Yksi noin miljoonasta ensimmäisestä

En haluaisi olla astmaatikko. Löytäisin lääkkeisiin vuosittain meneville satalappusille muutakin käyttöä ja haluaisin urheilla terveillä keuhkoilla. Koskapa astma kuitenkin vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni, enkä voi muuttaa sitä tosiasiaa, astmasta pitää kaivaa esiin edes jotain positiivista.

Aikaisemmin olen keksinyt vain yhden seikan, Helsingin kaupungin myöntämän erityisuimakortin. Sain pidennettyä tyngän "positiivista astmasta -listan" tuplamittaiseksi, kun pääsin kiertämään astmakortilla (ja iälläni) pitkän koronarokotusjonon. 

Juhlahetki arjen pyörityksessä

Pyrimme juhlimaan isoja ja pieniä onnistumisia koko perheen voimin. Tapasimme eilen virtuaalijuoksuni jälkeen Social Burger Jointissa ja nautimme maittavat hampurilaiset kaupungin vilinää katsellen ja erityisesti onnistuneesta juoksustani jutellen. He toivat samalla mulle kuivaa ja lämmintä päällepantavaa, joten jälkihikikään ei päässyt häiritsemään yhteistä juhlahetkeämme.

Pasin Enkelit

Parivalmennusta on pian jo kolme kuukautta takana. Olen todella iloinen, että lähdin tähän työlääseen, mutta ah-niin-mielettömään rupeamaan mukaan juuri näiden ihmisten, Juoksukunnossa-blogin Anskun  ja valmentajan Pasi Päällysahon kanssa. Kun kemiat kohtaavat, 1+1+1 onkin paljon ennemmän kuin kolme. 

Sadetanssi

Some täyttyy ihanan auringon täyttämistä juoksukuvista. Niissä nurmikko vihertää ja krookukset pistävät päätään mullasta esiin. Leskenlehtiäkin on jo havaittu runsaasti. Selfieissä on vain hymyileviä naamoja. Tai no, kyllä muutaman hikisen mietteliäänkin olen nähnyt, mutta yhtä kaikki, niistäkin huokuu kevään ja auringon ihanuus.

Loppuuko aika kesken?

Mulla on useita haaveita, joiden toteutumiselle en voi tehdä itse yhtään mitään. Unelmoin pikkupikkushortseissa juoksemisesta ulkona auringonpaisteessa. Toki voinhan mä pukea ne päälleni vaikka seuraavan aurinkoisen päivän koittaessa, mutta ei se ole aivan sama, kuin 24 asteen lämmössä. 

6,5 viikkoa ja 28 lenkkiä

Nyt on menossa jo kolmas kolmen viikon mittainen treenijakso Pasin juoksuvalmennuksessa. Miltei neljäsosa valmennusjaksosta on takana. Mitä kaikkea näihin lopputalven ja alkukevään viikkoihin onkaan mahtunut?

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 4

Kevät on kujeileva, kelju huijari. Ensin meitä hellitään lupaavalla kevätsäällä. Räystäiltä tippuu vettä ja mustarastas viihdyttää niin öisin, kuin illan tunteinakin. Saamme kerralla aurinkoa enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kiinteistöhuolto Määttä on lakaissut usean sentin paksuisen sepelimaton jalkakäytäviltä ja on aika ottaa peruslenkkarit käyttöön. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen. 

Koronaväsymystä

Koko korona-aika on ollut yhtä vuoristorataa. Välillä toiveikkuus on korkealla ja ennen kuin ehtii tajuta, mieliala laskee hurjalla syöksykierteellä pimeään tunneliin. Viimeiset pari viikkoa olen ollut tuossa syöksykierteessä, mutta onneksi juoksu on pitänyt mut pinnalla. 

Nastalenkkarit, nuo pääkallokelin pelastajat

Muutama viikko sitten menimme paikalliseen Inter-Sportiin lätkäkypäräostoksille ja lähdimme ovesta ulos nastalenkkarilaatikko kainalossa. Miesten puolella oli kasoittain nastalenkkareita, mutta naisten puolella yhdet ainoat. Ne sopivat jalkaani ja hinta sopi lompakolleni. Oli aika siirtyä ainakin muutamaksi viikoksi nasta-aikaan. 

Minuutti on minuutin mittainen myös juoksumatolla

19-vuotiaana, kahvilassa kesätöissä ollessani söin jokaikinen työpäivä lounaaksi kaksi kasvispihviä. Laitoin ne pakastimesta suoraan mikroon ja kruunasin annoksen kahdella juustoviipaleella. Tämä vain siksi, ettei kahvilassa otettu huomioon henkilökunnan ruoka-allergioita. Sain lohdutukseksi syödä välipalaksi jätti-ison pallon Mövenpickin valkosuklaajädeä, toisin kuin muut. En vastustanut järjestelyä erityisesti siksi, että juuri tuona kesänä tuotantolinjalla oli jokin feilu ja jäätelössä törrötti hippujen sijaan kolmen sentin mittaisia suklaatikkuja. 

