palautellessa, varsinkin kun seuraava maraton kolkuttelee jo ovella.
Olen treenannut keväästä lähtien Harri Mannermaan tekemän juoksuohjelman mukaan. Siinä on huomioitu hyvin tämä elokuinen kisasumani. Palautteluviikosta ei tullut kuitenkaan aivan suunnitelman mukainen, mutta en usko, että puolimaratonin jälkeinen treenikombosooloiluni pilaa Paavo Nurmi Maratonia, ainakin jos ja kun keventelen ensi viikolla juoksuja kunnolla.
7.3.2018
Tule hyvä uni
Yöjuoksijana joudun vastaamaan alati kysymykseen:
Kuinka sä oikein saat nukuttua lenkin jälkeen?
Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mulla on loistavat unenlahjat. Toki tekemättömät työt, kotiongelmat, läheisten sairaudet ja rahan riittämättömyys valvottavat myös mua, mutta juoksu toimii silloinkin unilääkkeen tavoin.
30.1.2017
Palautusjuomista ykkönen
Rakastan juoksua ja kahvia. Mitä pidempään juoksen, sitä enemmän alkaa tehdä mieli kahvia. Vähintäänkin puolimaratonin ja kokonaisen jälkeen mun on saatava hyvää, tummaa kahvia runsaalla maidolla ja pian. Nykyään kaipaan sitä jopa enemmän kuin alkoholitonta olutta.
Kahvihammasta kolottaa tullessani illalla salilta tai merenrannasta juoksemasta. En jaksa alkaa jauhaa kahvipapuja ja keittää mutteripannulla mustaa herkkua, saati että energiaa riittäisi maidon lämmittämiseen ja vaahdottamisen. Niin paljon kuin rakastankin kahvia, laiskuus selättää rakkauden mennen tullen.
Onnekseni löysin ulkomaan reissulta jäänyttä passelia pikakahvia keittiön kaapista. Ja jääkaapissa on miltei aina kauramaitoa. Niistä saa hetkessä aikaiseksi makoisan, raikkaan viileän palautusjuoman. Ei liian makeaa, sopivan täyttävää, nesteyttävää ja mikä parasta, siinä maistuu kahvi.
Mieleesi juolahti varmaankin kysymys: "Miten saat kofeiinihömpsyn jälkeen unta?"
Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Olen mestari nukahtamaan. Yöni nukun sikeästi katsellen unia juoksusta ja kahvista.
Viikonlopun paikasta toiseen liikkumiset:
pe 27.1. työmatkajuoksua 5,2 km | 31:24 | 6:02 min/km
la 28.1. tyttären futismatsia katsomaan tuli hännän alla | 2,85 km | 14:16 | 5:01 min/km
"Viime tipassa on riittävän ajoissa."
Kahvihammasta kolottaa tullessani illalla salilta tai merenrannasta juoksemasta. En jaksa alkaa jauhaa kahvipapuja ja keittää mutteripannulla mustaa herkkua, saati että energiaa riittäisi maidon lämmittämiseen ja vaahdottamisen. Niin paljon kuin rakastankin kahvia, laiskuus selättää rakkauden mennen tullen.
Onnekseni löysin ulkomaan reissulta jäänyttä passelia pikakahvia keittiön kaapista. Ja jääkaapissa on miltei aina kauramaitoa. Niistä saa hetkessä aikaiseksi makoisan, raikkaan viileän palautusjuoman. Ei liian makeaa, sopivan täyttävää, nesteyttävää ja mikä parasta, siinä maistuu kahvi.
Mieleesi juolahti varmaankin kysymys: "Miten saat kofeiinihömpsyn jälkeen unta?"
Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Olen mestari nukahtamaan. Yöni nukun sikeästi katsellen unia juoksusta ja kahvista.
Viikonlopun paikasta toiseen liikkumiset:
pe 27.1. työmatkajuoksua 5,2 km | 31:24 | 6:02 min/km
la 28.1. tyttären futismatsia katsomaan tuli hännän alla | 2,85 km | 14:16 | 5:01 min/km
"Viime tipassa on riittävän ajoissa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


