Juoksukaverikirja

Kiitos Marika Takomorunnersin juoksukirjahaasteesta. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi täyttänyt ystäväkirjaa. 

1) Kuka olet?

Poppis, tänä vuonna N45-sarjaan siirtyvä kuntomaratoonari. Kaksi kouluikäistä skidiä kutsuvat mua mammakseen. Ammatiltani olen sekatyöläinen eli yrittäjä.

2) Missä päin vaikutat?

Asun kotikaupungissani Helsingissä. Näen kotikonttorini ikkunasta kauniita jugendtaloja mutten yhtään puuta. Olen ylpeä helsinkiläisyydestäni. Sen saa tosin sanoa ääneen vain tarkkaan valitussa porukassa ;)

Tukea Berliini-projektiin pukkaa

Laillani juoksuun hurahtanut naapurini Paula kyseli, josko minulla olisi käyttöä Asicsin lyhyille juoksutrikoille, vai onko niitä jo kaappi väärällään. Naapurini oli testannut trikoita kerran huomatakseen, etteivät osuneetkaan aivan nappiin. Onneksi olen usean urheiluvalmistajan kokotaulukon mukaan perus-M, joten byysat ovat minulle täydelliset. Urheiluvaatteet ja lenkkarit ovat jatkuvasti kovalla kulutuksella, eli niitä ei voi olla koskaan liikaa. Kiitos Paula!

Juoksutrikoot ovat Paulan panos Pikkuliten Berliiniin -projektiin. Sovimme housujen hinnaksi kahdeksan kilometriä juoksua. Lupaan rääkätä pakara- ja reisilihaksiani noiden 8 kilometrin edestä, eli jo lähiaikoina on tiedossa mäkijuoksua Linnunlaulussa yhteensä 40 nousun verran. Ehkä en kuitenkaan repäise koko rahalla yhdellä kertaa, vaan jaan pakarakipristelyn useammalle lenkille.

Päivän teema oli keltainen. Uudet Asicsin pöksyt sulautuvat loistavasti urheiluvaatteisiini. 

Ti 9.6. | hyötyliikuntaa: koti -> Kaartinkaupunki -> koti -> Kallio ->koti  | 3,8 km | 22:30 min

Erilainen viikon lopetus

Asics on alkanut juoksuttaa porukkaa ympäri Suomea. Hienoa! Harmittaa tosin hurjasti, etten päässyt eilen mukaan kirmaamaan. Tapahtuman FB-sivuilta  löytyy mm. ensimmäisen harjoituskerran sisältö. Tuollainen treeni porukassa olisi tullut tarpeeseen.

Sunnuntailenkin sijaan käytin ihanat aamupäivän aurinkotunnit lasten kanssa. Lapsukaiset saivat potkulautansa talviteloilta ja oli ihana pinkoa heidän perässään juoksumarssia pitkin Pohjoisrantaa.

Siellä ne lapsukaiseni ovat, jossain kaukaisuudessa. Kun otin kameran esiin, he olivat vielä vieressäni. Joko lapset ovat meganopeita tai kamerakäteni on harvinaisen hidas. 

Päämääränämme oli Johanneksen kirkko ja perhejumalanpalvelus. Pojan iltapäiväkerhokuorolla ei ole esiintymisiä alvariinsa, joten se kiilasi tällä kertaa juoksun edelle.

Milloinkohan olen viimeksi viettänyt sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa? Omassa konfirmaatiossani 80-luvulla? Voiko siitä tosiaan olla liki kolmekymmentä vuotta?

Voiko näkkileipää verrata muhkeaan ranskikseen?

Tukholman Asics-myymälässä on loistomahdollisuus testata sellaisiakin juoksutossuja, joita ei Suomesta löydä. Myyjä tuikkasi jalkaani luottotossuistani, Gel DS Trainereista, neutraalin version. Kengät sopivat mulle kuin valettu! En kuitenkaan ostanut uusia menokkaita Tukholmasta, sillä hintalappu hirvitti ja lumikasojen keskellä ulkojuoksukausi tuntui kaukaiselta haaveelta.

Vanhat, riemunkirjavat Trainerit ovat siirtyeet kesän mittaan kävelykengiksi. Niillä näkkileivillä ei juosta enää kuin dösään. Kaipasin Asics Cumulusten rinnalle kuitenkin kevyemmät ja nopeammat tossut.

Sain hovihankkijaltani haaveilemani neutraalit lenkkarit postituksineen 80 eurolla. Tämän tasoisiksi lenkkareiksi hinta oli mielestäni kohdallaan. Huomenna uudet ihanuudet olisi tarkoitus testata, jos vain väsymykseltäni pääsen raahautumaan lenkkipolulle. Trainerit vaikuttavat jo nyt lupaavilta. Ranskanleivän tapaan niissä on kovan kuoren alla joustava, pehmeä sydän.

