Sauvakävelijä

Olen kävellyt jo parin kuukauden ajan miltei joka arkipäivä nelisen kilometriä aamuisin ja saman verran työpäivän päätteeksi. Vaikka mulla onkin useita eri reittivaihtoehtoja, niin silti kävely on välillä turhankin puuduttavaa. Varsinkin, kun jalat tekevät töitä jaksamisensa mukaan, mutta kädet tuntuvat vain roikkuvan turhan panttina.

Jääkalikat

16 kilometriä kekkereistä kotiin juosten on mulle peruskauraa. Juhlissa nautittu kakku on hyödyllistä polttoainetta ja limulasillinen on hoitanut nestetytyksen. Juhlavaatteet kulkevat kätevästi kotimatkan miehen repussa, joten itselläni ei ole kannossa kuin astmapiippu, kevyttoppatakki, bussikortti ja hieman käteistä.

Taukojumppaa

Töissä on taas hektinen päivä ja paikat ovat jumissa edellisen päivän vauhtivedoista. Taisi taas kerran jäädä venyttelyt tekemättä?! Koneelta kuuluu muistutusääni ja näytölle ilmestyy taukojumppamuistutus. Nousen ylös ja teen perässä videolla näkyvät kolme liikesarjaa. Kolmen minuutin kuluttua olen taas työn touhussa, mutta huomattavasti virkeämpänä.

Lyhyellä varoituksella lenkille

Perjantain ja lauantain välisenä yönä jorasin, tanssin ja pogosin. Ilta taipui yöksi ja unet jäivät vähiin. Tanssilihaksissa tuntui makealta vielä sunnuntaiaamunakin.

Autossa on vain viisi paikkaa

Syksyn jo perinteeksi muodostuneet futisperjantait ovat tältä kaudelta ohi. Toki pelejä on riittänyt muillekin arki-illoille ja turnauksia viikonlopuille, mutta erityisesti kouluviikon päättäneet illat ovat jääneet mieleen. Eikä vähiten siksi, että lapset alkavat olla aika nuutuneita viikonlopun alkaessa.

Lasten matsit on ripoteltu pitkin Helsinkiä mahdollisimman kauas kotoa ja julkisilla matka sinne ja takaisin kestää aina vähintäänkin pienen ikuisuuden. Lapset eivät ole kuitenkaan vielä kertaakaan valittaneet, sillä he ovat päässeet miltei joka kerta kimppakyydillä suoraan kentälle. He ovat saaneet ladata akkujaan (tai koetella kuskin hermoja) parisenkymmentä minuuttia autossa istuen. Ei pysäkeillä sateessa odottelua, eikä kilometrin mittaista kävelyä päättäriltä kentälle.

Eipäs, juupas

Sulla taisi jäädä addiktio päälle,

sanoi tyttären futiskaverin isä kuullessaan itseni kanssa käymästäni keskustelusta puolta tuntia aiemmin.

Eritasoliittymistä sekaisin

Mun aikani ei ole ollut omaani vuosiin. Tiukka ohjelmointi ei aina onnistu, kuten olen ajatellut. Työ tuo yllätyksiä tullessaan, eikä lasten kanssa kaikki suju aina kuten Strömsössä.

Jos kaikki olisi sujunut perjantai-iltana, kuten loistavassa logistiikkakuplassani kuvittelin, olisin tullut töistä kotiin eftiksen kautta. Olisin halannut ja lahjonut hoitajat, kiittänyt menneistä neljästä vuodesta, ensin pojan ja sitten tyttären kanssa, olisin steppaillut perheen kanssa kotiin, syönyt pikaisesti ja lähtenyt juoksemaan 15 kilometriä tyttären futismatseja katsomaan. Rentoa, kevyttä hölkkää.

11 kilometrin kauppareissu juosten

Myymälätiheys on vailla vertaansa omilla kotikulmillani. Lähin ruokakauppa on naapurikorttelissa ja sinne mennessäni matkan varrella on yksi Helsingin parhaista suklaamyymälöistä. Isompiin ruokakauppoihin on hieman matkaa, mutta eipä kilometrin kävelymatka ole sekään lannistava.

Kellonaika | KPK 24/7 tammihaaste

On niitä päiviä, jolloin ainoa lihaskipu on pakaroissa, eikä sekään juoksemisesta, vaan istumisesta. Työmatkani toinen päivä meni hujauksessa toimistolla ja ainoa hetki jaloitteluun oli linja-autoasemalle lumihangen läpi tarpoessani.

