Juoksuvuosi 2019 ja uuden vuoden juoksuresepti

Vaikka monella onkin musta sellainen kuva, että ainahan mä olen juoksemassa, niin silti todellisuus ei ole ainakaan vuonna 2019 kulkenut käsi kädessä olettamuksen kanssa. Juoksutilaston mukaan tämä on ollut kilometreissä laskettuna vaatimattomin sitten vuoden 2015. Mitä taas olen saanut aikaiseksi, onkin sitten toinen juttu. Täytyy myöntää, että panos-tuotos-suhde on kyllä ollut kohdillaan.

Prinsessoja valkokankaalla ja vähän muuallakin

Leffan kakkososa on aina haasteellinen. Odotukset ovat suuret, mutta niin on myös kriittisyyskin huipussaan. Frozen 2 pääsee kuitenkin lähelle edeltäjäänsä. Kappaleiden joukosta ei noussut selvästi  Let it gon seuraajaa, mutta biisikimarassa oli esillä tunteet laajalla skaalalla. Välillä tunsin katsovani musikaalia. 

Frozen 2 on selvästikin suunnattu sekä aikuis- että lapsiyleisölle. Varmasti jälkimmäinen ryhmä ei tajunnut kaikkea kuten vanhempansa, mutta yksi hahmoista iski varmasti jokaisen nauruhermoon, nimittäin lumiukko Olof. Hänen huumorinsa pelasti tilanteen jos toisenkin. 

Tapansa kullakin

Näin uuden juoksukauden kynnyksellä olisi hyvä alkaa funtsia tulevia lappujuoksuja. Tällä hetkellä kisojen hintaportaissa ei ole vielä kivuttu huippulukemiin, mutta valitettavasti joulu ohjaa käytössäni olevia kymppejä aivan toiseen suuntaan.

Junttimusaa, noloa vai ajan hermolla?

Viime viikko oli täynnä musiikkimatkoja muistoihin. Kukapa meistä ei jakaisi elämää eri pituisiin jaksoihin biisien ja artistien perusteella? Osa seuraa mukana viimeisiin hengenvetoihin asti, osa on tullut jätettyä kyydistä pois jo aikaa sitten. Silloin tällöin ne liittyvät taas mukaan ja seuraavat tuleviin seikkailuihin.

Klassikkoilta

Oli rännän täyteinen lumimyräkkä. Kävelin ravintola Helmestä exäni ja hänen frendinsä järjestämistä pikkujoulujuhlista himaan. Käsikynkässä oli samainen ystävä, jonka kanssa olin käväissyt bileissä. Ilta oli monella tapaa kahden aikakauden rajapyykki ja mieleni oli levollinen. Pysähdyimme ravintola Rivolin nurkalla ja päätimme hääpäivämme ajankohdan. 22 vuotta, lukuisia ylä- ja alamäkiä rikkaampina, kahden lapsen vanhempina, olimme alkuviikosta jälleen samoilla nurkilla, tällä kertaa nostamassa maljaa toisenlaiselle uudelle alulle.

Milloin lenkkarit pitää vaihtaa uusiin?

Yleisimmät juoksuvarusteisiini liittyvät kysymykset koskevat lenkkareita ja näistä top kolmoseen yltää kysymys:

Kuinka kauan juokset yksillä lenkkareilla?

Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen, vaikka haluaisinkin antaa tarkan kuukausi- tai/ja kilometrimäärän.

Pormestarin itsenäisyysjuhla

Mitkä vaatteet? Miten tukka pistetään? Mistä kengät? Kysymyksiä on leijaillut viime aikoina kodissamme enemmän, kuin omien häideni aattona konsanaan. Perheemme viimeinen neljäsluokkalainen otti pormestarin itsenäisyyspäivätanssiaisvalmistelut juhlien vaatimalla vakavuudella.

Pilkahdus marraskuussa

Marraskuu oli vaikein miesmuistiin. Rakastan pimeässä ja sateessa juoksua, mutta nyt en saanut siitäkään kiksejä. Mun oli vaikea ottaa itseäni niskasta kiinni ja painella ulos juoksemaan. Teki vain mieli olla kotona tekemättä mitään. Siis yhtikäs mitään. Maata vain sohvalla silmät kiinni ja odottaa, että voisi mennä pian nukkumaan. 

