Pormestarin itsenäisyysjuhla

Mitkä vaatteet? Miten tukka pistetään? Mistä kengät? Kysymyksiä on leijaillut viime aikoina kodissamme enemmän, kuin omien häideni aattona konsanaan. Perheemme viimeinen neljäsluokkalainen otti pormestarin itsenäisyyspäivätanssiaisvalmistelut juhlien vaatimalla vakavuudella.

25. maraton: Sinivalkoinen maraton – 382. Paloheinä maraton 6.12.2017

Herätys 4:52 on epäinhimillinen normaalina arkiaamuna, mutta vieläkin karummalta se tuntuu vapaapäivänä. Unihiekka oli kuitenkin pakko karistaa silmistä, sillä halusin juhlistaa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea juoksemalla.

Ystäväni Katja oli saanut houkuteltua mut Paloheinä maratonille kertomalla, että siellä olisi hyvää seuraa ja aitoa Coca Colaa tarjolla. Olen näköjään aika helppo nakki. Mua alkoi kuitenkin epäilyttää, mitä juoksusta tulisi, sillä en ole talvijuoksijana parhaimmillani. Tiesin, että tulisin rikkomaan kahta perussääntöäni:

En juokse pakkasella.
En juokse liukkaalla.

Itsenäisyyspäivän perinteitä

Itsenäisyyspäivän liikkumiset rajoittuivat Hietaniemen hautausmaahan. Sekä mieheni fafa että hänen vaarinsa olivat molemmat sotaveteraaneja. Kävimme Miss N:n kanssa viemässä kynttilät heidän haudoilleen ja samalla keskustelimme sodasta sekä siitä, miksi erityisesti tänään muistelemme heitä. 

Miss N bongasi mielenkiintoisia hautakiviä ja ihasteli niiden kuviointia. Sain vastata joka käänteessä kysymykseen: "Mitä tuossa lukee?" Madot ja mullaksi muuttuminen olivat myös tärkeä puheenaihe. 

Matka vanhan hautausmaan sukuhaudalta veteraanien lehtoon oli pitkä ja tuulinen. Miss N toivoi, että seuraavalla kerralla menisimme haudoille taas Stigalla. Parin vuoden takainen jouluaatto oli tytöllä vielä hyvin mielessä. Se, kun lapset pyllähteivät kyydistä ja sain hädin tuskin kiskottua heitä lumikinosten läpi.

Nykyään ystäviä näkee mitä omituisemmissa paikoissa. Tällä kertaa törmäsin kävelylenkillä olevaan rakkaaseen ystävään ja hänen mieheensä isovaarin haudan kohdalla. Miss N ei ollut juurikaan seurustelutuulella, vaan siirryimme pikapikaa bussipysäkille tuohoamaan eväskassiamme. Hotkaisimme sämpylät bussissa matkalla keskustaan ja kaakaon makuun pääsimme seiskan ratikassa.

Miss N kävi kotiin tultuamme kylvyssä lämmittelemässä. Mulla on vielä kylmä luissa ja ytimissä. Onneksi kaakaostamme jäi vielä kotiinkin, eli sisäistä lämpöä riittää.

Kohta Pikku N tulee kotiin elämänsä ensimmäiseltä partioleiriltä. Jo on aikakin, sillä pikkusisko alkaa olla jo aikamoinen känkkäränkkä, sillä kaipaus on kasvanut kivitalon kokoiseksi. Sisarusrakkaus on ihmeellinen, voimakas asia.

Puistoilua ja joulukadun kouluamista

Lasten on pakko päästä ulkoilemaan joka päivä. Lompsimme tänäänkin räntäsateeseen, vaikka olisimme Pikku N:n kanssa tehneet mitä tahansa muuta kotosalla. Miss N taas oli innoissaan. Hyvällä lykyllä kuulemma voisi jopa sataa lunta.

Kävimme Säätytalon puistossa ihmettelemässä, mitä siellä voisikaan tehdä. Salaojitimme puiston puolikkaan ja lapsukaiset laskivat kuraliukumäkeä. Rapa lensi ja hauskaa oli!

