Tuskin maltan odottaa

Olisihan se tyhmää, jos eläisi koko ajan ajatuksella "sitten kun...". Vaikka elänkin tätä hetkeä, tässä ja nyt, pääni sopukat ja kalenterini ovat täynnä merkintöjä pienistä ja isoista kohokohdista, joita odotan innolla. 

Eilisen kohdalla kalenterissa luki isoilla kirjaimilla KOKAIINI. 

Kahdella vinkillä juoksuteho paremmaksi

Sade sekä sulavan jään ja lumen lotina enteilevät kevään tuloa. Kevät taas merkitsee mahtavia juoksukisoja, joissa pääsee testaamaan talvitreenin tehot ja määrittelemään tämänvuotisen lähtötilanteen. Arvaapa vaan, kuka on täpinöissään. 

Agenttihommissa Svenska Teaternissa: Innan avfärd

Kuva: Svenska Teatern, Innan avfärd, kuvaaja Christian Jakowleff 

Svenska Teatern kokosi taannoin innokkaista teatterin ystävistä kuuden hengen agenttiporukan, joka tulee katsomaan yhdessä viisi näytelmää vuoden aikana. Emme ole kuitenkaan ihan mitä tahansa agentteja, vaan Svenskis-agentteja. Keskustelemme näkemästämme näytelmästä ja annamme palautetta erityisesti suomenkielisinä katsojina. 

Arvioitavana HOKA-uutuudet Clifton 9 ja Challenger 7

*mainos HOKA* Olen juossut miltei kaikki lenkit helmikuun alusta lähtien Hokan päivitetyillä versioilla Cliftonista ja Challengerista. Edeltävät mallit molemmista ovat olleet vuodesta vuoteen lenkkarihyllyni klassikoita ja jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja luottokumppaneita. 

Vaikka sitä usein ajatteleekin, ettei hyvää kannata muuttaa, Hoka on osoittanut, että hyvistäkin on saatavissa entistäkin paremmat. Tämä on tapahtunut sekä Cliftonin yhdeksännen version, että Challengerin seitsemännen version kohdalla. 

Arki on erilaista raskaan viikonlopun jälkeen

Pääsin viime viikonloppuna mukaan yleisurheilun SM-hallien kulisseihin toimitsijana, yhtenä järjestävän tahon HIFK:n vapaaehtoisista apureista. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestänyt urakka oli antoisa, mutta samalla äärimmäisen raskas. 

Juoksuohjelman laatiminen maratonille, osa 1

Ajattelin pärjätä tänäkin vuonna juoksuohjelmasokkelossa ilman asiantuntevan valmentajan apua. Olen kahlannut läpi aikaisempia, juoksuvalmentajien minulle räätälöimiä ohjelmia sekä netistä saatavilla olevia juoksuohjelmia löytääkseni ideoita sekä sopivan rytmityksen ja nousujohteisen suunnitelman treeneihini. 

Villejä unia

Iltarutiinini ovat samat illasta toiseen. Vietämme iltaa koko perheen ja teen voimin television ääressä, jonka jälkeen pujahdan painopeiton alle kuuntelemaan äänikirjaa. Vaivun unten maille tavallisimmin parissa minuutissa. 

Parin viimeisimmän viikon aikana olen odottanut unen tuloa entistäkin innokkaammin, sillä silloin sängystäni tulee elokuvateatteri ja mulla on peiton alla ikioma yksityisnäytös, jonne ei saa tuoda popcorneja, eikä rapisevia karkkipusseja. Leffateatteri suljetaan tässä muodossaan syksyn koittaessa, mutta pyrin nauttimaan siitä niin kauan kun leffoja näytetään.

Helmikuun luottojuoksuvaate

Helmikuu on vielä visusti talven puolella, joten avainsanana tämän kuun lenkkipukeutumiselle on lämpö. Tammikuussa korostin käsien ja jalkojen hyvinvointia, nyt on vuorossa etureidet ja takamus.

