En ole maratonkeräilijä


Vaikka sain tältäkin vuodelta neljä maratonmerkintää tuloslistalleni, olen silti hyvin kaukana maratonkeräilystä. Juoksupiireistä tutuksi tullut Jupe (Juha Nurmela) kaivoi mulle muistinsa perukoilta tarkempaa tietoa (hyvin epävirallisesta) maratonkeräilijämääritelmästä, joka on tullut joskus esiin vähintään sadan maratonin juosseiden 100MC-yhdistyksessä:

  • C-luokan maratonkeräilijä juoksee 12 maratonia vuodessa, eli vaikkapa yhden kuussa. 
  • B-luokan keräilijäksi kipuaa juostuaan 24 maratonia kalenterivuoden aikana.
  • A-luokkaan pääsee, jos juoksee keskimäärin maratonin per viikko, eli yhteensä 52 kappaletta vuodessa. 

Tämä skaala ei kuitenkaan riitä ihan kaikille, vaan Suomessa on myös pieni joukko, joka on juossut 100 maratonia tai ylikin sen vuodessa (A+). Yli 150 maratonia vuodessa tahkoavat ovatkin sitten jo Aa+ -leiman arvoisia. 

Kuten huomaat, en pääse kutsumaan vuosittaisella neljällä maratonilla itseäni keräilijäksi, vaikka pidänkin tarkasti kirjaa siitä, monesko maraton on kulloinkin vuorossa.

Kauppatori maanantaina...

Mulla on juoksukavereita, jotka tahkoavat maratoneja harva se viikonloppu ja aikataulujen sovittua hyvin yhteen, peräti parikin viikonlopussa. Itsellenikin maratonit ovat rennoimmillaan ex tempore -lenkkejä. Sellaisia, joihin valmistaudun tasan sen verran, että valitsen säähän sopivat juoksuvaatteet päälleni ja otan kantoon jotain energiapitoista. Sellaisia, joissa jutellaan ja juostaan ilman sen kummempaa tavoitetta, kuin että ehtii tiettyyn dösään ja ajoissa kotiin keittämään pastat perheelle. 

Sitten ovat ne toiset, aikalailla totisemmat maratonit, joita edeltää jotakuinkin säännöllinen treenaaminen ja joihin olen asettanut itselleni tavoitteet. Ne sotkevat keräilyinnon, sillä niin kauan, kun yksikin näistä tavoitteista liittyy loppuaikaan, musta ei ole edes C-luokan keräilijäksi. Kroppani ei ysinkertaisesti kestä. 

Haluan juosta myös muitakin, kuin 42 kilometrin mittaisia lenkkejä. Niin kauan, kun pidän juoksusta taukoa maratonin jälkeen, ehjiä juoksuviikkoja ei juurikaan mahdu kuukauteen. Hyvänä esimerkkinä tästä on lokakuu, jolloin pidin juoksutauon sekä 29.9. juostun Berliinin, että 12.10. juostun Vantaan maratonin jälkeen. Sain kuukauden aikana kasaan 79 kilometriä, joista 42 kului leppoisasti maratonilla. Mieluiten juoksisin tasaisesti läpi vuoden.

... ja päivää myöhemmin 

Laskujeni mukaan mulla on nykyisellä maratonrytmilläni kasassa 43 maratonia 50 vuotiaana ja voisin alkaa kolkutella MC100-kerhon ovea 65-vuotiaana. Onko musta enää juoksijaksi siinä vaiheessa tai olenko vaihtanut harrastukseni toiseen? Tulevaisuudesta ei voi tietää ja tällä hetkellä en tiedä tarkalleen edes seuraavaa maratonia. Sen verran kuitenkin tiedän, ettei se ole ensi viikonloppuna, eikä sitä seuraavana.  

Jos olet innostunut maratonien keräilystä tai haluat muuten vaan tsekata, josko lähistöllä olisi ensi viikonloppuna tai vaikkapa jo heti huomenna maratoneja, niin tutkailepa kattavaa maratonlistaa 100 Marathon Club Finlandin sivuilta


Kuvat ovat läpikatsaus kuluneeseen viikkoon, joka on ollut yhtä sumussa haahuilua. Välillä on ollut onneksi havaittavissa myös kirkkaita hetkiä siellä täällä. Viikkoon on mahtunut myös hauskanpitoa ja hurjasti duunia. Ja kyllä, päällä oleva lakko on tuonut aimo annoksen mustia pilviä tullessaan. 

Ei kommentteja