Sain ensimmäiset silmälasini neljäsluokkalaisena. Vuosi vuodelta näköni heikkeni tasaisesti -1,25:stä, kunnes se pysähtyi -3,75 kohdalle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste silmälasit. Näytä kaikki tekstit
27.1.2016
Täydelliset juoksusilmälasit hakusessa
En ole juossut kertaakaan lappu rinnassa ja silmälasit päässä. Olen aina juostessani vannonut piilolinssien nimeen mutta nyt näyttää valitettavasti siltä, etteivät silmäni enää katso hyvällä piilareita. Silmissä on hankausta ja tuntuu jatkuvasti siltä, kuin linssin alle olisi piiloutunut silmäripsi.
Berliinin maratonin piilaripainajainen on vielä tuoreessa muistissa. Uskallankohan luottaa piilareihin PKP-hallimaratonilla helmikuussa, varsinkin kun uskon nuokkuvani bussissa sekä meno- että tulomatkalla? Piilareiden kanssa hötkyily kisapaikalla ja tiukka paluuaikataulu kuulostaa jo nyt tuhoon tuomitulta suunnitelmalta.
Olen totutellut viime aikoina juoksulasien arkikäyttöön pakon sanelemana, sillä normaalisti käyttämäni silmälasit ovat hajonneet. Tai oikeastaan ne ovat vain varsin epäluotettavat. Niitä voi käyttää huoletta pidemmänkin aikaa mutta yllättäen linssi saattaa tipahtaa. Tähän asti olen saanut noukittua ne olohuoneen lattialta turvaan, mutta kauhukuvissani linssit tömähtävät katuun bussiin juostessani.
Nykyisissä juoksulaseissani on yksi iso miinus. Ne eivät ole näköiseni. Hätkähdän joka kerta nähdessäni peilikuvani. Niinpä taitaa olla aika tehdä pikkuhiljaa sijoitus omiin silmiini, ulkonäköstä puhumattakaan ja hankkia uudet silmälasit.
Silmien nykyarvot täytynee päivittää silmälasien hankinnan yhteydessä. Veikkaan, että muutosta parin vuoden takaiseen on varmasti, vaikken vielä ottaisikaan kaksitehoja käyttöön. Silmät tottuvat nopeasti uusilla arvoilla säädettyihin laseihin, joten arkilasien vaihdon myötä vanhoilla juoksulaseilla juoksusta saattaa tulla päätä pyörryttävä kokemus. Arkilasieni lisäksi myös juoksulasini kaipaavat näin ollen päivitystä. Olisihan se mukava jos voisin juosta pystypäin myös auringonpaisteessa, enkä ainoastaan öisin kuin kukaan ei näe. Ja vielä parempi, jos urheiluun tarkoitetuista silmälaseista tulisi varteenotettavat kakkoslasit arkipukeutumisen viimeistelijänä.
Saa nähdä millä aikataululla silmälasit on mahdollista uusia. Onneksi näyttää siltä, että optikolla jos toisella on tällä hetkellä varteenotettavia tarjouksia.
Mua kiinnostaisi kuulla millaisilla laseilla sinä juokset. Onko sinulla silmälaseja tuplana tai peräti triplana?
Ihan näin virtaviivaisia ja sporttisia juoksulaseja en ole etsimässä.
Listani hyvien juoksulasien ominaisuuksista on kuitenkin melko lyhyt: kevyet, pysyvät hyvin paikoillaan pompuissakin, hiki ei pakkaudu silmälasien ja poskipäiden väliin, ne eivät huurru hetkessä sekä näytän niissä hyvältä tai vähintäänkin mukiinmenevältä.
Kuva napattu Nike Vision -sivuilta
Berliinin maratonin piilaripainajainen on vielä tuoreessa muistissa. Uskallankohan luottaa piilareihin PKP-hallimaratonilla helmikuussa, varsinkin kun uskon nuokkuvani bussissa sekä meno- että tulomatkalla? Piilareiden kanssa hötkyily kisapaikalla ja tiukka paluuaikataulu kuulostaa jo nyt tuhoon tuomitulta suunnitelmalta.
Olen totutellut viime aikoina juoksulasien arkikäyttöön pakon sanelemana, sillä normaalisti käyttämäni silmälasit ovat hajonneet. Tai oikeastaan ne ovat vain varsin epäluotettavat. Niitä voi käyttää huoletta pidemmänkin aikaa mutta yllättäen linssi saattaa tipahtaa. Tähän asti olen saanut noukittua ne olohuoneen lattialta turvaan, mutta kauhukuvissani linssit tömähtävät katuun bussiin juostessani.