Stockholm Marathon Expon toivomusseinä: 

"Kuinka parannat parasta juoksuasi Tukholman maratonilla?"

12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa

Olen tarkasti ottaen 164,3 cm pitkä. Reilu lääkäri mittasi mut vuosi sitten, ja kehoitti oikein pinnistämään, jotta sai tulokseksi 164,5 senttiä. Se pyöristetään astmatesteissä lähimpään täyteen senttimäärään. Olen siis oikeastaan sittenkin 165 senttiä pitkä.

Mikä tänään sitten teki pituudestani merkittävän? Se, että päivän juoksulla oli hurjia jättiläisiä, ainakin näin noin 160 sentin korkeudelta katsottuna. Osuin epäonnekseni usean kainalon kohdalle ja varsinkin lähtökarsinassa hajumaailma oli kauhea. Sain osani AXE-dödöistä, kaiken maailman Kouroksista (juu, sitä käytetään yhä, 80/90-luku iskee takaisin!) ja ties mistä myskijohdannaisista. Tahdon hajuttoman maratonin, kiitos.

Lisäksi lukuisat jättiläiset piirittivät mut juoksun aikana liian usein. Vaikuttaa siltä, että jättiläisellä on usein juoksuystävänään toinen samanlainen. Blokkasivat niin, etten pystynyt kipittämään omia pieniä ompelukoneaskeliani ja kaiken lisäksi sain väistellä vatsani tasolla heiluvia isokokoisia lenkkareita. No, se on pelin henki jos lähtee maratonille. Tunsin vaan itseni tosi pieneksi, vaikka 1,65 metriä on varsin mainio mitta.

Pääsin maaliin 4:15 ja risat ajalla. En alittanut neljää tuntia, eli paljon jäi vielä parannettavaa. Juoksusta jäi kuitenkin hyvä mieli, sillä 32 kilsan kohdalla alkoi sataa kunnolla. Siihen asti sinnittelin sihisevillä keuhkoillani. Juoksu alkoi luistaa, vaikkakin hitaanlaisesti. Tunsin suurta juoksun riemua 10 vikaa kilsaa. Sellaista, jota en ole liian pitkään aikaan kokenut. 

Marathon Expon Asics-osastolta napattu kuva

Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneenkahteen:

2017
22. maraton: 29 tunnin täsmäisku – Terwamaraton 2017

2016
21. maraton: Mykistävä ennätysjuoksu - Tallinn Marathon 2016
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016

2015
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015

2014
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014

2013
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013

2012
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)

2011
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011

2010
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010

2008
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008

2007
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007

2006
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 2006

2003, 2004 ja 2005
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005

2001
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001

2000
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000

Sama pappa, samat lenkkipolut

Joskus parikymppisenä ei olisi tullut mieleenkään, että olisin kulkenut keskustan läpi tiukoissa juoksutrikoissa ja -paidassa. Enhän mä siellä yöpuvussakaan tuppaa kulkea. No, aikaa on kulunut, itsekritiikki karissut ja järkeäkin tarttunut matkaan toisella tapaa.

Laitoin juoksukamat valmiiksi päälle, kun hain lapsukaiset tarhasta. Taivaalta tihutteli sen verran ikävästi, etten halunnut laiskamadon puremaa. Kun kerran olen raahautunut pitkin Aleksia juoksukamoissa, enhän niitä voi kotiin hiettöminä kantaa. 

Kun Miss N pinkoi tiistailiikkarissa liikuntasaliin, trikoosankari kipaisi lenkkipolulle. Jalat painoivat vähintään tuhat kiloa eikä juoksun ilosta ollut tietoakaan. Ilmeisesti eiliset mäkijuoksut ovat vaatineet veronsa.

Perjantaina tapaamani pappa oli ainoa ilonaiheeni. Hän viittelöi mulle tervehdyksen jo kaukaa: "Näin me taas nähdään vaikka on eri päivä ja aika. Nähdään taas!" Papalla oli hieman kysyvä ilme, kun vastasin: "Nähdään, nähdään, muttei enää tänään." Aika oli kortilla, eikä ylimääräiseen kunniakierrokseen ollut aikaa. Ehkä juoksu olisi alkanut taas rullata perinteisesti seitsemän kilsan kohdalla. Tai sitten ei. 

Ti 23.4. | 4,6 km | 25:05 | 5:23 min/km

Kuvassa olevista Asicsin juoksutrikoista on olemassa pitkälahkeinen versio. 

Ne ovat parhaat juoksutrikooni ikinä! 