Avantojännitys

Avantoon pulahtaminen on solahtanut jouhevasti osaksi arkeani. Veteen upottautuminen tuntuu kerta kerralta helpommalta, mutta yksi asia ei muutu edes avantouintikauden edetessä, nimittäin avantojännitys.

Taukojumppaa

Töissä on taas hektinen päivä ja paikat ovat jumissa edellisen päivän vauhtivedoista. Taisi taas kerran jäädä venyttelyt tekemättä?! Koneelta kuuluu muistutusääni ja näytölle ilmestyy taukojumppamuistutus. Nousen ylös ja teen perässä videolla näkyvät kolme liikesarjaa. Kolmen minuutin kuluttua olen taas työn touhussa, mutta huomattavasti virkeämpänä.

En ole maratonkeräilijä

Vaikka sain tältäkin vuodelta neljä maratonmerkintää tuloslistalleni, olen silti hyvin kaukana maratonkeräilystä. Juoksupiireistä tutuksi tullut Jupe (Juha Nurmela) kaivoi mulle muistinsa perukoilta tarkempaa tietoa (hyvin epävirallisesta) maratonkeräilijämääritelmästä, joka on tullut joskus esiin vähintään sadan maratonin juosseiden 100MC-yhdistyksessä:

Lenkkariarvostelu: Hoka Carbon X -pikakiiturit

Kaupallinen yhteistyö @timetofly_suomi |  Carbon X -kuume iski heti, kun kuulin Hoka One Onen hiilikuitulevyuutuudesta. Alun perin mun ei olisi pitänyt saada tossuja testiin kuin vasta ensi keväänä, sillä näitä saatiin Suomeen vain pieni erä ja kiinnostuneita oli yli tarjonnan. Joskus joulu kuitenkin saapuu jo kesähelteillä, kuten mulla kävi Carboneiden kanssa.

Hyppy marrasputkeen ja sieltä pois

Olen jättänyt marrasputken suosiolla väliin vuosi toisensa jälkeen, yksinkertaisesti siitä syystä, etten halua kuluttaa kroppaani 25 minuutin päivittäisellä juoksulla 30 perättäisenä päivänä.

Moni toteuttaa marrasputken kevytversiona, eli liikkuu jokaisena marraskuun päivänä vähintään 25 minuutin verran vaikkapa kävellen. Tuon perusteella mun koko elämäni on yhtä marrasputkea tammikuun alusta joulukuun loppuun, sillä jokaiseen päivääni mahtuu ainakin kyseisen pätkän verran hyötyliikuntaa.

Tekosyitä

Ei perskule. Tytär soitti ja pyysi että vien hänet futistreeneihin. Siinä ei mitään kiroiltavaa, ihanaahan se vain on, mutta kun on tuo sää. Mulle tämä syksyn vaihe edustaa jotain välitilaa, jossa sataa välillä vettä ja räntää, välillä aurinko pakottaa vilauttamaan collegen edustaa takin raosta. Koskaan ei voi olla aivan varma mitä tuleman pitää. Tavallaan on kuin kevät, sillä erotuksella, että on helpompi hengittää ja kahden asteen lämpö tuntuu kylmältä, ei ihanan lämpimältä, kuten talvipakkasten jälkeen.

Mikä minussa on kaunista?

Viimeisimmän Yvette x Martina -malliston julkistamistilaisuudessa oli malleina tavallisia, liikunnallisia, upean näköisiä naisia. Muotinäytöksen alkuun näytettiin filmi, jossa kukin malleista kertoi omin sanoin, mikä on juuri hänessä kaunista. Päädyin kyselemään samaa myös itseltäni.

31. maraton: Seuraa jänistä – Vantaan maraton 2019

Vuosien ajan välttelin maratonin juoksemista Vantaalla yksinkertaisesti siitä syystä, etten keksinyt yhtään hyvää, tai edes huonoakaan syytä siihen, miksi mun pitäisi lähteä naapurikaupunkiin raastamaan 42 kilometrin mittaista matkaa. Mutta samalla kun vuodet vaihtuvat, myös mielipiteet muuttuvat. Ensimmäinen kerta Vantaalla kisailussa vei mut mukanaan, enkä enää voi kuvitellakaan aktiivisen juoksukauden loppua ilman loistavien järjestelyiden Vantaan maratonia.

