Maraton vaihtui terveyssyistä puolikkaaksi

Kevään koittaessa vaatekerrat vähentyvät, aurinkorasva kaivetaan kaapin perukoilta, sepeli pyörii enää ajoteillä ja juoksuvauhti kiihtyy huomaamatta. Tai no, kiihtyisi, jos happi kiertäisi moottorissa ja keuhkot saisivat hengittää raikasta ilmaa.

Villejä unia

Iltarutiinini ovat samat illasta toiseen. Vietämme iltaa koko perheen ja teen voimin television ääressä, jonka jälkeen pujahdan painopeiton alle kuuntelemaan äänikirjaa. Vaivun unten maille tavallisimmin parissa minuutissa. 

Parin viimeisimmän viikon aikana olen odottanut unen tuloa entistäkin innokkaammin, sillä silloin sängystäni tulee elokuvateatteri ja mulla on peiton alla ikioma yksityisnäytös, jonne ei saa tuoda popcorneja, eikä rapisevia karkkipusseja. Leffateatteri suljetaan tässä muodossaan syksyn koittaessa, mutta pyrin nauttimaan siitä niin kauan kun leffoja näytetään.

Kaksi yhden hinnalla

Hyytävää kylmyyttä, jäätä silmänkantamattomiin, katumoskan värjäämää loskaa, lenkkareiden pohjat hajottavaa sepeliä ja... siitepölyä. Alkuvuoteen mahtuu helposti ne kahden vuodenajan piirteet, jotka eivät saa mua torille banderollit kourassa hehkuttamaan kuinka rakastan talvea ja kevättä. 

Keuhkot jarruna – Helsinki City Run 2022

Keväisiin juoksukisoihin ilmoittautuminen tuntuu aina täydelliseltä idealta silloin, kun syksyiseltä taivaalta tulvii hymyn hyydyttävää sadetta viikkotolkulla. Tai kun jäisillä kaduilla loskaa vältellessä haaveilee kuivista kaduista ja lintujen laulun säestyksellä juoksemisesta läpi keväisen kaupungin. 

Kevään koittaessa juoksumatolle

Viime viikko ei kuulu vuoden parhaisiin. Olen kyllä tehnyt työni ja hoitanut lapset, mutta yskän säestämänä. Aivotoiminta ei ole ollut parhaalla tolalla, joten olen luopunut luovuudesta kaiken suhteen, niin kotikeittiössä kuin toimistollakin. Olen ollut kanttuvei ja hyödyntänyt jokaisen liikenevän hetken nukkumiseen. Olo on ollut kuin jyrän alla jääneellä ja hengityskin ollut jatkuvasti sinne päin. Tiedän nyt käytännössä, mitä puolikuollut tarkoittaa.

Juoksu + astma + siitepölyallergia = ?

Olen astmaatikko ja allergikko. Olen myös maratoonari. Sairauteni ei ole este, se on vain ominaisuus, jonka olemassaolo on tunnustettava ja muistettava. Päivittäinen hoito on rutiininomaista, mutta etenkin kisojen lähestyessä mun on pakko kuunnella itseäni tavallistakin tarkemmin.

Juoksee sylkeään nopeammin

Katupöly, hiekka, siitepöly. Keuhkot vinkuvat, lima nousee suuhun. Olen keväisillä lenkeillä sylkykone. Mummini meinaa varmasti tipahtaa pilvenreunalta nähdessäni moukkamaista käytöstäni. Mutta minkäs sille mahtaa, sylkemättä ei henki kulje ja hengittämättä... No silloin voisi tulla pilvenreunalle ruuhkaa.

Älä niistä!

Sain jättää viikko sitten hyvästit hampaalleni. Sen kummemmin sairaskertomukseen menemättä kerrottakoon, ettei viime viikkoon sisälly olon puolesta tähtihetkiä. Olen vihdoin saavuttanut kipukynnykseni.

En saa kahteen viikkoon rehkiä enkä niistää nenääni. Ihan syystäkin. 

Mutta mikä on rehkimistä ja mikä ei? 

Siivousteho on mulla näköjään alhainen. Imurointi ei aiheuttanut olomutoksia suuntaan jos toiseen. Sunnuntaifillarointi ei tunnu missään, mutta hurjastelu saa tikkiposken sykkimään. Ei siis sitä. 

Mutta missä menee juoksussa rehkimisen raja? No, maratonit on tietty hammaskirurginkin mukaan pannassa. Mutta josko uskaltautuisin huomenna testaamaan juoksua, ihan varovasti. Niistinhän mä nenääkin eilen vahingossa. Pikkiriikkisen. Eikä mitään erikoista tunnu missään. Ainakaan vielä. 

Mieletön ilma + siedettävä siitepölyallergia = juoksukielto. Jokin tuossa yhtälössä ei millään täsmää...

Jessica-juoksu eli kierrän ympyrää... ympyrää...

Onneksi lähdin juuri ennen vappua uhmaamaan tuulta, sadetta ja räntää Töölönlahdelle, sillä olen saanut viime päivinä lähinnä vain muistella miltä tuntuu olla keskellä endorfiinimyrskyä. Koivuallergia iski vappupäivänä kunnon lekalla, joten otan iisisti, kunnes kortisonit saavat mut jälleen kuntoon.

Sain Jessicalta 20 euroa hyväntekeväisyyskeräykseen, joten juoksin hänen nimissään yhtä monta kilometriä lahtea ympäri. Onneksi en ollut vielä pakannut pois talvijuoksupöksyjäni ja -paitaani. Ne tulivat tarpeeseen kolmen asteen lämmössä.

