Maratonille valmentautuminen alkoi tällä kertaa kolmen viikon mittaisella kevyemmällä jaksolla, jonka aikana kroppaa totutettiin kasvaviin kilometrimääriin ja pääkoppaa muistutettiin siitä, mitä tuleman pitää. Parhaillaan käynnissä on ensimmäinen "oikea" treeniviikko, joka alkoi viime torstaina levolla ja päättyy huomenna viikon pitkikseen.
Juoksutreenien merkitsemistapa on ollut näkyvin muutos tämän ja viimekesäisen ohjelman välillä. Kun viime kesänä juoksin minuutteja tietyllä sykkeellä, nyt maratonohjelmassani on sykkeiden lisäksi juostava matka kilometreinä minuuttien sijaan.
27.2.2017
Oikutteleva Suunto takaisin ruotuun
Sykepohjainen juoksuharjoittelu on äärimmäisen hankalaa, jos välineet eivät ole kunnossa. Olen tuskaillut useamman viikon tai oikeastaan koko alkuvuoden ajan sykemittarini kanssa. Lenkin alussa sykkeet ovat kohdillaan kellon näytölläkin, mutta noin 20 minuuttia juostuani Suuntoni alkaa pelleillä. Parhaimmillaan sykkeeni nousevat yli 190:n, vaikka seison paikoillani.
Olen yrittänyt kaikkeni korjatakseni ongelman:
24.2.2017
Hiihtoloma Helsingissä
Instan ja Facebookin feedit ovat täyttyneet viikon mittaan upeista Keski-Euroopan ja Lapin laskettelumaisemista. Hiihtolomakausi on selvästi alkanut. Meidänkin perhettämme se on koskettanut tässä ensimmäisessä loma-aallossa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta irrottautua lomailemaan. Ainakin meidän perheessämme vanhempien on pitänyt saada purettua työrypästä tämäkin viikko lasten talvilomasta huolimatta. Siitä huolimatta lapset ovat nauttineet lomastaan ja saaneet uusia kokemuksia, kiitos Kisahallin EasySport -hiihtolomatapahtuman.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta irrottautua lomailemaan. Ainakin meidän perheessämme vanhempien on pitänyt saada purettua työrypästä tämäkin viikko lasten talvilomasta huolimatta. Siitä huolimatta lapset ovat nauttineet lomastaan ja saaneet uusia kokemuksia, kiitos Kisahallin EasySport -hiihtolomatapahtuman.
19.2.2017
Ulkopuolinen olo juoksupiireissä
Olen juossut suurimman osan maratoneistani ulkomailla omatoimimatkojen yhteydessä. En ole kuitenkaan ollut vielä Tukholman maratonristeilyillä enkä fiilistelemässä Paavo Nurmen patsaalla ennen Helsinki City Marathonia. En kaivannut juoksun yhteisöllisyyttä ennen kuin pääsin haukkaamaan siitä ensipuraisun.
Kaveri pyysi mut Facen Kestävyyttä pintakaasua -ryhmään. Sitä kautta juoksevien sometuttujen määrä kasvoi ekspotentiaalisesti. Alkaessani juosta entistä enemmän kotimaan kisoja, olen päässyt tapaamaan somesta tuttuja myös kasvotusten. Osaa kutsun nykyään sydänystävikseni. Jokainen saamani kaveripyyntö muilta juoksijoilta lämmittää mua hurjasti.
Kaveri pyysi mut Facen Kestävyyttä pintakaasua -ryhmään. Sitä kautta juoksevien sometuttujen määrä kasvoi ekspotentiaalisesti. Alkaessani juosta entistä enemmän kotimaan kisoja, olen päässyt tapaamaan somesta tuttuja myös kasvotusten. Osaa kutsun nykyään sydänystävikseni. Jokainen saamani kaveripyyntö muilta juoksijoilta lämmittää mua hurjasti.
17.2.2017
Jättikokoisia orkkuja
Mun elämässäni ei taida tapahtua tarpeeksi, sillä päivittäiset tapahtumat eivät täytä öisin univirtaani. Sen sijaan näen unta puhuvista, ihmisen kokoisista oravista viitta harteillaan. Ne ovat kömpineet sängyn alle viskaamastani kirjasta uniini.
