Päättymätön 80-luvun pääsiäinen

Helsinki muistuttaa nyt elävästi kasaripääsiäistä – aikaa, jolloin huvilupia ei uskonnolliselle pyhälle jaeltu. Elokuvateatterit olivat suljettuna, samoin ravintolat. Ihmisten ilmoilla oli vain harvoja, tosin auringon paistaessa rantateillä oli tungosta. Tunnelma oli jollain tapaa uninen ja odottava.

Ennustus

Onko kukaan koskaan kertonut sulle tulevaisuudestasi yllättäviä tai vieläpä epämiellyttäviä asioita? Mun kädestäni on kerran ennustettu puoliksi väkisin. Siitä on jo yhden yli täysi-ikäisen elämän verran. Silti se jäi kummittelemaan alitajuisesti turhan pitkäksi aikaa.

Mitä tekisit jos et saisi enää juosta?

Täytän tänään 46 vuotta. Ikääntyminen ja kropan krempat ovat saaneet mut miettimään syvällisiä. Mietin mitä mä tekisin jos en voisi enää juosta.

Siirtyminen 45-vuotiaiden sarjaan

Olen ollut vuoden alusta N45-sarjalainen, mutta syntymäpäiviäni vietin vasta viime viikolla. Koin todellisen synttärihumun 36 vuotta ja 362 päivää nuoremman tyttäreni peesissä. Viikonloppu oli pyhitetty meille tytöille. Perheen pojat oli potkaistu futisleirille.

Earth Hour Stadionin tornissa

Terveiset Stadionin tornin huipulta! Olimme tyttäreni kanssa onnekkaita ja pääsimme nauttimaan mahtavasta näköalasta ja makoisasta piknikistä mielenkiintoisessa 13 hengen seurueessa. Oli hienoa nähdä, miten valoja alkoi sammua puoli yhdeksästä lähtien eri puolilla kantakaupunkia.

Päästäksemme mukaan, minun piti perustella mahdollisimman vakuuttavasti, miksi juuri minun pitäisi päästä Pekka Saurin isännöimälle Earth Hour -piknikille ystäväni kanssa.

Tähän oli harvinaisen helppo vastata, sillä tyttäreni on syntynyt maailman ensimmäisen Earth Hourin viimeisen viiden minuutin aikana. Kun hän päästi ensimmäisen rääkäyksen, maailma oli pimeä. Ja pian valot syttyivät yksitellen kuin tähdet taivaalle.

Meitä oli illallispöydän ääressä sekalainen sakki, jota yhdisti enemmän tai vähemmän huoli ilmastonmuutoksesta. Muilla onnekkailla oli todella kiinnostavia ja innostavia perusteluita. Meitä hemmoteltiin herkullisella piknik-illallisella. Otin kuvan tarjoiluista, mutta kynttilänvalossa otetussa kuvassa herkkuja saa etsiä silmät sikkurassa. Muutenkin otin kuvia vähemmän, kuin synttärisankarin veli olisi toivonut. Keskityin elämään tätä hetkeä.

Piknik oli täydellinen päätös Miss N:n 6-vuotissyntymäpäivälle. Kaiken lisäksi tytär teki ensiesiintymisensä valtakunnallisissa uutisissa, peräti suorassa lähetyksessä. Vastaus esitettyyn kysymykseen oli lyhyt ja ytimekäs. Ei siis ainakaan politiikkoainesta.

Lisää synttärilahjoja

Lapset antoivat mulle synttärilahjansa nukkumaanmennessään. He haluaisivat mulle kaikkea hyvää. Tavaroiden sijaan ajatuksia:

"Mä haluisin, että mulla olisi trollspö (taikasauva) ja siivet, niin voisin taikoa sulle sellaiset kädet, joihin ei satu. Ja että sulla olisi terveet jalat, että voisit käyttää korkokenkiä." 

"Mamma jos voisin, ostaisin sulle sellaisen duunin, jonne sulla ei olisi ikinä kiire. Saisit tehdä paljon töitä, jos haluaisit. Tai jos et halua, sun ei tarvitse."

Olen tänään onnekas 42-vuotias!

Yritä siinä sitten ottaa virallista yhteispotrettia eläväisestä kaksikosta. Huomasin, ettemme olleet mieheni kanssa ainoita Sant Pau -sairaalan edustalla, jotka näpsivät poseeraussessiosta kuvia. 

Syntymäpäivälahja

Kukat kiehtoivat Miss N:ää Barcelonan matkalla. Jos en olisi ollut tarkkana, tyttö olisi käynyt taittamassa kukkapenkeistä erivärisiä ihanuuksia. Vaikka hän tietää, ettei niin saa tehdä, välillä kiusaus oli käydä aivan liian suureksi. Aivan kuten vainun saaneilla koirilla.

Sain maratonilta kotiuduttuani maailman liikuttavimman kukkapuskan. Varsilla oli mittaa kymmenisen senttiä. Kukat olivat jo kuihtuneet ja pieni käsi oli kaikesta päätellen puristanut kukkia kovaa. Ilmeisesti jokin tienvierusta oli hieman puhtaampi rikkaruohoista kukkien poiminnan jäljiltä. 

"Mammalle kukkia."  Lause kuuluu samaan kategoriaan rakkaudentunnustuksen kanssa. Niissä on yhtä paljon sydäntä mukana. 

Reissussa pikkuinen keksi haluavansa ruusun - ison, punaisen ruusun. Siitä puhuttiin joka päivä. Lupasin, että haemme sellaisen tarhan naapurista, kun noudan hänet synttärinä kotiin hoidon jälkeen. Tänään sitten kipitimme hurjaa vauhtia Ch. Barckin, parhaan palvelun kukkakaupan pakeille.

