Jännitin ensimmäistä hypopressive-tuntia miltei yhtä paljon kuin Berliinin maratonin lähtöä.
Pelkäsin, etten osaa tehdä pyydettyjä harjoituksia oikein.
Olin kauhuissani, joutuisinko paljastamaan talvihorrosta viettävät vatsamakkarani Miialle.
En halunnut paljastaa, etten ole treenannut keskikroppaani juuri lainkaan.
Mikä ihmeen kympin tyttö -syndrooma muhun oikein iski?
Pelot osoittautuivat jälleen kerran turhiksi.
