M50-sarjan 53. – Helsinki 10

Kello on 16:30 huhtikuisena sunnuntai-iltana. Löhöän sohvalla suihkunraikkaana, yöpuku päällä ja yövoide naamalla. Pohdimme skidin kanssa perusteluja kannabiksen laillistamisen puolesta ja sitä vastaan huomista koulussa pidettävää väittelyä varten. Muuhun en nyt taipuisikaan, sillä viikonloppu on vaatinut veronsa.

Kun lupauduin mukaan HCR:n reittikatselmuksen vetäjäksi, en tajunnut tsekata kalenteria. Helsinki 10 osui sopivasti edelliseen iltaan, mutta hei, olenhan mä ennenkin raastanut kroppaani juoksulla. Mutta kun siihen osui vielä HOKA-promo Intersportissa, tiesin, ettei viikonloppu päästäisi mua helpolla.

Tönkköjaloilla ja hyvällä fiiliksellä - Helsinki 10

Sunnuntaipäivän hulinaan verrattuna lauantainen Helsinki 10 oli lastenleikkiä. Ei sekään toki helpolla päästänyt, mutta kyllä teinien prinsessajuhlien kapellimestarin homma voittaa kymmenen kilsan kisan raskaudessaan mennen tullen. Sykkeet nousivat lauantaina korkeammalle, mutta desibelitasossa klassikkoleffan sing along -versio hakkasi jopa Helsinki kympin kannustusmusat. Tai no, kuuluttajan huuto mikkiin lähtöviivalla ylitti kyllä kaiken. 

Vanhoilla pohjilla – Helsinki 10

Juoksustrategia vuoden ekoihin kisoihin oli kristallin kirkas: ei sankaritarinoita, ei enkkoja. Täysillä verkat kisapaikalle (asun lähellä ja myöhästyminen on hyvin todennäköinen vaihtoehto), lungin reippaasti kisan kymmenen kilsaa ja sitten täysillä kotiin ennen kuin merituuli jäädyttää pystyyn.  

Pasin Enkelit

Parivalmennusta on pian jo kolme kuukautta takana. Olen todella iloinen, että lähdin tähän työlääseen, mutta ah-niin-mielettömään rupeamaan mukaan juuri näiden ihmisten, Juoksukunnossa-blogin Anskun  ja valmentajan Pasi Päällysahon kanssa. Kun kemiat kohtaavat, 1+1+1 onkin paljon ennemmän kuin kolme. 

Ystäviä, rentoa juoksua ja auringon porotusta – Helsinki10

Kisaviikon sää on seilannut laidasta laitaan. Numeroita hakiessa olisi ollut hyvä olla  kevytuntuvatakki päällä sateessa, mutta itse kisoihin juoksuhame ja t-paita oli ainoa järkevä yhdistelmä. Helsinki10 oli siis toistamiseen auringon riemuvoitto ja varjoton taival.

Kisafiilistelyä

Vaikka olen vast´ikään toipunut maratonista, niin uutta kisaa pukkaa kalenteriaukeamalla jos toisellakin. Tossut tuntuvat tosin liimautuvan alustaan. Jalka ei nouse sitten millään. Pitänee ottaa se kehon merkkinä siitä, että palautusprosessi on vielä meneillään, eikä nyt auta hötkyillä.

Helsinki10 keskisykkeellä 198

Varsinkin ennen kisoja elämäni on yhtä minuuttiaikataulua. Se ei liity juurikaan itse kisaan, mutta arjen isot ihanat jutut ja myös ne pakkopullat tuppaavat kasautumaan samalle aikajanalle. Helsinki10:n juoksua ennen elämäni oli just sellaista, hyvässä ja pahassa.

Ei juoksua ilman tavoitteita

Eilisillan lenkki oli kaikkea muuta kuin nautinnollista vuoristorata-ajelua. Juoksu tökki jopa enemmän kuin ajatukset korvien välissä.