Juhannuksen kansalaistottelemattomuutta

Syyllistyin tänään kansalaistottelemattomuuteen ja vedin siihen tyttäreni mukaan. Saimme siitä palkaksi nirhaumat käsiimme ja autuaan endorfiinipöllyn.

Juhannusviikon kohokohta | Kati vieraskynän varressa

Tulinpa iloiseksi, kun Poppis toukokuun loppupuolella alkoi huudella kokoon naisporukkaa jo perinteeksi muodostuneelle juhannusjuoksullemme. Tiesin heti, että luvassa olisi vähintään pari tuntia hyvässä seurassa juoksusta ja kesäisen Helsingin maisemista nauttien.

Juhannuksen juoksut

Jussista on jo kulunut tovi, mutta juhannusviikolla juostut lenkit jäivät silti kesäkuun viimeisiksi. Onneksi otimme Hoka359-yhteislenkillä varaslähdön, sillä muuten juhannusviikon juoksuaskeleet olisivat olleet hälyttävän vähäiset.

Kaupunkijuhannus

Huomaan olevani pahasti keski-ikäinen, kun kaipaan "niitä vanhoja, hyviä aikoja", jolloin kaupunki oli juhannuksena ihan oikeasti autio. Sitä aikaa, jolloin pelasin kavereiden kanssa futista Mannerheimintiellä ja poliisi ohjasi harvat autoilijat kiertämään meidät väärän kaistan kautta. Tai sitä aikaa, kun etsimme hotellin respassa paniikissa turisteille ruokapaikkaa ja yritimme parhaamme mukaan kehittää heille jotain muuta tekemistä, kuin Seurasaaren juhannuskokkoilua.

Tänä juhannuksena keskustassa on ollut ihmisiä ja autoja välillä ruuhkaksi asti. Onneksi nukkumalähiössämme on saanut vielä tuta sitä todellista, hiljaista kaupunkijussia. Pääskyset ovat olleet illan kovaäänisimmät. 

Merihaka näkyi kaikessa komeudessaan (siitä voi olla toki montaa mieltä) lapsuudenkotini ikkunasta. Toivottavasti turistit ovat löytäneet juhannuksena tiensä Kulttuurisaunan lauteille.