Kello on neljä yöllä ja ahdan sämpylää kitaani hiljaisuuden vallitessa, vessanpytyllä istuen. Kylppärin valot häikäisevät unisia silmiäni, enkä ole varma, josko ne kannattaisi pitää auki tai kiinni. Menen takaisin sänkyyn odottamaan yön kolmatta herätystä. Enköhän mä ehdi ajoissa maratonin lähtöön, vaikka jatkaisinkin hetken yöunia.
Jos olisin tajunnut ilmoittautuessani Riian maratonille, että lähtö on jo klo 7:05, olisin kenties jättänyt painamatta enteriä. Täällä sitä nyt kuitenkin oltiin, rättiväsyneenä ihan omasta syystä.
