Kaksi kertaa rokotettuna maailmaa aukeaa. Vilauta vain koronarokotustodistusta ja sinut toivotetaan tervetulleeksi matkalle uusiin seikkailuihin. Yksinkertaista, eikö vaan!
Tai niinhän mä luulin, kunnes huomasin kolmisen viikkoa sitten, ettei mulla olekaan koronarokotustodistuksessa tarvittavia merkintöjä. En olisi tajunnut mennnä Omakantaan tutkailemaan koronatodistustani, jollei Hesari olisi uutisoinut aiheesta. Heinäkuun alussa kesähelteillä otettu rokotus ei ollut tarttunut rekistereihin.
Tein retken Jätkäsaaren rokotuspisteelle samalla, kun lapseni kävi ottamassa siellä toisen rokotuksen. Kuulemma kakkosrokotukseni näkyi terveyshuollon rekistereissä ja olipa siellä myös jokin merkintä siitä, ettei ajo Kanta-rekisteriin ollut onnistunut. Sain onneksi loistavaa palvelua ja loppukaneetissa mua kehotettiin tulemaan takaisin, jos rokotusmerkintä ei näkyisi rekisterissä kuuden päivän kuluttua.
Ajattelin, että toteamus oli vain muodollisuus, kunnes katsoin Omakantaa viikon kuluttua lähemmin uudemman kerran. Tälläkään kerralla rokotusmerkintä ei ollut tarttunut papereihin.
Käytin lounastaukoni toistamiseen rokotuspisteellä. Satoi ja jono oli ärsyttävän pitkä. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla, ja pyysin miestäni lähettämään mulle kuvat lasten henkkareista, jotta voisin pyytää tulosteet heidän koronarokotustodistuksistaan. Heille kun ei ole vielä hankittu pankkitunnuksia, joita ilman kellään meistä ei ole asiaa heidän Omakanta-tietoihinsa.
Mua sapetti olla uudemman kerran selvittämässä koronatodistukseni kohtaloa, mutta keljutukseni kasvoi, kun kuulin, etten saisi lasten todistuksia ilman heidän allekirjoittamiaan valtakirjoja. Hei haloo, valtakirja lapselta saadakseni todistuksen?! Mielestäni tässä oli ja on liioittelun makua.
Arvaa vaan, millaisilla kierroksilla kävin, kun mulle kerrottiin, etten saisi vieläkään koronarokotustodistusta, sillä edelleenkin siellä komeili ainoastaan ensimmäinen, huhtikuussa tuikkaistu rokote. Tällä kertaa mulle lupailtiin, että koronarokotustodistus on valmis viiden päivän kuluttua.
5 päivän kuluttua: koronatodistuksessa vain yksi rokotusmerkintä
6 päivän kuluttua: ei pääsyä edes koronatodistukseen
7 päivän kuluttua: illalla ei pääsyä koko järjestelmään
Kahdeksantena päivänä ei vieläkään pääsyä koronatodistukseen. Raivostuneena, lasten allekirjoittamat valtakirjat kourassa vietin kolmannen kerran lounastaukoni kävelemällä Jätkäsaareen.
Tällä kertaa rokotuspisteellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Avausrepliikkini:
Olen täällä kolmatta kertaa selvittämässä miksei mun rokotukset näy koronatodistuksessa. Saanko paikalle esimiehen, sillä en halua alkaa huutaa sulle.
Ensin mulle kiikutettiin lasten todistukset. Onneksi tämä sujui ilman sykkeen nousua!
Seuraavaksi sain juttuseurakseni toivomani esimiehen. Mulla oli tiedoissa kaikki kunnossa, asuinpaikkakuntakin oli kohdillaan. Tiesitkö, että sen puuttuminen voi vaikuttaa rekisteripäivitykseen? No mä en ainakaan. Ei ole tullut mieleenkään tarkastaa Omakannasta, onko siellä Helsinkiä vai ei.
Kuulemma heillekin on mysteeri, miksi tiedot eivät joillain siirry järjestelmästä toiseen. Esimies lupasi ottaa asian hoitaakseen ja lupasi laittaa tiketin Kanta-järjestelmän ylläpitoon, jotta he selvittäisivät asian siinä päässä. Ilmaisin epäilykseni ja sanoin olevani skeptinen asian suhteen. Ja jos ensi viikollakaan ei ole merkinnät kunnossa, niin mitä sitten? Hän lupasi pitää asiaa silmällä ja sanoi soittavansa mulle viimeistään huomenna.
Täällä taas!
Kysyin kuinka monella muulla on merkinnöissä häikkää. Kuulemma tosi harvalla verrattuna rokotettujen määrään.
Arviolta 97 prosentilla tiedot siirtyvät automaattisesti järjestelmästä toiseen.
Ainakin musta kolme prossaa tuosta rokotettujen massasta kuulostaa hirmu suurelta määrältä. Kuinkakohan paljon tällä kuormitetaan systeemiä? Kuinka monta tehokasta työtuntia tähän sähläykseen menee rokotetuilta? Kuinka paljon bensaa ja bussilippueuroja tähän menee?
Puhelu tulikin jo tunnin kuluttua. Koronatodistukseni oli tulostettavissa / tallennettavissa Omakannasta. Kiitin esimiestä siitä, että otti tämän sydämen asiakseen ja otti vastuuta organisaation puolesta. Jäin tosin ihmettelemään, minkä takia asiaa ei otettu samanlaisella vakavuudella ensimmäisen tai toisen käyntini jälkeen.
Olin ottanut itsestäänselvyytenä, että hoidettuani oman osuuteni ottamalla koronarokotukset, koronatodistuksen saaminen olisi vain läpihuutojuttu. Ilman Hesarin artikkelia olisin tsekannut koronatodistustani vasta mahdollisen lomamatkan aattona. Tuskin olisin katsonut todistuksen sisältöä sen tarkemmin, eikä mulla varmaankaan olisi alkanut hälytyskellot soida, vaikka siellä oli merkintä 1/2 rokotusten kohdalla.
Ja olisin kuvitellut, että tilanteen korjaaminen hoituu hetkessä, eikä niin, että todistusta pitää odottaa jännittyneenä useita päiviä, aivan kuin joulua saapuvaksi.
Mutta vielä enemmän kuin mun turha juoksuttamiseni, mua keljuttaa sen naisen puolesta, joka oli rokotuspisteellä samaan aikaan kanssani. Hän oli ollut perheensä kanssa lentokentällä, kun asia oli selvinnyt. Se siitä lomasta.
Eiköhän meilläkin ole kohta pakollisena piikit puolen vuoden välein, tai viedään ihmisoikeudet :)
VastaaPoista