*mainos HOKA* Olen juossut miltei kaikki lenkit helmikuun alusta lähtien Hokan päivitetyillä versioilla Cliftonista ja Challengerista. Edeltävät mallit molemmista ovat olleet vuodesta vuoteen lenkkarihyllyni klassikoita ja jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja luottokumppaneita.
Vaikka sitä usein ajatteleekin, ettei hyvää kannata muuttaa, Hoka on osoittanut, että hyvistäkin on saatavissa entistäkin paremmat. Tämä on tapahtunut sekä Cliftonin yhdeksännen version, että Challengerin seitsemännen version kohdalla.
Challengerit saa myös gore-tex -versioina. Olen tarkoituksella juossut näillä normiversioilla myös lätäkkölenkkejä. Sisään tullut vesi katosi yhtä nopeasti kuin tuli, eikä jäänyt ikävästi tossuun pyörimään. Talviastelukemilla jalka ei jäätynyt, eivätkä varpaat muuttuneet kylmästä tunnottomiksi.
HOKA Challenger 7
Challengerin nimestä on pudotettu seiskan myötä pois merkintä ATR (all terrain), vaikka lenkkarit ovat edelleenkin mainiot sekä polku- että katukäyttöön. Verrattuna aikaisempiin malleihin, tossua on kuitenkin kehitetty enemmän katukäyttöön. Mulle tämä sopii mainiosti, sillä juoksen suurimman osan lenkeistäni asfaltilla, mutta käyn silloin tällöin kääntymässä Mustikkamaalla, Keskuspuistossa, Larussa tai Seurasaaressa.
Olen päässyt testaamaan uudet Challengerit lumen kaikissa olomuodoissa. Lumessa ja Helsingin keskustan rännässä ja loskassa Challengerit ovat olleet ykkösvalinta. Keskustan jääkentillä vain kunnon nastat antavat 100-prosenttisen pidon, mutta näillä pysyy mainiosti pystyssä kaikilla muilla alustoilla, vedestä liukkaalla asfaltilla, sepelisotkun peitossa olevilla kaduilla, muhkuraisessa menossa, puuterilumessa ja nuoskassa.
Challengereiden ulkopohjan kolot keräävät sepeliä, joten kaupunkijuoksun päätteeksi saa hieman kaivella kiviä pois. Pohjamateriaali on kuitenkin kestävää, joten niillä uskaltaa huoletta juosta eri alustoilla.
Lenkkarit saa kiristettyä helposti tarpeeksi kireälle. Kantakupin rakenteessa on otettu akillesjänne huomioon. Takalippa on osoittautunut mulle erittäin tärkeäksi kiskoessani Challengereita jalasta.
Laitoin eräälle lenkille jalkaani viimeisiään vetelevät Challenger 6:t ja kävin vaihtamassa ne himassa seiskoihin kesken lenkin. Ero tuntumassa oli valtava! Edeltävä malli tuntui paljon kovemmalta, eikä se johtunut vain siitä, että toiset kiiltelivät uutuuttaan ja toisen fyllingit on juostu loppuun. Challenger seiskat on tuotu aimo askeleella lähemmäksi Cliftoneita. Itse asiassa tossu on pistetty täysin uudeksi, enemmän kuin vain lyhennetyn nimen verran.
Seiskoissa on enemmän vaimennusta ja pehmustetta, kuitenkaan kimmoisuutta kadottamatta. Hokille ominainen keinuva askeleen ohjaus tulee näissä vahvemmin esiin kuin edeltäjissään. Molemmat ominaisuudet johtavat siihen, että pidemmän lenkin jälkeenkin tulee sellainen tunne, että näillähän voisi juosta vielä ainakin muutaman kilsan lisää. Ihan vain siksi, että juoksu tuntuu niin vaivattomalta.
Challengerin päällinen ja kärki kestävät myös polkujuoksua.
Challenger seiskojen kokomerkintä vastaa mulla samaa kuin Hokissa yleensäkin. Otin näistä leveän version, sillä napakka päällinen pitää jalan hyvin paikoillaan, mutta ei anna armoa leveyssuunnassa. Jos normaalisti siirryt puolta numeroa isompaan tossuun saadaksesi enemmän tilaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan leveää versiota tossusta.
Clifton 9 on kevyt, hyvin vaimennettu ja rullaava lenkkari jokapäiväiseen käyttöön.
Clifton 9
Jos mulla olisi vain yhdet lenkkarit, ne olisivat varmaankin juuri nämä, sillä peruslenkkareina Cliftoneilla voi kattaa suurimman osan treeneistä, ellei peräti kaikki.
