Hyppy marrasputkeen ja sieltä pois

Olen jättänyt marrasputken suosiolla väliin vuosi toisensa jälkeen, yksinkertaisesti siitä syystä, etten halua kuluttaa kroppaani 25 minuutin päivittäisellä juoksulla 30 perättäisenä päivänä.

Moni toteuttaa marrasputken kevytversiona, eli liikkuu jokaisena marraskuun päivänä vähintään 25 minuutin verran vaikkapa kävellen. Tuon perusteella mun koko elämäni on yhtä marrasputkea tammikuun alusta joulukuun loppuun, sillä jokaiseen päivääni mahtuu ainakin kyseisen pätkän verran hyötyliikuntaa.

Keskimäärin 27 minuuttia päivässä

Jätin marrasputken tänäkin vuonna väliin, eli en juossut kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuutin lenkkiä.  Olen päätöksestäni iloinen, sillä olisin varmasti vetänyt kroppani ja erityisesti jalkani aikamoiseen umpisolmuun kuukauden mittaan.

Sain silti kerättyä marraskuun aikana 138,5 kilometriä pääosin hyötyliikunnalla ja käytin siihen aikaa 13 h 49 min. Juoksin siis keskimäärin päivää kohden 27 minuutin ja 38 sekunnin ajan ja etenin 4,62 km.

Marraskuun lukuputkesta energiaa pimeyteen

Sain kutsun marraskuun lukuhaasteeseen. Ei olisi voinut lukuputki osua parempaan saumaan. Pilkkopimeät illat vaativat seurakseen virikkeitä aivoille, pakenemista toiseen maailmaan.

Juoksulle pystyn nappaamaan hetken tuolta, toisen sieltä, miksen siis myös lukemiselle.

Marrasputkeen?

Marraskuu alkaa huomenna. Aika moni hyppää samalla marrasputkeen, eli juoksee kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Viime vuonna päätin jättää putket muille, sillä tarvitsin tavoitteellisen treenauksen lomassa jokaisen lepopäivän. Tällä hetkellä juoksen päivän kerrallaan. Marrasputki sopisi siihen mainiosti. Vai sopiiko sittenkään?

Elämäni antoisin juoksuviikko

Juoksu ei ole koskaan ollut yhtä lennokasta kuin viime viikolla. Juostuani odotin kuumeisesti seuraavaa hetkeä, jolloin pääsisin taas lenkkipolulle. Kertaakaan juoksemaan lähtö ei ollut vaikeaa eivätkä jalat laahanneet pakolla mukana. Olen juossut enemmän tai vähemmän säännöllisesti 28 vuotta. En tiennyt näin kovan juoksukuumeen olemassaolosta lainkaan.

Viikkoon, tai oikeammin kahdeksaan päivään mahtui pään selvittävä lenkki aamupalan jälkeen, kun alkoi tuntua siltä, ettei iltapäivän synttärijuhla valmistuisi ilman ärräpäitä. Olo oli huomattavasti lungimpi, kun synttäreitä alettiin toden teolla rakentaa. Yhtenä päivänä hankin päivän arkiliikunnat vietyäni ensin lapsukaisen eskariin. Kolmantena juoksupäivänä koukkasin rannan kautta hakemaan lasta eftiksestä. 800 metrin hakumatkasta tulikin lähes viiden ja puolen kilometrin pyrähdys. 

Lapsen futistreenit kulutin lenkkipolulla, samoin lapsen juhliessa luokkakaverinsa luona synttäreitä. Isänpäivän päätteeksi lähdin lenkkipolulle ihmettelemään leutoa syysyötä. Suklaa- ja kakkutankkaus oli tehty sellaisella hartaudella, että energian puolesta olisin voinut juosta enemmänkin, kuin vain himpun päälle kahdeksan kilometriä.

Olen yrittänyt analysoida miksi juoksu tuntui nyt erityisen hyvältä, siitäkin huolimatta että olen joutunut ottamaan viime viikolla hieman lungimmin orastavan flunssan takia. Ykkössyy on varmaankin hyvä kunto näin juoksukauden viimeisillä metreillä. Siitepölyallergia ei ole vaivannut eikä myöskään surkeat syyssäät. Vielä ei ole tarvinnut pukeutua ylimääräisiin, hidastaviin ja hiostaviin välikerroksiin. Olen myös rakentanut uuden soittolistan, joka on antanut lisäenergiaa juoksuun. Ja mikä tärkeintä, olen saanut mahdutettua pitkänkin lenkin muuten kovin ahtaaseen kalenteriin ilman omatunnon tuskia.

Tällaisia viikkoja kun saisi vielä useita ennen lumen ja pakkasen tuloa!

Juoksuviikko numeroina:
su 8.10. 8,2 km | 00:45:50 | 5:35 min/km
pe 5.10. 16 km | 01:40:12 | 6:15
to 4.10. 5,5 km | 00:28:15 | 5:08
ti 3.10. 5,4 km | 00:26:48 | 4:57
ma 2.10. 5,8 km | 00:30:15 | 5:12
la 31.9. 11 km | 01:00:44 | 5:31

Wanted: arkiliikunta

Peppuni alkaa kohta vilistää polvitaipeissa. En saa täyteen tarvitsemaani päivittäistä liikunta-annosta vaikka juoksisinkin tavalliseen tapaan. Jo nyt alkaa pelottaa juoksuton talvi. Kunto laskee, lihakset surkastuvat ja kroppa pullistuu entisestään. Täytynee pyytää joulupukilta salikortti, sillä muuten pääsen lakaisemaan pepullani lattioita kevään koittaessa.

Lapsiperhelogistiikka helpottui, kun perheen nuorimmainen aloitti eskarin lähikoulussa. Silti marisen. Vaikka kuusi vuotta lasten / lapsen roudaamista ruuhkaisan keskustan läpi olikin välillä hermoja raastavaa kireine aikatauluineen, kropalleni se oli todella kallisarvoista. Ilman päivittäistä hyötyliikunta-annosta en olisi varmastikaan päässyt maaliin treenaamatta vuoden 2010 Tukholman maratonilla ja viime vuonna olisin varmasti saanut jättää jäähyväiset Barcelonan maratonin mitalille treenaamattomuuden takia.

Nyt kun mikään ei ole sopivasti matkan varrella, kaikkialle pitää varta vasten mennä. Kirjastokäynteihin ja ruokaostosten tekoon vierähtää matkoineen helposti yli tunnin verran kävellen. Koskapa haluan kaiken nyt ja heti tai ainakin pikapikaa, laitan lyhyillekin pyrähdyksille lenkkivaatteet päälle. Ainakin osan matkasta voi aina mennä juosten. Siinä säästää aikaa ja kunto sen kun nousee korvissa kohisten.

Fitness Führer kertoi blogipäivityksessään seikkaperäisesti marrasputkesta. Täytynee myös sukeltaa putkeen hyötyliikuntasessioideni kanssa. Arkiliikuntaa juoksutrikoissa kun riittää varmasti kuun jokaiselle päivälle.

Syksy on hemmotellut väriloistollaan. Lenkillä löytyy mitä mielettömimpiä värisävyjä niin lenkkareiden alta kuin taivaaltakin.