Jäniksen vuosi - uuden juoksuvuoden suunnittelua, osa 2

Mistä ihmeestä saan kaivettua motivaation tavoitteelliseen ja säännölliseen juoksuharjoitteluun, kun vuoden ainoa kunnon kisa on vasta syyskuussa? Olen peruslaiska ihminen, jolle on helpotus, että aina on huominen. Niistä huomisista kertyy pian viikko, kuukausi tai pidempiäkin jaksoja, jos ei ole kunnon syytä lähteä tiristämään hikipalleroita lenkkipolulle. 

Lisää vauhtia - uuden juoksuvuoden suunnittelua, osa 1

On aika laittaa juoksuvuosi 2025 pakettiin ja suunnata katse seuraavaan kauteen. Menneitä ei pidä kuitenkaan unohtaa, sillä nyt jos koska kannattaa ruotia, mitä onkaan tullut tehtyä juoksun eteen. Nappaan sieltä onnistumiset ensi vuoden juoksuohjelmaan ja otan opikseni niistä, jotka eivät menneet täysin putkeen.

Kova duuni palkitaan

Taas on tullut kahlattua yksi juoksukausi läpi. Tässä lajissa ei jaella pikavoittoja, vaan jokaisen lappu rinnassa juostun kilometrin eteen on pitänyt tehdä satojen kilsojen tai peräti vuosien mittainen treeni.

Kuulen usein lauseen: "Helppohan sun on, kun sä olet juossut niin pitkään / rakastat juoksua / olet sitä tätä ja tuota." Mua naurattaa toteamus aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että sen sanoja tarkoittaa pelkkää hyvää, mutta kulissien takana on hikeä, naurua, itkua ja hampaiden kiristelyä. En mä sen helpommalla ole päässyt tai pääse kuin muutkaan. 

Ihan tavallinen vuosi

Suuntasin katseeni vuoteen 2024 jo Vantaan maratonin toisella, ja omalla kohdallani viimeiseksi jääneellä kierroksella. Kuluneeseen vuoteen ei mahtunut maratonia, mutta säännöllinen juoksu ja ahkera kävely ovat pitäneet mut varmasti useimpia ikäisiäni paremmassa kunnossa. 

Juoksuvuosi oli tässä

Tajusin juuri, etten ole tämän vuoden aikana vetänyt itseäni juoksussa äärirajoille kertaakaan. En treeneissä, enkä varsinkaan kisoissa, näitä kun ei ole tullut koluttua koronavuonna yhtäkään. 

Tammikuun saldo

Leuto ja lumeton alkuvuosi on ollut Helsingissä otollinen juoksulle. Yksi juoksuystävistäni sai kasaan tammikuussa liki 200 kilsaa, toinen yli 400. Oma saldoni jäi 49,8 kilometriin.

Juoksuvuosi 2019 ja uuden vuoden juoksuresepti

Vaikka monella onkin musta sellainen kuva, että ainahan mä olen juoksemassa, niin silti todellisuus ei ole ainakaan vuonna 2019 kulkenut käsi kädessä olettamuksen kanssa. Juoksutilaston mukaan tämä on ollut kilometreissä laskettuna vaatimattomin sitten vuoden 2015. Mitä taas olen saanut aikaiseksi, onkin sitten toinen juttu. Täytyy myöntää, että panos-tuotos-suhde on kyllä ollut kohdillaan.

Arpa vetämään Berliinin maratonille

Eipä olisi voinut flunssa iskeä parempaan ajankohtaan. En olisi juurikaan ehtinyt juosta viime viikkojen aikana, eikä vielä yksikään kisa höngi niskaan. Jos piti saada flunssa riesakseen, nyt oli paras hetki potemiseen. En ole kuitenkaan unohtanut juoksua, vaan olen miettinyt uutta juoksukalenteria niin kisojen kuin treenienkin osalta.

Hyvää uutta juoksuvuotta!

Hällä väliä, mikä vuosiluku kalenterini kannessa on. Mulla alkoi nimittäin tänään vuosi 2019.

Vuoden vaihtuessa mulla on tapana paketoida kulunut vuosi ja piilottaa se takaraivon perälle. Otan paketin välillä esiin, jotta voin ottaa oppia tehdyistä ja tekemättömistä lenkeistä, merkinnöistä juoksupäiväkirjassani ja tyhjistä riveistä niiden välissä.

1751 kilometriä

Olisin voinut hyvinkin ottaa loppukirin kilometrikeräilyssä. Sata kilometriä on verrattaen helppo saada kasaan parissa, kolmessa viikossa. Siten olisin päässyt jo hyvän matkaa 1800 kilometrin paremmalle puolelle.

