31.12.2017
1751 kilometriä
Olisin voinut hyvinkin ottaa loppukirin kilometrikeräilyssä. Sata kilometriä on verrattaen helppo saada kasaan parissa, kolmessa viikossa. Siten olisin päässyt jo hyvän matkaa 1800 kilometrin paremmalle puolelle.
Olen kuitenkin huomannut, etteivät jalkani kestä mitä tahansa. Siirryin suosiolla kävelyyn ennen kuin hajotin itseni.
29.12.2017
Hypopressive: lähtötilanne
Jännitin ensimmäistä hypopressive-tuntia miltei yhtä paljon kuin Berliinin maratonin lähtöä.
Pelkäsin, etten osaa tehdä pyydettyjä harjoituksia oikein.
Olin kauhuissani, joutuisinko paljastamaan talvihorrosta viettävät vatsamakkarani Miialle.
En halunnut paljastaa, etten ole treenannut keskikroppaani juuri lainkaan.
Mikä ihmeen kympin tyttö -syndrooma muhun oikein iski?
Pelot osoittautuivat jälleen kerran turhiksi.
27.12.2017
9) Ensirakkaus | 9 asiaa minusta
Ensirakkauteni kuoli tasan vuosi sitten. Vaikka suurin sydämen polte osuikin 30 vuoden päähän, kyyneleet kostuttivat silti silmäni.
21.12.2017
Täysillä ylämäkiin
Tänään on vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus. Päivällä on erityismerkitys perheessämme, sillä mieheni on syntynyt päivän ollessa lyhimmillään. Nyt on hyvä hetki muistella kesän aurinkoisimpia lenkkejä, jotka pääsin juoksemaan yöuniltaan heräävässä Roomassa yhdessä mieheni kanssa.
18.12.2017
Juoksutreffit Merituulin, Tiinan ja Anun kanssa
Juoksujalkaa vipattaa -blogin Merituuli on uskomaton pakkaus. Hänellä riittää energiaa vaikka mihin, ja erityisesti yhteislenkkien järjestämiseen.
En ole valitettavasti aiemmin päässyt mukaan hänen järjestämilleen yhteislenkeille, mutta tällä kertaa ajankohta räätälöitiin mulle sopivaksi. Sain kunnian suunnitella reitin, jonka varrella näkisimme mahdollisimman paljon joulun valoja.
16.12.2017
8) Sisko | 9 asiaa minusta
Halusin pienenä itselleni veljen. Mielellään isoveljen, sillä kaikki naapuruston pikkuveljet olivat tosi rasittavia. Siskoa en halunnut, sillä mulla oli jo sellainen.
13.12.2017
25. maraton: Sinivalkoinen maraton – 382. Paloheinä maraton 6.12.2017
Herätys 4:52 on epäinhimillinen normaalina arkiaamuna, mutta vieläkin karummalta se tuntuu vapaapäivänä. Unihiekka oli kuitenkin pakko karistaa silmistä, sillä halusin juhlistaa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea juoksemalla.
Ystäväni Katja oli saanut houkuteltua mut Paloheinä maratonille kertomalla, että siellä olisi hyvää seuraa ja aitoa Coca Colaa tarjolla. Olen näköjään aika helppo nakki. Mua alkoi kuitenkin epäilyttää, mitä juoksusta tulisi, sillä en ole talvijuoksijana parhaimmillani. Tiesin, että tulisin rikkomaan kahta perussääntöäni:
En juokse pakkasella.
En juokse liukkaalla.
10.12.2017
Jouluihminen
Joulukalenterin luukut aukeavat yksi kerrallaan ja joulu tulee, oli siihen valmistautunut tai ei.
Tähän vuodenaikaan mielessäni pyörii ristiriitaisia ajatuksia. En tunne olevani jouluihminen, sillä jouluun kiteytyy myös sellaisia muistoja, joita en halua kirjoittaa auki. Täytenä vastakohtanani on tyttäreni, joka on aloittanut jouluvalmistelut jo elokuussa.
Kumpaankohan suuntaan jouluviisarini kääntyykään?
4.12.2017
Keskimäärin 27 minuuttia päivässä
Jätin marrasputken tänäkin vuonna väliin, eli en juossut kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuutin lenkkiä. Olen päätöksestäni iloinen, sillä olisin varmasti vetänyt kroppani ja erityisesti jalkani aikamoiseen umpisolmuun kuukauden mittaan.
Sain silti kerättyä marraskuun aikana 138,5 kilometriä pääosin hyötyliikunnalla ja käytin siihen aikaa 13 h 49 min. Juoksin siis keskimäärin päivää kohden 27 minuutin ja 38 sekunnin ajan ja etenin 4,62 km.
2.12.2017
Hupsista, vielä yksi maraton tälle vuodelle
Kysyttäessä kuinka monta maratonia olen juossut tänä vuonna, olen vastannut automaattisesti:
"4"
Olen valehdellut tietämättäni niin että korvat heiluvat. Oikeastihan olen juossut vain kolme. Kenties neljäs on tullut juostua unissani, mutta sitä ei datan puutuessa lasketa. Pyydän anteeksi kaikilta kysyjiltä näin kirjallisesti.
1.12.2017
Pitkis neljässä pätkässä
Mun piti auttaa joulupukkia ja noutaa eräs lahja Konalasta Varuste.netistä. Kotiin tilaaminen on mielestäni turhaa, kun on kerran juoksevat jalat. Juostessani pitkin pimeitä metsäteitä ja autioiden toimistotalojen lomassa mielipiteeni ehti muuttua monta monituista kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)