Urheiluvaatteet hikoiluun vai oleskeluun?

Barcelonan maratonexpossa oli esillä kenkä- ja vaatemerkkejä, jotka ovat laajentaneet valikoimaansa trendikkäästi urheilupuolelle.


Samaan törmää kotoisassa Helsingissä. Viimeksi bongasin Lindexissä liikunnallista väri-iloittelua.

Ihastuin värikkääseen parkatakkiin. Tuon malliselle ja väriselle takille mulla olisi käyttöä. Mutta vain ja ainoastaan, jos siinä on hyvän urheiluvaatteen ominaisuudet. Takista itsestään, eikä liioin nettisivuiltakaan löytynyt mainintaa hengittävyydestä ja muista olennaisista urheiluominaisuuksista. Takki ei valitettavasti vakuuta varteenotettavana urheiluvaatteena:
Näyttävä parkatakki, jossa säädettävä resori helmassa. Ohut, mukava takki soveltuu täydellisesti lenkkipolulle ja pitää lämpimänä matkalla treeneihin. Sporttisten yksityiskohtien ja värikkään kuvioinnin ansiosta takki on yksi suosikeistamme tälle kaudelle.

- Väljä malli
- Huppu, jossa kiristysnauha
- Meshvuori
- Kainaloissa tuuletusaukot
- Vetoketju edessä
- Suuret taskut, joissa vetoketjut
- Resorit hihansuissa
- Koon XS/S pituus 96 cm
Konepesu 40°
Materiaali:100% Polyesteria
Kaikesta päätellen kyseessä on 50 euroa maksava henkilökohtainen sauna, joka saattaa imeä hien lisäksi sateen itseensä. Toivon toki, että olen väärässä. Tämä jää silti minulta ostamatta.

On syynsä, miksi ostan urheiluvaatteeni tietyiltä valmistajilta. En halua jännittää, miltä vaate tuntuu likkuessa ja miltä se tuoksahtaa hikitreenin jäljiltä. Varsinkin, jos kertakokeiluun tuhraantuu useampia kaksikymppisiä.

Juoksumattotreffeillä kaverin kanssa

Mikäs meillä oli Katruskan kanssa ollessa. Hikoilimme vierekkäisillä juoksumatoilla ja silmiemme edessä vaelsi kirahveja ja leijonia. Simpanssivauva taisi jopa nukahtaa. Juttelimme osan ajasta, loppuajan keskityimme jalkojen ja maton saumattomaan yhteistyöhön.

Juoksumatolla juokseminen kaverin kanssa ei ole pöllömpi idea. Kumpaisellakin voi olla päivän kuntoon sopiva juoksutahti ja intervallit oman fiiliksen mukaan. Silti voimme nauttia rinta rinnan juoksusta. Varmasti pääsemme myös jossain vaiheessa skabailemaan jos niin haluamme.

Kunto kohosi kumpaisellakin taas jokaisen juostun askelen verran. Mahtavat perjantaiaamun treffit! Kiitos kaiffari!

Voiko olla näin:


Nihkeä alku

Juoksin töihin rantoja pitkin vietyäni lapsen hoitoon. Tahmeaa köpötystä. Upeita maisemia.

Toivottavasti kevät jatkuu samoissa kuvioissa. Sillä poikkeuksella, että siirryn tahmeasta rasvattuun. Mitä pikemmin, sen parempi. Ehkä jo viidennellä kerralla.

ke 25.2. 6 km | 39:48 | sama matka meni kesällä aikaan 30 min + risat
Kunnon kanssa on siis vielä hieman tekemistä. 


Energiaa juoksusta


Pläräsin kalenteria taaksepäin ja tajusin, etten ole juurikaan laittanut Suomenlinnan puolikkaan jälkeen jalkaa toisen eteen juosten, muuta kuin bussiin/junaan/ratikkaan/laivaan kiirehtiessä. Vaikka taisi olla turha edes vaivautua ottamaan kalenteria esiin, sillä tunnen liikkumattomuuden jokaisella lihaksellani.


Lihasraukeus, joka tulee kaupan päälle maratonin jälkeen, ei ole tuskaisuudessaan mitään verrattuna liikkumattomuuteen. Selkä oikuttelee, jalat ovat jäykät ja niska on jumissa. Onneksi tiedän tähän parhaan mahdollisen lääkkeen, juoksun.

Helmikuu on mennyt taudin kourissa. En halua riskeerata ja treenata puolikuntoisena. Halusin pelata varman päälle ja raahauduin vasta tänään pitkän tauon jälkeen salille. Neljän kilsan mäkijuoksu matolla oli tarpeeksi tälle kunnolle. Mutta juoksukärpänen puraisi taas. Tunnen jo nyt olevani huomattavasti energisempi kuin aikoihin!