Miss N oli haljeta ylpeydestä vaeltaessaan keskustassa ruusu mukanaan. Jos ruususta katoaisi tuoksu sitä mukaa, kun kukkaa nuuskii, siinä tapauksessa olohuoneessamme komeileva 5-vuotissynttäriruusu olisi jo hajuton.

"Vi ska ha kalas igen och igen, mamma!"

Istun loveseatilla ja jalat ovat jähmettyneet sohvapöydälle. Tästä hyvästä saisin lapsilta satikutia jos näkisivät. Tyhjä teemuki pitäisi viedä keittiöön ja vaihtaa se punaviinilasilliseen. Takana neljät pikkumiehen juhlat. Mieli on levollinen ja tiskit miltei hoidettu. Mies paiskii töitä viereisessä huoneessa ja kuuntelee Ultra Brata. Lapset sammuivat tavallista aikaisemmin. Rankka juhlinta vaatii veronsa.

Kun on syytä juhlaan, silloin meillä juhlitaan ja kunnolla. Pikku N sai tänä vuonna neljät juhlat; yksi frendiporukalle, toiset kummeille, kolmannet sukulaisille ja neljännet entisille ja nykyisille tarhakavereille. Juhlimme useassa osassa, sillä haluamme pitää kotisynttäreitä niin pitkään kun mahdollista, eikä kotiimme mahdu kerralla valtavaa lössiä. Olen kaiken lisäksi sen verran itsekäs, että haluan itsekin nauttia juhlista. Ehdin varmasti seurustella kaikkien kanssa, kun vieraita ei ole mahdotonta määrää. 

Pikkuisten synttäreillä ei tarvitse vielä olla mitään sen erikoisempia sirkushuveja. Nakit, popparit, jäde ja karkit kelpaavat kaikille ja ohjelmaksi riittää ohjaamaton leikkiminen. Niin ja sitten se perinteinen onginta, jonka meinaan aina unohtaa. 

Jossain vaiheessa lapset alkanevat vaatia isompaa ja hienompaa. Ystävien kautta on  jo saatu ensi tuntuma HopLop-synttäreihin. Toistaiseksi nautimme näistä helpoista, yksinkertaisista, kotikutoisista juhlista. Ensi vuonna täytyy tosin miettiä koristelut uusiksi. Viirit viritetään kattoon tavalliseen tapaan, mutta synttärijuna pitää laittaa naftaliiniin. Numerot loppuvat kuutoseen mutta meillä juhlitaan senkin jälkeen ja useaan otteeseen.

Hurjat sankarit, hyvät ystävykset 

Kuusi vuotta sitten syntyi kolme poikaserkusta viiden viikon sisään. 

Jokaiselle täytyy tietysti olla kakussa oma kynttilänsä.

Rakkauskirje vesimiehelleni

Kuusi vuotta sitten halusit tulla maailmaan. Olit loikoillut yhdeksän kuukautta välillä potkien, välillä nyrkkeillen. Ilmeisesti aloitit jo silloin uimaharjoittelun. Vasta päivän, pari ennen syntymääsi sait aikaiseksi raivokkaita supistuksia. Olin valmis.

Muistan ensimmäisen kontaktimme. Sinut laitettiin vatsallesi roikkumaan reisieni päälle. Tunsin jotain lämmintä ja painavaa. Jotain, joka ei ollut oikeasti painavaa. Seuraavaksi sain sinut syliini. Kiintymys syntyi heti, rakkaus syttyi myöhemmin ja kasvoi päivä päivältä.

Tiesin, että syntymäsi muuttaa monia asioita, mutta myös sen, että niin moni pysyy samana. Sitä en voinut käsittää, kuinka suurta rakkaus voi oikeasti olla. Rakastan isääsi, siskoani, vanhempiani, ystäviäni... Silti sydän sykkii täysin eri kanavalla, kun on kyse omasta, rakkaasta lapsesta.

Sinusta on kasvanut näiden vuosien aikana reipas lapsi, jonka huumorintaju, herkkyys ja tunneäly yllättävät minut vähän väliä. Jos kirjoittaisin ominaisuuksiasi työhakemukseen, kertoisin ainakin, että olet positiivinen, kohtelias, kaikkien kaveri, urheilullinen, tarkkasilmäinen, railakas, keskittymiskykyinen, huomaavainen sekä pidät muista, tai ainakin pikkusiskostasi huolen. On ilo seurata, mihin luonteesi vivahteet vuosien mittaan vievät sinut.

Heräät huomenaamuna innokkaana. Onhan syntymäpäiväsi. Avaat lahjat etkä millään malttaisi syödä, saati lähteä käsikseen, sillä rakentamattomat Legot houkuttelevat liikaa. Minä taas katson sinua ja olen onnellinen. Onneksi minulla on sinut. Rakastan sinua täydestä sydämestäni ja sen yli.

Junibackenissa lumikuninkaan valtaistuimella

Joulupossu

Perheessämme on yksi joululapsi. N&N eivät olleet pysyä pöksyissään lauantaiaamuna, sillä he olisivat halunneet päästä hyppäämään heti isänsä viereen sänkyyn ja herättämään synttärisankarin. Ensin piti kuitenkin keittää aamukahvit ja hieman kerrata onnittelulaulun sanoja. ”Pappa on han eikä hon”, opasti veli siskoaan. 

Synttärisankari jakoi kanssamme saamansa lahjapossun. Se jääkin tässä kodissa joulun ainoaksi kinkuksi.