Tavisjuoksijan vaihdevuodet

Maratonharrastukseni sai tavoitteellisen sävyn yhdeksän vuotta sitten, 44-vuotiaana. Kroppani ja pääni joutuivat aivan uudenlaiseen myllytykseen. Samaan syssyyn törmäsin mitä oudoimpiin oireisiin, jotka laitoin vuosia treenin piikkiin. Tutkimustuloksia tutkailleiden lääkäreiden mukaan syynä oli stressi, sillä mikään muu ei niitä selittänyt. Pari vuotta sitten oireeni saivat odottamani diagnosin. Gynekologi kuittasi yhden toisensa perään vaihdevuosioireiksi. 

Kova duuni palkitaan

Taas on tullut kahlattua yksi juoksukausi läpi. Tässä lajissa ei jaella pikavoittoja, vaan jokaisen lappu rinnassa juostun kilometrin eteen on pitänyt tehdä satojen kilsojen tai peräti vuosien mittainen treeni.

Kuulen usein lauseen: "Helppohan sun on, kun sä olet juossut niin pitkään / rakastat juoksua / olet sitä tätä ja tuota." Mua naurattaa toteamus aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että sen sanoja tarkoittaa pelkkää hyvää, mutta kulissien takana on hikeä, naurua, itkua ja hampaiden kiristelyä. En mä sen helpommalla ole päässyt tai pääse kuin muutkaan. 

Rauhallinen loppuvuosi The Pointer Sistersien tahtiin

Korona tuli ja meni taas kerran. Keuhkojen kapasiteetista katosi pef-puhaltelujen perusteella 32 prosenttia, mutta muuten tauti oli tällä kertaa verrattaen siedettävä. Tai jos sairaana kanttuvei olemista voi ylipäänsä sellaiseksi kutsua. 

Voihan fabella ja rustovaurio

Mielikuvitukseni lähti liitelemään kuullessani sanan fabella. Näin silmieni edessä italialaisen kreivittären, Contessa Fabellan, jonka herkkä salamyhkäisyys oli suorastaan kiehtovaa. Hänellä oli kukkia hiuksissaan ja hymy löi arvoituksellisuudessaan Mona Lisan laudalta. 

Valitettavasti minun fabellani on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kirjoittamattomien romaanien sankaritar. 

Kuin kaksi eri ihmistä: juokseva minä vs. minä juoksutauolla

Juoksin edellisen kerran yli viikko sitten torstaina. Itse asiassa juoksin silloin kolme kertaa. Otin ensin puolipitkän juoksupyrähdyksen junaan, sillä kuten niin useasti aikaisemmin, aika tuntui viilettävän nopeutettuna ennen reissuun lähtöä. Toisen kerran kipitin kilometritolkulla kynnystestissä ja kolmannen kerran spurttasin täysillä urheilukentällä pesäpallon tuoksinnassa. 

Maraton vaihtui terveyssyistä puolikkaaksi

Kevään koittaessa vaatekerrat vähentyvät, aurinkorasva kaivetaan kaapin perukoilta, sepeli pyörii enää ajoteillä ja juoksuvauhti kiihtyy huomaamatta. Tai no, kiihtyisi, jos happi kiertäisi moottorissa ja keuhkot saisivat hengittää raikasta ilmaa.

Villejä unia

Iltarutiinini ovat samat illasta toiseen. Vietämme iltaa koko perheen ja teen voimin television ääressä, jonka jälkeen pujahdan painopeiton alle kuuntelemaan äänikirjaa. Vaivun unten maille tavallisimmin parissa minuutissa. 

Parin viimeisimmän viikon aikana olen odottanut unen tuloa entistäkin innokkaammin, sillä silloin sängystäni tulee elokuvateatteri ja mulla on peiton alla ikioma yksityisnäytös, jonne ei saa tuoda popcorneja, eikä rapisevia karkkipusseja. Leffateatteri suljetaan tässä muodossaan syksyn koittaessa, mutta pyrin nauttimaan siitä niin kauan kun leffoja näytetään.

Juoksun pariin palaaminen koronan jälkeen

Mulla on jo turhankin paljon kokemusta juoksuharjoittelun aloittamisesta koronan jälkeen. Vuonna 2020 tuskailin yhdeksän kuukautta vajaalla toimivia keuhkojani. Viime vuonna toipuminen koronasta vei noin kuutisen viikkoa. En kuitenkaan ollut juoksematta koko aikaa, mutta kuulostelin tavallistakin herkemmin kehoani.

Koronapäiväkirja

Terkut täältä sohvan pohjalta! Torstai ja perjantai olivat taudin pohjanoteerauspäivät, mutta näiden jälkeen olo on parantunut yö yöltä.

Vuoden -23 kisat: HCM & Tallinna Maraton

Mulla on oikein lokoisat oltavat sohvalle rakentamassani pesässä. Lämmin juoma ja nenäliinapaketti ovat käden ulottuvilla ja painopeitto pitää parhaansa mukaan vilunväristykset loitolla. Miley Cyruksen Flowers soi Spotifysta tauotta kerta toisensa jälkeen, eikä mulla ole halua, saati voimia valita mitään muuta kuunneltavaa. Korona, järjestysnumeroltaan 2 tai 3 on huipussaan. 