Horoskooppeja valikoiden

Horoskooppeja on huba lukea silloin tällöin. Ne kuuluvat sarjaan hauskaa ja harmitonta hömppää. 

Kävin katsastamassa Anna&Ellit-sivuilta mitä vuohen vuosi tuo rotalle. Tiedä häntä, onko löytämäni horoskooppi sen luotettavampi kuin mikään muukaan, mutta sieltä löytyi osuvia juttuja. Varsinkin, kun pätkät erottaa kokonaisuudesta, saa varmasti mieleisensä ennustuksen alkaneelle päkäpään työvuodelle:

"Rotta tulee Vuohen vuonna huomaamaan, etteivät asiat suju aina helposti. Vaikka vuoteen kuuluu omat haasteensa, se on kokonaisuudessaan myös hyvin palkitseva. Edessä häämöttää mahdollisuuksia, joita kannattaa odottaa ilolla. Osaat olla luova ja käyttää mielikuvitustasi, ja se kantaa sinut tänä vuonna erityisen pitkälle. Kun teet töitä onnesi eteen, huomaat tulokset etenkin työelämässä...

... Korkeat standardit ovat aina jokseenkin määrittäneet elämääsi, mutta tänä vuonna sinun on pakko hyväksyä se, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Määrätietoisuus ja teot ovat tarpeen, mutta muista kaiken kiireen keskelläkin huolehtia itsestäsi ja rentoutua. Tässä auttaa parhaiten jokin ajatuksia tasapainottava harrastus ja se, ettet ole liian vaativa itsellesi tai läheisillesi...

...Tänä vuonna edessä saattaa olla työpaikan vaihto tai uudenlainen projekti, ja saattaa ottaa aikansa, ennen kuin löydät uusissa kuvioissa oman tapasi toimia. Kiinalainen horoskooppi kuitenkin ennustaa, että työsi palkitaan, kunhan vain jaksat ponnistella tavoitteidesi eteen. Erilaisia mahdollisuuksia tarjoutuu nyt kerralla useampia, joten on tärkeää valita niistä ne, joissa sinulla on parhaimmat mahdollisuudet menestyä."

Uusi duuni? Oman onneni seppä? Juoksu tasapainottajana? Näissä aineksissa ei ole hurjasti uutuusarvoa, mutta muistutus siitä, että ahkeruus kantaa hedelmää, ei ole koskaan turha. Pitääpä muistaa ynnätä vuoden tapahtumat kun siirrymme vihdoin vuohesta apinan vuoteen.

Viimeviikkoista vuohen vuoden tunnelmaa Paasikivenaukiolta. 





Terve elämä ehkä tänä vuonna

Terveen elämän metsästys alkanee pienoisella viiveellä. Sairastamiset ja muut päätä vaivaavat asiat ovat syrjäyttäneet ryhtiliikkeen. Olen sallinut itselleni nautiskelua hyvällä omatunnolla. Yksi asia kerrallaan, eli ensin päätä kivistävät asiat järjestykseen ja sitten uusi elämä vauhtiin.

Olgan pullakirjan julkkareissa tänään oli ihan pakko maistella kaikkia pöydässä olevia herkkuja. Ja hyvältä ne maistuivatkin! 


Yksin, yksinäinen vai näkymätön?

Lukurauhan päivä on jyrännyt vauhdilla eteenpäin. Onneksi sain pihistettyä itselleni hetken kirjan ääressä duunimatkalla Dipoliin. Valitsin bussilinjan sen mukaan, kumpi kiertää maisemareittiä. Viisikin minuuttia ylimääräistä kirjan kanssa on luksusta hulrumhei-lapsiarjessa, viikonlopuista puhumattakaan.

Olen viime aikoina miettinyt yksinäisyyttä, yksin olemista ja ulkopuoliseksi jäämistä. Niina Junttilan kirja Kavereita nolla ja hänen esityksensä viikko sitten Nuorten NUFIT 2015 filosofiatapahtumassa herättivät muistoja kouluajoista ja sai miettimään, miten toimin omien lasteni kanssa siten, ettei heidän porukoissaan olisi yksinäisyyttä.

Löysin yksinäisyyden teeman myös kahdesta viime viikolla lukemastani kirjasta, Stefan Ahnhemin megajännittävästä Pimeään jääneestä  ja ihanasta klassikosta, Marjatta Kurenniemen  Onnelin ja Annelin talosta. Molemmissa lapsi on näkymätön, eikä häntä huomata.

Ruotsalaisessa dekkarissa kouluaikaiset kokemukset syrjään jäämisestä nostattavat raa´an ja hurjan tapahtumasarjan keski-ikäisten luokkakavereiden keskuudessa. Ei ihmekään, että kirjan päähahmo Fabian Risk miettii, miksei puuttunut asioiden kulkuun kouluaikana.

