Stressasin tästä olotilasta aikani, kunnes keksin, ettei mun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin lämmittää sohvanpuolikasta, jos musta ei todellakaan irtoa energiaa mihinkään muuhun. Kun hyväksyin tämän, ulkomaailmakin alkoi taas kiinnostaa uudella tavalla. Tosi outoa.
Pääsin taas kävelyn makuun, kunhan sain laitettua pääni ulko-ovesta ulos. Lapseni ei antanut armoa varsinkaan niinä iltoina, jolloin hänellä ei ollut treenejä. Kiersimme Töölönlahtea kävellen ja pulisten tai keksimme tikusta asiaa ja kävimme pyörähtämässä keskustassa. Happi ja hyvä seura auttoivat orastavaan kaamosmasennukseen kummasti.
Onneksi edes keinovalon määrä lisääntyi mitä lähemmäksi joulukuuta päästiin. Holiday tosin piristää yöjuoksujani myös muina vuodenaikoina.
Päätin samaan syssyyn, että pidänkin perinteisen talvijuoksutauon jo marraskuussa tammi–helmikuun sijasta. Pakottamalla kun en saa toivomiani tuloksia aikaan. Kun aloitan säännöllisen juoksun jo joulukuussa, mulla on toivetta päästä mukavaan treeniputkeen jo heti alkuvuodesta. Kuntokin kohenee jo ennen siitepölykauden alkua, eikä mun tarvitse aloittaa juoksua aivan nollilta koivun tuprutuksen hiipuessa.
Marraskuu muistutti taas mieleeni, kuinka suuri vaikutus läheisillä ja omalla asenteella on elämän eri osa-alueisiin. Kun on itse vetämätön, vetoapu tulee tarpeeseen, oli sitten ulkopuolista apua tai pään sisäistä. Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulukuu tuikkivien valojen katveessa.
Ei kommentteja