30. maraton: Viestien voima – Berlin Marathon 2019

Arjen synnyttämä ajatusten pyöremyrsky on häirinnyt treenaamista maratonille, mutta lupasin niin itselleni, kuin juoksuohjelman tehneelle Harrillekin, että jättäisin kaikki mieltä painavat asiat lähtökarsinaan ja keskittyisin maratonilla olennaisen, eli juoksemiseen.

Maratonmietteitä

Jos kaikki olisi mennyt nappiin, huokuisin näin viikko ennen juoksukauden pääkisaa kaiken valaisevaa itsevarmuutta. Olisin elämäni kunnossa ja valmis siirtämään edellisen maratonennätykseni muistojen arkun uumeniin. Näiden tuntemusten sijaan pääni yläpuolella leijuu heikosti havaittava kysymysmerkki. Starttaan ensi sunnuntaina Berliinin maratonille, mutta lähtölaukauksen ja maalin väliin jää 42 kilometrin mittainen aukko, jonka täyttäminen tapahtuu askel kerrallaan.

Kolmen kilometrin pyrähdys – Katajanokan ympärijuoksu 2019

Katajanokan ympärijuoksu oli taas kerran kisakalenterissani merkinnällä "sitten joskus syksyllä". Syksy pääsi taas yllättämään ja niin myös koko tapahtumakin. Viime hetkillä palautin kisajärjestäjille hallussani olleen kiertopokaalin ja vasta muutamaa tuntia ennen kisaa päätin osallistumisestani.

Avantoon totuttelu aloitettu

Pakkohan se on uskoa, että uinti on salakavalasti ujuttautunut elämääni, niin pitkään kuin ehdinkin sitä vältellä. Tilatessani Wigglestä vast´ikään energiageelejä, pistätin pakettiin myös uimapuvut mulle ja tyttärelleni, ne kun kuluvat kovassa käytössä samaan tapaan kuin juoksuvaatteetkin.

Talviaikaan uimakertoja tulee automaattisesti pari viikossa tyttären uimakoulun aikaan ja varmasti käymme yhdessä myös Yrjönkadulla rentoutumassa. Vaikka avantouinti ei nyt mulla olekaan kymmentä vetoa kummempaa, lasken senkin uimiseksi, vedessä kun sielläkin ollaan.

Ylös, alas, ylös, alas – Midnight Run 2019

Midnight Runilla on ollut jo vuosia paikka sydämessäni, olenhan sentään yöjuoksija ja reitti kulkee miltei oman koti-ikkunani alta. Siitä huolimatta itse osallistumisen vahvistuminen jäi viime tippaan. Jos en olisi saanut paikkaa kisoihin työpaikkani kautta, olisin varmaankin liittynyt tänä vuonna kannustusjoukoihin. Vaikka intoa mulla onkin erilaisiin juoksutapahtumiin, lompakkoni ei kuitenkaan ole pohjaton.

Maaliportti

Näiden kuluneiden seitsemän bloggausvuoden aikana mulla on säilynyt taustalla sama punainen lanka: haluan kertoa ajatuksistani lenkkipolulla ja sen ulkopuolella, asioista joita näen ja koen lenkkarit jalassa. Tällä kertaa olen kuluttanut kengänpohjiani Hakaniemessä. 

Väsymys

En muista koskaan olleeni näin väsynyt maratonin jälkeen. Olen ollut myös poikkeuksellisen nälkäinen, mutta se kesti vain viitisen päivää. Väsymys taas tuntuu tulleen jäädäkseen.

29. maraton : Ruissalon paniikki – Paavo Nurmi Marathon 2019

Twilight Runin maalissa mulle tuli esittäytymään mies nimeltään Sami. Hän kysyi multa ylimieliseen sävyyn: "Eikö teidän kaikkien Hoka-tiimiläisten pitäisi olla hyviä juoksijoita?" Spontaani vastaukseni oli, että niin me ollaankin.

Olen pyöritellyt parin viikon verran mielessäni seuraavia kysymyksiä:
Millainen on hyvä juoksija?
Ratkaiseeko aika ja/vai sijoitus tuloslistalla?

