Hyvä idea, ontuva toteutus

Juoksupiireistä tuttu Jupe, ikuinen ilopilleri ja takaperinkin juokseva maratoonari, antoi aikanaan parhaan mahdollisen ohjeen tällaiselle kaltaiselleni peruslaiskalle juoksijalle. Se meni vapaasti lainaten seuraavanlaisesti:

"(Suunnitellulle) lenkille ei ole pakko mennä, mutta lenkkivaatteet on laitettava päälle."

 

Juoksukaveri ymmärtää kyllä

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa sunnuntai kuin lähteä frendin kanssa juoksemaan? Tarkemmin ajatellen olisin ehkä ollut ainakin yhden ylimääräisen, nukkumiseen käytetyn tunnin tarpeessa, mutta näin jälkeenpäin, endorfiinimyrskyn keskellä, nukkuminen tuntuu täysin toisarvoiselta juoksun rinnalla. Ainakin tänään.

Arki on erilaista raskaan viikonlopun jälkeen

Pääsin viime viikonloppuna mukaan yleisurheilun SM-hallien kulisseihin toimitsijana, yhtenä järjestävän tahon HIFK:n vapaaehtoisista apureista. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestänyt urakka oli antoisa, mutta samalla äärimmäisen raskas. 

Kevään treenirunko valmis

Vielä on hetki aikaa siihen, kun kalenterissani tulee olemaan treenejä miltei viikon jokaiselle päivälle. Jotta juokseminen ei jäisi liikaa takaa-alalle, käytän tämän juoksulta vapautuneen ajan hyödykseni suunnittelemalla tulevan kevään juoksuaikataulutusta. 

Pakkopullapitkiksestä viikon paras lenkki

Tässä vaiheessa treenikautta pitkiksen mitta on venytetty 28 kilometriin. Ajallisesti se tarkoittaa kolmen tunnin hölkkäilyä omia ajatuksia, äänikirjaa tai lintujen laulua ja autojen pärinää kuunnellen. 

Mielitekoja

Berliinin maratonilla on helppo seurata reitillä etenemistä muutenkin, kuin virallisten kilometripylväiden mukaan. Jokaisella kilometrillä, myös sillä ensimmäisellä, on varmasti joku, joka heiluttelee lappua, jossa kerrotaan kuinka monta kilometriä on jäljellä siihen hetkeen, kun saa ottaa tuopin huulilleen. Vaikka olutta ei yleensä kaipaisi kisan jälkeen, viimeistään 24. kyltin jälkeen kitalaessa alkaa napsua. Jos sen lisäksi joutuu olutpullopuvussa juoksevan ohittamaksi, mieliteko saattaa kasvaa kilometri kilometriltä infernaaliseksi. 

Pitkis pois alta ennen viikonloppua

Nelisen vuotta sitten keksin, ettei mun tarvitsekaan juosta pitkistä sunnuntaina. Pienoisella kalenterirustauksella oli iso vaikutus, eikä vähintään omien korvieni väliin.  

Pikku hiljaa pitkiksen paikka on alkanut taas livetä loppuviikon suuntaan. Parhaimmillaan pitkä lenkki rauhoittaa mielen, mutta pahimmillaan se laskee varjon kaiken muun tekemisen päälle. En haluaisi ottaa maratoonarin viikottaista nautiskeluhölkkää pakkopullana, mutta siltä se välillä tuntuu, jos jätän juoksun viikonloppuun. 

Viikon pitkis metroasemalta toiselle

Parasta pitkiksissä on se, ettei aina tiedä mitä kautta päätyy takaisin lähtöpisteeseen, jos nyt sinne edes onkaan menossa. Tai kuinka kauan löntystely kestää, millaisia maisemia pääsee tällä kertaa ihailemaan ja kuinka monta (k)ilometriä rikkaampana onkaan lenkin jälkeen.

Pakkopullaa

Kieltäydyin helatorstain picnicillä kuohujuomasta, sillä olin ajoittanut 140 minuutin pitkiksen vapaapäivälle. Yleensä yritän muutenkin saada viikon pitkän lenkin pois päiväjärjestyksestä ennen viikonloppua, joten vaihtoehtoja lenkille ei oikeastaan ollut.

Mittaan pitkikset minuuteissa

Olen alkanut jälleen treenata itselleni räätälöidyn ohjelman mukaisesti. Vantaan maratonin puuhamiehenäkin tunnettu Harri Mannermaa kysyi multa ohjelmaa laatiessaan, josko haluan treenit kilometreissä vai minuuteissa. Vastaus oli itsestään selvä, sillä minuuttien ja sykkeiden mukaan juokseminen on ennenkin suojannut kroppaani liian kovalta treeniltä.

Kuinka kauan pysyn tavoitekunnossani?

