Kaksi yhden hinnalla



Hyytävää kylmyyttä, jäätä silmänkantamattomiin, katumoskan värjäämää loskaa, lenkkareiden pohjat hajottavaa sepeliä ja... siitepölyä. Alkuvuoteen mahtuu helposti ne kahden vuodenajan piirteet, jotka eivät saa mua torille banderollit kourassa hehkuttamaan kuinka rakastan talvea ja kevättä. 

Koronapäiväkirja



Terkut täältä sohvan pohjalta! Torstai ja perjantai olivat taudin pohjanoteerauspäivät, mutta näiden jälkeen olo on parantunut yö yöltä.

Vuoden -23 kisat: HCM & Tallinna Maraton



Mulla on oikein lokoisat oltavat sohvalle rakentamassani pesässä. Lämmin juoma ja nenäliinapaketti ovat käden ulottuvilla ja painopeitto pitää parhaansa mukaan vilunväristykset loitolla. Miley Cyruksen Flowers soi Spotifysta tauotta kerta toisensa jälkeen, eikä mulla ole halua, saati voimia valita mitään muuta kuunneltavaa. Korona, järjestysnumeroltaan 2 tai 3 on huipussaan. 

Tammikuun luottojuoksuvaate




Näin talvisin lenkille lähteminen on välillä aikamoista tunteiden ja järjen välistä taistelua. Toinen on sitä mieltä, ettei ulos kannata astua jalallakaan, eikä varsinkaan kannata mennä juoksemaan. Toinen taas kailottaa kovaan ääneen entiseltä juoksuvalmentajaltani Pasilta opittua mantraa: Juoksijat tehdään talvella. Ole siinä sitten taistelutantereella kahden vaiheella. 95-prosenttisesti flaidiksen voittaa se, joka liputtaa talvijuoksun ihanuuden puolesta, vaikka ulos meneminen ei edelleenkään ole nautintoa.

Kahvia ketutukseen


 

Multa kysyttiin aikanaan työhaastattelussa miten juhlistan, jos duunissa on tullut onnistuminen.


"Juoksen", vastasin.


Entä miten purat paineet, jos töissä on mennyt kaikki pieleen?


"Juoksen", vastasin tähänkin.


Vuoden -23 kisat: Naisten Kymppi


Pistin viimeisimmän kisailmoittautumisen *) sisään perinteiselle Naisten Kympille, joka järjestetään tuttuun tapaan Helsingissä toukokuussa. Olen juossut Naisten Kympin ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1986, ja otin uusiksi heti seuraavana vuonna. Väliin tuli pitkä tauko, kunnes olin sattuman kautta kolmatta kertaa lähtökarsinassa syksyllä 2021 jännittämässä tulevaa juoksua yhdessä tyttäreni kanssa


Päätimme tuon ensimmäisen yhteisen kerran jälkeen, että teemme tästä perinteen. 


Viimeinen


"Nännännää nänännäänäänää..." Nylon Beat kannustaa mua korvissani samalla kun yritän päihittää vastatuulen. Ei se vaan onnistu millään, taaskaan. Juoksen paikoillani ja hikiläntti sen kun kasvaa selässäni. Urakoin kuin näkymättömällä juoksumatolla. Vuoden viimeisellä lenkillä en pääsisi selvästikään helpolla.