Onneli ja Anneli on kirja ystävyydestä. Tytöillä on käynyt onni tavatessaan toisensa. Lasten kotiolot ovat periaatteessa vallan hyvät, mutta silti muutama kohta viritti 5-vuotiaan kanssa keskustelun kirjan tapahtumista:
"Miksi Onnelin äiti ei huomannut, että Onneli oli muuttanut muualle asumaan?"
"Miksi Annelin äiti luuli että Anneli on isän kanssa matkoilla ja isä luuli että hän on äidin kanssa?" 

Perustelin Onnelin perheen isolla lapsimäärällä sitä, ettei äiti ollut täysin perillä lasten menemisistä ja tulemisista. Kerroin myös, että Annelin vanhemmat saattavat välillä unohtaa asioita, aivan kuten omatkin vanhemmat silloin tällöin. Varsinkin Annelin vanhempien erotilanteessa, kun se tuntuu olevan aika uusi asia. Tyttö oli vahvasti sitä mieltä, ettei ketään saa unohtaa, vaikka olisi kuinka pieni ja hiljainen. Ei vaikka muisti olisi huono.

Miss N oli illalla pieni ja hiljainen isoveljen synttärijuhlinnan keskellä. Raukka on nyt järjestyksessään perheen kolmas, johon ilkeä influenssa on iskemässä. Hän ei kuitenkaan ollut näkymätön, vaan hän sai rauhoittua juhlien tiimellyksessä isänsä sylissä. Ronja Rövardotter eteni jälleen muutaman aukeaman verran. Tyttö referoi nukkumaanmennessään kuulemansa kohokohdat: "Ronjalla on se kaveri, mutta ne eivät vielä ole yhdessä kun on talvi." Niinpä, Ronjallakin on paljon odotettavaa keväässä. Nyt hän on yksin, mutta ei yksinäinen. Birk odottaa häntä.



Runebergia ja torttuja

Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut litannian: "No kun mamma kaikilla muillakin on iPhone / pleikkari / iPad / oma huone..." Tänään mulle töksäytettiin syyllistävästi: "Mamma kun KAIKKI tarhakaverit saavat tänään sen Runebergin torttuja kotona." Se olikin jotain aivan uutta. Ja toki taioin niitä pöytään juhlistamaan flunssaista arkea.


Pyrin pitämään kiinni kalenterin virallisista pulla-, torttu- ja tippaleipäpäivistä. Siksi mulle tuli yllätyksenä, että tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun lapset ovat syöneet runebergintorttuja. Luulenpa, että edellisinä vuosina herkku ei ole maistunut, mutta nyt ryhmäpaine on vaikuttanut asiaan. Jos kerran kaikki muutkin tykkäävät...

Itse en pienenä järin pitänyt runebergintortuista, sillä ne olivat kuivaakin kuivempia. Yksi herkullinen runebergintorttumuisto löytyy kuitenkin muistin sopukoista. Saimme kavereiden kanssa lukiossa hissan ryhmätyöstä täydet pisteet, sillä toimme kaikille itse tekemiämme runebergintorttuja. Nämä Kakkukeisarin tortut ylsivät samalle tasolle kosteudessaan, kuin ne kympin arvoiset luomuksemme.

Huomaa, että olemme kaikki yksilöitä. Mieheni ja Pikku N jättävät mieluisimmat karkit viimeiseksi ja näköjään myös tortusta parhaat palat:


Me Miss N:n kanssa hotkaisemme parhaat palat ja herkullisimmat makeiset suihimme heti ensi töiksemme. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua.



"Ja seuraava potilas, kiitos..."

Lapset ovat olleet sairaana keskimäärin kerran vuodessa. Viimevuotiset sairaspäivät edellisen työnantajani leivissä muistan liiankin hyvin. Sain ilmoituksen helmikuun alussa sairastuvalle, että suuri osa yrityksen Suomen toiminnoista oli myyty kilpailijalle. Työntekijöitä taisi siirtyä siinä rytäkässä hieman yli 50 toisen yrityksen palvelukseen. Elokuussa oli toisen lapsen sairastelun aika. Silloin loppuosa, eli 10 henkeä sulautettiin osaksi konsernin toista yritystä. Yt-neuvottelujen alkaessa edellisvuonna olin maratonmatkalla Tukholmassa, eli sitä ei voitu laittaa sairastelun piikkiin.

Pikku N sai ilkeän lensuni ja päivystän hänen kanssaan kotosalla tänään. Jännityksellä odotan tuleeko sairaspäivän aikana maanjäristys vai alkaako taivaalta sataa kultakolikoita. Se on ainakin varma, että yskimme, aivastelemme ja niistämme täällä stereona. Huomenna on isän hoitovuoro. Toivottavasti äänimaailma on silloin toinen.

