Metsästin liikenneympyrää tunnin verran juosten, mutta sen sijaan kävin kuvaamassa Kuntatalon lohdutuspalkintona. Liikenneympyrä jäi odottamaan vielä löytämistä. Ehkä se on lähempänä kuin tajuankaan.
Jos en olisi koko kuun aikana käynyt Kallion perukoilla juoksemassa, Helsingin kaupungintalo olisi ollut tämän tammihaasteen kuvauskohde.
Vaikka kaupungintalo onkin omien kulkureittieni varrella, siellä tulee käytyä tosi harvoin. Viimeksi taisin käydä siellä äänestämässä ja sitä edellisillä kerroilla katsomassa julistenäyttelyä ja juhlimassa kristallikruunujen alla ruotsalaisuuden päivää. Joskus aikoja sitten haastattelin Pekka Sauria hänen työhuoneessaan jonkun työasian puitteissa.
Kuntatalossa olen käynyt vain kerran sisällä ja silloinkin vain vessassa. Juoksulenkillä iski kova hätä ja aulassa tapaamani nainen ymmärsi jo ilmeestäni mihin suuntaan mut kannattaa ohjata. Olemme sen jälkeen juosseet toistemme ohi satunnaisesti Töölönlahdella. Tervehdimme toisiamme hymyillen. Muistaakohan hän vielä missä tapasimme ensimmäisen kerran?
Kuntataloa ei voi sanoa kauniiksi. Ehkä jossain vaiheessa sen arkkitehtuuri alkaa miellyttää vanhenevia silmiäni, mutta toistaiseksi se on edukseen pimeällä.
Ei kommentteja