Näihin ajatuksiin mun on täytynyt palata Paavo Nurmi maratonin jälkeen, sillä ensireaktioni maaliin päästessäni oli lievä pettymys.

Maratonilla aika piiloon ja sykkeet esiin

Kehitin lauantaiselle Paavo Nurmi Marathonille mulle tyypillisen kisasuunnitelman: ensimmäinen puolikas hien ja huohotuksen irrottavaa vauhtia yhdessä puolimaratonille osallistuvan Juoksukunnossa-blogin Anskun kanssa ja toinen itsekseni rauhallisemmin. Juoksuohjelmani laatinut Harri Mannermaa pisti kuitenkin jäitä ja järkeä mun hattuuni. Kisataktiikka laitettiin kertaheitolla uusiksi, sillä haluamme molemmat nähdä missä kunnossa olen ihan oikeasti, emme sitä, mihin asti sisukkuuteni ja lihasmuistini riittää.

Puolimaratonilta palauttelua

Jokaisen lappujuoksun jälkeen tunnen olevani voittamaton, oli kisa mennyt miten hyvin tai huonosti tahansa. Näin myös viime viikonlopun Twilight Runin jälkeen. Maltti on kuitenkin valttia puolimaratonilta palautellessa, varsinkin kun seuraava maraton kolkuttelee jo ovella.

Olen treenannut keväästä lähtien Harri Mannermaan tekemän juoksuohjelman mukaan. Siinä on huomioitu hyvin tämä elokuinen kisasumani. Palautteluviikosta ei tullut kuitenkaan aivan suunnitelman mukainen, mutta en usko, että puolimaratonin jälkeinen treenikombosooloiluni pilaa Paavo Nurmi Maratonia, ainakin jos ja kun keventelen ensi viikolla juoksuja kunnolla.

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 1

Jos erehdyn lähtemään lenkille aamuvarhaisella, mun kannattaa pysyä keskusta-alueella ainakin ensimmäisen puolituntisen verran. Vatsan alkaessa toimia hotelli helpotus on tällöin aina lähellä.

Kisapeikko selätetty – Twilight Runin puolimaraton

Mietin taas kerran lähtölaukausta odotellessani, että mitä mä oikein teen lappu rinnassa. Varsinkin, kun kisoista, oli matka mikä hyvänsä, on tullut mulle kesän mittaan kerrostalon kokoinen mörkö. Olisin varmasti päässyt helpommalla, jos olisin mennyt itsekseni varhaiselle yöjuoksulle ja jonka jälkeen olisin uponnut nojatuoliin seikkailemaan Netflixin tahtiin. Mutta olisiko silloin elämä liiankin helppoa? 

Maratonille treenaaminen pilaa loman

Mulle on jäänyt elävästi mieleen, kuinka entinen esimieheni joskus vuosituhannen alussa manaili, kuinka elokuiselle HCM:lle osallistuminen pilaa hänen koko kesänsä. Tai toinen työkaveri, jonka oli mahdoton valita kosteiden kesäiltojen ja juoksemisen väliltä.

Juoksu- ja kisapelko

Mitä pidemmäksi juoksutauko venyy, sitä suurempi kynnys on lähteä lenkkipolulle, oli kyseessä sitten vuosi, talven mittainen jakso tai sesonkiflunssan viemä aika. Varsinkin vammatelakalta lenkkipolulle palaaminen jännittää, sillä takaraivossa jomottaa koko ajan pelko siitä, onko kaikki sittenkään kunnossa. 

Tautinen kesä

Mulla oli suuria suunnitelmia niiksi kolmeksi päiväksi, kun sain olla yksin kotona. Duunin lisäksi vuorokauteen mahtuisi ainakin juoksua (paljon), vesijuoksua (ainakin joka aamu) sekä sluibailua (sopivassa määrin). Mitä sitten tapahtuikaan?

Makkaratuliainen tyttärelle – Helsinki Trail Run

Jos sinua kiinnostaa vain tulokseni kympin polkujuoksukisasta, se tulee tässä: 1:32:43, sijoitus 81/91. Jos taas haluat lukea kisakokemuksistani, jatka ihmeessä eteenpäin.