16.2.2017
Helsinki city midnight run
Keskiviikko syrjäytti sunnuntain viikon pitkispäivänä. Vaikka eilen oli päivän mittaan useampiakin hyviä hetkiä lähteä testaamaan katujen jäätilannetta, starttasin silti tavalliseen tapaani siinä vaiheessa, kun lapset olivat nukahtamaisillaan.
Halusin pysyä pilkkopimeällä ihmisten ilmoilla. Jos liukastuisin, apu olisi lähellä, toisin kuin yksinäisillä rantaosuuksilla. Pelkoni liukastumisesta oli kuitenkin aiheeton. Jäät ovat sulaneet keskusta-alueen kaduilta. Lenkkareiden ja kuivan asfaltin välissä rahisi sepeli.
Oli kiva koluta pitkästä aikaa tuttuja katuja, joilla on tullut liikuttua viime vuosina vähemmän. Nyt osaan sijoittaa kivijalkakauppoja, ravintoloita ja kahviloita oikeille paikoilelleen kartalla. Tiedän jopa miltä ne näyttävät.
15.2.2017
Kuntosalilla yöpuvussa
Juoksussa on parasta, kun pääsee vaivatta lenkkipolulle omalta kotiovelta. Silloin saa hyödynnettyä jokaisen käytössä olevan minuutin täysimääräisenä. Mutta entäpä talvijuoksu juoksumatolla? Koskapa viereisestä korttelista ei salia löydy, sinne päästäkseen täytyy nähdä hieman vaivaa. Pyrin silloin maksimoimaan ajankäytön niiltä osin, kuin se vain on mahdollista.
8.2.2017
Juoksutreffit
Lenkillä ajatustenvaihto on hedelmällistä. Happi puskee päähän ajatuksia ja endorfiinit saavat hyvän hyrinän päälle. Maisemista saa ammennettua energiaa ja jutunjuurta.
Saatan yksin juostessa alkaa pölistä samaa vauhtia juoksevalle ventovieraalle. Silloin mua yleensä katsotaan hieman vinoon, mutta useimmiten mulle kuitenkin vastataan. Veikkaanpa, että jotkut luulevat jutusteluani iskuyritykseksi.
Koskapa juokseminen on välillä liian yksinäistä puurtamista ja koskapa maailma on täynnä mielenkiintoisia, mielettömiä ja tutustumisenarvoisia ihmisiä, alan järjestää itselleni juoksutreffejä. Ensimmäinen kutsu lähti juuri äsken sähköpostistani eteenpäin. Saa nähdä, tarttuuko tuo mahtava tyyppi siihen. Emme ole koskaan ennen tavanneet, mutta toivon mukaan, jos kaikki menee nappiin, tapaamme joku päivä kevään koittaessa lenkkivaatteet päällä Kaivopuistossa.
Kuva viime huhtikuulta, kun Uunisaareen pääsi vielä siltaa pitkin.
Tänä talvena ei ole siellä tullut vielä käytytä.
7.2.2017
Väärän kokoinen päästä jalkateriin
Lähdin taas kovalla kiireellä salille juoksemaan. Nappasin mukaani pinon päälimmäiset polvimittaiset trikoot. Ne saisivat kelvata. Vyötärönyöri tarttui laatikkoon ja kiskaisin sen irti sillä seurauksella, että trikoot jäivät käteen ja nyöri jäi roikkumaan laatikon nurkasta.
"Mitä se nyt haittaa? Kyllähän ne ylhäällä pysyy ilmankin." Voi kun olisinkin ollut oikeassa.
Läskistä ahterista on se hyöty, etteivät trikoot tipahda nilkkoihin. Sen huomaaminen taisikin olla tämänkertaisen lenkin tärkein anti. Sen sijaan ärsytyskynnys oli ylitetty jo ennen kuin pääsin juoksumatolle. Sain kiskoa nyörittömiä pöksyjä jokaisella askeleella. Lopulta annoin juostessa periksi ja annoin trikoiden elää omaa elämäänsä.