Päivän kuva on napattu Tukholman matkalla Elsa Beskow -tuotteita mainostavasta julisteesta. Satuhan on kaikkien tuntema Ollin hiihtoretki. 


Järjestelyä

Pienessä rubikin kuutiossamme on taas myllerretty viikon mittaan kunnolla. Yksi huonekalu piti saada pois toisen alta ja sekasorto olikin sillä valmis!

Jotta vankkatekoinen jugendkaappi saatiin siirrettyä olkkarista lastenhuoneen puolelle, se piti ensin tyhjentää. Ja koskapa komeroon piilotetut lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat piti saada jonnekin muualle näkymättömiin, niille piti taikoa uusi paikka. Ratkaistaakseni tämän aloitin suursiivouksen, joka olisi pitänyt tehdä jo kuusi vuotta sitten ennen tänne muuttoa. Kaiken kaikkiaan seitsemän jätesäkillistä on jo jättänyt huushollimme. Raivattavaa riittää silti.

Olisi paljon helpompaa valikoida, heittää pois ja kierrättää, jos neliöitä olisi sata enemmän. Nyt pitää kestää se tosiasia, että koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, kunnes kaikki tavarat ovat löytäneet järkevät paikkansa. Oikeita paikkoja ei ole, sillä käytännön tarpeet asettelevat kaiken ennen pitkää taas uusiksi.

Järjestely on stopannut flunssaani. Näyttää huolestuttavasti siltä, että Pikku N:n myöhästyneet synttärit vietetäänkin sunnuntaina jätesäkkivuorikiipeilyteemalla. Vaihtelun vuoksi kykyjään voi myös testata kangaspinossa ja pienten pussilakanoiden kasaan voi laskeutua pehmeästi pepulleen. Mitä turhia kapuamaan uuteen pöytäliinavarastoon vaatekaapin ylähyllyllä. Teeman mukaisesti pöydän voi päällystää jätesäkeillä ja lattian voi myös vuorata niillä.

Meillä ei ole koskaan stressattu kakkupiperrysten kanssa. Nyt pääsen tavallistakin helpommalla. Pursotan vain tarpeeksi lakukastiketta jäden päälle. Ja niin kaikki näyttää siltä, kuin olisimme suunnitelleet synttäriteemaa viikkotolkulla.

Jos saan tsempattua yhdessä muun perheen kanssa kotimme siedettävään juhlakuntoon, saatan napata juhliin värimaailmaa lastenhuoneen säilytyspussukoista. Vaikka jätesäkit houkuttelevatkin helppoudellaan...

Korvassa lotisee ja päässä kolisee

Miss N esitteli mulle äkäisenä lotisevaa korvaansa perjantaina. Ja peijooni sentään, sieltä kuului meren aallot ja rantaveden pyörteet. Ja sitä keltaista vettä tulvi korvasta vaikkei edes päätä heiluttanut. Olin taas huono äiti. En tiennyt, että kyseessä on korvatulehdus. Mistä olisin voinut tietääkään? Olen elänyt lapsiperhe-elämää himpun verran yli kahdeksan vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta tätä laatua. Taidamme olla aika onnekkaita.

Kun lapsukainen herätti mut yöllä korvaansa valittaen, tajusin googlettamattakin mistä on kyse.

Siinä vaiheessa minäkin olin jo reporanka oman tautini kanssa. Sinnittelin vielä lauantain, mutta sunnuntaina luovutin. Tätä tautia on vaikea harhauttaa, vaikka kuinka kovaa vauhtia viilettäisikin kaupungin vilinässä. Se pysyy kyydissä kurkusta kuristaen, keuhkoja pumpaten ja yskäpalkeita painaen. Samainen ilkimys puristaa myös päätäni niin, että sen poksahtaminen on vain ajan kysymys.

Todistettavasti pääni sisällä liikkuu edes jotain, vaikka muuten tuijotankin vain seinää ilman ajatuksen häivähdystäkään. Ajatuksen virrasta ei tosin ole kyse. Onneksi mies kävi illalla täydentämässä nenäliinavarastomme.

Tieto siitä, että tätä on liikkeellä, ei hirmuisesti lohduta. Onneksi tämä ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti. Ehkä viikon, ehkä vähemmän. Joka tapauksessa olen tuota pikaa voiton puolella. Ja pikkuinen saanee terveen paperit, kunhan lääkekuuri on tiristetty viimeistä pisaraa myöten loppuun. On siis jotain, mitä odottaa, flunssankin keskellä.

Flunssapöpöt ovat varmaankin just tämän näköisiä. Veikkaan, että ainakin yhtä ilkeitä.