Juhlamaraton kotikaupungissa

Olen arpomalla arponut mikä olisikaan hyvä paikka juosta 20. maratonini. Sorvan Satku Nokialla, Forssan Suvi-ilta, Paavo Nurmi Marathon Turussa vai kenties Helsinki City Marathon? Juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä, joten HCM:lle osallistuminen olisi hieno tapa juhlia pyöreitä lukemia. Polte maratonille on kuitenkin niin kova, etten halua odottaa seuraavaa rutistusta elokuulle saakka.

Sattumalla oli taas osansa asiaan. Meinaan sille, että pääsen osallistumaan maksutta Helsinki Spring Marathonille. Ei, en saanut villiä korttia järjestäjiltä, vaan toiselta juoksuun hurahtaneelta, joka on HSM:n aikaan Nizzassa, eikä voi itse käyttää saamaansa maratonlahjakorttia. Kiitokseksi juoksupaikasta ja ongelmani ratkaisemisesta sulloin viime torstaina juoksureppuuni pullollisen seurajuomaa ja vein sen hölkäten juoksupaikkansa lahjoittaneen toimistolle.

Tänään en juokse. Vaikka olo on hyvä, vältän periaatteesta lenkkeilyä jos olen istunut iltaa pitkän kaavan kautta viinilasi (tai tässä tapauksessa useampikin) edessäni. 

Helsinki Spring Marathon järjestetään ensimmäistä kertaa. Tunnen toki Pakilan, Pukinmäen ja Malmin, mutta en ole juurikaan juossut sillä suunnalla aiemmin. Lenkkarit jalassa alueeseen saa ihan erilaisen tuntuman kuin pyörän selästä tai bussista käsin. Reitti tulee kuitenkin varmasti tutuksi, sillä sama rundi kierretään neljä kertaa Vantaan maratonin tapaan. Mulla onkin jo kokemusta yhdestä, kahdesta, 21:stä ja 105:stä kierroksesta maratonilla, mutta nelonen tästä suorasta vielä puuttuukin.

Maratonin kotisivuilla olevien kuvien ja kartan perusteella reitin varrelta löytyy peltoa, pitkää suoraa ja isoja teitä. Pelkään pahoin, että katupöly tulee olemaan juoksulla pahin vastukseni, eikä siitepölykään auta asiaa. Jos yöpakkaset jatkuvat pitkään, katujen kevätsiivous siirtyy pitkälle kevääseen. Koko Helsingin siivous on aikaa vievää, eikä HSM:n seutu ole välttämättä ensimmäisenä siivouslistalla. Tulen seuraamaan silmä kovana Rakennusviraston puhdistussuunnitelmaa maalis- huhtikuun aikana.

24.4. juostava Helsinki Spring Marathon tulee olemaan mulle ylipitkä lenkki matkalla Helsinki City Runille. Kerrankos sitä juoksee kokonaisen maratonin puolimaratonille treenatessa.

Virkistävää seuraa, herkullista ruokaa ja loistavaa ohjelmaa. 

Näillä eväillä jaksaa taas liihottaa arjessa. 

Musiikin kuuntelemisesta maratonilla

Blogiini on eksytty kysymyksellä Saako maratonilla kuunnella musiikkia? Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n keväällä 2012 tekemän linjauksen mukaan kuulokkeiden käyttö (eli musiikin kuuntelu) maratonilla on kielletty turvallisuussyistä.

Osallistuin ensimmäiselle Berliinin maratonilleni 2013. Luin silloin varman ensimmäistä kertaa ikinä maratonohjeistuksen alusta loppuun. Hikkasin huomatessani, ettei musiikin kuuntelu olekaan luvallista, vaan pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi diskaus. Tuskin ketään olisi käytännössä kiinnostanut onko tällaisella 4 - 4,5 tunnin juoksijalla luurit korvilla vai ei, mutta en uskaltanut silti ottaa riskiä. Jätin soittimen suosiolla kämpille.