Pari annosta päivässä

Iänikuinen kysymykseni lapsukaisille on: "Mitä haluaisitte syödä tänään?" Miss N vastaa aina: "Perunamuusia ja pastaa ketsupin kanssa". Pikku N antoi sentään mielenkiintoisen listan. Häntä ei haittaisi jos Hevikokki tarhassa ja äiti tai isä kotona sattuisivat tarjoamaan samaa ruokaa samana päivänä, jos se on:

makaronijauhelihalaatikkoa (yllätys, yllätys!)

ilman hampaita -ruokaa (keksin nimen ala-asteikäisenä perunamokko-jauhelihalaatikolle)

Pasta Bolognesea (Maratonmamman poika on tainnut opettaa tämän hienon nimen)

nakkeja (niinpä niin...)

Tein siis ison kattilallisen jauhelihak... anteeksi Bolognese-kastiketta. En kuitenkaan lorauttanut sekaan punaviiniä (ei sopivan hintaluokan pulloa avattuna), enkä antanut lisämakua pekonilla (yksi perheestämme ei voi valitettavasti syödä sikaa). Sen sijaan jatkoin kastiketta tavalliseen tapaani aimo annoksella porkkanaraastetta. Penniä voi venyttää monella tapaa!

Kohta laitan uuniin jauhelihakastikejämistä valmistamani lasagnen. Käsistreeneistä kotiutuva perhe saa vatsansa täyteen ennen kaverin huippuhauskoja 6-vuotissynttärijuhlia.

Jätän tänään suosiolla juoksun väliin. Huilaan hieman polveani ja keskityn kodin raivaukseen. Kevät saa vuodesta toiseen siivousvimman valloilleen. 

Tässä haastetta niille, joille 42 kilometrin normaalirasitus ei riitä, mutta ultramatkat eivät kiinnosta:

Hameen helmat heilumaan hölkän tahtiin

Niken Gyakusou- ja Asicsin Ayami-mallistot ovat ihana lisä juoksuvaatevalikoimiin. Törmäsin taannoin Gyakusoun juoksutrikoo-hame-yhdistelmään. Pystyisinköhän juoksemaan tällaiset vetimet päällä vai iskisikö kesken maratonin niin kova ärsytys, että hameosa saisi lentää lähimpään pöpelikköön?

No, hinta on sen verran suolainen (200 dollaria, alennuksessa 115), ettei tule houkutusta ostaa ja kokeilla. 

Kuva napattu sivulta store.nike.com

Pe 8.3. | 15,5 km | 1:42:15

Perjantai-iltapäivän pitkä  lenkki sujui jouhevasti juoksumatolla Master Chefiä katsoen. 

Tein sarjan kanssa  tuttavuutta ensimmäistä kertaa. Ei hullumpi, sillä toimii ilman ääntä.

Ensimmäiset viisi kilometriä takana

Otin varaslähdön Tukholmaan treenaamisessa. 14 viikon rutistus alkoi tänään tulevan viikon sijaan. Nappasin ruotsinkielisestä Runner´s Worldistä ohjelman, joka sopii vuoden teemaani. Saanen treenin laadun tuolla kohdalleen ja samalla näyttää kilometrejäkin kerääntyvän kopsakka määrä.

Ohjelmassa oli eilen lepo, tänään olisi ollut 6 km kevyttä ja huomenna 7 km mäkijuoksua. Aika oli kortilla, varsinkin kun jouduin odottamaan vuoroani juoksumatolle. Aloitin rennon juoksun sijaan 5 kilometrin mäkijuoksulla, sillä halusin saada kasaan mahdollisimman tehokkaan treenin aikarajoitteesta huolimatta.

Vaikka aionkin jatkossa seurata ohjelmaa melko tarkkaan, en kuitenkaan aio unohtaa juoksuharrastukseni yhtä tärkeimmistä kivijaloista, joustavuutta. Itselleen on oltava armollinen, eikä tehdä juoksusta pakkopullaa. Aina ei saa mennä juoksemaan vaikka kalenterissa olisinkin mikä vaan kilometrimerkintä. Aina ei myöskään tarvitse juosta. Jos kevyen treenin vaihtaa puistohullutteluun lasten kanssa tai illan viettämiseen ystävien luona, niillä voi olla kokonaisuudelle suurempi merkitys kuin ohjelman orjallisella seuraamisella.

Tilasin tänään maratonpäivälle tihkusadetta ja 16 astetta. Sillä säällä, ehjällä juoksukaudella ja ihka uudella ohjelmallani pääsen luultavimmin maaliin asti ja kurkottelen mahdollisesti omaan uuteen ennätykseeni. 

Kuva napattu sivulta www.asics.com.au

Saako jo?

