Iltapyrähdys Stadium Night Runilla

Myönnän. Jos Stadium Night Run olisi ollut tänäkin vuonna ilmainen tapahtuma Stadiumin kantiksille, kiusaus jäädä kotiin olisi ollut suuri. Pidän sateessa juoksemisesta, mutta katsellessani ulos ikkunasta pitkin päivää, muistin liiankin hyvin, kuinka kylmä mulla ja koko perheelläni oli viime vuonna juoksun jälkeen. Mutta koskapa olen perusluonteeltani pihi, ei rahan heittäminen roskikseen ole vaihtoehtona juoksulle. Olinhan sentään maksanut osallistumisesta kaksi euroa jokaista juostua kilsaa kohden. 

Kun kaikkeen ei riitä aikaa

Olen kokenut syksyn mittaan maanista euforiaa lenkkipolulla, mutta olen myös tullut takaisin kotiin kesken lenkin häntä koipien välissä. Molempiin ääripäihin syy löytyy arjen kokonaiskuormituksesta.

Helppoa ja kivaa? – DNF Vantaan maratonilla 2023

Piipahdin heti aamusta ulkona saattamassa skidin autolle. Kyyti odotti jo poitsua, joten pistimme jalkaa toisen eteen rivakkaa tahtia. 350 metrin matkalla sain keuhkoni ylikierroksille, eikä hengityksen tasoittumiseen riittänyt edes matelu takaisin himaan. En ole selvästikään kunnossa, enkä ollut kyllä eilenkään. 

Juoksukaveri ymmärtää kyllä

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa sunnuntai kuin lähteä frendin kanssa juoksemaan? Tarkemmin ajatellen olisin ehkä ollut ainakin yhden ylimääräisen, nukkumiseen käytetyn tunnin tarpeessa, mutta näin jälkeenpäin, endorfiinimyrskyn keskellä, nukkuminen tuntuu täysin toisarvoiselta juoksun rinnalla. Ainakin tänään.

Onko ok ostaa sika säkissä? Twilight Run 2023

Olen osallistunut jo muutamaan otteeseen Helsingin kesäyössä järjestettävään Twilight Runiin. Puolimaraton on päättynyt molemmilla kerroilla kahden miltei identtisen kierroksen jälkeen upottavalle Hietsun rantahietikolle. Viimeisten 100 metrin ajan päähäni on mahtunut vain ärräpäitä, sillä hiekka vie vauhdista viimeisetkin mehut. Tänä vuonna mulla pääsi kirosanat suustani jo tapahtumaa edeltävällä viikolla. 

Saarten kympillä fiilistelemässä

Olen haaveillut ulkomailla järjestettävistä juoksutapahtumista, mutta nousevien korkojen ja elinkustannusten pyörteissä on ollut parasta pitäytyä lähellä järjestettävissä kisoissa. Olen kuitenkin kaivanut jotain uutta ja virkistävää tuttuun kisasuoraan, kisakalenteriin, joka tuntuu toistuvan samanlaisena vuodesta toiseen. 

Onneksi törmäsin Facebookissa Vegaanijuoksijoiden järjestämään Saarten 10 -tapahtumaan ja sain kun sainkin tähänkin vuoteen jotain uutta ja ihmeellistä koettavaa lenkkarit jalassa. 

Sulla on kyllä tyhjä elämä

Kotona on ollut jo viikon verran aikamoista vilinää. Viimeinenkin perheenjäsenistä palasi retkiltään, jotta ehti aloittaa muiden lailla sovitut duuninsa ajallaan. 

Kuvittelin, että seikkailisimme yhdessä pitkin Helsinkiä kolmen viikon mittaisen lomani ajan, mutta todellisuus olikin sitten toista. Kun yksi saapui takaisin matkoiltaan, toinen hyppäsikin frendien kelkkaan ja olimme jälleen kolmistaan. Välillä sain vallata himan ihan vain itselleni ja ehdimmepä mieheni kanssa jopa harjoitella millaista se olikaan olla ihan vaan kaksistaan. 

Voihan fabella ja rustovaurio

Mielikuvitukseni lähti liitelemään kuullessani sanan fabella. Näin silmieni edessä italialaisen kreivittären, Contessa Fabellan, jonka herkkä salamyhkäisyys oli suorastaan kiehtovaa. Hänellä oli kukkia hiuksissaan ja hymy löi arvoituksellisuudessaan Mona Lisan laudalta. 

Valitettavasti minun fabellani on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kirjoittamattomien romaanien sankaritar. 

