Klassikkoilta

Oli rännän täyteinen lumimyräkkä. Kävelin ravintola Helmestä exäni ja hänen frendinsä järjestämistä pikkujoulujuhlista himaan. Käsikynkässä oli samainen ystävä, jonka kanssa olin käväissyt bileissä. Ilta oli monella tapaa kahden aikakauden rajapyykki ja mieleni oli levollinen. Pysähdyimme ravintola Rivolin nurkalla ja päätimme hääpäivämme ajankohdan. 22 vuotta, lukuisia ylä- ja alamäkiä rikkaampina, kahden lapsen vanhempina, olimme alkuviikosta jälleen samoilla nurkilla, tällä kertaa nostamassa maljaa toisenlaiselle uudelle alulle.

Ötökkälounas

Pääsin duunin kautta maistamaan Viking Linella tarjottavalta Future Food -erikoismenulta pää- ja alkuruoat. Ilmoittauduin mukaan avoimin mielin, vaikka hyönteiset lautasella tuntui hieman etovalta jo ajatuksenkin tasolla.

Georgialaisen keittiön herkkuja Tukholmassa

Mieheni rakastui gruusialaiseen (georgialaiseen) keittiöön 80-luvun lopulla leirikoulussa autenttisissa, eksoottisissa maisemissa. Ensimmäisellä yhteisellä matkallamme Tallinnaan hän vei mut maistamaan Nommessa sijaitsevaan ravintola Pirosmaniin gruusialaista lihapataa. Sen jälkeen perheessämme on ollut kaksi georgialaisen keittiön puolesta liputtavaa.

Matkoille lähtiessämme mieheni nappaa mukaansa ravintolatärppejä ja tarkastaa, josko georgialaisen keittiön helmiä olisi jossain tarjolla. Viimekesäiselle Ruotsin turneellemme hän nappasi DN:stä vinkin Tukholman ainoasta kukaasialaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta Milano´s hörnasta.

Nälkäinen paholainen heräsi mussa ennen kuin pääsimme Gullmarsplanin metroasemalle. Oloni ei yhtään parantunut, kun tajusin meidän olevan todellisessa liikennesolmussa päästyämme vihdoin ulos tunnelista. Onneksi miehelläni ei ole tapana luovuttaa kesken kaiken. Hän luotsasi nälkäisen, kitisevän seurueensa päättäväisesti mäkeä alas suoraan ravintolan ovelle.

Milano´s hörna on iloinen sekamelska pizzeriaa, kreikkalaisen keittiön helmiä ja vesi kielellä metsästämiämme georgialaisia erikoisuuksia.

Salaattipöytä ei ollut enää parhaassa loistossaan, sillä tulimme herkuttelemaan hieman ennen lounasajan päättymistä. Saimme sieltä kuitenkin isot kukkuralliset salaattia ja rapeaa leipää.
Lasten valitsemat souvlakit bulgurilla olivat juuri niin herkullisia kuin osasimmekin odottaa. Täyspotin räjäytti kuitenkin chakapuli, georgialainen lammasruukku. Se on ehdottomasti yksi herkullisimmista syömistäni! Jo pelkästään sen takia kannatti vaeltaa hetki moottoritien pauhussa ja pölyssä.

Lounashinnat ovat Milanos hörnassa kohtuulliset, ellen sanoisi niitä peräti halvoiksi Tukholman hintatasoon nähden. Ravintolassa mainostettiin siirtymistä syksyn tullen buffetlounaaseen. On mielenkiintoista käydä jossain vaiheessa testaamassa myös sitä.

Hinnat eivät päätä huimanneet normaalillakaan ruokalistalla. Lounaalla tosin hintaan kuuluu lisäksi salaattipöydän antimet, juoma ja kahvi.

Suosittelen lämpimästi käyntiä Milano´s hörnassa vaikka matkalla Globenille. Södermalmilta sinne pääsee muutamassa minuutissa ja kävelyyn menee viitisen minuuttia (seurueen kävelytahdista riippuen). Henkilökunta on selvästikin tottunut lapsiasiakkaisiin. Lapsillamme oli ihmeteltävää sisustuksen pienissä yksityiskohdissa ja nälkäisimmän nurinan piti aisoissa urheilukanavalta näkyvä edellisillan futisottelu.

Ulkopuolella olevasta Bajenin lipusta päätellen ravintolassa on tunnelma erityisen korkealla Hammarby IF:n otteluiden aikaan.