Känny piippaa puoli kymmeneltä lauantaiaamuna. Ystäväni Katja, armoitettu maratonkahmija, oli huomannut hetkeä aikaisemmin, että Hassen maraton starttaa taas klo 10 Merihaasta. Hän kyseli, josko tulisin vetämään vesisadelenkin hänen seurakseen. Kunhan olin hoitanut lasten harrastevelvoitteet siltä päivältä, hyppäsin kelkkaan Hakaniemen sillalta Katjan viimeisen maratontunnin ajaksi.

Katjalle maraton oli jo 78. Toiselle juoksukamuistani, Kimmolle, kyseessä oli 68. maraton/ultra. Itse en ole päässyt moisiin lukemiin, en lähellekään, enkä edes kykene yhtä kovaan maratontahtiin. Yksi asia meille kuitenkin on yhteistä. Olemme kaikki maratonkunnossa, eli meiltä onnistuu 42 kilometrin juokseminen tuosta noin vaan.

Lyhyellä varoituksella lenkille

Perjantain ja lauantain välisenä yönä jorasin, tanssin ja pogosin. Ilta taipui yöksi ja unet jäivät vähiin. Tanssilihaksissa tuntui makealta vielä sunnuntaiaamunakin.

Olen orava (ja yksi juostu pitkis muiden joukossa)

Viime viikonloppu oli yhtä juhlimista. Lauantaina juhlistimme 70-vuotiasta rakasta tätiäni ja sunnuntaina poikani puhalsi synttärikakustaan 12 kynttilää. Eipä viikonloppuun niiden lisäksi paljon muuta mahtunutkaan kuin uimakoulu ja juoksu ensimmäisistä juhlista takaisin kotiin.

Pitkis yksin ja yhdessä

Olin suunnitellut lasten futistreeni-illan tosi tarkkaan. Tytär pääsisi Pitäjänmäkeen autokyydillä, mutta pojan pitäisi körötellä sinne dösällä. Saattaisin hänet hyvissä ajoin Elielinaukiolle, vaikka osaa hän toki sinne yksinkin mennä. Pistäisin pojan oikeaan bussiin ja lähtisin juoksemaan rantoja pitkin, siellä täällä mutkitellen futishallia kohti. Saisin juostua passelin pituisen pitkiksen, pistäisin kuplahallissa lapsen repusta lisää päällepantavaa ja hyppäisin poikani kanssa keskustaan palaavaan bussiin. Näin pimeällä kun on mukavampi körötellä kaksin kuin yksin kotiin.

Yhteislenkki metron päättäriltä toiselle

Yhteislenkki Matinkylästä Vuosaareen, metrolinjan päästä päähän tuntui hillittömän hyvältä idealta aina keskiviikkoiltapäivään saakka. Silloin alkoi jännittää, sillä tästä oli tulossa yksi pisimmistä ikinä juoksemani pitkiksistä. Olisin jättänyt lenkin suosiolla väliin, jollen olisi sopinut siitä Katin, Tagen ja Erkun kanssa. Hyvä niin, sillä välillä treenatessakin on koputeltava epämukavuusaluetta.

Fiilis alkoi kohentua ihmeesti kun tapasin Matinkylässä Hoka359-yhteislenkeiltä tutun Katin ja löysimme KPK:lta ja lappu rinnassa juoksuilta tutuksi tulleen Tagen. Matka kohti kaukaista pistettä itäisessä Helsingissä alkoi!

Kuinka pitkä sun pitkiksesi on?

Jos sää sallisi juosta enemmän, ryntäisin päätä pahkaa lenkille miltei joka ilta siitäkin huolimatta, etten ole vielä juoksuterässä. Nyt pakon sanelemana lisään maltillisesti juoksukilometrejä, sillä pääsen lenkille vain silloin tällöin. Jalat tykkäävät varmasti enemmän tästä lähestymistavasta.

Pitkis neljässä pätkässä

Mun piti auttaa joulupukkia ja noutaa eräs lahja Konalasta Varuste.netistä. Kotiin tilaaminen on mielestäni turhaa, kun on kerran juoksevat jalat. Juostessani pitkin pimeitä metsäteitä ja autioiden toimistotalojen lomassa mielipiteeni ehti muuttua monta monituista kertaa.

Vahinkopitkis

Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

Juoksutreffit Midnight Run -lähettilään Elinan kanssa

Viimeinen tosi pitkä lenkki ennen Terwamaratonia on nyt pulkassa. Sain pilkottua 28 kilometrin lenkin kolmeen osaan ja sain onnekseni keskimmäiselle pätkälle kaivattua juoksuseuraa. Muuten kolmen tunnin mittainen lenkki olisi tuntunut paljon raskaammalta sekä päässä että jaloissa.

Kymppi, puolikas ja maraton

Kisakalenteri tältä keväältä on viimein lyöty lukkoon. Jo on aikakin, sillä keväthän kääntyy kohti kesää lehtien ilmestyttyä koivuihin.