Ensimmäinen polkujuoksukisa

Vatsassani alkaa pyöriä perhosia aina, kun kännykkäni näytölle pärähtää viesti kisojen ajanotosta vastaavalta Ultimatelta. Tosin kisojen jälkeen tulosilmon aikaan vatsassa saattaa pyöriä ihan muusta syystä, kuin jännityksestä. Eilisessä viestissä mua muistuteltiin kisanumeron noutamisesta lauantaina ennen Helsinki Trail Runin alkua. Ensimmäinen polkujuoksukisani on siis todellista totta.

Juoksulenkin skippaamisesta

Kukapa meistä ei olisi kuullut ohjeita siihen, miten työn ja juoksun saa yhdistettyä. Näkemissäni listauksissa ykkösenä on miltei aina ennakkosuunnittelu.

Entäpä jos vaikeuskerrointa lisätään ja pistetään kaupan päälle vielä lapset, sairastelevat vanhemmat, rakennusurakka tai yksinhuoltajuus ja mitä näitä nyt muita oikein onkaan? Silloinkin ennakkosuunnittelu on paikoillaan, mutta mitä enemmän arkeen kasataan palikoita, sitä enemmän siihen ilmestyy myös sattuman mukanaan tuomaa epätoivoa jännitystä.

Uusia lukuja opettelemassa – maratoonarin tasotestin tulokset

Kävin yli kahden vuoden tauon jälkeen juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon testattavana. Valojäniksen perässä on aina yhtä nautinnollista juosta ja Pasin piikitettävänä tunnen olevani hyvissä käsissä.

Olen ollut hieman hakoteillä, sillä en ole ollut aivan varma, mitkä sykerajani ovat. Tavoitteellisessa sykeohjatussa treenauksessa kun omien lukemien tunteminen on kaiken aa ja oo. Haluan treenata mahdollisimman järkevästi, jotta en vedä itseäni omaa tietämättömyyttäni piippuun.

Perinteinen juhannusjuoksu

Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.

Kaupunkisuunnistusta sprinttikisan päätteeksi

Yritämme päästä paikalle jos ja kun naapurikortteleissamme järjestetään maksuttomia huveja. Yksi tällaisista oli viikko sitten Senaatintorin ympäristössä järjestetty maailmancupin sprinttiviesti.

Loppuaika puolimaratonilla 3:11 – HHM 2019

Eilistä Helsinki Half Marathonia on vaikea pukea sanoiksi. Näkemäni ja kokemani olivat aivan jotain muuta, kuin leppoisa kirmaus juoksukavereiden kanssa läpi rakkaan kotikaupunkini, ohi musiikkipisteiden ja iloisten kannustajien. Tai sitähän se oli alussa, kunnes päivän pääesiintyjä, aurinko, otti vallan ja alkoi pyöritellä osaa juoksijoista mielensä mukaan.

Eipä tullut HHM:sta ihan sellainen, kuin olin ajatellut. Petin aamupäivän mittaan kaksi lupaustani.

Muistilista paahteiselle puolimaratonille

Helsinki Half Marathon juostaan taas kerran helteessä. Jäniksenä mulla ei juuri ole himmaamisen mahdollisuutta, joten kisavalmistelut ovat sitäkin tärkeämpiä. Jos sippaan, en halua joutua sättimään itseäni huonosta valmistautumisesta, vaan silloin syy kestkeyttämiseen tai pakkohidastukseen löytyy ihan jostain muualta.

Arvioitavana Hoka One One Clifton 6 (mukana myös Clifton 5W)

Miten yksi lenkki voikin olla armotonta pakkopullaa ja seuraava onkin yhtä auringonpaistetta kuutamosta huolimatta? Perjantaisesta yöjuoksusta ei ole kuin hyvää sanottavaa: seura oli hyvää, kroppa teki juuri niin kuin pitikin ja tossu rullasi sekä rauhallisilla että reippailla osuuksilla. Sainpa niistä myös tarpeellista tukea mäkitreeniin.

Faktaa kehiin

Tsekkasin taas pitkästä aikaa Garminin antaman kilpailuennusteen. Olin tikahtua nauruun. Juoksukelloni mielestä olen aivan eri tasoinen juoksija, kuin oikeassa elämässä olen. Kello taitaa leijailla jossain haavemaailmassa.

