900 kilometriä

Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

Mitä jos ennätys ei paranekaan?

Olin vuosikymmeniä fiilisjuoksija, jolla oli haaveita:

• Jos yrittäisin vääntäytyä lenkille edes kolme kertaa viikossa.
• Jos saisin juostua edes kaksi pitkää lenkkiä ennen maraa, tai ylipäänsä treenattua enemmän kuin 100 kilsaa ennen h-hetkeä. 
• Jos saisin jossain vaiheessa vahvemman keskivartalon, niin sekin kai auttaisi juoksussa. 
• Jos mä jo onnistuisin alittamaan sen neljän tunnin rajan. 
• Jos maraton tuntuisi joskus hyvältä ja helpolta alusta loppuun. 

Sitten tuli lapsia. Elämä muutti muotoaan mutta jossittelu jatkui.

Ensimmäiset viisi kilometriä takana

Otin varaslähdön Tukholmaan treenaamisessa. 14 viikon rutistus alkoi tänään tulevan viikon sijaan. Nappasin ruotsinkielisestä Runner´s Worldistä ohjelman, joka sopii vuoden teemaani. Saanen treenin laadun tuolla kohdalleen ja samalla näyttää kilometrejäkin kerääntyvän kopsakka määrä.

Ohjelmassa oli eilen lepo, tänään olisi ollut 6 km kevyttä ja huomenna 7 km mäkijuoksua. Aika oli kortilla, varsinkin kun jouduin odottamaan vuoroani juoksumatolle. Aloitin rennon juoksun sijaan 5 kilometrin mäkijuoksulla, sillä halusin saada kasaan mahdollisimman tehokkaan treenin aikarajoitteesta huolimatta.

Vaikka aionkin jatkossa seurata ohjelmaa melko tarkkaan, en kuitenkaan aio unohtaa juoksuharrastukseni yhtä tärkeimmistä kivijaloista, joustavuutta. Itselleen on oltava armollinen, eikä tehdä juoksusta pakkopullaa. Aina ei saa mennä juoksemaan vaikka kalenterissa olisinkin mikä vaan kilometrimerkintä. Aina ei myöskään tarvitse juosta. Jos kevyen treenin vaihtaa puistohullutteluun lasten kanssa tai illan viettämiseen ystävien luona, niillä voi olla kokonaisuudelle suurempi merkitys kuin ohjelman orjallisella seuraamisella.

Tilasin tänään maratonpäivälle tihkusadetta ja 16 astetta. Sillä säällä, ehjällä juoksukaudella ja ihka uudella ohjelmallani pääsen luultavimmin maaliin asti ja kurkottelen mahdollisesti omaan uuteen ennätykseeni. 

Kuva napattu sivulta www.asics.com.au

Määrän sijasta laatua

Viime vuonna tavoitteenani oli juosta 900 kilometriä. Sellaiselle, joka juoksee vain dösälle (jos sinnekään), kilometrimäärä voi kuulostaa uuvuttavalta, onhan matka Helsingistä Rovaniemellekin lyhyempi. Jos taas vuoden juoksut jaetaan tasaisesti koko vuodelle, 900 kilometriä sulaa kolmeksi lyhyeksi, perusmittaiseksi lenkiksi viikossa.

Olen kirjannut ylös juoksuja 822 kilometrin verran. Jos jaksaisin kaivella, saattaisin löytää nurkkaan heitettyjä juoksukilometrejä sen verran, että viimevuotinen tavoitteeni tulisi täyteen. Ehkäpä olen juossut enemmänkin. Kilometrien kerääminen ei kuitenkaan ole tärkeintä edellisvuotta summatessa. Merkittävää on se, että olen ylläpitänyt rakasta harrastustani viikosta toiseen. Välissä on sairastupa- ja siitepölyallergiaviikkoja, mutta muuten kilometrit jakaantuvat tasaisesti koko vuodelle.

Uuden vuoden koittaessa on hyvä päivittää juoksutavoitteet. Määrän sijasta aion keskittyä laatuun, jotta pääsisin alle neljän tunnin aikaan. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, se olisi ollut täysin mahdollista jo viime vuonna. Uskaltaisinkohan asettaa tavoitteen näin julkisesti 3:45:een?

Jotta saisin lisää nopeutta, tulen lisäämään treeniini entistä enemmän intervalli- ja mäkiharjoituksia, leikittelen vauhdilla ja pidennän pitkiä lenkkejä huomattavasti. Tulen kiinnittämään enemmän huomiota myös lihaskuntoon sekä siihen, mitä pistän suuhuni. Jos pysyn terveenä, tavoitteeni ei ole utopistinen. Vaikka aionkin keskittyä laatuun, voi olla, että kilometrilukemat asettuvat samalla uudelle tuhannelle. No, sen näkee sitten vuoden kuluttua. 

Vuoden viimeinen treeni 29.12. salin lämmössä:

lämmittelyä soutulaitteella

napakka salitreeni

juoksu 5,6 km | 30 min

Kuva on napattu aikanaan Asicsin brittisivustolta. Se on ollut jo pitkään läppärini taustakuvana.