Kuokkavieraana vetotreeneissä

Musta on tullut kesän mittaan juoksurobotti. Vauhdin kiristäminen kilometrivauhdista 5:30-5:40 tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Ajattelin, että saisin jalkoihin uutta eloa, jos kiertäisin juoksuradan kolmeen otteeseen niin nopeasti, kuin jaloista lähtee. Niinpä suuntasin torstaina Eltsuun. 

Vuoden viimeiset lappujuoksut Vantaan maratonilla

Vuoden kisailut päättyvät osaltani tänäkin vuonna Vantaalla. Meillä on taas tuttu maratonviestiporukka kasassa Vantaan maratonille ja juoksujärjestyskin on jo päätetty. Siihen vaikutti tällä kertaa Katjan ja mun viestin jälkeiset juoksut.

Mauri-myrsky

Mauri-myrsky kiersi tänä viikonloppuna kotiniememme kaukaa. Tuulenvire oli tavallista navakampi ja taivas oli toispuoleinen. Lännessä paistoi aurinko ja idässä taivas oli graffitinharmaa. Edellisestä Mauri-myrskystä muistan kuitenkin välähdyksiä sieltä täältä. Olin silloin 10-vuotias ja asuin Rovaniemellä.

Mitä äiti edellä, sitä lapsi perässä?

Olen halunnut antaa lapsilleni mahdollisimman realistisen kuvan maratonin juoksemisesta. Sellaisen, kuin se on ylä- ja alamäkineen tällaisen kuntomaratonarin silmin katsottuna. Toki olen kertonut kevyestä hyvän tuulen marasta Tallinnassa ja olen hehkuttanut juoksun ihanuutta, mutta olisin varmasti voinut lisätä juttuihin enemmän endorfiinimyrskyn aiheuttamaa ilotulitusta ja onnellisia liikutuksen hetkiä, sillä kyllähän niitäkin maratonille mahtuu. Onneksi.

27. maraton: Sekunnin tarkkaa työtä – Tallinnan maraton 2018

Hevosen selästä pudonneita kehoitetaan nousemaan ratsaille mahdollisimman pian onnettomuuden jälkeen, jotta kynnys ratsastamiseen ei kasvaisi liian suureksi. Kaksi viikkoa sitten Helsingin maratonilla kokemastani nestehukasta oli tulossa mulle vastaavanlainen iso mörkö.

Pystynköhän mä juoksemaan maaliin asti? Olenko edes palautunut edellisestä maratonista? 

Mua on jopa mietityttänyt, josko mun lappujuoksuni on nyt juostu. Tätä ajatusta olen pyöritellyt päässäni jo useamman kerran kuluneen vuoden aikana. Usko itseeni on ollut aika nollissa.

Taas maratonille

En ole suunnitellut tämän ja viime viikon juoksuja pätkän vertaa maratonia silmälläpitäen. Olen juossut, kun siihen on tullut tilaisuus ja olen pyöräillyt enemmän kuin aikoihin. Ehkä mun olisi pitänyt ajatella paremmin, mitä suuhuni pistän, jotta Tallinnassa olisi sitten helpompaa. Olen jättänyt senkin väliin. Olen kartuttanut univelkaa ja olen rehkinyt työrintamalla samaan tapaan, kuin ennen lomia. Maailma täytyy näköjään rakentaa ennen maratoniakin samoista palikoista.

Ensimmäinen lappujuoksu – Midnight Run 2018

En saa yleensä maratonilla sen kummempia loistoajatuksia. Veri kiertää silloin jaloissa, ei päässä. Onneksi poikkeuksiakin on, ainakin jos pääsen pulisemaan ystäväni Katjan kanssa juoksun lomassa. Hän kertoi mulle Helsinki Marathonilla miehensä orastavasta juoksuharrastuksesta. Mikko oli jopa ehättänyt ilmoittautua aikuisikänsä ensimmäiseen lappujuoksuun. Olin juuri hetkeä aikaisemmin päättänyt siirtää kaikki tämän kauden juoksuambitiot ensi vuodelle ja niinpä Midnight Runille osallistuminenkin alkoi olla vaakalaudalla. Mutta sitten se iski. Ajatus. Mä jänistäisin Mikon maaliin.