Bensamittari | KPK 24/7 tammihaaste

Laskujeni mukaan meillä on ainakin kolme miehittämätöntä huoltoasemaa kilometrin säteellä. Jos perheellämme olisi auto, jaksaisimme vaikka työntää sen kotiamme lähimmälle bensamittarille. Kilometri voisi toki olla liikaa kävellä auto edellä, mutta ilman autoa se taittuu kepeästi.

Keskimäärin 27 minuuttia päivässä

Jätin marrasputken tänäkin vuonna väliin, eli en juossut kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuutin lenkkiä.  Olen päätöksestäni iloinen, sillä olisin varmasti vetänyt kroppani ja erityisesti jalkani aikamoiseen umpisolmuun kuukauden mittaan.

Sain silti kerättyä marraskuun aikana 138,5 kilometriä pääosin hyötyliikunnalla ja käytin siihen aikaa 13 h 49 min. Juoksin siis keskimäärin päivää kohden 27 minuutin ja 38 sekunnin ajan ja etenin 4,62 km.

Pitkis neljässä pätkässä

Mun piti auttaa joulupukkia ja noutaa eräs lahja Konalasta Varuste.netistä. Kotiin tilaaminen on mielestäni turhaa, kun on kerran juoksevat jalat. Juostessani pitkin pimeitä metsäteitä ja autioiden toimistotalojen lomassa mielipiteeni ehti muuttua monta monituista kertaa.

Oman elämäni Supermies

Oletko nähnyt Supermiestä vähään aikaan? Itse näin hänet viimeksi eilen katsoessaan peiliin. Tai oikeastaan se oli Clark Kent sivistyneissä toimistovaatteissaan.

Hullu päähänpisto: 2 lappujuoksua yksissä kisoissa

"Sitten joskus lokakuussa" lähestyy uhkaavasti. Vantaan maratonilla juostavaan maratonviestiin on puolisentoista viikkoa aikaa. Odotamme maratonviestijoukkueemme kanssa kisoja välillä innokkaina, välillä kauhunsekaisin tuntein.

Vahinkopitkis

Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

Kun tilannetaju petti

Kunnallisvaalit näkyvät katukuvassa ja ehdokasmarkkinointi käy kuumimmillaan kevyen liikenteen solmukohdissa. Täytyy myöntää, etten ollut vastaanottavaisella mielellä, kun juostessani Aleksanterinkatua trikoissa ja juoksureppu selässäni mut pysäytettiin neljä kertaa ehdokasflaierit kourassa.

17893 askelta

Kuulun siihen juoksijaryhmään, joka pääsee maratonilla maaliviivan yli ilman treenausta. En kuitenkaan suosittele sitä kenellekään. Itselläni maratonin selätys treenaamatta oli mahdollista sisun, lihasmuistin ja arkiliikunnan ansiosta.

En harrasta aktiivisesti muita lajeja kuin juoksua. Tiedän, että vaihtelu tekisi hyvää niin kropalle kuin päällekin. Tai kyllähän mä kävelen, mutta en miellä sitä harrastukseksi. Kävelen, sillä on pakko jos haluan päästä paikasta A paikkaan B. Olen kävellyt aina. Tai ainakin sen jälkeen kun opin ensin juoksemaan. 

Suuntooni ilmestyi päivityksen myötä askellaskuri. Olen yllättynyt, kuinka paljon askelia jopa juoksuttomina päivinä kertyy, varsinkin kun koko elämäni tuntuu olevan kilometrin säteellä. Veikkaan, että jokaisella kävelykilometrillä on ollut suuri merkitys myös ennätysmaratonaikaani. Ja sillä, että valitsen portaat miltei aina hissin tai liukuportaiden asemesta. 

Hidas löntystely ei ole mua varten. Lapsenikin tuntevat käsitteen ripeä kävely sekä teoriassa että käytännössä. Kävely on mielestäni helsinkiläistä (vihreää) elämäntapaa parhaimmillaan. Jonkun mielestä liian nopearytmistä, mutta jääpähän aikaa muullekin kuin kävelylle paikasta toiseen. 

Olisi mukava tietää, kuinka paljon askelia omaan arkeesi mahtuu.

