Pilkahdus marraskuussa

Marraskuu oli vaikein miesmuistiin. Rakastan pimeässä ja sateessa juoksua, mutta nyt en saanut siitäkään kiksejä. Mun oli vaikea ottaa itseäni niskasta kiinni ja painella ulos juoksemaan. Teki vain mieli olla kotona tekemättä mitään. Siis yhtikäs mitään. Maata vain sohvalla silmät kiinni ja odottaa, että voisi mennä pian nukkumaan. 

Sunnuntai

Parasta isänpäivässä tänään (poisluettuna oma isäni ja lasteni isä), ovat olleet sellaiset sunnuntaipäivään kuuluvat asiat, jotka ovat jääneet valitettavasti taka-alalle usean kuukauden ajan.

Keskimäärin 27 minuuttia päivässä

Jätin marrasputken tänäkin vuonna väliin, eli en juossut kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuutin lenkkiä.  Olen päätöksestäni iloinen, sillä olisin varmasti vetänyt kroppani ja erityisesti jalkani aikamoiseen umpisolmuun kuukauden mittaan.

Sain silti kerättyä marraskuun aikana 138,5 kilometriä pääosin hyötyliikunnalla ja käytin siihen aikaa 13 h 49 min. Juoksin siis keskimäärin päivää kohden 27 minuutin ja 38 sekunnin ajan ja etenin 4,62 km.

Pitkis neljässä pätkässä

Mun piti auttaa joulupukkia ja noutaa eräs lahja Konalasta Varuste.netistä. Kotiin tilaaminen on mielestäni turhaa, kun on kerran juoksevat jalat. Juostessani pitkin pimeitä metsäteitä ja autioiden toimistotalojen lomassa mielipiteeni ehti muuttua monta monituista kertaa.

Ei juoksua ilman tavoitteita

Eilisillan lenkki oli kaikkea muuta kuin nautinnollista vuoristorata-ajelua. Juoksu tökki jopa enemmän kuin ajatukset korvien välissä.

Marraskuun lukuputkesta energiaa pimeyteen

Sain kutsun marraskuun lukuhaasteeseen. Ei olisi voinut lukuputki osua parempaan saumaan. Pilkkopimeät illat vaativat seurakseen virikkeitä aivoille, pakenemista toiseen maailmaan.

Juoksulle pystyn nappaamaan hetken tuolta, toisen sieltä, miksen siis myös lukemiselle.