Jäniksen vuosi - uuden juoksuvuoden suunnittelua, osa 2

Mistä ihmeestä saan kaivettua motivaation tavoitteelliseen ja säännölliseen juoksuharjoitteluun, kun vuoden ainoa kunnon kisa on vasta syyskuussa? Olen peruslaiska ihminen, jolle on helpotus, että aina on huominen. Niistä huomisista kertyy pian viikko, kuukausi tai pidempiäkin jaksoja, jos ei ole kunnon syytä lähteä tiristämään hikipalleroita lenkkipolulle. 

Lux Helsinki juosten ja kävellen

Lux-aamujuoksu yhteistyössä Lux Helsinki & HOKA

Tässä päättymättömässä pimeydessä on siinäkin kultareunansa. Mikä onkaan upeampaa, kuin juosta Aleksanterinkadulla jouluvalojen luomaa kunniakujaa tai bongailla joulutähtiä ikkunoissa. Ja mikä parasta, Lux valaisee pian Helsinkiä ennätyksellisen pitkään, peräti kuuden päivän ajan. On helppo arvata missä maisemissa juoksen vuosittaisen valofestivaalin aikaan.

Juoksun neljä vuodenaikaa: talvi

Ensimmäiset noin 30 juoksuvuotta pidin breikkiä säännöllisestä juoksusta miltei koko talven ajan. Ennen kun lapset astuivat arkeeni, pidin kuntoani yllä ryhmäliikuntatunneilla ja punttiksella. Myöhemmin lastenvaunujen lykkiminen ja arkiliikunta mahdollistivat sen, ettei keväällä tarvinnut aloittaa juoksua nollilta.

HCRD:n yhteislenkkiä vetämässä

Helsinki City Running Clubin kaikille avoimet maksuttomat yhteislenkit pyörivät taas aktiivisesti Helsingissä. Hain mukaan ohjaajarinkiin jo viime syksynä, mutta valitettavasti siinä vaiheessa, kun hakuaika oli jo umpeutunut. Olin ajatuksissani kirjannut dediksen väärälle päivälle. Keväällä porukkaan kaivattiin onnekseni täydennystä, ja ilokseni mua pyydettiin messiin. HCRD-jengi oli pitänyt luvatunlaisesti hakupaperini tallessa.

Perinteinen juhannusjuoksu

Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.

Juoksukerho

Mut tunnetaan juoksijana. Välillä oikein yllättää, kuinka sana kiirii edelläni sellaisissakin piireissä, joissa kunkin vapaa-ajanvietto on täysin toissijaisessa asemassa.

Pitkis yksin ja yhdessä

Olin suunnitellut lasten futistreeni-illan tosi tarkkaan. Tytär pääsisi Pitäjänmäkeen autokyydillä, mutta pojan pitäisi körötellä sinne dösällä. Saattaisin hänet hyvissä ajoin Elielinaukiolle, vaikka osaa hän toki sinne yksinkin mennä. Pistäisin pojan oikeaan bussiin ja lähtisin juoksemaan rantoja pitkin, siellä täällä mutkitellen futishallia kohti. Saisin juostua passelin pituisen pitkiksen, pistäisin kuplahallissa lapsen repusta lisää päällepantavaa ja hyppäisin poikani kanssa keskustaan palaavaan bussiin. Näin pimeällä kun on mukavampi körötellä kaksin kuin yksin kotiin.

Vahinkotupla

Niinhän siinä taas kävi. Juoksumatto voitti puntit. Lyhyt lämmittely venyi huomaamatta kymmenen kilometrin mittaiseksi. Olin litimärkä juoksumattolenkin jäljiltä, vaikka kuntosalilla onkin hyvä ilmastointi. 

Yhteislenkki metron päättäriltä toiselle

Yhteislenkki Matinkylästä Vuosaareen, metrolinjan päästä päähän tuntui hillittömän hyvältä idealta aina keskiviikkoiltapäivään saakka. Silloin alkoi jännittää, sillä tästä oli tulossa yksi pisimmistä ikinä juoksemani pitkiksistä. Olisin jättänyt lenkin suosiolla väliin, jollen olisi sopinut siitä Katin, Tagen ja Erkun kanssa. Hyvä niin, sillä välillä treenatessakin on koputeltava epämukavuusaluetta.

Fiilis alkoi kohentua ihmeesti kun tapasin Matinkylässä Hoka359-yhteislenkeiltä tutun Katin ja löysimme KPK:lta ja lappu rinnassa juoksuilta tutuksi tulleen Tagen. Matka kohti kaukaista pistettä itäisessä Helsingissä alkoi!

Juhannuksen juoksut

Jussista on jo kulunut tovi, mutta juhannusviikolla juostut lenkit jäivät silti kesäkuun viimeisiksi. Onneksi otimme Hoka359-yhteislenkillä varaslähdön, sillä muuten juhannusviikon juoksuaskeleet olisivat olleet hälyttävän vähäiset.

Hoka359-yhteislenkki leppoisissa merkeissä 6.6.

Ensi viikolla ei ole mitään syytä hötkyillä tai leikkiä rakettia lenkkareissa, sillä lauantaiseen puolimaratoniin on parasta säästää paukkuja. Silti kevyt jalkojen (ja pään) ulkoiluttaminen tekee hyvää HHM:lle osallistuvillekin.

Hoka359 kiertää 2.5. Mustikkamaata

Jännitin Hoka359:n ensimmäistä yhteislenkkiä. Joutuisinko juoksemaan yksikseni koko puolitoistatuntisen? Se olisi voinut olla hyvinkin mahdollista, sillä sain idean, pistin sen alulle ja järjestin lyhyellä varoituksella ensimmäisen lenkin.

Juoksutreffit Merituulin, Tiinan ja Anun kanssa

Juoksujalkaa vipattaa -blogin Merituuli on uskomaton pakkaus. Hänellä riittää energiaa vaikka mihin, ja erityisesti yhteislenkkien järjestämiseen.

En ole valitettavasti aiemmin päässyt mukaan hänen järjestämilleen yhteislenkeille, mutta tällä kertaa ajankohta räätälöitiin mulle sopivaksi. Sain kunnian suunnitella reitin, jonka varrella näkisimme mahdollisimman paljon joulun valoja.