Lenkkarilaatikoiden varoitustekstejä

Mua oltiin varoiteltu uusista lenkkareistani. Ne olivat kuulemma nopeat. Niin nopeat, että treenin alkuun tehty lämmittely menisi varmasti sekin vauhdeiltaan varsinaisen vauhtitreenin puolelle. Jos mulla olisi ollut järkeä päässäni, olisin kuunnellut itseäni viisaampia juoksijoita, enkä olisi ottanut ensiaskeleita uusilla tossuillani suoraan alamäkeen.

Ystävän kanssa nipistämässä sekunteja loppuajasta - HHM 2023

Heräsin lauantaiaamuna minuutin verran ennen herätyskellon pärinää. Otin päivän ensimmäisen spurtin yrittäessäni ehtiä vaimentamaan herätyksen ennen kuin muidenkin yöunet keskeytyisivät epäinhimilliseen aikaisin. 

Kello oli 5:10, enkä todellakaan ollut sillä hetkellä varma, onko tässä harrastuksessa pienintäkään järkeä. Yöjuoksijana kroppani ei ole parhaimmillaan aamuisin, eikä varsinkaan lappujuoksuissa, jotka starttaavat klo 8:15.

Luulin meneväni vain juoksemaan, päädyin frendin kanssa sekoilemaan - HCR 2023

Kello oli jo lähempänä puolta seiskaa lompsiessani viimein Olympiastadionilta himan suuntaan. Olin ylittänyt maaliviivan puolimaratonilla puolisentoista tuntia aikaisemmin ja olin edelleenkin pakahtua onnesta. 

Nauhoitin Talvipuutarhan upeissa kulisseissa fiilikset tuoreeltaan Instaan ladattavaksi, mutta koskapa olin jättänyt aivot jonnekin puolimaratonin viidennelle kilometripylväälle, en saanut ladattua sitä paikoilleen. Jollekulle tämä olisi katastrofi, mulle ihan normimeininkiä lappujuoksun jälkeen. 

Kuin kaksi eri ihmistä: juokseva minä vs. minä juoksutauolla

Juoksin edellisen kerran yli viikko sitten torstaina. Itse asiassa juoksin silloin kolme kertaa. Otin ensin puolipitkän juoksupyrähdyksen junaan, sillä kuten niin useasti aikaisemmin, aika tuntui viilettävän nopeutettuna ennen reissuun lähtöä. Toisen kerran kipitin kilometritolkulla kynnystestissä ja kolmannen kerran spurttasin täysillä urheilukentällä pesäpallon tuoksinnassa. 

Tuskin maltan odottaa: Dance Brothers

Joskus aikanaan odotin kauan fanittamieni artistien konsertteja kuin kuuta nousevaa. Nykyään keikat ovat mulle harvinaista herkkua, ja viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa kasata kahdelta tai useammalta hengeltä satalappusia lippumyymälän pöytään, viimeinenkin innon hiukkanen konserttia kohtaan katoaa. Siitäkin huolimatta, että tiedän elämyksen olevan parhaimmillaan jotain sellaista, mitä rahalla ei voi mitata. 

Kynnystestillä sykerajat kohdilleen

Toin duunin tyhy-päivästä kaksi tuliaista. Pesiksessä venähtänyt takareisi oli odottamaton ja tarpeeton, mutta sykerajojen päivitysmahdollisuutta olinkin jo kaipaillut pitkään.

Kynnystesti ei kuulunut Varalan Urheiluopistossa järjestetyn tyhy-tapahtuman valikoimaan, mutta onneksi sain hieman sooloilla. Hikoilin ainakin parin henkilön edestä, enkä mennyt sieltä missä aita on matalin. Testi oli kestoltaan sen verran kompakti, että harva varmaan edes huomasi mun olleen jossain toisaalla.

Maalis-huhtikuun luottojuoksuvaate

Tällä kertaa en listaa villasukkia tai välikerrastoja, sillä onhan nyt viimein kevät! Vaikka kevätkuukaudet eivät ole toistensa kaltaisia, ja ikävien takapakkien vuoksi välikerrokset on kaivettava satunnaisesti naftaliinista, maalis- ja huhtikuun vaatetuksessa on kuitenkin yhtäläisyyksiä, nimittäin...

