Hengittämisestä | hypopressivekurssilla 1/9


Joogamatot, tyynyiksi taitellut viltit ja pienet jumppapallot oli aseteltu valmiiksi pieneen, intiimiin saliin meitä odottamaan. Rauhoittuminen tekee hyvää hektisen työpäivän päätteeksi. Alkukevääseen ulottuva hypopressivekurssi oli alkamassa.

Aloitamme jokaisen hypopressivetunnin lihasten pehmittämisellä ja päätämme sen rauhoittumis- ja rentoutushetkeen. Näiden välissä teemme hengitysharjoituksia erilaisissa asennoissa. Näin ensimmäisellä kerralla keskityimme ensisijaisesti hengitystekniikan hiomiseen. Saimme toki maistiaiset kahdesta ensimmäisestä liikkeestä, mutta niistä myöhemmin lisää.

Hengitystekniikka on helppo oppia. Hengitimme alkuun rauhallisesti pari kertaa sisään ja ulos. Kolmannella kerralla puhalsimme keuhkot tyhjiksi, suljimme nenän (alussa sormilla, myöhemmin ilman) ja suun, pidätimme henkeä ja teimme valesisäänhengityksen, joka saa aikaan painetta vähentävän imukuppiefektin vatsan ja lantion aluelle. Hengityksen aikana vatsa näyttää siltä, kuin sen kohdalla olisi enää syvä kuoppa jäljellä. Pidätimme hengitystä hetken verran, jonka jälkeen jatkoimme normaalia, rauhallista hengitystä.

Itselleni oli haasteellisinta osata lopettaa hengityksen pidättäminen ajoissa. Huuliltani kuulunut vakuumipakkauksen avaamiselta kuulostava ääni paljasti mut kerta toisensa jälkeen. Onneksi pörinäefektin karkoittaminen on helppoa. Pitää vain malttaa lopettaa ajoissa.


Aloitin hypopressiveharjoittelun Vaumiin järjestämällä kurssilla. Raportoin kurssilla opituista asioista ja kehittymisestäni kymmenen viikon ajan. Ensimmäinen päivitys tuli hieman jälkijunassa perheen sairastuttua. Onneksi ehdin toipua ennen seuraavaa kurssikertaa.


Tällä kertaa ei tullut otettua kuvia, sillä en halunnut häiritä kenenkään harjoittelua. Niinpä jouduin tyytymään kierrätyskuviin parin vuoden takaisista hypopressivepostauksista. 

Ei kommentteja