Kevään treenirunko valmis

Vielä on hetki aikaa siihen, kun kalenterissani tulee olemaan treenejä miltei viikon jokaiselle päivälle. Jotta juokseminen ei jäisi liikaa takaa-alalle, käytän tämän juoksulta vapautuneen ajan hyödykseni suunnittelemalla tulevan kevään juoksuaikataulutusta. 

Juoksun pariin palaaminen koronan jälkeen

Mulla on jo turhankin paljon kokemusta juoksuharjoittelun aloittamisesta koronan jälkeen. Vuonna 2020 tuskailin yhdeksän kuukautta vajaalla toimivia keuhkojani. Viime vuonna toipuminen koronasta vei noin kuutisen viikkoa. En kuitenkaan ollut juoksematta koko aikaa, mutta kuulostelin tavallistakin herkemmin kehoani.

Kaksi yhden hinnalla

Hyytävää kylmyyttä, jäätä silmänkantamattomiin, katumoskan värjäämää loskaa, lenkkareiden pohjat hajottavaa sepeliä ja... siitepölyä. Alkuvuoteen mahtuu helposti ne kahden vuodenajan piirteet, jotka eivät saa mua torille banderollit kourassa hehkuttamaan kuinka rakastan talvea ja kevättä. 

Koronapäiväkirja

Terkut täältä sohvan pohjalta! Torstai ja perjantai olivat taudin pohjanoteerauspäivät, mutta näiden jälkeen olo on parantunut yö yöltä.

Vuoden -23 kisat: HCM & Tallinna Maraton

Mulla on oikein lokoisat oltavat sohvalle rakentamassani pesässä. Lämmin juoma ja nenäliinapaketti ovat käden ulottuvilla ja painopeitto pitää parhaansa mukaan vilunväristykset loitolla. Miley Cyruksen Flowers soi Spotifysta tauotta kerta toisensa jälkeen, eikä mulla ole halua, saati voimia valita mitään muuta kuunneltavaa. Korona, järjestysnumeroltaan 2 tai 3 on huipussaan. 

Tammikuun luottojuoksuvaate

Näin talvisin lenkille lähteminen on välillä aikamoista tunteiden ja järjen välistä taistelua. Toinen on sitä mieltä, ettei ulos kannata astua jalallakaan, eikä varsinkaan kannata mennä juoksemaan. Toinen taas kailottaa kovaan ääneen entiseltä juoksuvalmentajaltani Pasilta opittua mantraa: Juoksijat tehdään talvella. Ole siinä sitten taistelutantereella kahden vaiheella. 95-prosenttisesti flaidiksen voittaa se, joka liputtaa talvijuoksun ihanuuden puolesta, vaikka ulos meneminen ei edelleenkään ole nautintoa.

Kahvia ketutukseen

 

Multa kysyttiin aikanaan työhaastattelussa miten juhlistan, jos duunissa on tullut onnistuminen.

"Juoksen", vastasin.

Entä miten purat paineet, jos töissä on mennyt kaikki pieleen?

"Juoksen", vastasin tähänkin.

Vuoden -23 kisat: Naisten Kymppi

Pistin viimeisimmän kisailmoittautumisen *) sisään perinteiselle Naisten Kympille, joka järjestetään tuttuun tapaan Helsingissä toukokuussa. Olen juossut Naisten Kympin ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1986, ja otin uusiksi heti seuraavana vuonna. Väliin tuli pitkä tauko, kunnes olin sattuman kautta kolmatta kertaa lähtökarsinassa syksyllä 2021 jännittämässä tulevaa juoksua yhdessä tyttäreni kanssa. 

Päätimme tuon ensimmäisen yhteisen kerran jälkeen, että teemme tästä perinteen. 

Viimeinen

"Nännännää nänännäänäänää..." Nylon Beat kannustaa mua korvissani samalla kun yritän päihittää vastatuulen. Ei se vaan onnistu millään, taaskaan. Juoksen paikoillani ja hikiläntti sen kun kasvaa selässäni. Urakoin kuin näkymättömällä juoksumatolla. Vuoden viimeisellä lenkillä en pääsisi selvästikään helpolla.