Tönkköjaloilla ja hyvällä fiiliksellä - Helsinki 10

Sunnuntaipäivän hulinaan verrattuna lauantainen Helsinki 10 oli lastenleikkiä. Ei sekään toki helpolla päästänyt, mutta kyllä teinien prinsessajuhlien kapellimestarin homma voittaa kymmenen kilsan kisan raskaudessaan mennen tullen. Sykkeet nousivat lauantaina korkeammalle, mutta desibelitasossa klassikkoleffan sing along -versio hakkasi jopa Helsinki kympin kannustusmusat. Tai no, kuuluttajan huuto mikkiin lähtöviivalla ylitti kyllä kaiken. 

Maraton vaihtui terveyssyistä puolikkaaksi

Kevään koittaessa vaatekerrat vähentyvät, aurinkorasva kaivetaan kaapin perukoilta, sepeli pyörii enää ajoteillä ja juoksuvauhti kiihtyy huomaamatta. Tai no, kiihtyisi, jos happi kiertäisi moottorissa ja keuhkot saisivat hengittää raikasta ilmaa.

Tuskin maltan odottaa

Olisihan se tyhmää, jos eläisi koko ajan ajatuksella "sitten kun...". Vaikka elänkin tätä hetkeä, tässä ja nyt, pääni sopukat ja kalenterini ovat täynnä merkintöjä pienistä ja isoista kohokohdista, joita odotan innolla. 

Eilisen kohdalla kalenterissa luki isoilla kirjaimilla KOKAIINI. 

Kahdella vinkillä juoksuteho paremmaksi

Sade sekä sulavan jään ja lumen lotina enteilevät kevään tuloa. Kevät taas merkitsee mahtavia juoksukisoja, joissa pääsee testaamaan talvitreenin tehot ja määrittelemään tämänvuotisen lähtötilanteen. Arvaapa vaan, kuka on täpinöissään. 

Agenttihommissa Svenska Teaternissa: Innan avfärd

Kuva: Svenska Teatern, Innan avfärd, kuvaaja Christian Jakowleff 

Svenska Teatern kokosi taannoin innokkaista teatterin ystävistä kuuden hengen agenttiporukan, joka tulee katsomaan yhdessä viisi näytelmää vuoden aikana. Emme ole kuitenkaan ihan mitä tahansa agentteja, vaan Svenskis-agentteja. Keskustelemme näkemästämme näytelmästä ja annamme palautetta erityisesti suomenkielisinä katsojina. 

Arvioitavana HOKA-uutuudet Clifton 9 ja Challenger 7

*mainos HOKA* Olen juossut miltei kaikki lenkit helmikuun alusta lähtien Hokan päivitetyillä versioilla Cliftonista ja Challengerista. Edeltävät mallit molemmista ovat olleet vuodesta vuoteen lenkkarihyllyni klassikoita ja jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja luottokumppaneita. 

Vaikka sitä usein ajatteleekin, ettei hyvää kannata muuttaa, Hoka on osoittanut, että hyvistäkin on saatavissa entistäkin paremmat. Tämä on tapahtunut sekä Cliftonin yhdeksännen version, että Challengerin seitsemännen version kohdalla. 

Arki on erilaista raskaan viikonlopun jälkeen

Pääsin viime viikonloppuna mukaan yleisurheilun SM-hallien kulisseihin toimitsijana, yhtenä järjestävän tahon HIFK:n vapaaehtoisista apureista. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestänyt urakka oli antoisa, mutta samalla äärimmäisen raskas. 

Juoksuohjelman laatiminen maratonille, osa 1

Ajattelin pärjätä tänäkin vuonna juoksuohjelmasokkelossa ilman asiantuntevan valmentajan apua. Olen kahlannut läpi aikaisempia, juoksuvalmentajien minulle räätälöimiä ohjelmia sekä netistä saatavilla olevia juoksuohjelmia löytääkseni ideoita sekä sopivan rytmityksen ja nousujohteisen suunnitelman treeneihini. 

Villejä unia

Iltarutiinini ovat samat illasta toiseen. Vietämme iltaa koko perheen ja teen voimin television ääressä, jonka jälkeen pujahdan painopeiton alle kuuntelemaan äänikirjaa. Vaivun unten maille tavallisimmin parissa minuutissa. 

Parin viimeisimmän viikon aikana olen odottanut unen tuloa entistäkin innokkaammin, sillä silloin sängystäni tulee elokuvateatteri ja mulla on peiton alla ikioma yksityisnäytös, jonne ei saa tuoda popcorneja, eikä rapisevia karkkipusseja. Leffateatteri suljetaan tässä muodossaan syksyn koittaessa, mutta pyrin nauttimaan siitä niin kauan kun leffoja näytetään.