Nykyisissä juoksulaseissani on yksi iso miinus. Ne eivät ole näköiseni. Hätkähdän joka kerta nähdessäni peilikuvani. Niinpä taitaa olla aika tehdä pikkuhiljaa sijoitus omiin silmiini, ulkonäköstä puhumattakaan ja hankkia uudet silmälasit.
Silmien nykyarvot täytynee päivittää silmälasien hankinnan yhteydessä. Veikkaan, että muutosta parin vuoden takaiseen on varmasti, vaikken vielä ottaisikaan kaksitehoja käyttöön. Silmät tottuvat nopeasti uusilla arvoilla säädettyihin laseihin, joten arkilasien vaihdon myötä vanhoilla juoksulaseilla juoksusta saattaa tulla päätä pyörryttävä kokemus. Arkilasieni lisäksi myös juoksulasini kaipaavat näin ollen päivitystä. Olisihan se mukava jos voisin juosta pystypäin myös auringonpaisteessa, enkä ainoastaan öisin kuin kukaan ei näe. Ja vielä parempi, jos urheiluun tarkoitetuista silmälaseista tulisi varteenotettavat kakkoslasit arkipukeutumisen viimeistelijänä.
Saa nähdä millä aikataululla silmälasit on mahdollista uusia. Onneksi näyttää siltä, että optikolla jos toisella on tällä hetkellä varteenotettavia tarjouksia.
Mua kiinnostaisi kuulla millaisilla laseilla sinä juokset. Onko sinulla silmälaseja tuplana tai peräti triplana?
Ihan näin virtaviivaisia ja sporttisia juoksulaseja en ole etsimässä.
Listani hyvien juoksulasien ominaisuuksista on kuitenkin melko lyhyt: kevyet, pysyvät hyvin paikoillaan pompuissakin, hiki ei pakkaudu silmälasien ja poskipäiden väliin, ne eivät huurru hetkessä sekä näytän niissä hyvältä tai vähintäänkin mukiinmenevältä.
Kuva napattu Nike Vision -sivuilta
30.4.2015
Juoksulasit
Ennen maratonmatkoja mulla on aina yksi ja sama painajainen. Niissä vaihtuu ainoastaan ympäristö ja ihmiset, mutta perusjuoni on sama. Piilarit ovat jääneet kotiin.
Olen kokeillut arkirilleissäni juoksua lyhyemmillä peruskiekoilla. En voi kuvitellakaan kokonaista maratonia ne nenänpäällä heiluen. Tiedän kuitenkin, että joku kaunis kevätpäivä silmäni eivät suostu ottamaan piilareita vastaan siitepölyn tai muun allergisen reaktion takia. Silloin on pakko turvautua silmälaseihin.
Ostin vuosi sitten netistä itselleni lasit, joiden ajattelin sopivan urheiluun. Hyödynsin Lenswayn tarjouksen ja sain ne 29 eurolla sisältäen linssit ja toimituksen kotiovelle. Ajattelin, että sen verran tästä kokeilusta voi kyllä maksaa.
Aluksi käytin uusia juoksulasejani vain pimeän tultua yöjuoksuillani, sillä peilikuvani ei näyttänyt tutulta. Aloin käyttää uusia silmälasejani myös päivänvalossa kunhan pääsin eroon turhamaisuudestani ja tajusin, etten juuri tuijottele itseäni lenkkipolulla. Kerrankin mulla on urheiluun sopivat silmälasit, jotka pysyvät spurteissakin paikoillaan, eikä hiki kasaannu niiden ja poskipäiden väliin.
Maratonmatkoilla kannan lenkkareitani, juoksualusvaatteitani ja juoksusukkiani käsilaukussa. Sellaisessa, johon mahtuisi varmaan Ruotsin kuningashuoneen pöytähopeatkin. Piilareiden lisäksi siellä on jatkossa myös nämä nenänpään komistuttajat.
Eilinen 22 kilometrin lenkki sujui rattoisasti piilolinssit päässä. Mun pitää vielä opetella yhdistelmään vesisade + räntä + silmälasit, sillä sateessa juokseminen on yksi parhaista asioista maailmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
