Luukutusta ja jorausta

Teini-ikäinen Nina ja keski-ikäinen Poppis ovat selvästi yksi ja sama ihminen, vaikka välissä on yli 30 vuoden verran koettua ja nähtyä. Jään edelleenkin jumiin yksiin ja samoihin lempparibiiseihin ja luukutan niitä edestakaisin kuukaudesta ja joskus jopa vuodesta toiseen.

Hengittämisestä | hypopressivekurssilla 1/9

Joogamatot, tyynyiksi taitellut viltit ja pienet jumppapallot oli aseteltu valmiiksi pieneen, intiimiin saliin meitä odottamaan. Rauhoittuminen tekee hyvää hektisen työpäivän päätteeksi. Alkukevääseen ulottuva hypopressivekurssi oli alkamassa.

Flunssan jälkeen juoksemaan

Tiedät varmaan sen hetken, jolloin flunssa on tuloillaan, mutta et oikein tajua missä mennään. Varsinkin siitepölykauden aikaan flunssa on helppo sekoittaa allergiaoireisiin. Myönnän, että olen käynyt siinä(kin) olotilassa lenkillä, peräti usein. Sen tyhmyyden tajuaa varsinkin seuraavana päivänä, joskus taas vasta sitä seuraavana todellisen taudin puhjettua.

Pimeä LUX Helsinki

LUX, valon juhla, on kauan odotettu alkuvuoden kohokohta. Rakas kotikaupunkini ja etenkin oma telmintäalueeni saa hetkeksi päälleen ylimääräisen valohunnun. Tänä vuonna päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen pimeys.

Oma harrastus eli takaisin hypopressiven pariin

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut kalenterimerkintää, joka seuraisi viikko viikolta, kalenteriaukeamalta seuraavalle. Onhan mulla toki juoksuharrastukseni, käyn salilla sekä vesijuoksen tyttäreni uimatreenien ajan, mutta multa puuttuu kuitenkin oma ajoitettu harrastukseni. Sellainen, jota en voi jättää noin vain väliin.

Vuoden ensimmäinen päivä

Kaverit ovat julkaiseet somessa erilaisia listauksia viime vuosikymmenen aikana tapahtuneista kohokohdistaan. Itselleni ei tullut mitään järisyttävää mieleen muistellessani viimeisintä kymmentä vuotta elämässäni. Blogiini tekemäni pistetarkastus vahvisti aavisteluni todeksi. Elämä on ollut lapsiperhearkea. Ei muuttoja, ei avioero(j)a, ei lukuisia ulkomaanmatkoja, ei... vaikka mitä. Tosin on se ollut myös tulvillaan vaikka mitä, kuten futista, juoksua, uintia ja ystäviä, lapset ovat kasvaneet mittaa niin fyysisesti kuin osaamiseltaankin ja me aikuiset olemme yrittäneet pysyä kaiken muutoksen rinnalla. Kotimme on ränsistynyt kymmenen vuoden verran ja kroppani ja kasvoni samassa ajassa... No, ei mennä siihen.