Juoksun neljä vuodenaikaa: talvi

Ensimmäiset noin 30 juoksuvuotta pidin breikkiä säännöllisestä juoksusta miltei koko talven ajan. Ennen kun lapset astuivat arkeeni, pidin kuntoani yllä ryhmäliikuntatunneilla ja punttiksella. Myöhemmin lastenvaunujen lykkiminen ja arkiliikunta mahdollistivat sen, ettei keväällä tarvinnut aloittaa juoksua nollilta.

Hankijuoksua

Torstain lumimyräkässä en tiennyt aluksi itkeäkö vai nauraa. Pakkohan se oli lopulta ottaa huumorilla ja olihan se aika mahtavaa, että yllätäen kaupungista katosivat äänet. Autot eivät kyenneet ajamaan kuin mateluvauhtia ja niiden nastat pureutuivat asfaltin sijaan vaimentavaan lumipeitteeseen.

Marrasputkeen?

Marraskuu alkaa huomenna. Aika moni hyppää samalla marrasputkeen, eli juoksee kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Viime vuonna päätin jättää putket muille, sillä tarvitsin tavoitteellisen treenauksen lomassa jokaisen lepopäivän. Tällä hetkellä juoksen päivän kerrallaan. Marrasputki sopisi siihen mainiosti. Vai sopiiko sittenkään?

Maratonin jälkeistä kipuilua

Kisaraportit Vantaan maratonilta odottelevat vielä yhtä osasta, ennen kuin voin painaa enteriä. Neljä naista äänessä ja maratonviesti neljän silmäparin läpi nähtynä. Sen lisäksi vielä omat fiilikseni kokopitkältä. Odotan innolla, että saan jakaa tekstit luettavaksenne.

Maratonrappareita odotellessa voinkin kertoa miten maratonilta toipuminen on edennyt tällä kertaa.