Osoite: Olaus Magnus väg 14, Johanneshov | tunnelbana: vihreä linja

Hampurilaispäivä on viikon paras päivä

Musta on tullut viime vuosina hampurilaisfriikki. Haaveilen kolmannesta visiitistä tukholmalaiseen Flippin´ Burgersiin (ravintola on muuttanut sittemmin lähemmäksi kaupungin keskustaa) ja muistelen lämmöllä viimeisen lomapäivän lounasta Tommi´s Burger Jointissa Berliinin maratonmatkalla.

Kuvat ovat kamerassa vinksin vonksin: 

En ole löytänyt Helsingistä mieluista hampurilaispaikkaa. Tai ehkä en ole edes tarpeeksi etsinyt. Oma kotikeittiö kun hakkaa mennen tullen ravintoloiden normihampurilaiset. Ja mikä parasta, perheessämme on selvä sukupuolijako hampurilaisten valmistamisessa. Odotan vesi kielellä kun mieheni grillaa pihvejä pihalla. Sitä ennen hän on kokannut maailman parhaan sinihomejuustokastikkeen ja laittanut muut lisukkeet valmiiksi. 

Kastikkeen ohje löytyy Viiden tähden hampurilainen -kirjasta, joka on ollut kovassa käytössä koko kevään ja kesän. 

Hampurilaissämpylöiden leipominen onkin sitten minun juttuni. Näennäisesti ne vaativat multa ihan hirmuisesti vaivannäköä, mutta oikeasti ne valmistuvat itsestään. Kohottamisiin kuluu 2,5 tuntia ja sen aikana ehtii kotona puuhastella vaikka mitä. Olisihan siinä sopiva lenkinkin paikka. Ja ruokahalukin kasvaa samalla mukavasti.

En kaipaa hampurilaiseeni runsaasti täytettä. Mehukas pihvi, jotain vihannesta väriä antamaan, herkullinen kastike ja kenties siivu voimakasta juustoa, se on siinä. 

Viiden tähden hampurilainen on oikea hampurilaisfriikin toivekirja. Oma mielikuvitukseni ei riittäisi yhtä laajaan hampurilaiskirjoon. Ehkä seuraavaksi kotikeittiössämme testataan herkulliselta kuulostavaa kanahampurilaista punajuurilisukkeella ja lehtipinaatilla ryyditettynä. Harmi, ettei herkkusämpylöitä ole valmiina jemmassa. Muuten punainen kanahampurilainen pääsisi jo heti tänään testaukseen. 

Huomasin kirjaa googlettaessani, että Adlibriksessä myydään Viiden tähden hampurilainen -kirjaa poistohintaan 5,90 €. Suosittelen! Klikkaa itsesi ostoksille tästä. 

Herkuttelua Kontulassa ja Itäkeskuksessa

Seisoskelin futisäitinä jalkapallokentän vieressä helatorstain. Välillä paistoi aurinko, välillä saimme rakeita kunnolla niskaamme. Tavallista toukokuumeininkiä siis.

Jätimme väliin kisamuonituspisteen tarjoomukset ja siirryimme pidemmällä tauolla Kontulan ostarille  nauttimaan Shish Kebabin herkuista. Paikka on jäänyt mieleen Nyt-liitteen tammikuun listauksesta Viisi annosta, joita pitää syödä Kontulassa. 

 Shish Kebab, Kontulankaari 1, Kontulan ostoskeskus

Pidän selkeistä mauista. Annos oli yksinkertaisuudessaan täydellinen: leipää, hiiligrillissä kypsennettyä lihavarrasta, sipulia, sitruunaa, korianteria, kurkkua jogurttikastikkeessa ja grillattuja tomaatteja. Söimme 10 euron hintaisen annoksen puoliksi poikani kanssa. Kumpikin sai vatsansa sopivasti täyteen, eikä ähky vaivannut päivän loppupelejä.

Mieheni ja Miss N odottavat vesi kielellä makumatkaa Kontulaan. Sen verran kehuimme kokemustamme kotiin päästyämme. Muu perhe taas ylisti Cafe Stoan brunssia käydessään Idän kyläjuhlilla lauantaina. Sain tekstarin ravintolasta kuvan kera. Kuvateksti suoraan poikani suusta: "Det här är världens bästa restaurang!" Uskottava se on. Sinnekin siis koko perheen kera!

