Pätkäjuoksua vai metrossa istuskelua?

Metro on kätevä vehje ja sillä liikkuminen on nopeaa. Ainakin periaatteessa. Asioiden hoito on kuitenkin parin kilometrin säteellä usein nopeampaa juoksujalkaa.

Lapsen luokkakaverilla on lauantaina disco-aiheiset synttärit. Hankimme yleensä lahjat kimpassa pojan ystävän kanssa ja tällä kertaa on meidän vuoromme hoitaa lahjahankinta. Vein eilen ensin nuorimmaisen Annankadulle tarhaan ja lähdin sen jälkeen metsästämään sopivaa Monster High -nukkea Ruoholahden Cittarista. Pikku N:n mielestä sellainen olisi varmasti tervetullut lahja.

Vaikka juoksin hyvin rauhallista tahtia, olin silti perillä määränpäässä samassa ajassa, mikä olisi suttaantunut pelkästään tarhalta metrolle kävelyyn, alas tunneliin menoon ja metron odotteluun. Paluu Ruoholahdesta kotikonttorille sujui sekin nopeammin tai miltei samassa ajassa, mitä metroilu kävelyineen olisi vienyt. Itse asiassa taisin säästää juoksemalla lähes 10 minuuttia.

Kannan miltei aina kirjaa mukanani siltä varalta, jos hyppään bussiin tai ratikkaan. Valittuani juoksun metron sijaan, minulta jäi lukematta muutama aukeama Gillian Flynnin kirjaa Paha paikka. Nipistin sille kuitenkin aikaa iltaohjelmasta. Se oli helpoa, sillä päivän juoksut oli jo juostu, eikä illalla ollut enää tarvetta hypähtää lenkkipolulle.

Tällainen hirviökaunotar roikkui juoksureppuni nyöreissä 2,4 kilometrin verran. Kokonaispituutta juoksulle tuli 5 kilometriä. Aikaa siihen kului 28 minuuttia. 

Täsmäostokset

Saisinpa hoidettua jouluun liittyvät hankinnat samalla tehokkuudella kuin hankin tänään Miss N:n kaverin lahjan. Stockan sulkemiseen oli ruhtinaalliset 12 minuuttia aikaa astuessani duuniovesta ulos.  Arvoisat asiakkaat, tavaratalo on suljettu -kuulutuksen kajahtaessa läpi Stockan, olin jo kodinosaston kohdalla rappusissa, nenä alas menosuuntaan päin. 

Lahjan osto oli tehokkuuden perikuva. Leluosaston myyjä ymmärsi sormiliikkeistäni mitä kaipasin. Sain lahjan pakettiin ja myyjä muistutti synttärikortista. Enpä olisi muuten muistanutkaan ostaa sitä. 

Shoppailun nopeus on selvästi suoraan verrannollinen siihen käytettävissä olevaan aikaan. Vähän samaan tapaan kuin maratoneilla on kiire maaliin päästämään lastenvahti vapaalle. 

Kävellen olisit jo perillä

Tarkoituksenani oli piipahtaa Stockmannin Hulluilla Päivillä pikapikaa. Ratikkapysäkin näytön mukaan spåran tuloon oli 6 minuutin verran. Kävelin seuraavalle pysäkille. Aika oli supistunut viiteen. Ajattelin kävellä vielä sitä seuraavalle Senaatintorin nurkalle. Näytöllä komeili kolme minsaa. Siinä vaiheessa ei ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan. Stockakin häämötti jo kadun toisessa päässä. Kun pääsin perille, ratikka oli vasta Aleksi 13:n kohdalla. Säästin kävelemällä ainakin kaksi minuuttia. Ratikalla kulkemalla olisin säästänyt vain kaloreita muuhun käyttöön.

Mitä sitten Galnikselta tarttui mukaani? Talvikumpparit koossa 31 ja villahaalari koossa 110. Kumpainenkaan ei taida sopia päälleni. Sain toki jotain itsellenikin: pari VALO 24h pellava + tyrni -pussia kaapin täytteeksi. Pellavarouhe piimään sekoitettuna ja pakastemustaherukoilla on vienyt ykkössijan aamiaispöydässäni.

Kuva on lainattu VALO 24h:n Facebook sivuilta

Kiertelyä kirppiksillä

Matkailu on muuttanut hieman muotoaan lasten tultua kuvaan mukaan. Vielä kymmenen vuotta sitten Tukholman reissut olivat värikkäitä, kaikki aistit täyttäviä inspiraationhakumatkoja: brunsseja, lempimerkkien poistonurkkien penkomista, valokuvausta, ihmisten ihmettelyä, kävelyä, kävelyä, kävelyä...

Eläväisten lasten kaitsemiselta ympäristön havaitseminen on nykyään haasteellista ja shoppailu on keskitetty mainioille kirppiksille. Kävimme toki kirpputoreilla aiemminkin tekemässä satunnaisia löytöjä. Nyt vierailemme kuitenkin aivan eri osastoilla kuin 10 vuotta sitten. Etsimme hyväkuntoisia lastenvaatteita, lasten kirjahyllyyn ruotsinkielistä täydennystä sekä joitain mukavia, pieniä ja välillä isompiakin leluja, joista lapsukaiset ovat haaveilleet tai joita eivät edes tienneet olevan olemassakaan. 

