Mökillä kotona

Viikko sitten vietin viimeistä lomapäivää tämän kesän osalta. Olen etuoikeutettussa asemassa, sillä mulla on duuni, josta olla lomalla. Lisäksi palkallinen loma ei ole itsestäänselvää sekään, varsinkaan vast´ikään työt aloittaneena. Onnekseni olen töissä yrityksessä, jossa ymmärretään levon ja loman merkitys työpanokselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. 

Pakkopullapitkiksestä viikon paras lenkki

Tässä vaiheessa treenikautta pitkiksen mitta on venytetty 28 kilometriin. Ajallisesti se tarkoittaa kolmen tunnin hölkkäilyä omia ajatuksia, äänikirjaa tai lintujen laulua ja autojen pärinää kuunnellen. 

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 4

Kevät on kujeileva, kelju huijari. Ensin meitä hellitään lupaavalla kevätsäällä. Räystäiltä tippuu vettä ja mustarastas viihdyttää niin öisin, kuin illan tunteinakin. Saamme kerralla aurinkoa enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kiinteistöhuolto Määttä on lakaissut usean sentin paksuisen sepelimaton jalkakäytäviltä ja on aika ottaa peruslenkkarit käyttöön. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen. 

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 3

Puheet epäkohteliaista, epäystävällisistä aina kiireisistä helsinkiläisistä ovat kliseistä kuluneimpia. Korviini kantautuu näitä kommentteja kuitenkin aina uudelleen ja uudelleen. 

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 2

Tyttärelläni on uimatreenejä tällä kaudella Vuosaaressa, Kontulassa ja Itäkeskuksessa. Uinnista on tullut meidän yhteinen juttumme, joten hänen kauhoessaan kilsoja viereisellä radalla, mä vesijuoksen, harjoittelen uimatekniikkaa tai vesijumppaan. Tänään en kuitenkaan uskaltautunut veteen, sillä käteni ovat vereslihalla pölyisten muuttolaatikoiden ja remonttipölyn vuoksi. Niinpä tyttäreni otti saunakamppeeni ja vaihtovaatteeni uimahallille mukaansa ja mä kaarsin hallin ulko-ovelta lenkille. 

Hiljentynyt Helsinki

Ero torstai- ja perjantaiaamun välillä oli huikea. Koronavirusuutisoinnit tyhjensivät kaupungin kuin yhdellä taikasauvan huitaisulla. Ratikat puksuttivat eilen Aleksia pitkin miltei tyhjinä, eikä kadulla ollut kuin kourallinen ihmisiä väistelemässä kivijalkakauppoihin täydennystä tekeviä pakettiautoja.

Pimeä LUX Helsinki

LUX, valon juhla, on kauan odotettu alkuvuoden kohokohta. Rakas kotikaupunkini ja etenkin oma telmintäalueeni saa hetkeksi päälleen ylimääräisen valohunnun. Tänä vuonna päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen pimeys.

Klassikkoilta

Oli rännän täyteinen lumimyräkkä. Kävelin ravintola Helmestä exäni ja hänen frendinsä järjestämistä pikkujoulujuhlista himaan. Käsikynkässä oli samainen ystävä, jonka kanssa olin käväissyt bileissä. Ilta oli monella tapaa kahden aikakauden rajapyykki ja mieleni oli levollinen. Pysähdyimme ravintola Rivolin nurkalla ja päätimme hääpäivämme ajankohdan. 22 vuotta, lukuisia ylä- ja alamäkiä rikkaampina, kahden lapsen vanhempina, olimme alkuviikosta jälleen samoilla nurkilla, tällä kertaa nostamassa maljaa toisenlaiselle uudelle alulle.

Maaliportti

Näiden kuluneiden seitsemän bloggausvuoden aikana mulla on säilynyt taustalla sama punainen lanka: haluan kertoa ajatuksistani lenkkipolulla ja sen ulkopuolella, asioista joita näen ja koen lenkkarit jalassa. Tällä kertaa olen kuluttanut kengänpohjiani Hakaniemessä. 

Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 1

Jos erehdyn lähtemään lenkille aamuvarhaisella, mun kannattaa pysyä keskusta-alueella ainakin ensimmäisen puolituntisen verran. Vatsan alkaessa toimia hotelli helpotus on tällöin aina lähellä.

Kaupunkisuunnistusta sprinttikisan päätteeksi

Yritämme päästä paikalle jos ja kun naapurikortteleissamme järjestetään maksuttomia huveja. Yksi tällaisista oli viikko sitten Senaatintorin ympäristössä järjestetty maailmancupin sprinttiviesti.