Olen jo aikaa sitten päässyt eroon ajatuksesta, että mun pitäisi näyttää hyvältä lenkkipolulla. Olisi kuitenkin toivottavaa, että edes peppurako olisi peitossa, juoksi sitä minkä näköisenä tahansa. Tällä kertaa lökäpöksyni valahtivat sopimattoman rajamaille ja näytti siltä, kuin pöksyissäni olisi roikkunut... jotain.
Viime kesän juoksutreenit kutistivat mua yhden koon verran. Treenivaatteita ei ole kuitenkaan ollut mahdollista uusia samaa tahtia, joten suurin osa juoksutrikoistani roikkuu päälläni ja yläosat liehuvat ja pyörivät juoksun tahtiin. Samaan syssyyn jalkani on levinnyt ja jalkapohjaan on tullut samassa ajassa pituutta lisää hieman yli sentin verran. Niinpä sukat kihtaavat ja lenkkareista tunkee varpaat ulos. Ei ihmekään, jos kynnet alkaavat irtoilla jo ihan perustreenissä.
Sanotaan, ettei juoksuun tarvita kuin passelit lenkkarit ja napakat juoksurintaliivit. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Hengittävissä ja oman kokoisissa juoksureleissä juoksumukavuus on aivan toista, kuin ylisuurissa tai kihtaavissa. Myönnän, että lenkille lähteminen laiskamadon purressa on hankalampaa, jos tietää, ettei kaapista löydyn säähän mitään sopivaa puettavaa.
Täytynee alkaa pikkuhiljaa uusia vaatekaappia. Hankintajonossa ykkösenä ovat kuitenkin perheemme alati kasvavien koululaisten kesä- ja urheiluvaatteet. Ensiapuna sidon jokaisen nyörin päähän ison solmun, jotta ne eivät jatkossa lipeä nyörikujasta nälkäisen laatikon hampaisiin. Sen jälkeen onkin vuorossa sukkien uudistaminen ja uudet vauhtilenkkarit. Ehkä mä jossain vaiheessa kautta näytän viimein siltä, kuin olisin käynyt hakemassa treenivaatteet omasta kaapistani enkä kahta kokoa kookkaammalta naapuriltani.
"Mitä se nyt haittaa? Kyllähän ne ylhäällä pysyy ilmankin." Voi kun olisinkin ollut oikeassa.
Läskistä ahterista on se hyöty, etteivät trikoot tipahda nilkkoihin. Sen huomaaminen taisikin olla tämänkertaisen lenkin tärkein anti. Sen sijaan ärsytyskynnys oli ylitetty jo ennen kuin pääsin juoksumatolle. Sain kiskoa nyörittömiä pöksyjä jokaisella askeleella. Lopulta annoin juostessa periksi ja annoin trikoiden elää omaa elämäänsä.
Olen jo aikaa sitten päässyt eroon ajatuksesta, että mun pitäisi näyttää hyvältä lenkkipolulla. Olisi kuitenkin toivottavaa, että edes peppurako olisi peitossa, juoksi sitä minkä näköisenä tahansa. Tällä kertaa lökäpöksyni valahtivat sopimattoman rajamaille ja näytti siltä, kuin pöksyissäni olisi roikkunut... jotain.
Vielä kun jaksaisi pujottaa nyörin takaisin...
Viime kesän juoksutreenit kutistivat mua yhden koon verran. Treenivaatteita ei ole kuitenkaan ollut mahdollista uusia samaa tahtia, joten suurin osa juoksutrikoistani roikkuu päälläni ja yläosat liehuvat ja pyörivät juoksun tahtiin. Samaan syssyyn jalkani on levinnyt ja jalkapohjaan on tullut samassa ajassa pituutta lisää hieman yli sentin verran. Niinpä sukat kihtaavat ja lenkkareista tunkee varpaat ulos. Ei ihmekään, jos kynnet alkaavat irtoilla jo ihan perustreenissä.
Sanotaan, ettei juoksuun tarvita kuin passelit lenkkarit ja napakat juoksurintaliivit. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Hengittävissä ja oman kokoisissa juoksureleissä juoksumukavuus on aivan toista, kuin ylisuurissa tai kihtaavissa. Myönnän, että lenkille lähteminen laiskamadon purressa on hankalampaa, jos tietää, ettei kaapista löydyn säähän mitään sopivaa puettavaa.
