Sunday = runday?

Rakastan juoksuviikon päätöstä, pitkää, laiskanraukeaa hidasta lenkkiä. Juoksu on mulle kaipaamaani omaa aikaa. Saan usein sumplittua juoksut osumaan yhteen lasten harrastusten kanssa, mutta viime aikoina sunnuntaipitkiksestä on tullut mulle iso mörkö. Olin helpottunut tajutessani, ettei mun tarvitse enää juosta sunnuntaina viikon pitkistä. Ei nyt eikä jatkossakaan.

Sunnuntai on mulla oikeastaan ainoa viikonpäivä, jolloin voin sluibailla lasten kanssa koko päivän. Toki voisin jatkossakin juosta sunnuntaipitkiksen aamuvarhaisella muiden nukkuessa, aivan kuten viime kesänä. Mutta kun mä haluan myös nukkua pitkään. Parhaassa tapauksessa lapset tulevat kylkeen kyhnäämään. Ne sessiot toki päättyvät aina tavalla tai toisella nahisteluun, mutta yhdessäolosta jää kuitenkin hyvä mieli.

Niinpä ravistelin kalenteriani oikein kunnolla. Lenkit loksahtivat uusille paikoilleen itsestään. Oloni keveni ainakin tonnin verran. Miten en ole tajunnut tehdä tätä aikaisemmin?

Jatkossa juoksuviikkoni alkaa torstain lepopäivällä. Reipas lenkki osuu lauantaiaamuun, vauhtivedot juoksen tyttären futistreenien aikaan tiistai-iltana ja keskiviikon partioilta on pyhitetty pitkikselle. Kevyet lenkit solahtavat näiden väleihin ja megahitaan palauttavan lenkin voin juosta sunnuntaina vaikka edes osin lasten kanssa.

Juoksuinto alkoi taas muistuttaa olemassaolostaan tämän pienen aikatauluvirityksen myötä. Miten sitä voikaan olla niin pahasti kaavoihinsa kangistunut?


Elämäni ykköset. Parhaat kaverukset, rakkaat riitapukarit. 

Su 22.1. sunnuntain pitkis | 0 km 
Juoksun sijaan nautiskelin poikani synttärikakkua hyvässä seurassa skumppalasi toisessa kädessä.

6 kommenttia

  1. Meillä asuu myös kaksikko, jota voisi kuvata samoin sanoin. Rakkaat parhaat riitapukarit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on suuret tunteet alati pinnassa :D

      Poista
  2. Ihan mahtavaa aikataulutusta ja treenien soveltamista omaan rytmiin sopivaksi! 😊 Minäkin painin vähän saman haasteen kanssa, että miten rytmittää ja sovittaa treenit arkeen! Mutta niin varmaan kaikki? Pitää vain löytää se oma paras rytmi! Ja juoksuinto tosiaan kasvaa täälläkin, kun kevät alkaa kolkutella nurkan takana, jee! Ps. Käy linkkaamassa sun blogi mun juoksublogit 2017-postaukseen niin saat sen listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä aikataulutuksessa on hulluinta se, etten ole aiemmin tajunnut irtautua sunnuntaipitkiksestä. Kun kerran olen aina sen silloin juossut... Ehkäpä tämän vuoden teemaksi voisi tulla "tuuleta ajatuksiasi, muuta tapojasi".

      Ihanaa Karkki, että listaat taas juoksuaiheisia blogeja. Tulen kirjaamaan sinne tuota pikaa omat tietoni.

      Poista
  3. Ihana oivallus pyhittää sunnuntai täydelliseen lepoon ja perheestä nauttimiseen. Minä jätän pitkikset itse keväämmälle, mutta aikoinaan juoksimme niitä lauantaiaamuisin. Toisaalta viikonloppuna olisi sitä aikaakin, mutta minusta on niin ihanaa kölliä sängyssä pitkään.
    Onnea synttärisankarille! Meilläkin asustaa "taistelupari", jotka toisinaan ovat sydänystäviä ja sitten taas riitapukareita. Ihania silti, erikseen ja yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka lapset eivät kaipaakaan mua 24/7, on silti ihana, että koko perhe tietää mun olevan pääluvussa koko sunnuntain. Harrastuksia riittää koko viikonlopulle, mutta silloin kun yksi lapsista on harrastuksissaan, voin omistautua toiselle 100-prosenttisesti. Aikamoista luksusta sekä äidille että lapselle!

      Kiitos onnitteluista! 10 vuotta sitten musta tuli äiti, tai oikeastaan mamma <3

      Poista