Metroradan varrelta löytyy kesäksi runsaasti makumatkailua. Kun vielä pakkaa fillaritkin metroon, voi samalla nauttia kotiseutumatkailusta.

Café Stoa, Turunlinnantie 1, Helsinki

Hampurilaisravintoloissa on eroa

Viimeviikkoisella Lintsin käynnillä täyttyi pitkäaikainen toiveeni päästä testaamaan Midhillin hampurilaista. Vertaan pakostakin Midhilliä Tukholman tämänhetkiseen hampurilaispaikkojen ykköseen, Flippin´ Burgersiin.

Olimme tankkaamassa Flippinissä Tukholman maratonille. Ravintola ei sijaitse varsinaisesti ohikulkureitillä, vaan sinne mennään tarkoituksella. Silti se on alati täynnä. Saavuimme paikalle hetken avaamisen jälkeen ja olimme viimeiset, jotka onnistuivat saamaan pöydän jonottamatta. Ulkona oli torstai-iltana neljän pintaan aikamoinen lössi odottamassa pääsyään herkkuhampurilaiselle.

Molemmissa paikoissa ranskalaiset olivat suussasulavan maukkaat ja hampurilaiset olivat herkulliset. Olen yksinkertaisen, maukkaan hampurilaisen ystävä. Siksi Flippin´ Burgers vei voiton Midhillistä 10 vs. 8 1/2.

Flippinin pirtelö oli överiksi asti suureellinen: Ben & Jerry´s jäätelöä ja kastiketta. Sillä sai hymyn huulille ja masun kummulle. Midhillin pirtelö taas oli todellinen riman alitus. Tarjoilija kertoi, että he käyttävät Valion (perus)jätskejä. Ei siinä mitään pahaa ole. En vaadi Mövenpickiä, Kolmea kaveria tai muita herkkuja pirtelön pohjaksi, kunhan millkshake on täyteläistä ja maukasta. Midhillissä saimme kuitenkin vetistä litkua, jonka makumaailma ylätti. Tiedäthän sen maun, kun jäde on seissyt pakastimessa ja sen päälle on tullut jäähippuja. Kooltaan se ei myöskään vetänyt vertoja ruotsalaisserkulleen.

Midhillin tarjoilija otti tyynesti vastaan palautteemme koskien epäonnistuneita pirtelöitä. Hän kehoitti meitä käymään Citykäytävän Midhillissä, sillä "Tämä kun on vaan tällainen huvipuistoravintola." Mielestäni huvipuistoravintolan ei tarvitse olla "sinne päin", vaan lounarikasalle pitää saada myös siellä vastinetta. Varsinkin, jos ravintola ratsastaa perustajansa Michelin-maineella.

Flippin´on pieni ja viihtyisä. Hieman ahdaskin, kun jokainen neliö on pyritty käyttämään hyväksi. Tarjoilu oli rennon kohteliasta ja vaikka henkilökunnalla onkin varmasti paineita saada heitettyä jo syöneet asiakkaat ulos ja saada uudet pitkään jonottaneet sisään, tätä ei huomannut lainkaan. 

Pidän myös Midhillin sisustuksesta. Siinä on mukavaa rosoisuutta. Ravintola oli kuitenkin sotkuinen ja sekava. Tila on haasteellinen akustiikaltaan. Perheemme ei ole aivan hiljaisimmasta päästä, mutta silti kovaan ääneen tottunut Pikku N joutui välillä pitelemään korviaan. 

Yritin saada jotakuinkin siedettävän kuvan Midhillistä blogiin pistettäväksi, mutta täytynee tyytyä vain Flipin´ Burgersin sisustukseen:

Ensi vuonna nautimme Linnanmäellä varmaankin perinteisen vohvelitankkauksen varsinaisten ravintoloiden asemesta. Sen sijaan seuraavan kerran Kungsholmenilla käydessäni taidan koukata Flippin´ Burgersin kautta, jos vain matkabudjetti antaa periksi. Edellisestä kerrasta kun jäi sen verran hyvä maku suuhun.

Joulu on taas, pikkujoulut on taas, lallalaa...

Virallinen pikkujouluaika on nyt korkattu. Luultavimmin eiliset bileet jäävät myös tämän sesongin ainokaisiksi. Ruoka oli herkullista ja seura mainiota. Ohjelma oli hervottoman hauskaa, mutta ehkäpä sitä oli hieman liikaakin. Siinä vaiheessa, kun siirryin juhlapaikalta junan lämpöön, bändi alkoi vasta soittaa ja porukka nousi paikoiltaan pöydistä. Minglailu jäi siis aika vähiin näissä bileissä.