Täytynee alkaa pikkuhiljaa uusia vaatekaappia. Hankintajonossa ykkösenä ovat kuitenkin perheemme alati kasvavien koululaisten kesä- ja urheiluvaatteet. Ensiapuna sidon jokaisen nyörin päähän ison solmun, jotta ne eivät jatkossa lipeä nyörikujasta nälkäisen laatikon hampaisiin. Sen jälkeen onkin vuorossa sukkien uudistaminen ja uudet vauhtilenkkarit. Ehkä mä jossain vaiheessa kautta näytän viimein siltä, kuin olisin käynyt hakemassa treenivaatteet omasta kaapistani enkä kahta kokoa kookkaammalta naapuriltani.
Ilmastointi toimii.
Runeberginpäivän palauttava lenkki | 6 km | 40:42 | 6:39 min/km
6.2.2017
Yöjuoksu kuntosalilla
Ensin oli aamu ja sitten huomasin, että ollaan jo illassa. Päivä katosi jonnekin. Kalenteriin oli kuitenkin merkitty tuollekin päivälle lenkki. Olisikohan se kannattanut tunkea johonkin väliin, sillä kotisohva houkutteli turhan vahvasti syleilyynsä?
Olisin voinut huijata itseäni ja jättää yhden treenin välistä: "Jos mä vaikka huomenna juoksisin tämän ja sitten ylihuomenna huomisen treenin?..." En voinut kuitenkaan antaa houkutukselle (=laiskotukselle) periksi, sillä valmentajani on nähnyt vaivaa maratonohjelman laatimisen kanssa. Kai mä voisin liikuttaa ahteriani juoksumaton suuntaan jo ihan vain senkin takia. Vaikka itseni takia olisin ollut valmis tekemään myönnytyksiä.
Tallustelin räntäsateessa Espan EVO-kuntosalille*. Eteisessä ei ollut muita kenkiä. No kuka hullu nyt lähempänä yhtätoista lauantai-iltana tulisikaan salille?
Valitsin juoksumatoista mieluisimman ja aloitin treenin. Alkuun ja loppuun löysää juoksua ja niiden välissä kuusi kilometriä reipasta. Kiirehän siinä tuli, mutta ehdin kuin ehdinkin alta pois ennen salin sulkeutumista. En halunnut testata pärähtävätkö hälytykset päälle tasan kahdeltatoista vai minuuttia yli.
23:58 lähetin miehelleni viestin: "Kotimatkalla."
La 4.2. yöjuoksu kuntosalilla
verkat alkuun ja loppuun 4 km | 25:59 | 6:29 min/km
reipas 6 km | 34:01 | 5:40 min/km
* Teen yhteistyötä EVO Fitness -kuntosaliketjun kanssa, jotta pääsen juoksemaan läpi talven liukkaudesta ja pakkasesta huolimatta.
3.2.2017
Uuden maratonohjelman ensimmäisen päivän fiilikset
Nyt se sitten viimein alkaa. Säännöllisen epäsäännöllinen juoksu vaihtuu sykkeiden seurantaan ja maratonohjelman tavaamiseen. Ai, että olen odottanut tätä hetkeä!
Juoksukuntoni oli paljon parempi aloittaessani maratonprojektin Pasin kanssa viime kesänä kuin mitä se on nyt. Kilometrejä ei ollut kertynyt juuri sen enempää edellisiltä kuukausilta kuin nytkään, mutta takana oli alkuvuodelta pari maratonia ja puolimaratonia. Olo on kuitenkin luottavainen. Ensimmäiset kolme viikkoa muistuttelen mieleeni ja varsinkin kropalleni, mitä tavoitteellinen treenaus onkaan. Sitten alkaakin se hiostuttavampi vaihe.
Pääsen kolmiviikkoisen harjoittelujakson päätteeksi taas testattavaksi. Silloin viimeistään selviää mistä lähtökohdista lähden tällä kertaa metsästämään entistä parempaa maratonaikaa toukokuussa. Kovimmat paukut keskitämme syksyn maralle. Silloin tavoitteena on kolmen ja puolen tunnin alitus.
