Maratonmietteitä



Jos kaikki olisi mennyt nappiin, huokuisin näin viikko ennen juoksukauden pääkisaa kaiken valaisevaa itsevarmuutta. Olisin elämäni kunnossa ja valmis siirtämään edellisen maratonennätykseni muistojen arkun uumeniin. Näiden tuntemusten sijaan pääni yläpuolella leijuu heikosti havaittava kysymysmerkki. Starttaan ensi sunnuntaina Berliinin maratonille, mutta lähtölaukauksen ja maalin väliin jää 42 kilometrin mittainen aukko, jonka täyttäminen tapahtuu askel kerrallaan.

Kolmen kilometrin pyrähdys – Katajanokan ympärijuoksu 2019


Katajanokan ympärijuoksu oli taas kerran kisakalenterissani merkinnällä "sitten joskus syksyllä". Syksy pääsi taas yllättämään ja niin myös koko tapahtumakin. Viime hetkillä palautin kisajärjestäjille hallussani olleen kiertopokaalin ja vasta muutamaa tuntia ennen kisaa päätin osallistumisestani.

Avantoon totuttelu aloitettu


Pakkohan se on uskoa, että uinti on salakavalasti ujuttautunut elämääni, niin pitkään kuin ehdinkin sitä vältellä. Tilatessani Wigglestä vast´ikään energiageelejä, pistätin pakettiin myös uimapuvut mulle ja tyttärelleni, ne kun kuluvat kovassa käytössä samaan tapaan kuin juoksuvaatteetkin.

Talviaikaan uimakertoja tulee automaattisesti pari viikossa tyttären uimakoulun aikaan ja varmasti käymme yhdessä myös Yrjönkadulla rentoutumassa. Vaikka avantouinti ei nyt mulla olekaan kymmentä vetoa kummempaa, lasken senkin uimiseksi, vedessä kun sielläkin ollaan.

Ylös, alas, ylös, alas – Midnight Run 2019


Midnight Runilla on ollut jo vuosia paikka sydämessäni, olenhan sentään yöjuoksija ja reitti kulkee miltei oman koti-ikkunani alta. Siitä huolimatta itse osallistumisen vahvistuminen jäi viime tippaan. Jos en olisi saanut paikkaa kisoihin työpaikkani kautta, olisin varmaankin liittynyt tänä vuonna kannustusjoukoihin. Vaikka intoa mulla onkin erilaisiin juoksutapahtumiin, lompakkoni ei kuitenkaan ole pohjaton.