Yksi lapsen lempparipehmoista on näköjään lainannut juoksukelloani. Sängyllä kököttäessä ei askelia ole kertynyt, pompuista puhumattakaan.

Koneisto köhien liikkeelle

Uskaltauduin eilen lenkkipolulle sitkeän, kolme viikkoa kestäneen megayskän jälkeen. Juoksumaton sijaan suuntasin tutulle reitille Kaivopuistoon, kunhan olin tehnyt ensin hieman eväshankintoja lapsille. Lumet ovat kadonneet kaupungin kaduilta ja viime päivien sateet ovat sulattaneet viimeisetkin jäät kulkureiteiltä. Sepeli vain ratisi lenkkareideni alla. Ja sitä olikin aivan riittämiin. 

Tämä on mielikuvani Helsingin talvesta. Siksi hikottelen, kun muut uneksivat lumisesta talvesta. Olen mielestäni kuitenkin ennemminkin realisti kuin pessimisti. En ottanut lähikuvia kymmenen metrin säteellä tästä kasasta olleista kymmenistä koirien jätöksistä. 

Yskä yllätti parisensataa metriä juostuani. Sama toistui kotiin päästyäni. Sen jälkeen onkin henki kulkenut aivan toisella tapaa, kuin viime viikkojen ajan. Muutenkin oloni on kuin uudestisyntynyt. Aivan kuin olisin tavannut uudelleen rakkaan, kadonneen ystävän. 

Helsingin umpikorttelit ovat mulle rakkaita. Aamujuoksuilla ihastelen liiketiloja ja kaduilla kiirehtiviä ihmisiä. Yöjuoksuilla katseeni kohdistuu ylöspäin ikkunoihin, joista loistaa lämmin valo pimeyteen. 

Etenin miltei mateluvauhtia, ainakin verrattuna marraskuun juoksuihin. Eikä ihmekään. Silloin juoksukausi oli lopuillaan, nyt vasta alussa. Takanani on vasta himpun verran yli 13 kilsaa juoksumatolla. 

Etelärannassa mut ohitti ratikkaan kiirehtivä nainen korkokengissä juosten. Iso käsilauku antoi mukavasti rytmiä spurtille. Jäin tuijottamaan suu auki. Kymmenen sentin koroilla saisin aikaiseksi vain vahinkoa nilkoilleni, eikä siihen tarvitsisi kuin vain ottaa pari rauhallista askelta olohuoneen lattialla. En ole oikein korkkari-ihminen. Lenkkarimuodin mentyä ohi olen onnellisesti epämuodikas jalkineissani. 

Aurinko yritti tunkea esiin pilviverhon takaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta sieltä se tulee vielä joku aamu ja jää iloksemme koko päiväksi. 

Juoksuputki jatkui tänään. Vai voikohan kahta peräkkäistä juoksukertaa edes kutsua putkeksi? No, joka tapauksessa yhdistin juoksun jälleen kauppareissuun. Kävin hakemassa Kalasataman Lidlistä Jelly Beanseja siltä varalta, jos pääsenkin juoksemaan maratonin Porissa lauantaina. Tämänpäiväisen lenkin perusteella en voi turhaa kehuskella maratonkunnollani mutta vaikuttaa lupaavasti siltä, että pahin flunssa on tainnutettu ainakin hetkeksi. 

Mulla on lukuisia kuvia tästä samasta paikasta lenkeiltäni. Nyt räntäsateessa se näytti kaikessa loistossaan (?!) todelliselta kaupungin takapihalta. Ehkä just sen takia tämä laiturin pätkä on yksi kiehtovimmista kohdista Helsingin kantakaupungissa. Ja kyllä vaan, mun kantakaupunkini jatkuu valikoivasti aina Kulosaaren sillalle saakka. Tosin Kalasatama on jo siellä toisella puolella. Tarkkaa maantiedettä ;)

Odottelen huomiseen, ennen kuin teen lopullisen päätöksen starttaanko ylihuomenna vai en. Toki myönteinen päätös saattaa muuttua toiseksi maratonaamuna, jos vointi on muuttunut huonommaksi. Jos taas perjantaina päätän olla menemättä lauantaina Poriin, sitä päätöstä ei voi edes kevätlintujen laulu tai kevyet koivet lauantaiaamuna muuttaa. Sentään niin valmis en ole extempore-juoksuihin. 