Vasarasormi

Julkisivuremontin yhteydessä taloomme asennettiin uusi ovipuhelinjärjestelmä. Sitä testatessani mua alkoi heti mietityttää, josko menetän hermoni sen pärinään erityisesti lämpiminä kesäöinä, jolloin on pakko nukkua ikkuna auki. 

Ovipuhelimen summerin äänenvoimakkuus on asetettu siten, että se kuuluisi vaikka ruuhkaisen Mannerhemintien autohälinän yli. Me taas asumme rauhallisella sivukadulla, ja sänkymme sijaitsee vinosti ulko-oven yläpuolella. Välimatkaa ovipuhelimeen on vain noin viitisen metriä.

DNS - Terveys tulee ykkösenä

Vantaan maraton on loistava juoksuvuoden päätöskisa. Nimeni oli lähtölistalla, ja jos asiat olisivat menneet toisin, olisin juossut siellä maratonia jo liki tunnin verran. Sen sijaan istun sohvalla lenkkivaatteet päällä ja seuraan tulospalvelusta naisten maratonin tilannetta, ja sieltä erityisesti ystävääni Satua.

Rilliostoksilla

Sain ensimmäiset silmälasini neljäsluokkalaisena. Vuosi vuodelta näköni heikkeni tasaisesti -1,25:stä, kunnes se pysähtyi -3,75 kohdalle. 

Testissä Shokz OpenRun ja OpenRun Pro -luujohdekuulokkeet

Olin opiskeluaikoina töissä baarimikkona, ja niiltä ajoilta mulla on muistona heikentynyt kuulo. Ei ihmekään, että kuuloaisti on ollut kovilla, sillä kommunikointi asiakkaiden kanssa käytiin huutamalla, ja ravintolan hajoamispisteessä olevaa äänentoistoa kompensoitiin järkyttävällä basson luukuttamisella. 

Keuhkot jarruna – Helsinki City Run 2022

Keväisiin juoksukisoihin ilmoittautuminen tuntuu aina täydelliseltä idealta silloin, kun syksyiseltä taivaalta tulvii hymyn hyydyttävää sadetta viikkotolkulla. Tai kun jäisillä kaduilla loskaa vältellessä haaveilee kuivista kaduista ja lintujen laulun säestyksellä juoksemisesta läpi keväisen kaupungin. 

Mitä seuraavaksi?

Olisin mieluusti voinut elää ilman uutta ajanlaskua. Se sai kuitenkin tahtomattani alkunsa marraskuussa, juuri kun olin alkanut toipua viimeisimmästä maratonista. 

Korona, ei-toivottu vieras

Perheemme nuorimmainen pääsi haluamattaan osaksi viikonlopun koronatilastoja. Hän on yksi niistä 23325:stä, joka on saanut viimeisen kolmen päivän aikana positiivisen koronatestituloksen. Ja tuo hurja lukemahan on vain jäävuoren huippu.

Äkkipysähdys

Lääkäri oli kanssani samaa mieltä. Juoksun rinnalle oli hyvä saada sitä tukevaa treeniä. Sellaista, joka vahvistaa niitä syvimpiäkin lihaksia ja ehkäisee omalta osaltaan juoksun mukanaan tuomia haavereita. 

Tämän jälkeen ilmassa leijui iso mutta... 

Mutta sulla nyt vain sattui olemaan tosi huono tuuri.  

 

Tuon lääkärireissun jälkeen ynnäsin päiviä yhteen. Liikuntakielto loppuu kuun puoleenväliin mennessä ja ehdoton juoksukieltokin olisi historiaa 29.11. Sillä ehdolla tietty, että kroppa olisi täysin kivuton. 

Kelataanpa filmiä hieman alkuun. Mitä ihmettä tapahtui? 

Kuka sanoi, että koronarokotustodistuksen saaminen olisi helppoa?

Kaksi kertaa rokotettuna maailmaa aukeaa. Vilauta vain koronarokotustodistusta ja sinut toivotetaan tervetulleeksi matkalle uusiin seikkailuihin. Yksinkertaista, eikö vaan! 

Tai niinhän mä luulin, kunnes huomasin kolmisen viikkoa sitten, ettei mulla olekaan koronarokotustodistuksessa tarvittavia merkintöjä. En olisi tajunnut mennnä Omakantaan tutkailemaan koronatodistustani, jollei Hesari olisi uutisoinut aiheesta. Heinäkuun alussa kesähelteillä otettu rokotus ei ollut tarttunut rekistereihin. 

Rauta-arvot nousuun

Töistä tullessani lösähdin sohvalle. Olin valmis menemään nukkumaan jo ennen kello seitsemää. 12 tunnin yöunetkaan eivät auttaneet. Lenkille lähteminen oli tosi nihkeää. Sain juoksusta tarpeellisen energiabuustauksen, mutta piristyspiikin vaikutus lakkasi jo siinä vaiheessa, kun olin suihkussa. Juoksu oli takkuista ja arvaamatonta. 

Ikkunat olivat vielä juhannuksena talven jäljiltä hirveässä kunnossa, mutta en jaksanut tehdä asialle mitään. Niin ja se alati kasvava, pyykkinarulta tuolilleni kasattu puhtaiden vaatteiden kasa...  Laitoin vetämättömyyden ja hidastuneen palautumisen siitepölyn, lisääntyneiden juoksukilometrien ja lämpenevän kesän piikkiin.