Viime vuonna ehdin tanssia pikkujoulujuhlissa jalkani kipeiksi ja olla kotona puolilta öin, mutta tällä kertaa halusin viikonlopun viettoon kotosalle vieläkin aikaisemmin. Olen viettänyt lukuisia pikkujouluja baaritiskin molemmilla puolilla. Olen siis kokenut ja nähnyt yhtä jos toista. Ainakin sen verran, että tiedän etteivät pikkutunnit tuo hommaan yleensä lisäloistokkuutta.

Käytin eilen jokaisen hetken hyödykseni työpäivän päätyttyä. Juoksin duunista hakemaan lapsia (5 km, 25:10), vein heidät bussikyydillä hampurilaiselle, pudotin lapsukaiset isälleen sählypaikkaan, kipitin työpaikalle, kävin suihkussa, puin juhlavetimet ja nousin karaokebussiin. Kaikki tämä vajaassa kahdessa tunnissa. Onnistun edes joskus olemaan superäiti ;)

Sain nukkua tänään miltei aamuysiin, harvinaista kyllä. Yhdeksän tunnin yöunet, taivaallista! Ne unet tulevatkin tarpeeseen, sillä huomenna olisi tarkoitus vetää 30 kilsan treeni. Tein päätöksen aamupäivällä, kun satuin katsomaan naamakirjassa Running Finlandin keskustelua sunnuntain treeneistä. Saa nähdä kuinka pitkä lenkki sujuu pitkästä aikaa. Peukut ja tonttulakit saa laittaa ojoon. 

Kuva on napattu Länsiväylän Findus och Pettsons jul -näytelmän nostosta. Vaikka Unga Teatern onkin hankalassa paikassa Helsingistä käsin yleisillä liikuttaessa, oli se kuulemma kaiken reissaamisen väärti. Lapsukaiset nauttivat nähdessään kirjan heräävän henkiin. Huomenna onkin joulukadun avajaiset. Joulua joka lähtöön!

Vi vill ha sushi!

N&N ovat vaatimalla vaatineet sushia koko loppuviikon ajan. Tarhakaverit E ja V kuulemma rakastavat sushia ja muutenkin herkku taitaa olla itse kunkin huulilla tarhassa, ainakin puheissa.

Lapset pääsivät testaamaan tätä herkkua tämänpäiväisen puistokeikkamme päätteeksi. Voi sitä ravan määrää, minkä toimme ravintolaan mukanamme...

Tästä kokemuksesta päätellen ravintolavalikoimamme lasten kanssa laajeni entisestään. Erityisesti rapu-nigiri oli molempien mieleen. Puikot piti takavarikoida jo ennen kuin sushit saapuivat pöytään, joten ensikosketus sushien herkulliseen maailmaan otettiin sormin.

Missä olit 10.11.12 klo 10:11:12?

Itse olin jotakuinkin Viikin kohdalla IKEA-bussissa matkalla Vantaalle. Vieressäni istui onnesta soikea miss N ja mussutti Ruotsin serkkujen lähettämiä ZOO-karkkeja.

Saimme ostettua Ikeasta mustan rotan pikku-N:n kaverille. 

Poika vaatimalla vaati, että ystävän pitää saada samanlainen kuin hänellä itsellään on. No, siinä on ihan tarpeeksi syytä hypätä ilmaisbussiin, eikö vaan. Reissu onnistui suunnitelmien mukaisesti. Lapset olivat innoissaan lapsiparkissa ja me vanhemmat nautimme kolmesta vartista ihan vaan kaksistaan. Perheen pienimmät odottivat jo ennakkoon saavansa masunsa täyteen Ikea-lihapullia. Mikä niistä tekee niin maagisia?

kuva: ikea.fi

Ostoslistalla oli tällä kertaa vain tuo rotta, servettejä ja oven sarana. Jälkimmäinen oli väärän mallinen. Sen sijaan ostimme tarpeellisena heräteostoksena yölamput lapsukaisille. Niitä pidetään samaisessa makuuhuoneessa, mihin saranakin olisi tullut. Ovi ei siis vieläkään pysy kiinni, mutta saammepa ainakin peloteltua mörköjä. Ne pitävät tästä lähtien itse kaapin ovea kiinni hypätessään peloissaan karkuun uusia kummituskarkottimiamme.