Tämäkin juoksuviikko voisi näyttää toisenlaiselta

En ole sydämeltäni talvijuoksija. Normaalisti vietän tähän aikaan vuodesta talvilepoa, joka kestää yhtä kauan, kuin ulkona on pakkasta ja/tai kadut ovat jääkenttinä. En ole vieras näky juoksumatolla, mutta sieltäkin pidän taukoa osan talvesta. Tänä talvena tilanne on kuitenkin toinen, sillä mulla on suuret, ääneen lausutut tavoitteet ja niiden eteen tulee tehdä töitä. 

Fiiliksiä juoksuvalmennuksen alussa – "Ei helpotuksia"

Paavo Nurmi Marathonille on maanantaina aikaa 201 päivää. Maanantaina on myös parijuoksuvalmennuksen ensimmäinen päivä ja samalla juoksuohjelman ensimmäinen treeni. 

Mulla on puoli vuotta aikaa: 

• kohottaa juoksukunto oman enkkani tasolle
• kasvattaa itsetuntoa juoksijana
• saada pääkoppani oikealle aaltopituudelle, jotta se ei ole kisoissa jalkojeni tiellä

Aikaa on paljon ja vähän, päivän ajattelutavasta riippuen. Tällä hetkellä olen pullollaan positiivisuutta ja uskon, että jos vain pysyn terveenä ja ehjänä, unelmakin on mahdollista saavuttaa.

Arvioitavana Garmin 245 Music

Hyppäsin Suunnon kelkasta takaisin Garminiin kolme vuotta sitten. Syynä ei ollut kellon toimimattomuus, vaan olin lopen kyllästynyt ostamaan vähän väliä uusia sykevöitä. 

Pitkään moitteettomasti palvellut Garmin 230 on alkanut osoittaa pienoista kisaväsymystä. Etenkin akun kesto on alkanut huolestuttaa. Joudun lataamaan kelloani tiheämpään kuin vielä vaikkapa puoli vuotta sitten. Aloin vilkuilla jo syksyllä sille mahdollista seuraajaa. 

Kolmekybäsenä pitää olla huippukunnossa

On asioita, joita en tekisi, jollei mulla olisi lapsia. Yksi niistä on pulkkakauppojen läpikäyminen uudestaan ja uudestaan. Pulkkakelit ovat parhaimmillaan, mutta pulkat ovat mystisesti kadonneet niin kaupoista, kuin varastostammekin. 

Pataleipää ryhmätyönä

Pataleipä, tuo maailman helpoin kovakuorinen vehnänen on kruunannut yhden jos toisenkin raskaan työpäivän. Se on kulkenut vasta uunista napattuna, tervetulleena tuliaisena ystäville. Lapset toivovat löytävänsä sen synttäriaamunaan aamiaispöydästä. Se sopii iloon sekä nälän nopeaan tukahduttamiseen. Myös lohturuokana se on ihan ässä. 

Elefanttijumppaa

Mieheni onnistui nappaamaan kesällä Freeletics-treenisovelluksen puoleen hintaan. Tutkailin aikani hänen treenejään sivusilmällä ja tajusin, että tuota minäkin tarvitsisin. Mutta missä onkaan tarjous silloin, kun sitä kaipaa? Enhän voinut maksaa sovelluksesta kahdeksaa kymppiä vuodessa, jos olisi mahdollista selvitä neljällä. 

Toiveita vuodelle 21: kirjoittaminen

Toivon, että mulla olisi tänä vuonna enemmän aikaa ja etenkin intoa kirjoittamiseen. Mielikuvitukseni kieppuu välillä mitä värikkäimmissä sfääreissä ja olisi hyvä saada kirjattua näitä päässä tapahtuvia ilotulituksia ylös. Kaipaan myös asiatekstien laatimista, niin monotonista kuin se osaakin olla. 

Toiveita vuodelle 21: juoksu

Vuosi 2021 ei ole lupausten vuosi, vaan toiveiden. Toivon löytäväni aivoille uutta virettä, samoin juoksuun. Vuoden teeman mukaisesti toivon myös juoksulta enemmän, monella tapaa.

Toiveita vuodelle 21: aivot

Tämän vuoden tunnussanani on "enemmän". Olen kuitenkin armollinen itselleni, enkä aseta tavoitteita tai lupauksia vuodelle 2021, ainoastaan toiveita. Niitä onkin aikamoinen litannia, joten aloitetaan listan purkaminen kaiken ytimestä, eli aivoista.