Tänään oli ihan tavallinen torstai. Päivä ei jää
aikakirjoihin erityisen muistorikkaana, saati järin huonona. Tähän päivään on
kuitenkin ripoteltu pieniä ilon aiheita:
- Ihana, hullu tiimi, jonka kanssa saan työskennellä
- Yhdellä jos toisella tiimistä oli karkinhimo, joten pomo lähti ostoksille (reilu peli, eikö vaan!)
- Tein ensimmäistä kertaa sitten vuoden yksi ja kaksi silakkapihvejä. Ainakin ¾ perheestä tykkäsi niistä.
- Ihana, hymyilevä nuori nainen piti mulle ratikan ovea auki, jotta ehdin kyytiin
- Laiskotuksesta huolimatta karkasin salille ja kykenin juoksemaan. Aaah!
- Ehdin kotiin peittelemään pienet kultamurut
- Sain taas kerran herkkuiltapalan
Päivään mahtui myös perusarkihärdelliä:
- Sykkiviä ohimoita kun aamutoimet veivät liikaa aikaa
- Lennosta alamäessä pukeutumista kiirehtiessäni bussiin
- Periaatteesta kaiken vastustamista. Äänekkäästi ja aikaa säästelemättä.
- Uhmaa, uhmaa ja uhmaa
Nämä jälkimmäiset ovat onneksi sitä aika kultaa muistot -osastoa. Oikeasti niitä ei siis koskaan tapahtunut. Nyt ja seuraavat 10 vuotta vaan tuntuu siltä.