En saanut houkuteltua mukaani muita juoksijoita Facebookin kautta. Toki vilkuilin kaikkia ohijuoksijoita sillä silmällä, josko joku lähtisi peesiin. Muutama miesjuoksija taisi hämmentyä virnistelevän tuttavallista naamaani. Erään miehen kanssa heitimme kuulumiset aina kohdatessamme. Hänelläkin oli tavoitteena tahkoa kierroksia runsain mitoin. Ei kuitenkaan aivan samaa yhdeksää, kuin mikä mulla oli tavoitteenani.

Olen juossut Töölönlahtea ympäri ensimmäisen kerran varmaankin 80-luvun puolessavälissä eli kohta on lahden tahkoamisessa 30 vuotta täynnä. Jalat ovat vieneet sinne, vaikka en olisi asunut lähimainkaan. Tuttua reittiä kipittäessä matka ei tuntunut pääkopassa lainkaan niin pitkältä kuin olisin olettanut. Jalat toki rasittuivat tavalliseen tapaan. Niistä irtosi kuitenkin vielä kunnon spurtit, kun kiirehdin vielä Ympyrätaloon viime hetken vappuostoksille.

Kilometrivauhti antaa osviittaa koivua edeltävästä puolimaratonkunnosta. 

Samperin siitepöly

Samalla kun Pikku N oli sisäfutistreeneissä, kävin testaamassa juoksujalkojani varovaisesti viiden kilsan verran. Jalat toimivat kuin unelma. Barcelonan maraton ei tunnu enää koivissa.

Mutta keuhkot. Ai perskule sentään. Vihaan kevättä siitepölyn takia. Olen syönyt antihistamiinia jo helmikuun alusta, mutta lomamatkamme jälkeen olo on ollut infernaalinen. Ja tästä se senkun pahenee.

Hei vaan sisätilat ja juoksumatto. Täältä tullaan!

ti 25.3. | 5 km | 28:55 | keskim. 5:46

Kröhömköh...

Korvat ovat tukossa, kurkku on karhea, nenä on täynnä liisteriä ja hengittäminen... no jaa... pihisen kyllä ja elossa olen kuitenkin. Nyt on tammikuu ja silti siitepölyallergia tai sen lähisukulainen vaivaa.

Voisikohan tämä johtua siitä, kun R raivasi kirjahyllystä tilaa (vielä) lukemattomille kirjoille? En ole laittanut tikkua ristiin viisi metriä leveän ja kolme metriä korkean hyllyn siivoamiseksi, en juhannuksena enkä jouluna. Veikkaanpa, että kotiimme on hyökännyt pieni armeijallinen siitepölyhiukkasia, vuosikertaa 2012. Siellä ne ovat odottaneet kirjojen päällä, että joku tulee ja heilauttaa ne uuteen ulottuvuuteen. Ei auta kun laittaa antihistamiinia napaan (heti) ja alkaa siivota kunnolla (ylihuomenna).

Löysimme Ágnes Vanillan Budapestin matkalla 10 vuotta sitten. Pitänee joskus etsiä Jósef Attilan runoja suomeksi tai englanniksi käännettynä. Tämä on maaginen.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Määrän sijasta laatua

Viime vuonna tavoitteenani oli juosta 900 kilometriä. Sellaiselle, joka juoksee vain dösälle (jos sinnekään), kilometrimäärä voi kuulostaa uuvuttavalta, onhan matka Helsingistä Rovaniemellekin lyhyempi. Jos taas vuoden juoksut jaetaan tasaisesti koko vuodelle, 900 kilometriä sulaa kolmeksi lyhyeksi, perusmittaiseksi lenkiksi viikossa.

Olen kirjannut ylös juoksuja 822 kilometrin verran. Jos jaksaisin kaivella, saattaisin löytää nurkkaan heitettyjä juoksukilometrejä sen verran, että viimevuotinen tavoitteeni tulisi täyteen. Ehkäpä olen juossut enemmänkin. Kilometrien kerääminen ei kuitenkaan ole tärkeintä edellisvuotta summatessa. Merkittävää on se, että olen ylläpitänyt rakasta harrastustani viikosta toiseen. Välissä on sairastupa- ja siitepölyallergiaviikkoja, mutta muuten kilometrit jakaantuvat tasaisesti koko vuodelle.

Uuden vuoden koittaessa on hyvä päivittää juoksutavoitteet. Määrän sijasta aion keskittyä laatuun, jotta pääsisin alle neljän tunnin aikaan. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, se olisi ollut täysin mahdollista jo viime vuonna. Uskaltaisinkohan asettaa tavoitteen näin julkisesti 3:45:een?

Jotta saisin lisää nopeutta, tulen lisäämään treeniini entistä enemmän intervalli- ja mäkiharjoituksia, leikittelen vauhdilla ja pidennän pitkiä lenkkejä huomattavasti. Tulen kiinnittämään enemmän huomiota myös lihaskuntoon sekä siihen, mitä pistän suuhuni. Jos pysyn terveenä, tavoitteeni ei ole utopistinen. Vaikka aionkin keskittyä laatuun, voi olla, että kilometrilukemat asettuvat samalla uudelle tuhannelle. No, sen näkee sitten vuoden kuluttua. 

Vuoden viimeinen treeni 29.12. salin lämmössä:

lämmittelyä soutulaitteella

napakka salitreeni

juoksu 5,6 km | 30 min

Kuva on napattu aikanaan Asicsin brittisivustolta. Se on ollut jo pitkään läppärini taustakuvana.