Maratonmietteitä

Jos kaikki olisi mennyt nappiin, huokuisin näin viikko ennen juoksukauden pääkisaa kaiken valaisevaa itsevarmuutta. Olisin elämäni kunnossa ja valmis siirtämään edellisen maratonennätykseni muistojen arkun uumeniin. Näiden tuntemusten sijaan pääni yläpuolella leijuu heikosti havaittava kysymysmerkki. Starttaan ensi sunnuntaina Berliinin maratonille, mutta lähtölaukauksen ja maalin väliin jää 42 kilometrin mittainen aukko, jonka täyttäminen tapahtuu askel kerrallaan.

Taas maratonille

En ole suunnitellut tämän ja viime viikon juoksuja pätkän vertaa maratonia silmälläpitäen. Olen juossut, kun siihen on tullut tilaisuus ja olen pyöräillyt enemmän kuin aikoihin. Ehkä mun olisi pitänyt ajatella paremmin, mitä suuhuni pistän, jotta Tallinnassa olisi sitten helpompaa. Olen jättänyt senkin väliin. Olen kartuttanut univelkaa ja olen rehkinyt työrintamalla samaan tapaan, kuin ennen lomia. Maailma täytyy näköjään rakentaa ennen maratoniakin samoista palikoista.

Hupsista, vielä yksi maraton tälle vuodelle

Kysyttäessä kuinka monta maratonia olen juossut tänä vuonna, olen vastannut automaattisesti:

"4"

Olen valehdellut tietämättäni niin että korvat heiluvat. Oikeastihan olen juossut vain kolme. Kenties neljäs on tullut juostua unissani, mutta sitä ei datan puutuessa lasketa. Pyydän anteeksi kaikilta kysyjiltä näin kirjallisesti.

123 ja 007

Vantaan maratonin juoksunumerot on julkaistu. Nimeni komeilee siellä kahdella rivillä. Toisessa sarjana on naiset 45 v, toisessa naiset yleinen. Matkoiksi on laitettu maraton ja maratonviesti.

Nukutko hyvin ennen maratonia?

Vastausta kysymykseen ei tarvitse funtsia sen kummemmin. Olen miltei aina maratonaamuna rättipoikki. Itse maraton ei vie unenlahjojani, vaan juoksua tärkeämmät arjen härdellit, lähinnä työ ja lapset.

Villi ja vallaton vatsa aisoihin juoksukisoissa

Juoksu ja eläväinen vatsani eivät ole aina symbioosissa. Jännitysvatsani alkaa kuplia aina kisojen lähestyessä. Olen jättänyt vatsani takia varsinaisen maratontankkauksen väliin, tarkkaillut kuitujen saantia sekä olen nappaillut maitohappobakteerivalmisteita. En ole saanut näilläkään kikoilla vatsaani kuriin.

Niinpä olen parhaimmillani (tai pahimmillani) joutunut käymään maratonin aikana bajamajassa viisikin kertaa. Edellispäivien ja kisa-aamun kertoja en viitsi edes laskea.

Lääkäri kotikäynnillä

Blogini tunnollisin lukija sattuu olemaan sisätautien erikoislääkäri ja mikä parasta, sain hänet kotikäynnille viikko sitten.

Keventelyviikon kuulumisia

Normaalisti keventely tarkoittaa mulla keveämpää oloa yhdistämällä runsas liikunta terveelliseen, reilusti kasviksia sisältävään ravintoon. Mutta maratoonariminälle se on täysin päinvastaista.

Maratonohjelman mukaan mulla on jo toinen keventelyviikko menossa.  Juoksu on rajattu minimiin ja silti pitäisi syödä silloinkin kun ei tee ruokaa mieli. Vaikka en varsinaisesti tankkaakaan, olo tuntuu turpeammalta kuin kuukausiin.

Movescountista napattu tiivistelmä seitsemän päivän juoksuista. 

Naapurit ovat varmaan nuuskutelleet käytävässä, että taas se poppariperhe paistaa korvapuusteja. Kylläpä vaan, tällekin maratonille haen ähkyoloni perinteisillä kierreherkuilla.