Tarkoituksenamme oli käydä katsastamassa Tuomiokirkko. Ylätyksekseni lapset kertoivat, etteivät ole koskaan käyneet siellä, vaikka ohitammekin sen miltei päivittäin. Vakuutin lapsille, että kirkkoon saa mennä kuriksissakin. Jäimme kuitenkin ulkopuolelle itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksen vuoksi. No, tulehaan noita tilaisuuksia muitakin.

Kävimme vielä ihailemassa Aleksin jouluikkunoita. My o My:n Haldin-ikkuna oli kiehtova. 
Pikku N oli yllättynyt, että somistus kuului vaatekaupalle. 

Miss N olisi ottanut Minna Parikan ikkunasta mieluusti kaikki kengät omakseen. 
Nukketalo jäi niiden rinnalla kakkoseksi.

Jouluseimet ovat täällä taas. Niiden kiertäminen kuuluu jokajouluisiin perinteisiimme.

Stockmannin jouluikkuna ei pettänyt tälläkään kertaa. 
Siellä riittää yksityiskohtia ihailtavaksi moneen tarhamatkaan. 

Stockan Lego-ikkuna on upea! Siellä on houkutuksia ikkunan täydeltä kaiken ikäisille Lego-faneille. En pistäisi itsekään pahakseni, jos joulupukki toisi lapsukaisille Legoja ja pääsisin avittamaan rakentamisessa. Tämänhetkiset suosikit taitavat olla Chimat ja Friendsit. 

Yksin kotona vielä hetken verran

Nyt olisi ollut loistava tilaisuus mennä viipottaa kavereiden kanssa, käydä leffassa, konsertissa tai tehdä ties mitä, mutta minä se vaan haluan tepastella kodin rauhassa. Olen ottanut hiljaisesta kodista kaiken irti, sillä tähän ei ole usein mahdollisuutta. Taidan olla melkoisen tylsä, tai ainakin keski-ikäinen.

Menin keskiviikkoiltana kahdeksan tietämillä sängyn päälle surffailemaan. Heräsin MacBook vieressäni puoli viideltä. Nopea hampaiden pesu, valot pois päältä ja takaisin unten maille. Heräsin virkistyneenä 14 tunnin nokosten jälkeen. Taisi tulla tarpeeseen!

Itsenäisyyspäivä sujui liikkuen niin juoksumatolla kuin kaupungillakin. Leikin kamera kaulassa turistia ja sulauduin hyvin turistimassoihin, joita velloi Aleksia pitkin edestakaisin. Kamera ei ole parhaasta päästä eikä edes keskikastia, mutta kyllä sillä sai kuitenkin taas kerran talletettua tunnelmat. 

Olen vielä alkeiskurssilainen yksin olemisessa. Etsin aamulla ensin miestä ja sitten lapsia, kunnes muistin, että hehän ovat Ruotsissa. Onneksi on vielä pari aamua aikaa harjoitella.  

Finlandia

Taivalsin aution Kaisaniemen puiston läpi hyräillen Finlandiaa. Yht´äkkiä kuulin vierestäni: ”Moi mä oon Pena, ota alusta.” Tein työtä käskettyä, vähän hämilläni tosin. Pena alkoi laulaa ja minä mukana. En osannut sanoja yhtä hyvin, mutta peesasin minkä kykenin. Lauloimme Finlandian loppuun ääniämme säästelemättä. Pena kiitteli, että pelastin hänen päivänsä. Toistin samat sanat ja erosimme Kansallisteatterin takana. Hän jatkoi matkaansa Rautatientorille, minä asemalle. Veikkaanpa, että myös hän hyräili mennessään.

Viritin juuri kahdelle ikkunalle talon kulmaan itsenäisyyspäivän kynttilät. Ne antavat ylväänä valoa ja muistuttavat, ettei mikään ole itsestään selvää, ei edes itsenäisyys. 

Talvijuoksukausi alkoi juoksumatolla. Se on todellista mielikuvaharjoittelua. Edellä juoksevan ahterin sijaan yritin nähdä edessäni Kaivarin rannan - huonolla menestyksellä. 

Ystäväni Juha totesi Facebookissa osuvasti: "Toisaalta voi sanoa ettei matolla tunnu kuin ensimmäisen puolen tunnin ajan tylsältä... sen jälkeen aivokäyrä pelkkää viivaa."

itsenäisyyspäivänä 10,3 km | 51:41

Kuvassa Kaisaniemen puisto hetki ennen Penan ilmestymistä.