Juoksijaystävällinen Helsinki, osa 1


Jos erehdyn lähtemään lenkille aamuvarhaisella, mun kannattaa pysyä keskusta-alueella ainakin ensimmäisen puolituntisen verran. Vatsan alkaessa toimia hotelli helpotus on tällöin aina lähellä.

Mua ei ole vielä kertaakaan käännytetty helsinkiläishotellista takaisin kadulle, olin kuinka hikinen tai rähjääntynyt hyvänsä. Olen saanut aina lainata naistenhuonetta ilman sen kummempia selityslitannioita. Ja kyllähän sen mun vaatetuksestanikin ja ohimolla kiiltelevistä hikitimanteista huomaa, millä asialla kaupungilla liikun. 

Samoin, jos hellettä pukkaa tai juomapullo on muuten vain jäänyt pitkiksellä himaan, helsinkiläiskahviloista löytyy aina apua. No, en tietenkään tunge jonoon pahimpaan ruuhka-aikaan, enkä ota palvelua itsestäänselvyytenä, mutta kaukana ovat ne ajat (tarkalleen kolmen vuoden päässä), jolloin vesilasillisesta vaadittiin euron verran, tai todettiin, että wc on vain maksaville asiakkaille. 

Metsä vastaa, niin kuin sinne huutaa, myös tässäkin tilanteessa. Jos ja kun olen saanut helpotusta ylikuumenneeseen koneistooni, muistan sen vielä pitkään. Kun kahvillakäynti on ajankohtaista, ei ole vaikea päättää, minne ropposeni vien. 


Viimeisimmällä yli kahden tunnin pitkiksellä kävin täyttämässä juomarakon kahteen otteeseen. Sekä Sanomatalon Fazer Caféssa että Flytour Cafe & Terrace -kahvilassa myyjät täyttivät sen puolestani. Sain myös hetkeksi rupatteluseuraa, juoksijana kun olen aina mieluusti vastaamassa kysymyksiin koskien pitkiksen mittaa ja ajateltua reittiä. Postauksen kuvat ovat Radisson Blu Seaside hotellista, jonka palveluita käytin samaisella lenkillä. Usein koukkaan aamulenkeilläni Scandic Marskin kautta. 

Ei kommentteja