 Korvapuustien lisäksi olen napsinut hiilihydraatteja malton muodossa *). Mukava uusi tuttavuus mulle. Miksen ole kokeillut jo aikaisemmin? Siitä ei tule yhtä ähkyä oloa, kuin jos söisin vastaavan määrän hiilihydraatteja vaikkapa leivän muodossa. 

Jos muuten törmäät Olivian Täydellinen ohje -keittokirjaan kirppiksellä, nappaa se mukaasi. Meillä ei enää valmisteta korvapuusteja, amerikkalaisia pannukakkuja tai juustokakkua millään muilla ohjeilla.

Vihaan tunnetusti pakkaamista. Maratonkamat pitäisi kuitenkin saada kasaan, sillä sunnuntaiaamuna ei ole liikoja aikaa arpoa vaatetusta ja muita juoksulle mukaan otettavia tilpehöörejä. Ennen laivalle menoa pitäisi vielä päivittää juoksuun soittolista ja tehdä pari rästiduunia. Aikaa ei näytä olevan nytkään tuhlattavaksi. 

Repun pakkaamisesta on kyllä keventely kaukana. Vaikka pärjäisin varmasti yhksillä piilareilla, niitä on kassissa neljä paria. En uskalla ottaa riskiä, sillä Berliinissähän viime vuonna piilari rikkoutui silmääni. Suunto Ambit3 on ladattu täyteen ja tiedän akun kestävän loistavasti koko sunnuntain ja ylikin. Laturi on silti mukana, jotta voin kerätä urheilukelloon vielä ne kaksi puuttuvaa prosenttia ennen kisa-alueelle lähtöä. Geelejäkin on yliannostus. Ja ihan oikeasti, mihin tarvitsen hiusvahaa? Mutta tuo kaikki täytyy olla mukana. Ihan mielenrauhan vuoksi. Sillä sitä tullaan tarvitsemaan sunnuntaina enemmän kuin reppuun mahtuu. 

* FAST Super Malto on saatu testattavaksi

Maratonpanikointia

Lopullinen päätös on tehty. Osallistun huomiselle maratonille. Megajännitys iski päälle vasta nyt toden teolla. Maratonpanikointi on vakio, valmisteli lähtöä kaksi viikkoa tai vain yhden päivän verran.

Päässä pyörii jäsentelemättömiä ajatuksia randomilla:

Mitä mä syön menomatkalla? 

Mitä varaan bussiin paluumatkaksi? 

Ehdinköhän mä bussiin?

Kerkeänkö käydä kisapaikalla sittenkään suihkussa? 

Onko vaatetta tarpeeksi vilunväristysten varalta? 

Missä vaatteissa mä juoksen? 

Kuultaako lempikompressiotrikoista kaikki läpi? 

Millä mä tankkaan maratonin aikana?

Mitä musiikkia mä kuuntelen?

Pitäisikö mun ottaa lukemista bussiin?

Onko mulla varmasti kaikki lääkkeet?

Jaksanko mä juosta koko matkan? 

Moneen kysymykseen saan vastauksen vasta paikan päällä. Ennen juoksua funtsittavat asiat nappaan listalta yhden kerrallaan. Soittolistan teko jää varmasti viime tippaan, samoin mukaan otettavien härpäkkeiden lataus. Varmasti yöstä tulee lyhyt. Onneksi saan kuitenkin jatkaa uniani vielä muutaman tunnin verran linja-autossa matkalla Poriin. 

Vai saankohan mä sittenkään unta? 

Uskallanko nukkua piilareissa? 

Vai pitääkö mun sittenkin laittaa piilarit vasta urheiluhallilla päähäni?

Mitä jos ne rikkoutuvat silmiini?

Paniikista päätellen voisi luulla että kyseessä on elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma. Mutta ei, olen aina yhtä mahdoton. Todellinen päätön kana.

Sisähallissa juokseminen on mulle aivan uutta. Kuinkakohan monta kiekkaa juoksen ennen kuin selviää kummalta puolelta mun on annettava tietä nopeammille.