Kuva napattu Berliinin maratonin sääntövihkosesta:

Ymmärrän kiellon varsin hyvin. Varsinkin sellaisissa tapahtumissa, joissa on paljon muita juoksijoita ja/tai muuta liikennettä on reitin läheisyydessä, kuulon blokkaava musiikki on sekä häiriö- että vaaratekijä.

Järjestäjien puolelta tulee harvemmin kuulutuksia, mutta sellaisen sattuessa on parempi olla kuulolla. Takaa ohittavat hihkaisevat usein miltä puolelta aikovat ohittaa. On mukavampi antaa itse tilaa, kuin sotkeutua omiin ja muiden jalkoihin yllättävän juoksuhyökkäyksen myllerryksessä. Eikä musiikin huumassa juoksevan olkapäähän koputtelu ole kivaa ohi haluavasta koputtelijasta eikä juuri koputeltavastakaan. Entäpä luvalliselta ajoreitiltä eksyneet autoilijat ja pyöräilijät? Niitäkin on nimittäin tullut nähtyä. Onneksi niihin ei ole tullut luurit korvilla törmättyä.

Olen oppinut juoksemaan ilman musiikkia. Juoksin ensimmäisen maratonini ilman luureista pauhaavan musiikin buustausta vuonna 2012 Tukholman pakkasmaratonilla. Kuulokkeet ja soitin olivat litimärät jo ennen starttia. Seuraavan vuoden Tukholman maratonilla unohdin iPodin hotellihuoneeseen. Siitäkin tuli pääni sisällä hiljainen maraton.

Itse asiassa juoksen nykyisin vain noin puolet lenkeistäni kuulokkeet korvilla ja näistäkin kerroista suurin osa kirjaa kuunnellen. Erityisesti yöjuoksuilla haluan, ettei kuulokkeistani kuuluva jumputus peitä alleen ympäristön ääniä.

Tulen jatkossa kuuntelemaan musiikkia maratonilla harkiten. Alkumatka menee fiilistelyssä ja mahdollisesti muiden kanssa höpötellessä. Kun letka harvenee ja alkaa tylsistyttää, otan siinä vaiheessa musiikin juoksuun mukaan, ellei sitä ole varta vasten kielletty kisan säännöissä.

Ehkä väsähtäisin vähemmän maratonin loppuvaiheessa, jos kuuntelisin musiikkia. Toisaalta väsähdin APK-hallimaratonilla ja Kirkkolaakso maratonilla ihan samaan tapaan kuin Berliinissäkin, vaikka sisähallimaratonilla kuuntelin viimeisen kolmanneksen musiikkia ja Kirkkonummella peräti koko maratonin ajan. Ongelma on siis aivan jossain muualla.

Seuraavalla huhtikuisella maratonillani musabuustaus tulee varmasti tarpeeseen. Mikä maraton onkaan kyseessä? Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)

Lempikuvani uusiokäyttöä. Harmi, että tämä teksti on sittemmin peitetty tageilla ja graffiteilla. 

Juoksun ja perheen yhteensovittaminen

Lapseni ovat vielä sen ikäisiä, ettei heitä voi lähettää omatoimisesti harrastuksiin. Tokaluokkalainen kulkee jo itsenäisesti kouluun ja iltapäiväkerhosta takaisin, mutta nuorimmainen pitää muistaa hakea eskarista ajoissa. Muutenkin arki menee enemmän tai vähemmän heidän ehdoillaan.

Lasten ja juoksun yhteensovittaminen ei ole aina yksinkertainen juttu. Juoksu on hyvin joustava harrastus, hyvässä ja pahassa. Läksyissä avittaminen, pyykinpesu, ruoanlaitto, siivoaminen, iltasadun lukeminen, lautapeliturnaukset ja kotoisat leffaillat kiilaavat juoksun ohi, sillä juostahan voin muulloinkin. Vaikka yöjuoksija olenkin, kun "muulloin" vihdoin koittaa, vireystaso saattaa olla sitä tasoa, ettei lenkille yksinkertaisesti huvita mennä. Ja kuulemma nukkuakin pitäisi. 