Olen kuitenkin huomannut, etteivät jalkani kestä mitä tahansa. Siirryin suosiolla kävelyyn ennen kuin hajotin itseni.

900 kilometriä

Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

1495 kilometriä

Uudenvuodenaattoaamuna pyöreästä juoksulukemasta puuttui harmillisesti 5 kilometriä. Otin juoksukamat mukaan, sillä tarkoituksenani oli napata viimeiset kilsat keskustasta kotiin juoksemalla. Ikävä flunssa muutui pahempaan suuntaan päivän mittaan, joten vuoden viimeiseksi juoksukerraksi jäi torstainen 19,5 kilometriä juoksumatolla.

Tässä kooste juoksuvuodestani 2016:

Olen otanut vuoden aikana tuhansia kuvia. Tämä yltää omaan TOP-kolmoseeni. Onneksi näpsäsin tämän Pukinmäen urheilukentältä ennen HSM:n starttia. Maaliin tultuani aurinko oli jo pilvessä. 

tammikuu 13 km | helmikuu 73 km

Arjen pyöritys pyyhälsi tammikuussa juoksun edelle ja tammi-helmikuussa olin flunssassa kolmen viikon verran.

Helmikuun puolivälissä juostulle Porin APK-hallimaratonille lähdin siis aikalailla kylmiltään. Vuoden alusta kilometrejä oli kasassa vajaat 24. Takana oli kuitenkin vahva juoksuvuosi 2015, jolloin juoksin marat sekä syyskuun lopussa, että joulukuun puolivälissä. Niiden ansiosta kiersin radan 105 kertaa ajassa 4:23:04.

Mikan ja mun maratonkarkit, yksi namu / kierros. 

Tarkoituksenani oli alunperin juosta vuoden mittaan kuusi maratonia Mikan tapaan. Maratontestiryhmään pääsyn myötä maratonien määrä puolittui tavoitellusta. 

maaliskuu 70 km | huhtikuu 110 km

Helsinki Spring Marathoniin mennessä kasassa oli 215 kilometriä. Katu- ja siitepöly verottivat juoksuja. Jouduin lopulta hoitamaan keuhkojani kortisonitableteilla.

Ensimmäistä kertaa juoksin maratonin suht tasaista vauhtia. Maaliin pääsin toistaiseksi toiseksi parhaalla ajallani 04:10:07. Heti juoksun jälkeen mut valtasi hurja tyhjyys. Ehkä niin vain käy, mitä useammin fiilismaratoneja juoksee. Niistä tulee "vain" (maksullisia) pitkiksiä.

Ilmeisesti yritän nousta HSM:n jälkeen lentoon. Ainakin kuvasta päätellen. 

Edellisvuoden hyväntekeväisyysprojektini "Pikkuliten Berliinin maratonille" tukijat Serak, Radiator ja Helsingin LVI-Huolto kulkivat paidassani mukanani satoja kilometrejä myös tämän vuoden puolella.

toukokuu 87 km 

Helsinki City Run oli yhtä tuskaa, kiitos kumpuilevan reitin. Varmasti kolme viikkoa aiemmin juostu maratonkin vielä painoi jonkin verran koivissa. Maaliin tulimme mieheni kanssa himpun verran ennen kuin kello näytti kahta tuntia. Siinäkin oli tekemistä.

HCR:n jälkeen sain 10 päivän verran pakkolepoa hammasleikkauksen vuoksi.

 HCR-päivän onnistuneimmat kuvat ovat vesipulloista ja pylvääseen lukitsemastani fillarista. 

Kertoo paljon päivän kulusta ja yleisfiiliksestä. 

kesäkuu 154 km 

En kasannut Helsinki Half Marathonille minkäänlaisia paineita. Itse asiassa vielä samana aamuna mun ei edes tehnyt mieli lähteä juoksemaan puolikasta. Kiitos henkilökohtaisen yllätysjänikseni, juoksu sujui paremmin kuin ikinä. Loppuaikani oli 1:50:26. Edes nuo 26 sekuntia eivät jääneet vaivaamaan.

Meillä on kaksi HHM 2016 -mitalia. Tyttäreni sai omansa Kids Runilta.

heinäkuu 241 km | elokuu 243 km

Pasin talliin päästyäni viikottaiset kilometrimäärät sen kuin kasvoivat. Mutta ei ainoastaan määrä, vaan myös laatu.

Mä juoksin ja paljon, ihan milloin vain ja missä vaan. Satoi tai paistoi. Kaupungissa tai maalla. Aamulla tai illalla, yöllä tai päivällä. Helteessä tai viimassa. Lomalla tai ei. Yksin tai yhdessä. Huvitti tai ei. 

syyskuu 113 km

Syyskuun alun Midnight Run piti juosta himmaillen, vaikka paukkuja olisi ollut vaikka mihin. En halunnut pilata mahkujani viikon päästä juostavalla Tallinnan maratonilla revittelemällä liikaa. Juoksin kympin Kukkiksen kanssa reipasta jutusteluvauhtia.