Pakkopullaa

Kieltäydyin helatorstain picnicillä kuohujuomasta, sillä olin ajoittanut 140 minuutin pitkiksen vapaapäivälle. Yleensä yritän muutenkin saada viikon pitkän lenkin pois päiväjärjestyksestä ennen viikonloppua, joten vaihtoehtoja lenkille ei oikeastaan ollut.

Missä olit, kun Suomi voitti kultaa?

Vuonna 1995 meillä oli silloisen poikaystäväni kanssa kahdenkeskinen kisastudio. Tilasimme pizzaa ennen matsia ja saimme sen joskus loppuvihellyksen jälkeen. Olut upposi kyllä ilman kyytipoikaakin.

Lähdimme kultahuumassa keskustaan ja kuinka ollakaan, kun kävelimme baarin ohi, josta vietin vapaailtaa, mut kiskottiin tiskin taakse hommiin. Asiakkaita oli neljä yhtä neliötä kohden, eikä ketään haitannut, vaikka olin itsekin hieman hiprakassa. Kunhan osasin täyttää tuoppeja, avata pulloja ja laskea vaihtorahat oikein, kaikki olivat tyytyväisiä. Sinä iltana ei väsätty cocktaileja, eikä muutenkaan hienosteltu.

Yritystä kerrakseen – Yritysmaratonviesti 2019

Pahimmat sadepilvet kiersivät sittenkin toukokuun hauskimmat karkelot, joten pääsimme juoksemaan Töölönlahtea ympäri aina kerta toisensa jälkeen lähes kuivina. Hiki tosin lensi, vaikka omaa vuoroa odotellessa ilma ja tuuli vetivät kylmästä kankeaksi. Siinä vaiheessa mietin taas kerran juoksuharrastukseni järkevyyttä, mutta 2,1 kilometrin mittaisen kierroksen aikana mieli muuttui ja olin taas valmis odottamaan seuraavaa juoksuvuoroani.

Juoksukäsilaukku

Kaipasin juoksureppuni oheen juoksuliiviä, jonka vaatimukset olivat aikalailla samat, kuin toimivan käsilaukun:

Likkojen lenkki | HHM-osallistuminen arvottu

Lauantaiaamuna mut kaapattiin autokyytiin puoli seiskalta. Kaupunki oli hiljainen ja HCRD näkyi katukuvassa ainoastaan ohittaessamme Eltsun. Aika monta juoksutapahtumaa mahtuukin yhteen päivään ympäri Suomea. Me suuntasimme kohti yhtä niistä, Likkojen lenkkiä.

Mittaan pitkikset minuuteissa

Olen alkanut jälleen treenata itselleni räätälöidyn ohjelman mukaisesti. Vantaan maratonin puuhamiehenäkin tunnettu Harri Mannermaa kysyi multa ohjelmaa laatiessaan, josko haluan treenit kilometreissä vai minuuteissa. Vastaus oli itsestään selvä, sillä minuuttien ja sykkeiden mukaan juokseminen on ennenkin suojannut kroppaani liian kovalta treeniltä.

HHM-arvonta

Niinhän tässä nyt taas kävi, että ilmoittauduin ja pääsin jälleen kerran HHM:lle jänikseksi.  En siis havittele vielä tässä vaiheessa kautta enkkoja, vaikka olinkin vielä alkukaudesta suunnitellut toisin, vaan yritän auttaa muita juoksijoita saavuttamaan omat tavoitteensa.

(Postauksen kuvat ovat vuoden 2017 ja 2018 HHM:lta.)

Hupijuoksu pojan kanssa – Color Obstacle Rush 2019

Lauantain kohdalla kalenterissani luki isolla: Väriestejuoksu pojan kanssa.

Ystäviä, rentoa juoksua ja auringon porotusta – Helsinki10

Kisaviikon sää on seilannut laidasta laitaan. Numeroita hakiessa olisi ollut hyvä olla  kevytuntuvatakki päällä sateessa, mutta itse kisoihin juoksuhame ja t-paita oli ainoa järkevä yhdistelmä. Helsinki10 oli siis toistamiseen auringon riemuvoitto ja varjoton taival.