Näytetään tekstit, joissa on tunniste maratonilta palautuminen. Näytä kaikki tekstit

Henkinen palautuminen maratonilta



Juoksumäärän putoaminen maratonin jälkeen lähes nollaan on ollut kova kokemus. Varmaan kovempi kuin aikaisempien maratonien jälkeen. On ollut hieman vaikea niellä iän mukanaan tuomaa hidastumista palautumisessa. Varsinkin, kun juoksemattomuuteni vaikuttaa muhun (ja moneen läheiseeni) elämänlaatua heikentävästi. Mitä pidempään palauttelen, sitä pidemmän ajan pitää odotella arjen normalisoitumista. 

Maratonilta palautuminen käynnissä


Nukahdin eilen ratikassa. Tupluurit eivät ylittäneet kanssamatkustajien huomiointikynnystä, sillä samalla linjalla nähdään varmasti alati arjen tai väkijuomien väsyttämiä. En missannut nokosten takia pysäkkiäni, mutta Pitkäsilta ja Hakaniementorin tohina jäivät tällä kertaa näkemättä.


En ole maratonkeräilijä


Vaikka sain tältäkin vuodelta neljä maratonmerkintää tuloslistalleni, olen silti hyvin kaukana maratonkeräilystä. Juoksupiireistä tutuksi tullut Jupe (Juha Nurmela) kaivoi mulle muistinsa perukoilta tarkempaa tietoa (hyvin epävirallisesta) maratonkeräilijämääritelmästä, joka on tullut joskus esiin vähintään sadan maratonin juosseiden 100MC-yhdistyksessä:

Humalassa


Tavoitteellisen juoksuharjoittelun myötä viinin ja oluen kulutus on laskenut meillä miltei nollaan. Ei pöhnäisiä aamuja eikä morkkiksia edellisen päivän sanomisista ja tekemisistä.

Tai no... ei ihan näinkään. 

Sen sijaan, että nostattaisin veren alkoholipitoisuutta, loistan järjen jättiläisenä endorfiinihumalassa. Samankaltaisuus viinillä hankittuun olotilaan on yllättävä.

Maratonin jälkeistä kipuilua



Kisaraportit Vantaan maratonilta odottelevat vielä yhtä osasta, ennen kuin voin painaa enteriä. Neljä naista äänessä ja maratonviesti neljän silmäparin läpi nähtynä. Sen lisäksi vielä omat fiilikseni kokopitkältä. Odotan innolla, että saan jakaa tekstit luettavaksenne.

Maratonrappareita odotellessa voinkin kertoa miten maratonilta toipuminen on edennyt tällä kertaa. 

Palautuminen Terwamaratonilta


Aikaisemmin aloitin lenkkeilyn miltei välittömästi maratonin jälkeen, heti kun jalat tuntuivat tuoreilta. Tuon kiriteerin mukaan olisin tälläkin kertaa voinut aloittaa juoksun vaikka maratonia seuraavana päivänä, sillä jaloissa ei enää 22 läpijuostun maratonin jälkeen tunnu kipu enää samalla tavalla kuin kuuden ensimmäisen kohdalla. Maltti on kuitenkin valttia, myös maratonista palautumisessa.