Helmikuun luottojuoksuvaate

Helmikuu on vielä visusti talven puolella, joten avainsanana tämän kuun lenkkipukeutumiselle on lämpö. Tammikuussa korostin käsien ja jalkojen hyvinvointia, nyt on vuorossa etureidet ja takamus.

Kevään treenirunko valmis

Vielä on hetki aikaa siihen, kun kalenterissani tulee olemaan treenejä miltei viikon jokaiselle päivälle. Jotta juokseminen ei jäisi liikaa takaa-alalle, käytän tämän juoksulta vapautuneen ajan hyödykseni suunnittelemalla tulevan kevään juoksuaikataulutusta. 

Juoksun pariin palaaminen koronan jälkeen

Mulla on jo turhankin paljon kokemusta juoksuharjoittelun aloittamisesta koronan jälkeen. Vuonna 2020 tuskailin yhdeksän kuukautta vajaalla toimivia keuhkojani. Viime vuonna toipuminen koronasta vei noin kuutisen viikkoa. En kuitenkaan ollut juoksematta koko aikaa, mutta kuulostelin tavallistakin herkemmin kehoani.

Kaksi yhden hinnalla

Hyytävää kylmyyttä, jäätä silmänkantamattomiin, katumoskan värjäämää loskaa, lenkkareiden pohjat hajottavaa sepeliä ja... siitepölyä. Alkuvuoteen mahtuu helposti ne kahden vuodenajan piirteet, jotka eivät saa mua torille banderollit kourassa hehkuttamaan kuinka rakastan talvea ja kevättä. 

Koronapäiväkirja

Terkut täältä sohvan pohjalta! Torstai ja perjantai olivat taudin pohjanoteerauspäivät, mutta näiden jälkeen olo on parantunut yö yöltä.

Vuoden -23 kisat: HCM & Tallinna Maraton

Mulla on oikein lokoisat oltavat sohvalle rakentamassani pesässä. Lämmin juoma ja nenäliinapaketti ovat käden ulottuvilla ja painopeitto pitää parhaansa mukaan vilunväristykset loitolla. Miley Cyruksen Flowers soi Spotifysta tauotta kerta toisensa jälkeen, eikä mulla ole halua, saati voimia valita mitään muuta kuunneltavaa. Korona, järjestysnumeroltaan 2 tai 3 on huipussaan. 

Tammikuun luottojuoksuvaate

Näin talvisin lenkille lähteminen on välillä aikamoista tunteiden ja järjen välistä taistelua. Toinen on sitä mieltä, ettei ulos kannata astua jalallakaan, eikä varsinkaan kannata mennä juoksemaan. Toinen taas kailottaa kovaan ääneen entiseltä juoksuvalmentajaltani Pasilta opittua mantraa: Juoksijat tehdään talvella. Ole siinä sitten taistelutantereella kahden vaiheella. 95-prosenttisesti flaidiksen voittaa se, joka liputtaa talvijuoksun ihanuuden puolesta, vaikka ulos meneminen ei edelleenkään ole nautintoa.

Kahvia ketutukseen

 

Multa kysyttiin aikanaan työhaastattelussa miten juhlistan, jos duunissa on tullut onnistuminen.

"Juoksen", vastasin.

Entä miten purat paineet, jos töissä on mennyt kaikki pieleen?

"Juoksen", vastasin tähänkin.

Vuoden -23 kisat: Naisten Kymppi

Pistin viimeisimmän kisailmoittautumisen *) sisään perinteiselle Naisten Kympille, joka järjestetään tuttuun tapaan Helsingissä toukokuussa. Olen juossut Naisten Kympin ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1986, ja otin uusiksi heti seuraavana vuonna. Väliin tuli pitkä tauko, kunnes olin sattuman kautta kolmatta kertaa lähtökarsinassa syksyllä 2021 jännittämässä tulevaa juoksua yhdessä tyttäreni kanssa. 

Päätimme tuon ensimmäisen yhteisen kerran jälkeen, että teemme tästä perinteen. 

Viimeinen

"Nännännää nänännäänäänää..." Nylon Beat kannustaa mua korvissani samalla kun yritän päihittää vastatuulen. Ei se vaan onnistu millään, taaskaan. Juoksen paikoillani ja hikiläntti sen kun kasvaa selässäni. Urakoin kuin näkymättömällä juoksumatolla. Vuoden viimeisellä lenkillä en pääsisi selvästikään helpolla.