Keltaista onnea

Olen vältellyt parhaimpani mukaan kaupunkipyöriä, eli niitä kirkkaankeltaisia Alepa-fillareita jo kahden kesän ajan. Niiden myötä Helsinkiin on tullut uusi sopulilauma, joka onnistuu rikkomaan parin korttelin matkalla yhtä jos toistakin liikennesääntöä. Vielä kun siihen lisää pienen siiderihumalan, aimo soppa on valmis. Päätin jo aikaa sitten, etten halua olla yksi heistä.

Juoksua ja jumppaa jäällä

Muistan, kuinka lapsuuteni talvina luistelimme lumettomalla järven jäällä saaresta saareen. Ehkä se tapahtui kerran tai kaksi, mutta muistikuvissani emme juuri muuta tehneetkään aurinkoisina sunnuntaipäivinä. Airamin punaisessa termarissa oli höyryävää kaakaota ja kaikki olivat yhtä hymyä. Aika mainio muisto, eikö vain!

Latu | KPK 24/7 tammihaaste

Ratikkakiskot ovat kuin jättiläisen latu läpi kaupungin. Välillä ne saavat lumivaipan päällensä, mutta vesisateessakaan ne eivät katoa mihinkään. Kiskot johtavat aina samaan paikkaan kuin ennenkin, mutta niillä kiitävistä ratikoista ei voi kuitenkaan olla varma, ei ainakaan viime vuosina tehtyjen linjauudistusten jälkeen. Ainakin tälle helsinkiläiselle uuden opettelussa on ollut omat haasteensa.

Laituri | KPK 24/7 tammihaaste

Asuessani Lauttasaaressa nappasin silloin tällöin heti sängystä noustuani eväät mukaani ja lähdin pyörällä etsimään itselleni sopivaa aamiaispaikkaa rannasta. Aika usein päädyin yhdelle ja samalle laiturille nautiskelemaan. Nyttemmin kyseiselle laiturille on rakennettu portti, joka on aina lukossa.

Kioski | KPK 24/7 tammihaaste

Lippakioskit kuuluvat vahvasti lapsuuteeni. Tältäkin kioskilta olen ostanut markalla noita, kuudellakymmenellä pennillä näitä. Tällä hetkellä odottelemme, koska huutokaupassa kioskin itselleen huutanut yritys alkaa kunnostaa tätä kioskikaunotarta. Ja mitäköhän siellä tarkalleen ottaen onkaan myynnissä, ruokaa vai ihan jotain muuta?

Kunnantalo | KPK 24/7 tammihaaste

Metsästin liikenneympyrää tunnin verran juosten, mutta sen sijaan kävin kuvaamassa Kuntatalon lohdutuspalkintona. Liikenneympyrä jäi odottamaan vielä löytämistä. Ehkä se on lähempänä kuin tajuankaan.

Paikallinen nähtävyys | KPK 24/7 tammihaaste

LUX meinasi jäädä tänä vuonna väliin, sillä olin kuvitellut sen jatkuvan torstaihin saakka. Onneksi havahduin viime tipassa ja sain kiskottua tyttäreni mukaan. Isä ja poika olivat käyneet katsomassa valoloistoa jo aiemmin.

Kahden tunnin kävely, johon liittyi sattumalta myös ystävämme, kesti parisen tuntia. Etenimme siinä ajassa kokonaiset 4 kilometriä.

Järjetön jää | KPK 24/7 tammihaaste

Olen ollut viime aikoina ärtyinen vaimo ja räjähdysherkkä äiti. Tähän ei todellakaan voi tunkea sitä iänikuista, inhoamaani hokemaa "ai se aika kuukaudesta, vai". Syy on juoksemattomuudessa. Vaikka tämä jo pidemmän tovin  mittainen kävelytreenikausi onkin ollut rentouttavaa, se ei ole tasoittanut mielialojani samaan tapaan kuin juoksu.

Uskaltauduin maanantaina lenkkipolulle pitkästä aikaa. Jalat tuntuivat tutuilta. Ja entäpä pää? Lenkin jälkeen hymyilin taas tuttuun tapaan. Arjen pienet ja vähän isommat ärsytyksen aiheet eivät tuntuneetkaan enää niin kummoisilta.

Kirkko | KPK 24/7 tammihaaste

Riisuimme sunnuntaina kotimme joulusta ja imuroimme viimeisetkin lattialla viilettävät joulujäänteet imurin syövereihin. Loppuillasta oli pakko päästä ulos tuulettumaan ja taikinatarpeetkin piti käydä ostamassa. LUX oli myös hyvä syy lähteä pikaiselle iltakävelylle.