Jos juoksusta ei tulekaan mitään, lapset ottavat varmasti ilolla lauantaikarkkipusseikseen mulle ja Mikalle tarkoitetut Jelly Beansit. Pussitin molemmille 105 namua, eli yksi per juostu kierros. Maratonille varmasti hyvä määrä, lapsille takuuvarmasti aivan liikaa yhdelle kertaa. 

Ke 10.2. | Kaartinkaupunki - Kaivopuisto | 4,5 km | 30 min | 6:39

To 11.2. | Sörnäinen - Kalasatama - Suvilahti - Merihaka | 5,7 km | 35:12 | 6:10

Wanted: arkiliikunta

Peppuni alkaa kohta vilistää polvitaipeissa. En saa täyteen tarvitsemaani päivittäistä liikunta-annosta vaikka juoksisinkin tavalliseen tapaan. Jo nyt alkaa pelottaa juoksuton talvi. Kunto laskee, lihakset surkastuvat ja kroppa pullistuu entisestään. Täytynee pyytää joulupukilta salikortti, sillä muuten pääsen lakaisemaan pepullani lattioita kevään koittaessa.

Lapsiperhelogistiikka helpottui, kun perheen nuorimmainen aloitti eskarin lähikoulussa. Silti marisen. Vaikka kuusi vuotta lasten / lapsen roudaamista ruuhkaisan keskustan läpi olikin välillä hermoja raastavaa kireine aikatauluineen, kropalleni se oli todella kallisarvoista. Ilman päivittäistä hyötyliikunta-annosta en olisi varmastikaan päässyt maaliin treenaamatta vuoden 2010 Tukholman maratonilla ja viime vuonna olisin varmasti saanut jättää jäähyväiset Barcelonan maratonin mitalille treenaamattomuuden takia.

Nyt kun mikään ei ole sopivasti matkan varrella, kaikkialle pitää varta vasten mennä. Kirjastokäynteihin ja ruokaostosten tekoon vierähtää matkoineen helposti yli tunnin verran kävellen. Koskapa haluan kaiken nyt ja heti tai ainakin pikapikaa, laitan lyhyillekin pyrähdyksille lenkkivaatteet päälle. Ainakin osan matkasta voi aina mennä juosten. Siinä säästää aikaa ja kunto sen kun nousee korvissa kohisten.

Fitness Führer kertoi blogipäivityksessään seikkaperäisesti marrasputkesta. Täytynee myös sukeltaa putkeen hyötyliikuntasessioideni kanssa. Arkiliikuntaa juoksutrikoissa kun riittää varmasti kuun jokaiselle päivälle.

Syksy on hemmotellut väriloistollaan. Lenkillä löytyy mitä mielettömimpiä värisävyjä niin lenkkareiden alta kuin taivaaltakin. 

Tukea Berliini-projektiin pukkaa

Laillani juoksuun hurahtanut naapurini Paula kyseli, josko minulla olisi käyttöä Asicsin lyhyille juoksutrikoille, vai onko niitä jo kaappi väärällään. Naapurini oli testannut trikoita kerran huomatakseen, etteivät osuneetkaan aivan nappiin. Onneksi olen usean urheiluvalmistajan kokotaulukon mukaan perus-M, joten byysat ovat minulle täydelliset. Urheiluvaatteet ja lenkkarit ovat jatkuvasti kovalla kulutuksella, eli niitä ei voi olla koskaan liikaa. Kiitos Paula!

Juoksutrikoot ovat Paulan panos Pikkuliten Berliiniin -projektiin. Sovimme housujen hinnaksi kahdeksan kilometriä juoksua. Lupaan rääkätä pakara- ja reisilihaksiani noiden 8 kilometrin edestä, eli jo lähiaikoina on tiedossa mäkijuoksua Linnunlaulussa yhteensä 40 nousun verran. Ehkä en kuitenkaan repäise koko rahalla yhdellä kertaa, vaan jaan pakarakipristelyn useammalle lenkille.

Päivän teema oli keltainen. Uudet Asicsin pöksyt sulautuvat loistavasti urheiluvaatteisiini. 

Ti 9.6. | hyötyliikuntaa: koti -> Kaartinkaupunki -> koti -> Kallio ->koti  | 3,8 km | 22:30 min