En ole varmaan koskaan lähtenyt Erikshjälpenistä tyhjin käsin. Tukholman Erikshjälpen Spångassa on siedettävän junamatkan päässä keskustasta. Hinnat ovat muita vastaavia kirppisketjuja himpun verran edullisempia ja vaihtuvuus on hyvä. Jos päätät lähteä kirppisretkelle, tarkasta ensin aukioloajat. Erikshjälpen on avoinna vain osan viikosta. Niinä päivinä, jolloin ovet ovat suljettuina kaupankäynniltä, ihmiset tuovat säkkikaupalla uutta, hyväkuntoista myytävää. 

Siskoni kotikaupungin Erikshjälpenistä tarttui mukaani ihana parivaljakko 10 kruunulla (noin 1,20 €). Nancy ja Nikita muuttavat työpöydälleni kannettavan viereen potkimaan lisävauhtia työntekoon:

Olemme tehneet hyviä löytöjä myös Pelastusarmeijan Myrorna-liikkeistä (kutsumme kotoisasti myyriksi). Miss N:lle on tarttunut mukaan miltei käyttämättömiä juhlamekkoja passelilla hinnalla. Yksi rakkaimmista löydöistä on kuitenkin käyttämätön Monchhichi, joka istui yksin lintuhäkissä ja tuntui odottavan meitä. Rakastin Monchhichejä pienempänä ja vaikuttaa siltä, että rakkaus niihin on siirtynyt äidinmaidossa myös tyttärelle. 25 kruunua tästä oli mielestäni varsin sopiva hinta:

Emmauksen liike Slussenilla on jokaisella reissulla must, jos vain sattuu olemaan auki. Olemme löytäneet oikeita helmiä naamiaispuku- ja kirjaosastoilta. Viereisessä kellariliikehuoneistossa on oma vintage-osastonsa. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista Götgatanin suunnalla pörrätessä.

Stockholms Stadsmissionin liikkeitä on ripoteltu ympäri Tukholmaa. Esimerkiksi Gamla Stanin liikkeessä myydään erityisesti antiikkia ja kulttuuritalon infomyymäläästä saa muun muassa ketjun omia  REMAKE-tuotteita. 

Pengomme kesäisin Tukholman pihakirppiksiä aina kun sellaisia sattuu tulemaan matkan varrelle. Olemme löytäneet tiemme kiinnostaville sisäpihoille seuraamalla sähköpylväsmainontaa, kauppojen ilmoitustauluja ja ulko-oviin teipattuja ilmoituksia. Samat viestintävälineet tuntuvat toimivan ihan täällä kotikulmillakin. 

Täytyypä taas tehdä kevään suuri raivausoperaatio ennen seuraavaa Siivouspäivää 25.5.2013. Laitan paljon ihanaa lastentavaraa kiertoon. Pistäpä siis jo kalenteriin merkintä oikean päivän kohdalle ja rastita kartasta Meritullinkadun päässä, numero 33:n kohdalla oleva aukio. Tule sinne kanssani myymään aarteita kaapistasi tai tutkailemaan josko jotain tarpeellista löytyisi. 

Saa nähdä koska Siivouspäivä monistuu tuonne lahden toiselle puolelle. Jos siellä muuten on jo jotain vastaavaa, vinkkaattehan siitä ihmeessä. 

Missä olit 10.11.12 klo 10:11:12?

Itse olin jotakuinkin Viikin kohdalla IKEA-bussissa matkalla Vantaalle. Vieressäni istui onnesta soikea miss N ja mussutti Ruotsin serkkujen lähettämiä ZOO-karkkeja.

Saimme ostettua Ikeasta mustan rotan pikku-N:n kaverille. 

Poika vaatimalla vaati, että ystävän pitää saada samanlainen kuin hänellä itsellään on. No, siinä on ihan tarpeeksi syytä hypätä ilmaisbussiin, eikö vaan. Reissu onnistui suunnitelmien mukaisesti. Lapset olivat innoissaan lapsiparkissa ja me vanhemmat nautimme kolmesta vartista ihan vaan kaksistaan. Perheen pienimmät odottivat jo ennakkoon saavansa masunsa täyteen Ikea-lihapullia. Mikä niistä tekee niin maagisia?

kuva: ikea.fi

Ostoslistalla oli tällä kertaa vain tuo rotta, servettejä ja oven sarana. Jälkimmäinen oli väärän mallinen. Sen sijaan ostimme tarpeellisena heräteostoksena yölamput lapsukaisille. Niitä pidetään samaisessa makuuhuoneessa, mihin saranakin olisi tullut. Ovi ei siis vieläkään pysy kiinni, mutta saammepa ainakin peloteltua mörköjä. Ne pitävät tästä lähtien itse kaapin ovea kiinni hypätessään peloissaan karkuun uusia kummituskarkottimiamme.