Olen kehittänyt muiden juoksevien äitien ja isien tapaan omat keinoni lisätä vuorokauteen tunteja. Kerään oman elämäni esimerkkejä Instagramiin (@pikkuliten) otsikolla "How to combine marathon training and family":

1: Porrastreenit klo 23 perjantai-iltana      

pe 4.3. | 4,5 km | 28:00 | 6:13 -> Ei muuten ollut portailla ruuhkaa. Pusuttelijoitakaan ei näkynyt. 

 

2. Lenkille lapsen futistreenien ajaksi.     

su 6.3. | 5 km | 28:12 | 5:38 -> Aikaa jäi myös muiden futisvanhempien kanssa jutusteluun.

3. Kuuntelen äänikirjaa juostessani. Eipähän tarvitse valita lukemisen ja juoksun välillä. 

ma 7.3. | 9 km | 56:50 | 5:18 -> Taas tuli hyödynnettyä lapsen futistreenit.

Näillä eväillä olen saanut pysyttyä ainakin tämän viikon puolimaratonohjelman kyydissä. Vielä kun oppisin valmistamaan päivällisen lenkkipolulta käsin. Pitäisiköhän pyytää joulupukilta slow cooker -haudutuspata?

Puolimaratonille

Nimeni on ilmestynyt Helsinki City Runin osallistujalistalle. Nyt se on sitten menoa! Päätin, että tänä keväänä en aloita täysin nollilta vasta huhtikuussa, vaan valmentautuminen puolimaratonille alkaa saman tien. Lähtökohta on parempi kuin koskaan aiemmin, sillä en aloita juoksukautta aivan kylmiltään. En juokse yleensä talvisin juuri lainkaan, mutta nyt takana on talvikuukausilta peräti kaksi maratonia ja pieni kourallinen muita juoksukilometrejä.

Päivitin My Asicsiin uuden juoksuohjelman puolimaratonille. Sen mukaan harjoittelukilometrejä kerääntyisi kymmenessä viikossa noin 390 ja harjoittelukertoja 45. Aika-arvioksi ohjelma antoi 1:46:38. Epäilen, että katu- ja siitepölyn takia joudun kevään mittaan kuitenkin hetkellisesti urheilukieltoon, eli ohjelman orjallinen noudattaminen tulee olemaan mahdotonta. Tahtoa piisaa, mutta terveys tulee silti ykkösenä. Siitepölykaudesta on ennustettu viimevuotista rankempaa. Yllätyksenähän se ei tule, sillä tunnetusti joka toinen vuosi on helpompi, joka toinen ei.

HCR on ollut mulla kisakalenterissani kahdesti aikaisemmin. Vuoden 2003 HCR oli ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin yhdessä mieheni kanssa. Se oli hyvä viimeistelylenkki Tukholman maratonille. Puolimaratonilla aika oli meillä molemmilla muistaakseni 2:02 ja risat.

Vuoden 2012 HCR:lta jäi päälimmäiseksi mieleen armoton mutkittelu ja siksakkaus 10 ensimmäisen kilometrin ajan. Hermohan siihen ryysikseen meni. Toivottavasti tänä vuonna ei ole odotettavissa samanlaisia piinakilometrejä. 16 kilometrin kohdalla en saanut siitepölyn vuoksi enää henkeä. Jouduin väistymään hetkeksi pientareelle ottamaan astmalääkkeestäni lisäsuihketta. Vastoinkäymisistä huolimatta ylitin maaliviivan ajassa 1:57.

Viime vuonna juoksin ainoastaan yhden puolimaratonin, Helsinki Half Marathonin kesäkuun alussa. Tarkoituksenani oli osallistua myös Viapori Eko 1/2 Maratonille, mutta tapahtuma valitettavasti peruttiin. Juoksin HHM:n aikaan 1:53:34. Aloin treenata puolimaratonille huhtikuun puolivälissä ja kilometrejä sain kasaan 157 ennen h-hetkeä 6.6. Hypin riemusta, kun näin tuloslistalta loppuaikani.

