Blogin nimen tarina

Ruotsi on iso osa arkeani. Lasteni vahvin kieli on ruotsi. Isäni on ruotsinkielinen ja systerini Ruotsin kansalainen. Mieheni puhuu lapsille ruotsia, minä suomea.

Suomenruotsalaiseen tapaan lasteni ruotsi vilisee lainasanoja suomesta. Riikinruotsalaisille serkuille he ovat opettaneet elintärkeän: "Det är jättekiva." Pienen hämmästyksen jälkeen serkut ymmärsivät myös (hieman avustettuina) kysymykset "Var är min halare?" ja "Ska vi ta roskisen ut?" 

Törmäsin sanaan pikuliten ensimmäistä kertaa lasten selittäessä tohkeissaan kavereistaan: 
"M är liten. Men vet du vad mamma? Hans lillasyster, hon är pikuliten." 
Pikuliten sanana hymyilytti. 

Todella pieni. Aivan kuten perheemme. Emme nimittäin ole järin kookkaita. 
Pienen pieni, kuten ajatusmaailmani maratonilla. 
Nimessä on sopivalla tavalla iloista sekamelskaa kuten kodissamme. 
Suomea ja ruotsia sikinsokin sulassa sovussa kuten aamiaispöytäkeskusteluissamme.

Lisäsin sanaan vielä yhden koon, jotta sana tulisi äännettyä suomen kielellä oikein.
Sain sanaan sopivasti pienen kauneusvirheen. 

Nimi blogille oli syntynyt. 

Olen avannut aikaisemmin suhdettani ruotsiin kirjoituksessa KON-SUO-KIE-PRE

HBL etsii hienointa finlandismia. Tästä linkistä pääset äänestämään omaa suosikkiasi. (Kuvakaappaus on äänestystilanteesta aamulla 16.10.) 



4 kommenttia

  1. Kävin äänestämässä. Fiffikus sai mun ääneni. Mutta on tämä pikkulitenkin ihana! En ole ruotinkielinen, mutta tykkään kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiffikus alkaa jostain syystä aina hymyilyttää :)

      Listalla on sanoja joiden en edes tajunnut olevan finlandismeja. Esimerkiksi tassig. Ja nakupelle on nakupelle, oli kieli mikä tahansa ;)

      Poista
  2. Minun on tosi vaikea valita parasta. Niin moneen sanaan liittyy niin monta kivaa muistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia kun vinkkasit tästä Hoblaan artikkelista. Se hymyilyttää mua edelleenkin.

      Ja varmasti sulla olisi hihassa useita loistavia esimerkkejä lisää :)

      Poista