Pipopäät lähdössä juoksemaan kaatosateeseen. 

Kukkiksen kanssa juostiin neonteemalla myös Vantaan maratonviestillä. 

Tallinnan maratoniin latautui hurjasti odotuksia ja se oli todellinen juoksuvuoden kohokohta. Oli uskomatonta juosta ennätyspuolikkaan vauhtia kokonaisen maratonin verran (3:41:27).

Tallinnan maratonin jälkeen jätin juoksut hetkeksi. Jalkojen piti antaa palautua rauhassa. Että oli tuskaista aikaa. Lenkkipoluilta oli vaikea pidättäytyä poissa.

Toivottavasti saan vielä tuntea vastaavaa onnistumisen riemua juoksukisoissa. 

lokakuu 150 km

Vantaan maratonviestillä tuntui siltä, että kuntohuippu on kadonnut kauan aikaa sitten. Silti joukkueemme K2-P2 kiri voittoon. Meillä oli (ja on edelleenkin) loistoporukka!

Loppukuusta iski se odotettu maratonmasennus. Usko omiin kykyihin alkoi murentua. Uudenlaisen juoksijaminäni henkinen ja fyysinen kehitys eivät ole kulkeneet käsi kädessä. Koneistoni saatiin viritettyä hyvään suoritukseen, mutta pääni muttereiden kiristykseen tarvittaneen vielä ainakin toinen mokoma rutistus.

Mulla on olut onni ja ilo tutustua vuoden mittaan K2-P2:n Pauliinaan, Kukkikseen ja Katjaan (kuvassa) sekä lukuisiin muihin juoksijoihin, kuten Mikaan, Annikaan, Minttuun, Jouniin, Jonnaan, Jussiin, Mikkoon, Timoon, Janneen, Petriin, Samiin, Harriin... Kaikkia on mahdoton edes listata tässä. Niin ja tietty Pasiin ja Jöröön, jotka ohjasivat juoksuvuoteni täysin uudenlaisille urille. 

marraskuu 137 km

Talvi iski päälle ja niinpä siirryin EVOn *) juoksumatolle liukkaita katuja ja pakkasilmaa pakoon. Mattotreeni on tuntunut yllättävän hyvältä. Parikymmentä kilsaa juoksumatolla kuulostaa ajatuksena pahemmalta, kuin mitä se oikeasti onkaan.

Zero Pointin talvijuoksutrikoiden testaus Intersportin toimeksiantona oli tervetullut piristysruiske syksyyn. 

joulukuu 104 km

Tarkoituksenani oli juosta talvella elämäni nopein kymppi. Yritin rääpiä kasaan juoksuohjelmani mukaisia kilometrejä siinä onnistumatta. Vaivaisenluustani ja levinneestä jalkapöydästä alkunsa saanut vaiva ei ole parantunut täysin yrityksistä huolimatta.

Pitkän mietinnän jälkeen puhalsin pelin poikki joulukuun alussa. Jos en voi olla täysillä messissä, silloin kannattaa ottaa aikalisä. Palaamme valmentajani Pasi Päällysahon kanssa asiaan tammikuun puolivälissä.

Juoksuvuoteni on ollut kuin maailmanpyörässä pyörimistä. Välillä ylöspäin, välillä alas. 

Keskiössä on ollut koko ajan oma perheeni, joka on tukenut mua ja antanut mulle tilaa juosta. 

Olen kirjannut kahden viime vuoden aikana miltei kaikki juoksut excel-taulukoon. Sitä ennen juoksuni on ollut sen verran epäsäännöllistä, että tyhjät rivit excelissä olisivat vain saaneet mut vihaiseksi. En ole halunnut pitää kirjaa saamattomuudestani.

Pasin talliin liityttyäni olen pitänyt juoksuistani kirjaa myös Ontrail.net-sivustolla. Kilometri silloin, toinen tällöin on kuitenkin jäänyt merkitsemättä, joten tiedän juosseeni taulukoiden ulkopuolelta ainakin puolentoista maratonin verran enemmän. Ja jalkani ja kroppani tietävät sen myös.

Uusi juoksuvuosi alkoi flunssalla. Ilmeisesti kroppani haluaa nollata tilanteen rauhassa. Ja minähän annan sen tapahtua hötkyilemättä. Juoksuvuotta kun on vielä 362 päivää jäljellä.


*) Pidän itseni juoksukunnossa myös talvella ja hankin juoksua tukevia lihaksia yhteistyössä EVO-saliketjun kanssa