Kun aamiainen ei maistu

Aamiaispöydässämme on yhtä monta erilaista aamiaiskippoa kuin on perheenjäseniäkin. Yksi syö turkkilaista jogurttia myslillä ja pähkinöillä, toinen kippaa Weetabixin lautaselleen ja syö sen maidon kanssa, kolmas luottaa tuorepuuron voimaan ja neljäs ei haluaisi syödä mitään. Hänellä kun ruokahalu herää vasta liikkeelle päästyään.

Olen yrittänyt kaikkeni saadakseni lapsen syömään aamulla edes jotain. Koululounaaseen kun on kuitenkin monta tuntia aikaa. Paras kikka olisi yhteinen aamulenkki ruokahalua herättelemään, mutta se on meidän aamuissamme liian extremeä.

Vastaleivotut sämpylät sekä pitkään haudutettu kaurapuuro ja riisipuuro on kokeiltu. Ne eivät kuitenkaan uppoa joka aamu. Sen sijaan iltapalana ne kelpaisivat koko poppoolle vaikka miltei joka ilta. 

Ratkaisu löytyi tuorepuurosta. Lisäsin omaan sörsseliini tilsittyä banaania ja jauhettua vaniljaa. Annoin puuron turvota jääkaapissa yön yli, jotta se olisi mukavan vilpoisaa ja maut olisivat varmasti sekoittuneet. Toimii! Valmistin taas eilen illalla kolmen päivän annoksen valmiiksi jääkaappiin. Kouluun ei siis tarvitse enää mennä tyhjällä vatsalla, eikä aamua tarvitse tuhlata aamiaistappeluun.

Seuraava aamuhaasteemme on saada yhdestä perheemme aamuärhentelijästä edes hieman tolkun ihminen jo ennen kuin hän alkaa ahtaa aamiaista suuhunsa. Zen-olotilaan emme kuitenkaan pyri, eikä poppariperheemme sitä varmaan koskaan saavuttaisikaan.

Aamiaiseni odottaa kauramaidolla viimeistelyä. Mukissa on kaurahiutaleita (tällä kertaa leseiden kera), chia-siemeniä, luomurusinoita ja roppakaupalla mustaviinimarjoja suoraan pakkasesta. Korvaan lapseni annoksessa rusinat banaanilla ja vaniljalla. Itse hyppään niiden yli suosiolla, sillä yhdistelmä tekee brekusta omaan makuuni aivan liian makean. 

Aamuni ovat myrkynvihreitä

Aamujuomani herättää ruokapöydässä ihmetystä. Olen käynyt saman keskustelun lasteni kanssa jo useamman kerran:

"Mamma mitä toi on?"
"Vehnänorasta."
"Miltä se maistuu?"
"Haluatko maistaa?"
"No en."
"Se maistuu vähän niinkuin... maalle. Vihreälle."
"Aha. Onko se hyvää?"
"No, tavallaan. Ei silleen herkkua."
"Miksi sä sitten otat sitä joka aamu?"
"Siihen makuun tottuu, enkä osaa olla ilmankaan." 

Kampaajani suositteli mulle aikanaan vehnän-/ohranorasta. En muista tarkalleen, mikä oli keskustelumme tarkka aihe, mutta koskapa luotan häneen muutenkin kuin tukkani osalta, päätin hankkia ensimmäisen orasputelini.

Ensimmäinen purkki meni totutellessa. Kerrankin noudatin ohjeita ja aloitin käytön 1/4 teelusikallisesta ja kasvatin määrää pikkuhiljaa. Taisin jäädä koukkuun siinä vaiheessa, kun purkin pohja alkoi häämöttää.

En tiedä onko vihreää juomaani kiittäminen siitä, etten ole ollut juurikaan kipeänä tänä vuonna, mutta oli miten oli, orasjuoma on tullut aamiaispöytääni jäädäkseen. Täydensin laiva-aamiaistanikin ennen Tallinnan maratonia pienellä vihreällä pussukalla.

Kampaajani Maarit tulee mulle joka aamu mieleen sekoittaessani aamujuomaani, johon tulee 3/4 kuplavettä, 1/4 luomuomenamehua ja kaksi teelusikallista vehnänorasjauhetta. Välillä juoma pysyy lasissa, välillä se kuplii yli. Muutaman kerran olen vetänyt jauhetta vahingossa nenääni (en suosittele!). Joskus aamujuomaan jää klimppejä, useimmiten saan sekoitettua sen tasaiseksi. Väriltään se on kuitenkin aina myrkynvihreää.

Skål!

Aamun tehotunnit

Nukkumaan mennessä laiskotti. Laitoin sentään herätyskellon soimaan kuudeksi, jotta ehtisin kuulakahvatreeneihin seiskaksi. Treenivaatteet olisi pitänyt laittaa jo illalla valmiiksi, mutta olin taas yltiöpositiivinen: "Kyllähän mä ne kamat saan aamullakin valittua. Herään siinä samalla." Niin joo...

