Auringonnousu | KPK 24/7 tammihaaste

On hetkiä, jolloin pääni tyhjenee kaikesta. Auringon noustessa keskityn vain ja ainoastaan juuri siihen hetkeen. Ajatukset eivät mahdu silloin samaan päähän värien ja varjojen kanssa.

Päivän pähkinä

Lasten koulumatka kestää kävellen kolme minuuttia ja juosten kaksi.

Koulu alkaa klo 8:30 ja lapset lähtevät kotoa 8:28.

Koulun kello soi kaksi minuuttia liian aikaisin.

Ehtivätkö lapset ajoissa kouluun?


Lapsille luetaan ääneen aamiaispöydässä. Harry Potterin lukemista ei voinut jättää liian jännään kohtaan, joten (turhan tiukka) aikataulu petti jo siinä vaiheessa aamua. 

Aamun tehotunnit

Nukkumaan mennessä laiskotti. Laitoin sentään herätyskellon soimaan kuudeksi, jotta ehtisin kuulakahvatreeneihin seiskaksi. Treenivaatteet olisi pitänyt laittaa jo illalla valmiiksi, mutta olin taas yltiöpositiivinen: "Kyllähän mä ne kamat saan aamullakin valittua. Herään siinä samalla." Niin joo...

Alkuviikkokin on näköjään livennyt kotihommien suhteen laiskuuden puolelle. Tällä kertaa onneksi, sillä Ruotsin reissun jäljiltä olohuoneessa komeili vielä matkalaukku puolillaan puhtaita vaatteita. Ja katsos vaan, laukun uumenista löytyi kaikki aamun treeneihin tarvittava yhdestä kasasta. Näppärää!

Niissä urheiluvaatteissa sitten suhailin aamun edestakaisin kodin ja keskustan väliä. Juoksujalkaa salille ja salilta, osa matkasta tosin dösällä. Lasten nouto himasta. Pikakävelyä kouluun ja bussilla tarhaan. Ennen paluuta optikolle aikaa varaamaan ja pikavisiitti kirjastoon. Nopea suihku samalla kun kaurahiutaleet ja rouhitut pellavansiemenet hautuivat puuroksi kattilassa. Nopea breku ja Hesari. Ja vihdoin työkone auki. Eikä kello ollut vielä kymmentäkään.

Aamun piristysruiske

Aamun hiljaisuus pitää rikkoa tunnelmaan sopivalla musiikilla. 36 Svenska Klassiker -kokoelma on pölyyttynyt mp3-soittimen uumenissa. Tänään oli sen aika.

Olohuone täyttyi Tomas Ledinin äänestä. Biisi kasvaa 40 sekunnin kohdalla ja ainakin tänään se oli todellinen  herätysruiske. Pikku N juoksi olkkariin, hyppäsi ruokapöydän ääreen ja alkoi heiluttaa itseään musiikin tahtiin. Aamupalakin katosi ennätysvauhtia.

Ledin ei saanut taiottua pikkuneitiä vällyjen alta. Minkäköhän houkutuskappaleen sitä huomenna keksisi?

Tomas Ledin / En del av mitt hjärta:

Syy, seuraus ja sattuma

Aamu alkoi ärripurrina. Kömmin tai pikemminkin konttasin vuoteesta ilmeisestikin väärällä polvella. Niinpä, sängystä ei enää nousta, vaan sieltä tulla tupsahdetaan. Siirtourakka tuli tehtyä sittenkin. Patja on siirretty mutta sängyn runko odottaa vielä kavennusoperaatiota lautakasana lastenhuoneessa.

Bussilipun mystinen katoaminen ei edesauttanut perusvireen nostatuksessa, eikä jogurttipurkin leviäminen laukkuun.

Hyvä mieli alkaa kuitenkin kurkistaa esiin, sillä:

* lapset olivat tarhamatkalla omat, lutuiset itsensä. Sattumoisin unohdin olla huonolla tuulella.

* bussilippu löytyi saappaastani. Ei tosin ollut siellä illalla, kun heitin saappaat jalkaani mennessäni avaamaan ulko-ovea. Taisi olla kotitonttu asialla.

