Olen orava (ja yksi juostu pitkis muiden joukossa)

Viime viikonloppu oli yhtä juhlimista. Lauantaina juhlistimme 70-vuotiasta rakasta tätiäni ja sunnuntaina poikani puhalsi synttärikakustaan 12 kynttilää. Eipä viikonloppuun niiden lisäksi paljon muuta mahtunutkaan kuin uimakoulu ja juoksu ensimmäisistä juhlista takaisin kotiin.

Lisäys kisakalenteriin

Meillä oli taas kerran perinteinen perheen leffailta. Tällä kertaa nautimme elokuvan Viisi legendaa (Rise of the Guardians) käänteistä. Aloin hörähdellä, kun valkoiset munat juoksivat jonossa ja niiden päälle heitettiin kaikki sateenkaaren värit tai kun ne tippuivat yksi kerrallaan värjättyyn jokeen. Pääsiäismunat olivat syntyneet!

Avioliiton 5 juoksuvaihetta

Avioliitto ei ole suorittamista, mutta kyllä pronssihäät tuntuvat siltikin aikamoiselta saavutukselta. Usein eron hetkellä kerrotaan, kuinka puolisot ovat "kasvaneet eri suuntiin". Kummallekin on tullut matkan varrella omia juttuja. Sellaisia, joiden merkitystä toinen ei välttämättä ymmärrä, tai jotka vievät liian ison siivun yhteisestä ajasta. Lapset, eikä yhteinen arki ole riittänyt suhdetta koossapitäväksi laastariksi.

Olen useasti miettinyt, olisimmeko päässet mieheni kanssa yhdessä näin pitkälle, jos vain toinen meistä olisi intohimoinen juoksija, tai juoksija ylipäänsä. Varsinkin, kun juoksu on ylittänyt toisella meistä jo aikaa sitten harrastusmääritelmän, ja on pikemminkin verrattavissa pakkomielteeseen.

Tulostavoitteet vuodelle 2019

Tässä vaiheessa juoksuvuotta, kun kisoihin on vielä rutkasti aikaa, on hauska leikitellä tulostavoitteilla. Vasta treenit (ja maratoonarin tasotesti) näyttävät, onko niissä realismin häivääkään, mutta ainahan on luvallista haaveilla.

Kylmää kyytiä

Liityin avantouintiseuraan parisen kuukautta sitten, sillä vihaan kylmää vettä. Uskoin, että löytäisin avannosta ratkaisun avaimen ongelmaani. En uskaltanut kuitenkaan alkaa arvuutella kuinka kauan karaistamiseen menisi aikaa. Kolme kertaa, kuukausi, vuosi, kaksi avantouintikautta...?

25 kilometriä viikossa

Uudenvuodenlupausten asemesta olen suosinut vuodenvaihteeseen ajoittuvaa yleistä ryhtiliikettä. Tänä vuonna olen kuitenkin tehnyt itselleni lupauksen:

Juoksen vuoden jokaisena viikkona vähintään 25 kilometriä, poislukien tietty ne viikot, jolloin juoksukoneistoni ei ole toimintakunnossa.

99 päivää

99 päivää tuntuu todella pitkältä ajalta. Ainakin sen aikana ehtii tapahtua vaikka mitä:

Juoksulenkki alkaa jo eteisestä

Kesällä tapahtunutta: Olimme lähdössä töistä työkaverini kanssa samalla oven avauksella. Hän odotti mua, sillä vaihdoin vielä lenkkivaatteita päälleni. Ajattelin juosta kotiin pitkin rantoja, eli ensin kilometritolkulla täysin väärään suuntaan ja sieltä sitten siksakaten kotiin.