Alkuviikkokin on näköjään livennyt kotihommien suhteen laiskuuden puolelle. Tällä kertaa onneksi, sillä Ruotsin reissun jäljiltä olohuoneessa komeili vielä matkalaukku puolillaan puhtaita vaatteita. Ja katsos vaan, laukun uumenista löytyi kaikki aamun treeneihin tarvittava yhdestä kasasta. Näppärää!

Niissä urheiluvaatteissa sitten suhailin aamun edestakaisin kodin ja keskustan väliä. Juoksujalkaa salille ja salilta, osa matkasta tosin dösällä. Lasten nouto himasta. Pikakävelyä kouluun ja bussilla tarhaan. Ennen paluuta optikolle aikaa varaamaan ja pikavisiitti kirjastoon. Nopea suihku samalla kun kaurahiutaleet ja rouhitut pellavansiemenet hautuivat puuroksi kattilassa. Nopea breku ja Hesari. Ja vihdoin työkone auki. Eikä kello ollut vielä kymmentäkään.

Kävellen olisit jo perillä

Tarkoituksenani oli piipahtaa Stockmannin Hulluilla Päivillä pikapikaa. Ratikkapysäkin näytön mukaan spåran tuloon oli 6 minuutin verran. Kävelin seuraavalle pysäkille. Aika oli supistunut viiteen. Ajattelin kävellä vielä sitä seuraavalle Senaatintorin nurkalle. Näytöllä komeili kolme minsaa. Siinä vaiheessa ei ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan. Stockakin häämötti jo kadun toisessa päässä. Kun pääsin perille, ratikka oli vasta Aleksi 13:n kohdalla. Säästin kävelemällä ainakin kaksi minuuttia. Ratikalla kulkemalla olisin säästänyt vain kaloreita muuhun käyttöön.

Mitä sitten Galnikselta tarttui mukaani? Talvikumpparit koossa 31 ja villahaalari koossa 110. Kumpainenkaan ei taida sopia päälleni. Sain toki jotain itsellenikin: pari VALO 24h pellava + tyrni -pussia kaapin täytteeksi. Pellavarouhe piimään sekoitettuna ja pakastemustaherukoilla on vienyt ykkössijan aamiaispöydässäni.

Kuva on lainattu VALO 24h:n Facebook sivuilta

Syy, seuraus ja sattuma

Aamu alkoi ärripurrina. Kömmin tai pikemminkin konttasin vuoteesta ilmeisestikin väärällä polvella. Niinpä, sängystä ei enää nousta, vaan sieltä tulla tupsahdetaan. Siirtourakka tuli tehtyä sittenkin. Patja on siirretty mutta sängyn runko odottaa vielä kavennusoperaatiota lautakasana lastenhuoneessa.

Bussilipun mystinen katoaminen ei edesauttanut perusvireen nostatuksessa, eikä jogurttipurkin leviäminen laukkuun.

Hyvä mieli alkaa kuitenkin kurkistaa esiin, sillä:

* lapset olivat tarhamatkalla omat, lutuiset itsensä. Sattumoisin unohdin olla huonolla tuulella.

* bussilippu löytyi saappaastani. Ei tosin ollut siellä illalla, kun heitin saappaat jalkaani mennessäni avaamaan ulko-ovea. Taisi olla kotitonttu asialla.

* sain jogurtista makoisan smoothien. Peräti tupla-annoksen!

* ikkunalaudalla kumartelee auringolle eilen Maratonmammalta saamani lumoava tulppaanikimppu.

* muistelen keskiviikkoiltaisia jädekestejä. Neljä työkaveria entisestä duunistani tulivat kyläilemään. Oli ihana hölistä kaikesta maan ja taivaan välillä pitkästä aikaa.

Eilinen sushittelu rakkaan ystävän kanssa ja täksi illaksi suunnittelemani juoksumattoilu muistuttavat siitä, kuinka paljon hyviä asioita arjessani on. Turha tuhlata aikaa murjottamiseen.

Viisi iloista merirosvoa pöytäkoristeina juhlistamassa jädekestejä:

Harvinainen tehostartti

Työpäivä alkoi aamukokouksella kahdeksalta. Sitä ennen olin valmistanut makaronilaatikon iltaa varten, kuurannut uunin sekä pessyt vessan ja kylppärin, kiskonut lapset ylös sängystä ja auttanut heille päivävaatteet päälle, pedannut sängyt, tyhjentänyt kuivurin, käynyt suihkussa sekä valmistanut itselleni aamiaisen ja jopa syönyt siitä puolet. Juoksin myös tapani mukaan bussiin, mutta tällä kertaa kaikki vaatteet olivat jo päällä ja ojennuksessa ennen ulko-ovesta astumistani. 