Olen juossut hieman yli kuukauden aikana Clifton yseillä juoksumatolla vauhtivetoja ja reippaita lenkkejä aina pitkikseen saakka. Ulkona olen päässyt juoksemaan kevyitä lenkkejä lyhyistä puolipitkiin saakka. Olen juossut aikaisemmilla versioilla myös lappu rinnassa puolimaratonin ja maratonin mittaisia matkoja. Luulenpa, että saatan lähteä tänä keväänä HCM:lle Clifton 9:t jalassani.
Olin hieman huolissani ennen ensimmäistä lenkkiä pikkiriikkisillä, hädin tuskin lenkkareiden suuaukon yli ylettyvillä sukilla. Aiheuttaisiko Clifton 9:n suuaukko hankaumia? Selvisin ilman haavereita, joten ei ole tarvetta lähteä lämpimillä ilmoilla ensimmäisenä sukkakauppaan.
Ensimmäinen sana joka tuli mieleeni laittaessani Clifton 9:t ensimmäiselle lenkille jalkaan, oli pehmeys. Yseissä on satsattu selvästi lisäiskunvaimennukseen. Pehmeästä menosta huolimatta alustaan saa napakan otteen, meno on vakaata ja tossu rullaa totuttuun tapaan kantapäältä tai keskijalalta (vauhdista riippuen) päkiälle. Myös näillä tekee mieli juosta, juosta, juosta ja vielä kerran juosta.
Tossu myös tuntuu hyvältä jalassa. Jalka pysyy hyvin paikoillaan kantakupissa, joka on suunniteltu akillesystävälliseksi. Pehmustetta on mukavasti sekä kantapäässä, että suuaukossa. Keskiosassa ei ole mielestäni yhtä vahvaa muotoilua jalkaholvin kohdalla kuin edeltäjässään.
Kulutusalttiimmalla alueella oleva vaaleansininen pohjakuviointi kestää kulutusta ja sepeliä paremmin kuin valkoiset osat. Tarkkaan katsoessa voit huomata valkoisella pohjalla pienoisia terävien kivien aiheuttamia reikiä. Pitoa on sopivasti jopa märällä asfaltilla.
Päällinen on viety sekin monta askelta eteenpäin edeltäjiinsä verrattuna. Erityisesti kesäkuumalla hengittävä verkkorakenne tullee näyttämään parhaat puolensa.
Päällinen vaikutti myös valintaan normaalin ja leveän Clifton 9:n välillä. Vaikka otinkin "sisarversiosta" Challengerista leveän version, Cliftoneiden verkkokangas antaa sen verran periksi ja muokkautuu jalan mukaan, että uskalsin ottaa tossut normaalimitoituksella. Tämä yllätti, sillä aikaisemmat Cliftonit ovat olleet mulla poikkeuksetta leveällä mitoituksella.
Toivon että näissä valitsemissani tossuissa kangas kestää kilometristä toiseen ilman että vaivaisenluu alkaa porata kangasta rikki.
Haluan että jalkani tuntevat olevansa pesässä. Leveässä versiossa tuntui siltä, kuin kangasta olisi huomattavasti enemmän kuin normiversiossa, vaikka leveydessä ero on vain parin millin luokkaa. Jalka istui hyvin leveimmältä kohdaltaan, mutta tiiviissä supussa olevat vaivaisenluuvarpaani tuntuivat orvoilta niille varatussa tilassa.
Cliftonin nelosversio pelasti aikanaan juoksuharrastukseni, joka oli pahasti vaakalaudalla jalkojeni vuoksi. Niiden ysiversio on jo nyt lunastanut paikkansa ylimmällä kenkähyllylläni.
Odotan innokkaana sitä hetkeä, kun pääsen kirmaamaan vastasiivottuja, auringossa kuivuvia lähikatuja näillä uusilla tossuillani. Silloin niillä on jo parisen sataa kilometrejä takanaan, mutta vähintään triplaten vielä edessä. Ja mikä parasta, tiedän ettei juoksuharrastukseni tule tyssäämään sopimattomiin lenkkareihin.
***
Yleisin kysymys, joka mulle esitetään Hokista, on
Mikä Hokista sopisi mulle?
Kerron mieluusti mikä mulla toimii mihinkin, mutta vain kokeilemalla meistä jokainen löytää sen itselleen parhaiten sopivan lenkkarimerkin ja mallin merkin sisällä. Jos kaipaat uusia lenkkareita kesäkaudelle, kannattaa käydä pikaisesti kivijalkaliikkeissä nyt kun valikoima on runsaimmillaan.
Jokaiselle jalalle ja juoksijalle löytyy varmasti nappivalinta. Aivan kuten mullekin on löytynyt.
***
Ei kommentteja