Suomenruotsalaiseen tapaan lasteni ruotsi vilisee lainasanoja suomesta. Riikinruotsalaisille serkuille he ovat opettaneet elintärkeän: "Det är jättekiva." Pienen hämmästyksen jälkeen serkut ymmärsivät myös (hieman avustettuina) kysymykset "Var är min halare?" ja "Ska vi ta roskisen ut?"
Törmäsin sanaan pikuliten ensimmäistä kertaa lasten selittäessä tohkeissaan kavereistaan:
"M är liten. Men vet du vad mamma? Hans lillasyster, hon är pikuliten."
Pikuliten sanana hymyilytti.
Todella pieni. Aivan kuten perheemme. Emme nimittäin ole järin kookkaita.
Pienen pieni, kuten ajatusmaailmani maratonilla.
Nimessä on sopivalla tavalla iloista sekamelskaa kuten kodissamme.
Suomea ja ruotsia sikinsokin sulassa sovussa kuten aamiaispöytäkeskusteluissamme.
Lisäsin sanaan vielä yhden koon, jotta sana tulisi äännettyä suomen kielellä oikein.
Sain sanaan sopivasti pienen kauneusvirheen.
Sain sanaan sopivasti pienen kauneusvirheen.
Nimi blogille oli syntynyt.
Olen avannut aikaisemmin suhdettani ruotsiin kirjoituksessa KON-SUO-KIE-PRE
HBL etsii hienointa finlandismia. Tästä linkistä pääset äänestämään omaa suosikkiasi. (Kuvakaappaus on äänestystilanteesta aamulla 16.10.)
Kävin äänestämässä. Fiffikus sai mun ääneni. Mutta on tämä pikkulitenkin ihana! En ole ruotinkielinen, mutta tykkään kielestä.
VastaaPoistaFiffikus alkaa jostain syystä aina hymyilyttää :)
PoistaListalla on sanoja joiden en edes tajunnut olevan finlandismeja. Esimerkiksi tassig. Ja nakupelle on nakupelle, oli kieli mikä tahansa ;)
Minun on tosi vaikea valita parasta. Niin moneen sanaan liittyy niin monta kivaa muistoa.
VastaaPoistaKiitos Mia kun vinkkasit tästä Hoblaan artikkelista. Se hymyilyttää mua edelleenkin.
PoistaJa varmasti sulla olisi hihassa useita loistavia esimerkkejä lisää :)