Tällä hetkellä maratonohjelman yläkulmaan on kirjattu pari viikkoa ennen Tallinnan maratonia testatut sykerajat ja vauhdit. Senhetkisellä kunnolla pääsin maaliin ajassa 3:41:27. Näihin on vielä matkaa:
peruskestävyysalue ~6:22 min/km - 5:22 min/km
tunnin turhat / muukkoszone (= mukavuusalue) 5:22 min/km-5:11 min/km
vauhtikestävyysalue ~5:11 min/km- 4:43 min/km
reipas (kynnys) ~4:59 min/km
kova (kynnys) ~4:43 min/km
Viimevuotisen maratonprojektin alussa maratonennusteeksi asetettiin 3:57:24 testitulosten perusteella:
peruskestävyysalue ~6:55 min/km - 5:55 min/km
tunnin turhat / muukkoszone 5:55 min/km-5:43 min/km
vauhtikestävyysalue ~5:43 min/km-5:10 min/km
reipas (kynnys) ~5:31 min/km
kova (kynnys) ~5:10 min/km
Tällä hetkellä toki viimevuotiset aloituslukematkin tuntuvat hieman utopistisilta. Olenkohan realisti vai pessimisti? Se selviää muutaman viikon kuluttua.
Pääkallokelit ovat täällä taas! Lähipuiston lumipeitteen alla on peilikirkas jää. Menen siis suosiolla juoksemaan ohjelman mukaisen ensimmäisen 8 kilometrin lenkin juoksumatolle.
Juoksukuntoni oli paljon parempi aloittaessani maratonprojektin Pasin kanssa viime kesänä kuin mitä se on nyt. Kilometrejä ei ollut kertynyt juuri sen enempää edellisiltä kuukausilta kuin nytkään, mutta takana oli alkuvuodelta pari maratonia ja puolimaratonia. Olo on kuitenkin luottavainen. Ensimmäiset kolme viikkoa muistuttelen mieleeni ja varsinkin kropalleni, mitä tavoitteellinen treenaus onkaan. Sitten alkaakin se hiostuttavampi vaihe.
Pääsen kolmiviikkoisen harjoittelujakson päätteeksi taas testattavaksi. Silloin viimeistään selviää mistä lähtökohdista lähden tällä kertaa metsästämään entistä parempaa maratonaikaa toukokuussa. Kovimmat paukut keskitämme syksyn maralle. Silloin tavoitteena on kolmen ja puolen tunnin alitus.
Tällä hetkellä maratonohjelman yläkulmaan on kirjattu pari viikkoa ennen Tallinnan maratonia testatut sykerajat ja vauhdit. Senhetkisellä kunnolla pääsin maaliin ajassa 3:41:27. Näihin on vielä matkaa:
peruskestävyysalue ~6:22 min/km - 5:22 min/km
tunnin turhat / muukkoszone (= mukavuusalue) 5:22 min/km-5:11 min/km
vauhtikestävyysalue ~5:11 min/km- 4:43 min/km
reipas (kynnys) ~4:59 min/km
kova (kynnys) ~4:43 min/km
Viimevuotisen maratonprojektin alussa maratonennusteeksi asetettiin 3:57:24 testitulosten perusteella:
peruskestävyysalue ~6:55 min/km - 5:55 min/km
tunnin turhat / muukkoszone 5:55 min/km-5:43 min/km
vauhtikestävyysalue ~5:43 min/km-5:10 min/km
reipas (kynnys) ~5:31 min/km
kova (kynnys) ~5:10 min/km
Tällä hetkellä toki viimevuotiset aloituslukematkin tuntuvat hieman utopistisilta. Olenkohan realisti vai pessimisti? Se selviää muutaman viikon kuluttua.
Pääkallokelit ovat täällä taas! Lähipuiston lumipeitteen alla on peilikirkas jää. Menen siis suosiolla juoksemaan ohjelman mukaisen ensimmäisen 8 kilometrin lenkin juoksumatolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)