Toivottavasti saan aihetta hyppimiseen myös 14.5. ylitettyäni maaliviivan. Matka sinne tulee olemaan pitkä, mutta tutun oloinen.

Harjoitteluohjelman ensimmäiset kolme viikkoa näyttävät näytöllä tältä. Mitä todella tulee tapahtumaan treenirintamalla, onkin sitten aivan toinen juttu. 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Georgialaisen keittiön herkkuja Tukholmassa

Mieheni rakastui gruusialaiseen (georgialaiseen) keittiöön 80-luvun lopulla leirikoulussa autenttisissa, eksoottisissa maisemissa. Ensimmäisellä yhteisellä matkallamme Tallinnaan hän vei mut maistamaan Nommessa sijaitsevaan ravintola Pirosmaniin gruusialaista lihapataa. Sen jälkeen perheessämme on ollut kaksi georgialaisen keittiön puolesta liputtavaa.

Matkoille lähtiessämme mieheni nappaa mukaansa ravintolatärppejä ja tarkastaa, josko georgialaisen keittiön helmiä olisi jossain tarjolla. Viimekesäiselle Ruotsin turneellemme hän nappasi DN:stä vinkin Tukholman ainoasta kukaasialaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta Milano´s hörnasta.

Nälkäinen paholainen heräsi mussa ennen kuin pääsimme Gullmarsplanin metroasemalle. Oloni ei yhtään parantunut, kun tajusin meidän olevan todellisessa liikennesolmussa päästyämme vihdoin ulos tunnelista. Onneksi miehelläni ei ole tapana luovuttaa kesken kaiken. Hän luotsasi nälkäisen, kitisevän seurueensa päättäväisesti mäkeä alas suoraan ravintolan ovelle.

Milano´s hörna on iloinen sekamelska pizzeriaa, kreikkalaisen keittiön helmiä ja vesi kielellä metsästämiämme georgialaisia erikoisuuksia.

Salaattipöytä ei ollut enää parhaassa loistossaan, sillä tulimme herkuttelemaan hieman ennen lounasajan päättymistä. Saimme sieltä kuitenkin isot kukkuralliset salaattia ja rapeaa leipää.
Lasten valitsemat souvlakit bulgurilla olivat juuri niin herkullisia kuin osasimmekin odottaa. Täyspotin räjäytti kuitenkin chakapuli, georgialainen lammasruukku. Se on ehdottomasti yksi herkullisimmista syömistäni! Jo pelkästään sen takia kannatti vaeltaa hetki moottoritien pauhussa ja pölyssä.

Lounashinnat ovat Milanos hörnassa kohtuulliset, ellen sanoisi niitä peräti halvoiksi Tukholman hintatasoon nähden. Ravintolassa mainostettiin siirtymistä syksyn tullen buffetlounaaseen. On mielenkiintoista käydä jossain vaiheessa testaamassa myös sitä.

Hinnat eivät päätä huimanneet normaalillakaan ruokalistalla. Lounaalla tosin hintaan kuuluu lisäksi salaattipöydän antimet, juoma ja kahvi.

Suosittelen lämpimästi käyntiä Milano´s hörnassa vaikka matkalla Globenille. Södermalmilta sinne pääsee muutamassa minuutissa ja kävelyyn menee viitisen minuuttia (seurueen kävelytahdista riippuen). Henkilökunta on selvästikin tottunut lapsiasiakkaisiin. Lapsillamme oli ihmeteltävää sisustuksen pienissä yksityiskohdissa ja nälkäisimmän nurinan piti aisoissa urheilukanavalta näkyvä edellisillan futisottelu.

Ulkopuolella olevasta Bajenin lipusta päätellen ravintolassa on tunnelma erityisen korkealla Hammarby IF:n otteluiden aikaan.

Osoite: Olaus Magnus väg 14, Johanneshov | tunnelbana: vihreä linja