* sain jogurtista makoisan smoothien. Peräti tupla-annoksen!

* ikkunalaudalla kumartelee auringolle eilen Maratonmammalta saamani lumoava tulppaanikimppu.

* muistelen keskiviikkoiltaisia jädekestejä. Neljä työkaveria entisestä duunistani tulivat kyläilemään. Oli ihana hölistä kaikesta maan ja taivaan välillä pitkästä aikaa.

Eilinen sushittelu rakkaan ystävän kanssa ja täksi illaksi suunnittelemani juoksumattoilu muistuttavat siitä, kuinka paljon hyviä asioita arjessani on. Turha tuhlata aikaa murjottamiseen.

Viisi iloista merirosvoa pöytäkoristeina juhlistamassa jädekestejä:

Pitkäveteistä hölköttelyä

Juoksumatto
+ mp3-soittimen tyhjä akku
+ hölkkävauhtinen juoksu
+ liian vähän aikaa
+ huono happi
+ telkkarista tyhmän näköisenä ja äänettömänä pällistelevä Matlock
ei ole yhdistelmä minun makuuni

Pahin näistä oli ehdottomasti musiikin puuttuminen. Ilman sitä juoksumattoilu on oikeata pakkopullaa.

Jotain positiivista keksin kuitenkin. Onneksi ikkunasta ei paistanut ihana aamuaurinko.
Silloin juoksun raskaudella ei olisi ollut rajaa.

Daruden Sandstormissa juoksennellaan tutuissa maisemissa. Onneksi kesä on päivä päivältä lähempänä.

Tässä kuvassa on oikeaa asennetta. Miksi seisoskella liukuportaissa jos voi kävellä tai juosta ylös portaita pitkin?

Ti 5.3. | 5 km | 32:50 | 6:34 min/km







Kuva on lainattu sivulta 
pcdesktopwallpaper.com

Harvinainen tehostartti

Työpäivä alkoi aamukokouksella kahdeksalta. Sitä ennen olin valmistanut makaronilaatikon iltaa varten, kuurannut uunin sekä pessyt vessan ja kylppärin, kiskonut lapset ylös sängystä ja auttanut heille päivävaatteet päälle, pedannut sängyt, tyhjentänyt kuivurin, käynyt suihkussa sekä valmistanut itselleni aamiaisen ja jopa syönyt siitä puolet. Juoksin myös tapani mukaan bussiin, mutta tällä kertaa kaikki vaatteet olivat jo päällä ja ojennuksessa ennen ulko-ovesta astumistani. 

Tällaiset aamut on laskettavissa vuodessa yhden käden sormilla. Veikkaanpa, että huomenna vain käännän kylkeä, kun herätyskello pärähtää soimaan. 

Nyt on aika levähtää hieman. Pikku N leikkii nätisti hirviöillä kaverinsa V:n kanssa makuuhuoneessa. (Hmm... voiko niillä leikkiä nätisti?) 

Kohta alkaa tarrashow miss N:n kanssa. Tarrakirjat ovat osoittautuneet todelliseksi hitiksi. Kiitos rakas syrrani! 

120 metrin spurtti

Olin aamulla silmänräpäyksen verran lannistunut, kun huomasin bussini kaartavan pois pysäkiltä. Onneksi seuraavalle pysäkille oli vain pienen pyrähdyksen verran matkaa.

Ampaisin juoksuun... jalat vilistivät hurjaa vauhtia... tuntui kun olisin tekemässä maailmanennätystä kuuteentoista juoksemisessa... Mutta kuinka kummassa vieressäni ajava dösä tuntui köröttelevän niin hitaasti? Sehän kulki minun vauhtiani?!

Kuski oli näköjään huomannut jäällä lipsuvan ennätysten rikkojan ja halusi noukkia tämänkin lampaan aamukatraaseensa. Kiitin kuskia kauniisti ja toivotin hyvää huomenta. Hän hymyili ja iski silmää. 

Parasta meininkiä perjantaihin