No ei saa. En taida päästä juoksemaan ainakaan viikkoon. Kotilevon aikana kuntoni koheni, mutta vointi huononi taas työpäivän mittaan. Keuhkot ovat edelleenkin kovilla ja varsinkin töissä. Toimistossa leijaileva näkymätön rakennuspöly saa röörit tukkoon, sillä pölyä pukkaa muista remontin kourissa olevista toimistoista. Sille ei vaan voi mitään, ei vaikka kuinka siivoaisi ja luuttuaisi. Henki siis rahisee ja korisee vielä jonkin aikaa. Voi senkin!

Kävelin taas tapani mukaan Kampin metroaseman liukuportaat ylös tehovauhdilla. Ei olisi pitänyt. 

Asicsin toissavuotinen kampanja "Sport releases more than sweat" on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Palaan näihin mainoskuviin ja -filmiin aina uudelleen ja uudelleen. 

Kaipaan tuota olotilaa varsinkin näin puolikuntoisena ollessani. Juostessa voi jättää taakseen stressin, huolet, surun, vihan... Tilalle tulee rauhallinen mieli (ainakin yön ajaksi) ja kaupan päälle ah-niin-ihana endorfiinilataus.

kuva: www.sluagency.com

15 päivää juoksematta

Nyt alkaa hermot olla tiukoilla. Haluan juoksemaan! Syy ei ole säässä, vaan keuhkoissa. Parin viikon tuskailun jälkeen menin vihdoin lääkärin pakeille. Kolme päivää saikkua ja yhdeksän päivän kortisonikuuri. Olin pudota pyrstölleni. Eihän tämä nyt niin vakavaa voi olla... Astmaatikkona sitä on niin tottunut että välillä keuhkot nyt vaan eivät ole ihan priimakunnossa. 

Haaveilen, että pääsisin jo loppuviikosta salin matolle Nimbuksia kuluttamaan. Peukut pystyyn. 

Tässä kunnon menokkaat kaikille triathlonia harrastaville ystävilleni. Ihanaa, kun lenkkarit eivät ole nykyään enää siitä yhdestä ja samasta muotista. Vastaavilla väriläiskillä haluaisin piristää itseäni ja muita juoksijoita lenkkipolulla. Kuvassa: Asics Gel Noosa Tri 8

Määrän sijasta laatua

Viime vuonna tavoitteenani oli juosta 900 kilometriä. Sellaiselle, joka juoksee vain dösälle (jos sinnekään), kilometrimäärä voi kuulostaa uuvuttavalta, onhan matka Helsingistä Rovaniemellekin lyhyempi. Jos taas vuoden juoksut jaetaan tasaisesti koko vuodelle, 900 kilometriä sulaa kolmeksi lyhyeksi, perusmittaiseksi lenkiksi viikossa.

Olen kirjannut ylös juoksuja 822 kilometrin verran. Jos jaksaisin kaivella, saattaisin löytää nurkkaan heitettyjä juoksukilometrejä sen verran, että viimevuotinen tavoitteeni tulisi täyteen. Ehkäpä olen juossut enemmänkin. Kilometrien kerääminen ei kuitenkaan ole tärkeintä edellisvuotta summatessa. Merkittävää on se, että olen ylläpitänyt rakasta harrastustani viikosta toiseen. Välissä on sairastupa- ja siitepölyallergiaviikkoja, mutta muuten kilometrit jakaantuvat tasaisesti koko vuodelle.

Uuden vuoden koittaessa on hyvä päivittää juoksutavoitteet. Määrän sijasta aion keskittyä laatuun, jotta pääsisin alle neljän tunnin aikaan. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, se olisi ollut täysin mahdollista jo viime vuonna. Uskaltaisinkohan asettaa tavoitteen näin julkisesti 3:45:een?

Jotta saisin lisää nopeutta, tulen lisäämään treeniini entistä enemmän intervalli- ja mäkiharjoituksia, leikittelen vauhdilla ja pidennän pitkiä lenkkejä huomattavasti. Tulen kiinnittämään enemmän huomiota myös lihaskuntoon sekä siihen, mitä pistän suuhuni. Jos pysyn terveenä, tavoitteeni ei ole utopistinen. Vaikka aionkin keskittyä laatuun, voi olla, että kilometrilukemat asettuvat samalla uudelle tuhannelle. No, sen näkee sitten vuoden kuluttua. 

Vuoden viimeinen treeni 29.12. salin lämmössä:

lämmittelyä soutulaitteella

napakka salitreeni

juoksu 5,6 km | 30 min

Kuva on napattu aikanaan Asicsin brittisivustolta. Se on ollut jo pitkään läppärini taustakuvana.