Ennustus


Onko kukaan koskaan kertonut sulle tulevaisuudestasi yllättäviä tai vieläpä epämiellyttäviä asioita? Mun kädestäni on kerran ennustettu puoliksi väkisin. Siitä on jo yhden yli täysi-ikäisen elämän verran. Silti se jäi kummittelemaan alitajuisesti turhan pitkäksi aikaa.

Talven äänistä kevääseen


Myönnettäköön, että tunnen sään ja vuodenajan vaihtelut luissani ja ytimissäni kotona ollessani. Jos mulla ei kuitenkaan olisi muita aisteja, kuin kuulo, tunnistaisin talven näistä merkeistä:

Kuinka kauan pysyn tavoitekunnossani?


Känny piippaa puoli kymmeneltä lauantaiaamuna. Ystäväni Katja, armoitettu maratonkahmija, oli huomannut hetkeä aikaisemmin, että Hassen maraton starttaa taas klo 10 Merihaasta. Hän kyseli, josko tulisin vetämään vesisadelenkin hänen seurakseen. Kunhan olin hoitanut lasten harrastevelvoitteet siltä päivältä, hyppäsin kelkkaan Hakaniemen sillalta Katjan viimeisen maratontunnin ajaksi.

Katjalle maraton oli jo 78. Toiselle juoksukamuistani, Kimmolle, kyseessä oli 68. maraton/ultra. Itse en ole päässyt moisiin lukemiin, en lähellekään, enkä edes kykene yhtä kovaan maratontahtiin. Yksi asia meille kuitenkin on yhteistä. Olemme kaikki maratonkunnossa, eli meiltä onnistuu 42 kilometrin juokseminen tuosta noin vaan.

Go Expo -messuille


Perjantai oli pitkä, osaltaan raskaskin mutta todella antoisa. Ystäväni Kirsikka on käymässä kotikulmillaan ja paras (ja ainoa) tapa treffata, on yhteinen lenkki. Sängystä lenkkareihin hyppääminen aamuseiskalta ei ole mun bravuureitani, mutta näköjään hyvän syyn tähden sekin onnistuu. Paluumatkalla heitin toiselle juoksuystävälleni Kukkikselle futiskengät. Olin tavanut kaksi ihanaa ihmistä, vaikka kello ei ollut vielä puolta yhdeksääkään!


Usean urheilupäiväkirjan loukossa


Treenilokini on ollut jo vuosia levällään useammassa eri ohjelmassa. En saisi itkupotkuraivareita, vaikka treenini katoaisivat bittiavaruuteen, mutta päästäisin varmasti pitkiksen mittaisen pettymyksen huokaisun. Periaatteessahan tosi vanhoilla lenkeillä ei ole kuin nostalgia-arvoa, mutta tavoitteellisen treenauksen aikaiseen juoksudataan haluaisin kyllä palata uudemmankin kerran.

Lyhyellä varoituksella lenkille


Perjantain ja lauantain välisenä yönä jorasin, tanssin ja pogosin. Ilta taipui yöksi ja unet jäivät vähiin. Tanssilihaksissa tuntui makealta vielä sunnuntaiaamunakin.

Juoksukerho


Mut tunnetaan juoksijana. Välillä oikein yllättää, kuinka sana kiirii edelläni sellaisissakin piireissä, joissa kunkin vapaa-ajanvietto on täysin toissijaisessa asemassa.