Tällaiset aamut on laskettavissa vuodessa yhden käden sormilla. Veikkaanpa, että huomenna vain käännän kylkeä, kun herätyskello pärähtää soimaan. 

Nyt on aika levähtää hieman. Pikku N leikkii nätisti hirviöillä kaverinsa V:n kanssa makuuhuoneessa. (Hmm... voiko niillä leikkiä nätisti?) 

Kohta alkaa tarrashow miss N:n kanssa. Tarrakirjat ovat osoittautuneet todelliseksi hitiksi. Kiitos rakas syrrani! 

Päivä alkaa aalla

Olen aamiaisriippuvainen. Pidän puuroista, mutta huomasin syksyn mittaan, ettei tavallinen kaurapuuro pidä tarpeeksi pitkään kylläisenä. Kaksi tuntia aamiaisen jälkeen olin valmis syömään melkein mitä vaan käsiini sain. Aamiaisen pitää olla sopivan täyttävää ja tarpeeksi pitkään, siitä ei saa tulla ähky ja mikä tärkeintä, sen pitää valmistua helposti. 

Onneksi muistin ystävieni Tšupukan ja Katruškan salaperäiset aamuiset pussukat, piimätölkit ja muut superruoat duunin takahuoneessa vuosia sitten. Päätin kokeilla itsekin Tšupukan aamupuuroa vaikka en ole koskaan ollut erityinen ulkomailta tuodun superfoodin fani.

Mukailin alkuperäistä ohjetta hieman ja viikon testauksen jälkeen olin jäänyt koukkuun. En kyllä hevillä vaihda Tšupukan aamupuuroa toiseen.

2,5 dl rasvatonta piimää

3 rkl Femi Soya Plussaa  (sis. soijaa, ruusunmarjaa, pellavansiemenrouhetta ja inuliinia)

1 rkl auringonkukansiemeniä

1 rkl kauraleseitä tai vehnänalkioita

0,5-1 rkl goji-marjoja

0,5-1 rkl kaakaonibsejä

1 tl maca-jauhetta (joka 4. viikko pidän tauon jauheen käytössä)

1 tl karpalojauhetta

Sekoita hyvin ja anna turvota vähintään 15-20 min eli aamusuihkun ja pukeutumisen verran.

Jos aamu on alkanut liian myöhään, nappaan tuorepuuron mukaani. Oranssista Primus-ruokatermarista Ikean muovisen juniorlusikan kanssa on tullut käsilaukkuni vakiovaruste.

Kuva: CisionWire

Aivot ripustetaan uima-altaan reunalle jo heti alkulomasta

Huomasin Ruotsin reissulla, että Tukholmassa puretaan pian maineikas Scandic Continental hotelli aivan rautatieaseman vierestä. Olen käynyt hotellissa aikaa sitten aamiaisella siskoni kanssa palattuamme lomalta Kreikasta. Kolkuttelimme useamman hotellin ovea väsähtäneinä ja nälkäisinä. Continentalista saimme mainion brekun ja pääsimme seuraamaan heräävää kaupunkia autiopaikalta.

Jos kaikki olisi mennyt kuten olimme niin loistavasti suunnitelleet, olisimme olleet hotelliaamiaisen sijasta matkalla siskoni uutta kotia ihmettelemään. Sen sijaan tapoimme aikaa ennen kuin jatkoin matkaani Suomeen.

Olimme Kreikassa täydellisissä lomafiiliksissä ja ajantajumme katosi täysin. Emme turhaan vaivanneet aivosolujamme kalenteria tutkailemalla. Kun kerran papereihimme oli merkitty paluulennon ajankohdaksi lauantai 24. päivä / klo 01:30, sen se täytyi olla. Hälytyskellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun ruotsalaiset kanssamatkustajamme pällistelivät meitä ihmeissään roudatessamme matkalaukkumme allasbaariin säilytettäviksi. Meille selvisi vasta ulostsekkauksessa, että kyseessä on kyllä yölento, mutta sunnuntain puolella. Lähtisimme kohti kenttää vasta vuorokautta myöhemmin, lauantai-iltana auringon laskettua.

Nolotti noutaa matkalaukut uima-altaalta takaisin huoneeseemme. Tosin olipahan kerrankin kamat pakattuina hyvissä ajoin. Onneksi olimme varanneet ylimääräisen päivän systerini luona käymiseen, sillä muuten matkasuunnitelmamme olisivat mutkistuneet entisestään. Laivalippujen uudelleen järjestelemiseen olisi saattanut tarvita aivokapasiteettia, jonka kyllä jätimme suosiolla roikkumaan ylimääräiseksi päiväksi sinne uima-altaan kupeeseen.

Kuva napattu wikipedia | Hotel Continental